sunnuntai 15. marraskuun 2015

Olohuonetta ja mietteitä joulukoristeluista

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

HEI HUOMENTA IHANAT!

Me heräilemme täällä mökillä pikku hiljaa suloiseen sunnuntaihin ja valmistaudumme laittamaan heti tuota pikaa mökin talviteloille. Hyvillä mielin. Saara-lukija pyysi tuossa taannoin pitkästä aikaa olohuonekuvia. Heh, eipä tuolla ole mitään vähään aikaan tapahtunut…ellei ota kanervan nro 2 pystyyn kuolemista huomioon 😉 Jotenkin olkkarin nykyinen järjestys miellyttää silmää. Se on tarpeeksi avoin ja siinä olisi kyllä hienosti tilaa joulukuuselle…mutta koska emme ole tulevaa joulua kotona, niin tuskin joulukuusta ostamme.

Viime vuonna meillä oli tässä vaiheessa jo jotenkin jouluisempaa. Oli sypressit ja peurat esillä. Sekä ensimmäinen amaryllis ostettu. Ehkä se tästä taas pikku hiljaa. Perjantaina ostin ekat hyasintit, mutta niitä ei ole vielä sen kummemmin laitettu esille. Toivottavasti ovat vielä elossa, kun mökiltä kotiudutaan. Hyasintin tuoksu on se, joka tekee joulun ja joulun odotuksen!

Tänä vuonna siis lähdemme taas sinne pohjoiseen viettämään joulua, joten olenkin tässä vähän miettinyt kodin joulukoristelua. Koska lähdemme jo hyvissä ajoin ennen joulua, niin veikkaanpa että kotia ei tänä vuonna niinkään koristella jouluun. (vaikka mieleni tekisi ostaa sellainen jenkkityylinen iso valosarjalla varustettu porovaljakko talon katolle naapurien kauhuksi :D) Ehkä ostetaan muutama joulukukka ja laitellaan valoja. Lappiin sitten otan taas joulupalloarsenaalin mukaan. Äsh, pitää jälleen hioa se strategia, jolla saan nuo salakuljetettua autoon. Auto kun tuppaa olemaan aina tupaten täynnä. Pieni, teemaan sopiva joulukuusi pitää myös mökkiin jostain saada. Ja sitä nyt ei ainakaan täältä asti raahata mukanamme. Joulupalloissa on jo tuolle miehelle kerrakseen 😉

Joko siellä on joulukoristelut mietittyinä? Hei, nyt hommiin, jotta päästään valoisaan aikaan kotiin!

SULOISTA SUNNUNTAITA YSTÄVÄT,

alle


lauantai 17. lokakuun 2015

Kausivalokauden korkkaus (& arvonnan voittaja)

IMG_6495IMG_6494 IMG_6502 IMG_6504 IMG_6505IMG_6506

ILTAA IHANAT

ja oikein leppoisia lauantai-illan terkkuja kaupungista. Niin se vain tilanne elää. Iltapäivästä tuli tunne, että josko sittenkin yöksi kotiin. Mökillä oli ihanaa, mutta jotenkin vain tuntui, että tuo yksi yö tänä viikonloppuna riitti saaressa. Saunottiin, pelailtiin, syötiin ja samoiltiin metsässä. Sitten tuli koti-ikävä takavasemmalta. Täytyy kuunnella sydämen ääntä. Ollakin, että olisin halunnut haastaa itseni noilla ruoka-aineksilla tuolla mökillä 😉 Tultiin kotiin tuossa tunti sitten, siivoilin ja virittelin kausivalot.  Onko teillä jo kausivalokausi korkattu?

Mökiltä toin mukanani myös pienen kuusen. Ei joulukuusen, niin kuin tuo mies ajatteli vaan kausikuusen 😀 Aikas söpö, eikö?! Hei, ei ollut tarkoitus postata tänä iltana, mutta Sara ihanainen tuossa aamun postauksen kommentissaan kyseli Mackaysin marmeladiarvonnan voittajan suhteen. Pahoitteluni, olen unohtanut arvonnan kokonaan suorittaa. Kiitos siis Sara muistutuksesta! Arvonnassa onni suosi Jasminellaa kommentilla: ”Täytyypä tunnustaa, ettei meillä oo ikinä marmeladia kaapissa! Olisipa siis kiva päästä testaamaan :)” Onnea Jasminella, laitan sinulle sähköpostia viikonlopun aikana, niin saadaan tuotepaketti oikeaan osoitteeseen.

