HEIPPATIRALLAA IHANAT!
Ja terkkuja uudesta kodista! Saas nähdä, miten blogipostauksen tekeminen onnistuu ilman langatonta. Täällä meillä ei ole tuota 4G:täkään näkyvissä, mutta yritetään 🙂 Kiitollinen. Siinä sana, joka kuvaa tämän hetkistä olotilaani hyvin. Ensimmäinen yö nukuttu uudessa kodissa ja vaikka aamulla alakertaan hipsiessäni vastassa oli punainen lainalaatikkomeri, niin silti askel oli kevyt. Väsymyksestä huolimatta. Takan edessä lattia narisi juurikin niin kotoisasti kuin muistin. Näkymä oli tämä kuin ylimmässä kuvassa.
Kuvia keskikerroksesta. Josta uusimme vain keittiön ja työhuoneeseen laitoimme säilytystilaa. Muuten mennään niillä pintamateriaaleilla, jotka täällä on viime vuodet ollutkin. Olohu0neen puolikas on nyt laitettu, samoin lukunurkkaus keittiön vieressä. Keittiökin on suht koht’ siisti. Olohuoneen toinen puolikas taas on täynnä niitä punaisia laatikoita, jotka ovat menossa mancaveen. Ensi viikon keskiviikkona, kun sinne saa viedä tavaraa. Olkkarin vieressä oleva huone piti oleman meidän ruokahuone, mutta niin ihanasti tuo lokoisa sohva ja senkki sinne sopivat, että se jää telkkarihuoneeksi.
Tällä hetkellä päänvaivaa tuottaa ruokapöydän paikka. Sitä siis ei vielä ole. Tuohon keittiön viereen lukunurkkaukseen se menisi luonnostaan, mutta tila on vain 2 metriä leveä ja 180 cm pitkä. Olohuoneeseessa taas olisi leveyttä tilassa 2,5 metriä ja pituutta hur så mycket. Vanha pöytä jäi vanhaan kotiin, joten uusi pöytä täytyy hankkia. Te, keillä on 80-90 cm leveitä pöytiä, niin olisi kiva kuulla, onko helppo kattaa. Kiitos jo etukäteen 🙂
Olohuoneessa vie yhden seinän tuo piano, jolla olen Aaronit soittanut kannesta kanteen. Mummun ja papan (siis mun isovanhempien) istuessa sohvalla ja antamassa tuomionsa. Aika monet pianoläksyt tuli soitettua moneen kertaan, ennen kuin meni arvovaltaiselta raadilta läpi 😉
Mutta hei, nyt taas purkamaan laatikkomerta. Huomenna vanhan kodin vaatehuoneet ja varasto tyhjäykseen. Perjantaille sain onneksi siistijän avuksi tuon keittiön kanssa. Näin nopealla aikataululla, joten superonnellinen olen. Perjantai-iltana luovutetaan avaimet ja kurvataan kohti mökkiä muutamaksi päiväksi pakoon laatikkomerta (why do it today, there’s always tomorrow ;D).
IHANAA KESKIVIIKKOILTAA,
Ensimmäistä kertaa ikinä me ollaan ehkä vähän törmäyskurssilla tuon rakkaan aviomieheni kanssa. Sisustamisesta. Ei mitenkään pahasti eikä kumpikaan ole aloittanut mykkäkoulua. Ei ole tapana. Naureskellen olemme vielä voineet sisustamisjutuista puhua. Tiedän, että tuo kellarikerros on miehen valtakuntaa ja hänelle olen ilomielin suonut vapaat kädet sisustaa sen, mutta. Mutta. Ensinnäkin kulmasohva kotiteatterihuoneeseen. Vaikka tunnen tuon mieheni enemmän kuin hyvin, niin en silti ole ihan varma höpöttääkö toinen tosissaan sellaisesta keinonahkaisesta recliner-sohvasta. Tiedättekö, missä tulee kaikille ne jalkatasot sieltä sohvan alta esiin samalla kun selkänoja kaartuu taaksepäin…hmmm. 
