sunnuntai 25. marraskuun 2018

Joulun vietto ei tunne oikeaa ja väärää ♥

10

SUNNUNTAI-ILTAA IHANAT!

Toivottavasti siellä on vietetty rentouttava viikonloppu, ladattu akkuja ja nautittu Suomen ihanasta pakkassäästä! Kuten varmaan jo Instagramin puolella seuraavat huomasivatkin, niin meillä alkoi joulun vietto tänä vuonna ajoissa. Harvinaisen ajoissa. Muistan aikoinaan Kanadassa miettineeni, että eihän tämä ole oikea tapa joulua viettää.

Kun kuusi pystytettiin jo heti marraskuun lopulla. Kaiholla muistelin tuolloin jouluja koti-Suomessa, kun kuusi tuotiin sisään 23. päivä illalla sulamaan yön ajaksi. Tai sitten koristeltiin tuolloin myöhään yöllä. Mutta ei missään tapauksessa aiemmin. Kuusta ei sopinut tuoda sisään, ennen kuin kaikki paikat olivat putsplankko ja Ajaxin tuoksu oli vallannut kodin.

Mutta niin vain se joulu tuntui joululta Kanadassakin, vaikka kuusesta nautittiin jo kokonainen kuukausi ennen itse h-hetkeä. Silloin en vain 17-kesäisenä itse ymmärtänyt sitä, että jokainen juhlii joulua tavallaan. Tekee joulusta omannäköisensä. Joulun vietto ei todellakaan tunne oikeaa ja väärää. On olemassa perinteitä, joita kannattaa pitää mukana. Jotka tuovat sitä jatkumoa. Mutta itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että tässä(kin) joulun viettoasiassa kannattaa mennä sydän edellä.

Me lähdemme ennen joulua pohjoiseen pariksi viikoksi ja päätimme, että tänä vuonna meille ei tule joulukuusta. Viikolla puhuimme miehen kanssa, että kellariin olisi kuitenkin kiva hakea sellainen polvenkorkuinen pikkukuusi tuomaan tunnelmaa. Eilen iltapäivällä Kauppahallissa kahvitellessamme meidät valtasi joulumieli. Ajoimme kotiin kuusikaupan kautta, emmekä vain yhden, vaan kahden kuusen kanssa. Jep!

Nyt on keskikerroksen nurkassa pieni kuusi. Soma ja terhakka. Joka on koristeltu pelkin valoin tällä hetkellä. Miesluolan kuusesta löytyy väriä ja muotoa joka lähtöön. Kultaa ja punaista. Siinä on tähtikin latvassa ja kunnon kuusen kynttilät. Ihania molemmat. Vaikka kuuset meillä jo onkin, niin vielä ei ole tonttujen aika. Nisset ja nasset ajattelin virittää Itsenäisyyspäivän tienoilla. Ottaa niistä muutaman mukaan myös Lappiin. Siivota kodin ehkä jo jouluisista jutuista ennen reissuun lähtöä. Sillä allekirjoittaneen kevään odotushan perinteisesti alkaa siinä Tapaninpäivän iltana. 

Tässä muutamana vuonna olemme pyrkineet luomaan omia joulunviettoperinteitä. Mutta enpäs ikinä olisi uskonut, että meillä kannetaan joulukuusi sisään jo marraskuulla. Saatikka kahta kuusta 😀 Mutta tiedättekö, tänä aamuna kuusen kynttilöiden valossa aamukahvia juodessani mietin, että kuinka ihanaa herätä viikolla töihin ja nauttia lähestyvästä joulusta. Joulunalusviikon makua koko kuukausi edessä. Sellaista kutkuttavaa odotusta ja pikkuhiljaa virittäytymistä itse juhlaan ♥