Me aletaan miehen kanssa askartelemaan nyt yhden yhdistyksen tilinpäätöksen kanssa. Just sellaista sopivaa lauantai-illan puuhaa. Eih. Haaveilen myös take out sushista. Kerran kun täällä kaupungissa ollaan… Palataan huomenna kera mökkikuvien ja mökkiturinoiden.

TUNNELMALLISIN ILTATERKUIN,

alle


torstai 24. syyskuun 2015

Parasta just nyt!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA
MOIKKAMOI!

Voi vitsit, että mulla oli kuulkaas suuria suunnitelmia tälle päivälle; vapaapäivänähän kun ehtii tekemään vaikka mitä ;D Piti jo bloggailla heti päiväseltään, mutta niin se vain aika meni. Ihan parasta just nyt on se, että päivä on ollut osaltaan aikatauluton. Mitä sitten vaikka postaus ei olisikaan silloin eetterissä, kun sen on suunnitellut tekevänsä? Mitä sitten, jos on unohtanut aamulla pyörimään laittamansa lakanat pesukoneeseen? Mitä sitten vaikka iltaruoaksi on tarjolla kalapuikkoja, vaikka koko päivän kotosalla ollessani olisin ehkä ehtinyt tekemään kunnon kotiruokaa tarjolle? Mitä sitten vaikka kuvissa sohvatyynyt vähän repsottavat sinne sun tänne? Mitä sitten, vaikken jaksanut tänään juuri tälläytyä ja yhdestä kuvasta on leikattu pää pois? 😉 Ei aina voi olla täydellinen. Eikä siihen tarvitse pyrkiäkään. Pääasia, että on onnellinen. Jutun pointtihan on siinä, että elämässä on oikeasti niin paljon sellaisia asioita, joihin kannattaa kiinnittää huomiota. Niiden negatiivisten juttujen sijaan. Iloisia ja positiivisia asioita. Jälleen kerran niitä elämän kultareunoja. Ihan parasta just nyt on…

…aamuinen lenkki, jonka jäljiltä on vieläkin fressi olo. Vaikken edes juossut.
…syksyn ja omenan tuoksu ulkona. Vaikka omenat ovatkin tänä vuonna ihan rupisia.
…se, että laitoin buddhan pään sivupöydälle odottelemaan seinälle pääsyä ja sehän sopii tuohonkin. Vaikkei sen paikka oikeasti siinä ehkä olekaan.
…se, että mies tulee jo huomenna kotiin reissusta. Vaikka tulee niin myöhään, ettei ennätetä mökille ennen lauantaiaamua.
…muhkeisiin villatakkeihin kietoutuminen. Vaikka hetken päästä tulisikin tuskis ja joutuisi sen riisumaan.
…joogavideot, joita tein jo aamulla yhden ja illalla ajattelin tehdä toisen harjoituksen. Vaikka kaikki liikkeet eivät tunnukaan mielekkäiltä, kiitos kankeuteni.
…pikkuisen kummipojan kanssa yhdessä syöty omena. Vaikka toiselle jäi ne karaosat 😉
…kuopuksen kädet kaulan ympärillä. Vaikka puristaakin niin julmetun kovaa.
…kavereidensa kanssa innoissaan leikkivä esikoinen. Vaikka onkin mitä luultavammin illalla ihan rättipoikkipuhkiväsynyt.
…pystyyn kauniisti kuollut calluna. Vaikka variseekin ikävästi heti, kun siihen koskee.
…jo yli kuukauden elävänä pysynyt myrtti. Vaikka en ole edes juuri kastellut sitä.
…”terveyskakku” jääkaapissa, jota käyn lusikalla syömässä tämän tästä. Vaikken malttanut antaa sen hyytyä tarpeeksi.
…torstai, perjantain aatto. Vaikka se tarkoittaakin sitä, että viikot hurahtavat aivan liian nopsaa ohi.