Tässä välissä haluan korostaa, että tarkoitukseni ole mitenkään mollata toisen sisustusmakua vaan kertoa teille, kuinka meillä ollaan vähän eri mieltä kellarikerroksen sisustamisen suhteen. Edelleen annan miehelleni vapaat kädet sen tehdä ja onnellinen olen, että hän haluaa tehdä siitä oman näköisensä. Miehen sanoja siteeraten: ”Se on mancave, naisen kädenjälki ei saa näkyä!” Ihana nähdä lopputulos!
Elämme kerrassaan mielenkiintoisia aikoja. Onneksi kuvia niistä sivupöydistä, joiden jalat koostuivat jääkiekkoilijan jaloista ja mailasta ei ole enää mulle vilauteltu. Muutenkin ajattelin pitää suuta vähän soukemmalla, sillä sellainen sormenjälkitunnistusovenavautumismekanismi (voiko tuo olla yhdyssana?!) kuulemma on saatavilla rappusten yläpäähän 😀
Mutta pieniäkös nämä. Ilon aiheitakin on ollut monia. Saatiin veljen vaimon kanssa siivottua mummulan olkkarin tavarakaaosta. Mutta ennen kuin kellarikerrokseksen yksi varastohuone on valmis, emme saa olohuonetta tyhjättyä. Iloa on tuottanut myös se, että sain vihdosta viimein itseäni niskasta kiinni siivoamisen suhteen. Siis täällä nykyisessä kodissa. Siivotussa kodissa on kyllä kieltämättä kevyempi hengittää. Iloa tuotti myös uudelleen löytämäni kikherneet. Elän taas sitä vaihetta elämässä, että tungen niitä joka paikkaan. Tänään salaattiin. Iloa on tuottanut myös tuo pieni rakas koiramme, joka on ollut aivan iholla koko päivän.
Tämä erikoislaatuinen maanantai viharakkaussuhteineen on ollut myös tulevaisuuden suunnittelua täynnä. Vatsanpohjassa on ollut tänään sellainen pieni kutkuttava tunne siitä, että syksyllä koittaa uusi arki ja pääsen tuonne rakkaaseen maalitehtaaseemme töihin. Uusi koulutuskin jännittää jo hieman. Uudet ihmiset ja verkostoituminen. Se, että pitäisi taas taitaa small talkin salat. Eikä minkä tahansa small talkin vaan sellaisten yhteiskunnallisten ja talousasioiden puhumisen salat. Viimeisen vuoden aikana en ole katsonut juuri pörssikursseja tai lukenut aamulehden talousosiota. Alan julkaisuista puhumattakaan. Se on toisaalta tehnyt ihan hyvää, sillä näkymät eivät ole ehkä olleet positiiviset.
Kesässä ja nimenomaan tässä kesässä on parasta myös se, että pikkuhiljaa uusi kotimme on siinä kunnossa, että sinne saa vietyä tavaraa. Yöksi emme vielä voi mennä, sillä juoksevaa vettä ei ole ja lisäksi se lasikaide puuttuu rappukäytävästä. Odottavan aika on pitkä, mutta toisaalta kun tietää, että se odotus palkitaan pian, niin jaksaa odottaa. Juhannuspyhät kuluvat tänä vuonna muuttotalkoissa. Kesäkuun vika viikko on aikataulutettu minuutilleen (minun osaltani, mies on töissä). Toka vikalle päivälle tätä kuuta pitää tilata loppusiivous tähän kotiin. On sitten uusien omistajien kivempi muuttaa sisään 🙂
Kuten kuvista huomasitte, niin keittiöön päätyi ne Bazar Minit ikkunaseinälle ja se nivel Bazar hyllyn päälle. Sen saa siitä siirrettyä mihin tahansa paikkaan, kun tuo varsi on niin pitkä. Tykkään, että meni valinta oikeaan, eikö? 🙂 Keittiön tason pitäisi saapua ihan just, kuten myös yläkerran lasikaiteenkin. Mancave-kerros on kovasti työn alla ja laattoja odottelemme.