Koskas siellä kannetaan kuusi sisään? 🙂

SULOISIN SUNNUNTAI-ILTATERKUIN,


lauantai 24. marraskuun 2018

Kolmen aineksen piparkakkukupit

2

HEIPSUNHEI

ja hei toivottavasti siellä, missä ikinä olettekin, paistaa myös aurinko ja pikkupakkanen on tehnyt luonnon kauniiksi ♥ Nopeasti ennen lauantaipuuhia tulin jakamaan teille reseptin helpostakin helppoihin joulunajan leivonnaisiin. Muistaakseni olen joku vuosi ennenkin tehnyt vastaavanlaisia piparkakkukuppeja, mutta enpäs löytänyt enää täältä blogista, että millä ne silloin täytin. Jos en väärin muista niin vaniljajädellä, johon olin murskannut pipareita. Tällä kertaa täytteeksi pääsi luumu-kanelirahka. Simppeliä, mutta ah niin syntisen hyvää 🙂

PIPARKAKKUKUPIT
6 isoa tai 12 pientä

250 g piparitaikinaa
2 dl kuohukermaa
1 luumu-kanelirahkapurkki

– kauli piparitaikina levyksi ja ota siitä lasilla pyöreitä muotteja
– kaulitse piparipyörylöitä isommaksi ja asettele voideltuun muffinsivuokaan (pohjaan ja reunalle)
– paista 200 asteessa, kunnes piparkakkukupit ovat kauniin ruskeita
– vaahdota kerma ja lisää siihen rahkapurkki
– lusikoi jäähtyneisiin piparikuppeihin
– koristele kanelilla ja tähtianiksella

Itse tein kuusi isoa piparkakkukuppia, mutta suosittelen tekemään pieniä. Nimittäin yksi pieni herkku riittää helposti tainnuttamaan jouluisen makeannälän 🙂 Näistä saisi helposti näyttävän jälkkärin esimerkiksi jouluaaton ruokapöytään. Pohjanhan voi tehdä piparinmuotoiseksi muottia käyttämällä!

Tänään jatketaan piparkakkujen huumaavassa tuoksussa, sillä tytsyt leipovat illalla serkkujensa kanssa piparkakkutalot. Sen verran tosin taidan oikaista, että ostan valmiit rakennuskappaleet kaupasta, jotka vain liimataan yhteen. Paistetaan niihin sitten vähän pihamaata ja kuusia piparitaikinasta, jotta saadaan sitä jouluista tuoksua! Mutta ennen piparkakkutalotalkoita vähän sushia ja superparkkia. Toivottavasti myös ulkoiluakin. Muistetaan nauttia ♥

LEPPOISAA LAUANTAITA TOIVOTELLEN,

 


perjantai 23. marraskuun 2018

Jouluinen mocktail

12

*postaus sisältää yhden saadun tuotteen

HEI HUOMENTA IHANAT!

Blogitehtaalla on tehty taas töitä urakalla ja postauksia odottelee jonossa julkaisua. Postausideoita sikiää kuin sieniä sateella. Mikä siinä onkaan, että tämä joulunodotus on saanut työn tuottavuuden kasvamaan…olisikohan mahdollista aloittaa joulunodotus ensi vuonna vaikka jo elokuussa tai ihan viimeistään syyskuussa, kun hetkellisesti tuntuu että pimeys vie kaikki mehut? ;D

Koska on perjantai, niin sopii drinksutella heti aamusta, eikö? En ole juurikaan ollut aiemmin mocktailejen ystävä. Enkä kyllä liiemmin cocktailienkaan, sillä tuntuu että aika monet niistä ovat olleet sen verran makeita, että ovat tökänneet samantien. Tallinnassa ihanat sielunsiskot tutustuttivat mut omenamojitojen maailmaan. Ihanan hapan, olematta liian makea. Tykästyin heti. Poissa oli se ysäreiden sininen enkeli -efekti. Päätin alkaa ottamaan selvää eri cocktaileista. Drinksuista, joita voisi tehdä ihan kotioloissakin. Cocktailien suhteen meillä ei olla vielä kovin edistytty, ellei satunnaisis GT:tä oteta huomioon (eikä sekään ole kyllä edes cocktail), mutta mocktailien maailmaan olen pikkuhiljaa päässyt sisään.