Jep, näin se vaan kuulkaas menee. Viime aikoina on ollut sellainen kiire, ettei ole oikein ehtinyt pysähtyä alas ja miettiä niitä mukavia juttuja elämässä. Ihan niitä pieniä kultakimpaleita. Kahvikupin kanssa istuin juuri hetkeksi alas ja listasin nämä tähän. Toivottavasti teillekin on tänään tapahtunut kivoja juttuja. Huomenna sitten ohjetta tuohon ”terveyskakkuun”. Vaikka se tosiaan jäi keskeltä vähän löllöksi. Maku ratkaisee 😀

TORSTAITERKUIN,

alle


torstai 17. syyskuun 2015

Syksyn sävyjä

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

MOIKKAMOI,

huh härdelliä meinaa pukata tälleen just ennen minilomaa ja Tallinnan reissua. Olipas juuri meidän säkää, että huomiselle on jotain lakkojuttuja. Ei auta kuin kävellä hotellista Länsiterminaaliin. Ukkosmyrsky ja mahdolliset mielenosoitukset vain tuovat lisämausteen matkalle 😉 Yhtä kaikki – ihana lähteä reissuun! En muistakaan koska viimeksi olisin ollut kolme yötä pois kotoa. Miettikääs, pitää huoli vain omasta itsestään (ja toki matkakamuista). Syödä silloin kun on nälkä, nukkua oman aikataulunsa mukaan ja shoppailla, jos siltä tuntuu. Ah, autuus!

Syysvärejä, niitä on kuulkaas pienesti olohuoneen puolella ja sitten allekirjoittaneen hiuskuontalossa vähän enemmän 😀 Hiuspostausta on tulossa, sillä mulla on maan mahtavimmat kuvausassarit mukana reissussa…joten eiköhän me joku hiuspostaus saada tässä tehtyä. Instagramiin eilen laitoin pienen sneak peekin. Tuo kampaaja-Krista teki taas ihmeitä!

Muistatte varmaan, että yhteen aikaan meillä vaihtuivat sohvalla olevat tyynyt tämän tästä? Mitä sitä suotta hyviä uusimaan, tuumaan tätä nykyä. Pitkän aikaa on menty samoilla tyynyillä, kunnes tiistai-illan kaupunkikierroksella en voinut ohittaa noita kahta harmaata tyynyä. Olin jo Indiskan kassalla maksamassa kympin teeppariani, kun jouduin sanomaan kassahenkilölle, että odotas hetkinen. Otin tyynyt kotisovitukseen, mutta tiesin kyllä jo kaupassa, että näitä ei palauteta. Sopivat mielestäni hyvin olkkarin värimaailmaan. Tuo tämän syksyn ensimmäinen  calluna sopii tyynyjen kanssa yhteen loistavasti!

Nyt vielä pari tuntia töitä ja sitten junalla kohti Helsinkiä. Treffaankin toisen matkakamun jo junassa. Kivaa! Ja sitten Helsingissä suuntaamme hotelliin yöksi ja huomenna aamulaivalla yli. Tilasimme taksin huomen aamuksi, mutta taksikeskus soitti, että Helsingin keskusta on suljettu autoilta huomenna. Great, toivotaan, että se ukkosmyrsky ei ihan osu kohdilleen. Otan kameran ja kannettavan mukaan reissuun, joten voipi tosiaan olla, että tässä vielä kuullaan ennen ensi viikkoa. Ainakin hiuspäivitysten osalta. Muitakin tunnelmia on varmastikin luvassa. Pahoittelen jo etukäteen, jos kommentteihin laahaaminen kestää normaalia kauemmin, vastailen niihin viimeistään sitten kotoota käsin ensi viikolla 🙂

IHANAA VIIKONLOPUN ODOTUSTA,

alle

PS. Instagram varmastikin päivittyy tiuhaan, sieltä löydätte minut atmarias -nimellä. Kuten myös snapchatistakin, mutta sitä en osaa vielä käyttää. Ehkä matkakamut opastaa 😀


torstai 03. syyskuun 2015

Ihanan haikea syksy

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

ILTAA IHANAT!