Selasin tuossa Virpi Mikkosen Joulukirjaa ja siellä näin jouluisen mocktail-reseptin.  Sen myötä tajusin, että mocktaileihin voi totta tosiaan käyttää hedelmiä ja muita aineksia soseuttamalla ne. Ei tarvitse aina mehustaa omppua tai inkivääriä ennen mocktailia. Se, että jätin omenat hieman rouheaksi toi itse asiassa mocktailiin kivaa rakennetta. Kuten myös granaattiomenan siemenet. Alkuperäinen resepti siis tuosta Joulukirjasta. Hiukka sitä tuunasin oman maun mukaan. Kuten tapanani on 🙂

Jouluinen mocktail
2:lle

2 pientä omenaa tai 1 iso omena
2 cm pätkä inkivääriä
2 tl Ceyloninkanelia*
luomukookossokeria makeutukseen
kivennäisvettä
1/4 granaattiomena
jäämurskaa

-pese ja kuori omena sekä inkivääri
-sekoita omenat, inkiväärit, kaneli ja hunaja sauvasekoittimella sekaisin
-jaa kahteen lasiin ja kaada päälle kivennäisvettä
-lisää jäämurska ja granaattiomenan siemenet

ID

Tekisi mieleni kokeilla kivennäisveden tilalla kuohuviiniä. Veikkaan, että se sopisi tähän drinksuun oikein hyvin. Pohjalle vielä luraus kanelin makuista kultahippujuomaa (sitä sellaista likööriä, jossa kultahippuja), niin jouluinen fiilis ja maku nousisi sfääreihin. Ah, ehkä viikonloppuna kokeilen 🙂

Mutta nyt drinksuttelut sikseen ja herättelemään pikkusia. Toinen heistä lähtee tänään töihin kanssani. Ota lapsi mukaan töihin -päivän aikana hän saa serkkujensa kanssa tutustua puolen päivän ajan työn tekemiseen. Leppoisasti. Aamukahville on tehtävälistalla joulutorttujen paistamista, mutta ehkä ehditään tuotantoon myös etikettaamaan muutama maalipurkki aamupäivän kuluessa. Perjantain kunniaksi lounaaksi nautitaan pitsaa, mites muutenkaan ♥

PIRTSAKKAA PERJANTAITA TOIVOTELLEN,

*Ceyloninkaneli saatu: Life


torstai 22. marraskuun 2018

Varastinko sinulta tunteja omaan kalenteriini?

6

HEIPSUTIRALLAA!

Olitko se sinä, keneltä varastin tunteja viikosta? Siitä kiireisestä viikosta, jossa muutenkin tuntuu, ettei aika riitä mihinkään? Oletko huomannut, että yhtäkkiä kiire painaa päälle ja täytyy tehdä työt tuplanopeudella? Jos näin tein, niin en tehnyt sitä tarkoituksella. Aikavaras, siksi en suostuisi ihan hevillä itseäni tituleeraamaan. Mutta tämä on kyllä mysteeri sinänsä. Mistä olen saanut viikkooni keskimäärin 15 ylimääräistä tuntia?

Miten minulla, jolla vielä reilu pari vuotta sitten arjen askareiden mahduttaminen työpäivien ulkopuolelle tuotti vaikeuksia, on yhtäkkiä aikaa. Laskin, että jostain minulle on suotu yhtäkkiä jopa 15 tuntia lisää aikaa viikkoon. Silti viikkoni koostuu seitsemästä vuorokaudesta ja sama aikajärjestelmä on käytössä kuin kaikilla muillakin. Käsittääkseni.