Hauska nähdä jälleen (päivän eka postaus tuossa alempana ;). Tunnustan, että vaikka sitä onkin kuinka positiivinen ihminen, niin joku tässä syksyssä on, mikä saa mielen hieman melankoliseksi. Herkäksi ja pohtivaksi. Vuosi toisensa jälkeen. Siinä missä vielä kesällä hymyilin pikkuisille pilttiposkille lastenrattaissa on vaihtunut pieneen haikeuteen siitä, että omat lapset on jo niin isoja. Juoksulenkillä kesällä nauttii täysin rinnoin luonnosta ja nyt alkoi suorastaan ketuttamaan se, kun oranssi lehti lensi päin pläsiä. Sumutinpullosade tuntui kerrankin pahalta kasvoilla. Kotiin, tyhjään sellaiseen, lenkiltä tullessani oli pakko sytytellä heti valot ja laittaa kynttilät palamaan.

Sitten avasin puhelimesta facebookin ja huomasin ihanan Rillan postauslinkityksen. Tippa tuli linssiin. Ensin ajattelin, että eihän näin nyt voi käydä. Mun ihan suosikkibloggaaja ei voi lopettaa blogiaan. Miten mä nyt pärjään, minne menen katsomaan kauniita kuvia, saamaan inspiraatiota niin pukeutumisen kuin ruoanlaitonkin suhteen. Saamaan kenties puutarhakärpäsen pureman. Näin itsekkäästi ajateltuna. Kunnes toinen tippa tuli linssiin siitä, kun aloin pohtimaan, kuinka rohkea ja epäitsekäs päätös tuo on. Ei varmastikaan päätös helpoimmasta päästä. Haleja sinne ihana, hymyillään kun tavataan ♥ 

Sitten mä aloin miettimään, että mitä ihmettä mä oikein synkistelen. Minä, joka oikeasti olen aina olen ollut se, joka nostaa alamaissa olevat ihmiset hölmöillä jutuillaan takaisin maan pinnalle. Mutta kai se on meillä suomalaisissa vähän sisäänrakennettu juttu tämä melankolisuus. Apua, onko tämä joku ominaisuus, joka tulee kun täyttää 40 v ja te ette kertoneet mulle? 😉 Tästä ei kuulkaas enää puutu kuin lasi punaviiniä ja maailmaa parannettaisiin oikein kunnolla. Sikarituoli ja se sikari. Heh, ei ehkä tuota viimeistä kuitenkaan. Ai niin ja mainitsinko jo, että tilannetta ei ainakaan helpota se, että ei olla laitettu lämpöjä päälle ja villasukat on hukassa?

Kaikessa haikeudessaan syksy on ihanaa aikaa! Kevään ja kesän sitä posottaa menemään pää kolmantena jalkana, joten on ihan kiva, että meille duracell-pupuillekin on suotu tilaisuus hidastaa tahtia. Näin mä sen näen. Synkistelläänkö siellä syksyä? Mä en kyllä tiedä mistä tämä yhtäkkinen synkistely voi johtua, sillä mä rakastan syksyä kaikkine sävyineen. Sateineen, kasvoihin lentävine lehtineen kaikkineen. Ehkä tämän iltainen oli sellainen ”syksy tuli takavasemmalta, enkä ollut varautunut siihen” -synkistely. Se kyllä loppui kovin lyhyeen, kun muu perhe palasi harrastuksista kotiin ja otettiin räväytysmatsi.

Kiitos ja anteeksi, pieni purkautuminen täällä helpotti suuresti. Ei se elämä ole aina täällä ruudun toisella puolellakaan siirappia ja hunajaa. Onneksi elämään mahtuu koko tunteiden kirjo. Nauttii taas enemmän elämän pikkujutuista, kuten tuosta Unelmien Poikamiehestä, joka just alkoi telkusta! Palataan huomenna taas vähän positiivisimmilla jutuilla. Siihen asti, käperrytään sinne peiton alle ja fiilistellään. Nopsaa tämä syksy vaihtuu joulun odotukseksi…ai niin, tuo j-sana tais olla kiellettyjen listalla vielä pari kuukautta 😉

KIVAA ILTAA TOIVOTELLEN,

alle