Mitä sitten tapahtui? Koira tapahtui. Koira, jonka turkki on sen ylpeys. Koira, joka vaatii energian purkamista lenkeillä. Koira, jonka kanssa tulee konttailtua lattialla ja heitettyä kumipossua. Minuuttitolkulla päivittäin. Tehtyä nuuskutteluharjoituksia. Tajusin tuossa yhtenä päivänä, että mulla menee koiran parissa noin 15 tuntia viikossa. Noin neljä tuntia turkinhoitoon, monta monituista tuntia lenkkeilyihin ja leikkeihin. Mistä ihmeestä mun kalenteriini ilmestyi yhtäkkiä kaikki tuo ylimääräinen aika? 🙂

Sillä koen, että en ole joutunut luopumaan mistään. Päinvastoin, ne muutkin askareet tuntuvat mahtuvan kalenteriini nyt paremmin. Voiko se vain olla sen ansiota, että tuo pieni karvainen otus on tuonut elämääni jotain, mistä en osannut edes haaveilla? Turkkiterapiaa nyt ainakin, mutta myös tietynlaista rytmiä ja järjestystä. Säännöllisyyttä ja rutiineja. Silti en ole joutunut kokonaan luopumana ex tempore -elämästä.

Jos multa olisi reilu pari vuotta sitten kysytty, että mistä asioista suostun luopumaan, jotta saisin kalenteriini 15 tuntia tyhjää tilaa viikottain, niin en olisi ehkä suostunut luopumaan mistään. Olisin vain pudistellut päätäni ja ollut sitä mieltä, että tyhjästä on paha nyhjästä. Tämä on siis taas osoitus siitä, että kun arjen organisoi, niin ei tunne käsitettä kiire. Kiire on korvien välissä, sanotaan.

KIIREETÖNTÄ JA IHANAA TORSTAITA TOIVOTELLEN,


keskiviikko 21. marraskuun 2018

Jouluhullun joulukirjakokoelma v. 2018

12

HEIPPAHEI

ja ai vitsit! Aamulla koiran kanssa lenkillä fiilistelin tuota pikkupakkasta ja kuuraa. Pimeässä aamussa kuuran peittämä nurmikko kimalteli kuin timanttisateessa. Jos emme ole niin onnekkaita, että saamme lunta, niin olisimmepa edes niin onnekkaita, että saisimme nämä pikkupakkaset ja timanttipellot. Aurinko nousi Pyhäjärven takaa aivan oranssina ja järven päällä leijaili sumua. Maailma on niin kaunis ♥

Pidempään mukana olleet lukijat siellä ruutujen toisella puolella muistanevat sen, että tuppaan ostamaan itselleni joka joulu kirjalahjoja. Meillä äiti oli se, joka osti aina kirjoja ja viis veisasi mahdollisista e-kirjalahjoista. Kyllä kirjan pitää kirjan muodossa olla 😉 Tänä päivänä, kun kuuntelen kaikki kirjani BookBeatin kautta, taidan ostaa sen perinteisen Danielle Steelen myös sieltä. Mutta on kirjoja, joita haluan ostaa perinteisiä kirjoina. Näihin kuuluvat keittokirjat. Sellaiset, joita haluaa selata. Joissa on kenties tarinoitakin mukana. Voiko reseptejä sisältäviä kirjoja lukea? Kyllä voi, luottakaa muhun. Reseptit aukeavat ihan erilailla inspiroidakseen, kun niitä lueskelee. Vaikka reseptit löytyvät aika kattavasti nykyään netistä, niin silti keittokirjat ovat mun heikkouteni.

Tänä vuonna olen ollut kovin kiltti, jälleen kerran. Mikäli se mitataan itse itselleni ostamilla joululahjakirjoilla. Niitä nimittäin tupsahti postista eilen viisi kappaletta. Ja kaikki täynnä reseptejä. Jouluisia reseptejä, mutta myös sellaisia vuoden varrella tehtäviä ruokareseptejä. Ja koska olen nyt niin innostunut niistä smørrebrödeistä, niin ilokseni huomasin, että ostamistani kirjoista löytyy monen monta uutta reseptiä voileipien päällysiin. Nämä joululahjakirjat eroavat aiempien vuosien joululahjakirjoistani siinä, että näitä en paketoi kuusen alle. Ne pääsivät nimittäin samantien sohvapöydälle ja iltaisin niitä selailen sohvannurkassa. Ensin selailen, sitten kun on aikaa, luen. Sanasta sanaan. Katson kuvat ja fiilistelen.

Brontë Aurell: Scandikitchen Christmas; recipes and traditions from Scandinavia

Jouluisia perinteitä, sahramintuoksuisia ruokia. Ja nei, niitä voileipäreseptejä. Sekä reseptejä syötävistä lahjoista. Itselläni on aina vakaa aikomus tehdä syötäviä lahjoja, mutta viime aikoina on ollut vähän hiljaista syötävien lahjojen suhteen. Ehkä tänä vuonna korjaan asian?

Lisa Nieschlag, Lars Wentrup: New York Christmas; recipes and stories

Kirjan myötä kävelin pitkin New Yorkin katuja. Jouluisia New Yorkin katuja. Meillä oli tarkoitus tehdä tyttöjen reissu NYCiin joulukuussa, mutta se peruuntui. Tästä kirjasta ammennan kuitenkin joulumieltä ison omenan tyyliin, ihastelen Rockefeller Centerin joulukuusta ja isoja havukransseja ikkunoissa. Ja hei nuo reseptit…saako linnottautua loppuvuodeksi keittöön?

Trine Hahnemann: Scandinavian Christmas

Jouluisia brunssiherkkuja, coctaileja ja lounaita. Unohtamatta jouluisia dinnereitä. Paljon hyggeä ja lämpimiä juomia. Tässä kirjassa juhlitaan adventti alusta loppuun. Mukana myös suomalaista, nimittäin yhdenkin reseptin nimi on Open salmon sandwich on ruis bread!

Leila Lindholm: Leilan makea joulu

Tykkään Leilan kirjoista. Meillä tykkää kaikki perheen naiset, myös siis nuo pikkunaiset, Leilan kirjoista. Ja useasti niistä leivotaankin. Tämä jouluinen leivontakirja antaa silmänruokaa ja ah niin ihania reseptejä. Myös niitä helppoja, lasten kanssa toteutettavia reseptejä. Toki meillä tytöt ovat jo siinä iässä, että usein leipovat itsekseenkin, mutta mikään ei voita heidän kanssa yhdessä koettua leivontahetkeä. Ja mikä parasta, olen huomannut että varsinkin esikoinen seuraa äitinsä jalanjälkiä; ei se niin justiinsa ole määrien kanssa. Leipoi viime lauantaina ystävänsä kanssa browniestyyppisen levyn ilman reseptiä ja voi jösses miten hyvää se oli…tosin huomasin, että voi- ja sokeripaketti olivat tainneet kulua loppuun tuon myötä! 😀

Riikka Kantinkoski, Virpi Mikkonen: Joulukirja

Jouluna voi herkutella myös vähän terveellisemmin. Kuten todettua, niin balanssi elämässä on tärkeää. Itse vältän valkoista sokeria arjessa, mutta jouluna sokeria saa olla. Tämä kirja on täynnä hyvää tekeviä reseptejä ja ah niin ihania kuvia. Helppoja askarteluja ja mielenrauhaa. Tykkään rauhoittua tämän kirjan myötä. Siinä on jotain tuttua ja turvallista. Sellaista rehellistä ja rehtiä joulunviettoa. Ilman turhaa blingblingiä.

Onko siellä muita (joulu)keittokirjafanaatikkoja? Moni kyselee, että mistä saan inspiraation ruoanlaittoon ja resepteihin. Tuossa yllä luettelin viisi niistä monesta inspiraation lähteestäni. Eli jos haluatte kasvattaa ruoanlaittoinspiratzionea, niin suosittelen syventymään keittokirjoihin. Vaikka välillä tuntuu, että reseptit ovat liian pitkiä omaan makuunne, niin kyllä sieltä aina jotain vinkkejä mukaan tarttuu 🙂 Mitä enemmän näitä kirjoja olen nyt selaillut, niin sitä  enemmän alan odottamaan niitä päiviä, kun saan viettää aikaa keittiössä. Tällä viikolla se ei vielä toteudu, mutta ensi viikolle yhdelle kotitoimistopäivälle olen suunnitellut leivontaprojektia. Reseptejä teille ja hyvää mieltä itselle ♥

KAUNISTA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,

 


« Vanhemmat
Uudemmat »