keskiviikko 28. marraskuun 2018

Joulun aikaa, joulun taikaa…

HEIPSUN!

Tiedättekö, että joka ikinen vuosi tämä joulun odotus on ihanaa, mutta sitä varjostaa kuitenkin yksi asia. Nimittäin se, että tiedän, että joulu ei ole kaikille sitä vuoden helpointa aikaa. Ja surkuttelen heidän puolestaan. Myös minulla on takana monta joulua, jolloin on ollut vaikea virittäytyä joulun tunnelmaan. Kun joulumielen sijaan siellä rinnassa on ollut puristava möykky. Äidiltä löydetty melanooma, iskän jalan amputoiminen, iskän kuolema, äidin aivokasvaimen aggressiivisuuden paljastuminen ja aivokasvaimen leikkaus, jonka jälkeen äiti ei ikinä palannut itsekseen. Siksi äidiksi, jonka tunsin.

Muun muassa kaikki nämä asiat ovat tapahtuneet vain vajaa viikko ennen joulua. Itse asiassa viitenä vuonna liki peräkkäin. Yksi joulu oli välissä, kun säästyimme huonoilta uutisilta. Niinä vuosina joulu olisi helposti jäänyt itseltäni viettämättä. Ellen olisi ollut niin vahvasti sitä mieltä, että joulu on lasten juhla ja lasten eteen sitä taikoo esiin vaikka millaisen joulufiiliksen. Oma joulufiilikseni perustuu pitkälti lasten joulun odotukseen, innostukseen ja jännitykseen.

”Joulussa ei ole mitään hyvää.” lauseen kuultuani erään ihmisen suusta aloin jälleen surkuttelemaan sieluni syövereissä sitä, että miksei kaikilla lapsilla ole oikeus jouluun. En tarkoita lahjakasoja vaan sitä lämmintä tunnetta, mikä joulusta tekee joulun. Yhdessäoloa, lautapelejä, yöpukuhipsutteluja keskiyön tunteina keittöön kinkkumaistajaisiin ja mantelin löytämistä riisipuurosta. Sen sijaan, että äiti tai isä olisivat ihan kuutamolla koko joulun ja lapsi joutuisi peloissaan sulkeutumaan huoneeseensa.

Kurja oli kuulla, kuinka lapsena koetut huonot muistot varjostavat tuota vuoden ihaninta juhlaa vielä aikuisiälläkin. Olisi helppo sanoa, että kyllä se joulumieli sieltä tulee, kun vaan heität negatiiviset muistot romukoppaan. Ihmismieli on siitä jännä, että vaikka se pyrkii suojelemaan unohtamalla tapahtuneita kurjuuksia, niin on tiettyjä asioita, jotka ovat voineet jättää niin suuren arven tuonne sielun syövereihin, että joulu ei tule ikinä tuntumaan joululta.

Sen takia tunnen jopa vähän syyllisyyttäkin siitä, että itse pystyn helposti heittäytymään joulun aikaan, joulun taikaan. Lapsuuteni joulut olivat ihania ja lämpimiä. Ja vaikka tässä välissä on ollut hirmuisen vaikeita jouluja, niin silti tunnen, että ne lapsuuden jouluina sydämeen tallennetut muistot kantavat niinäkin vuosina, kun joulu ei syystä tai toisesta ole tuntunut kovin jouluiselta. Joten yritetäänhän tehdä tänäkin jouluna lapsille mieluisia joulumuistoja? ♥ Sellaisia, jotka kantavat läpi elämän!

KESKIVIIKKOILTATERKUIN,


sunnuntai 25. marraskuun 2018

Joulun vietto ei tunne oikeaa ja väärää ♥

SUNNUNTAI-ILTAA IHANAT!

Toivottavasti siellä on vietetty rentouttava viikonloppu, ladattu akkuja ja nautittu Suomen ihanasta pakkassäästä! Kuten varmaan jo Instagramin puolella seuraavat huomasivatkin, niin meillä alkoi joulun vietto tänä vuonna ajoissa. Harvinaisen ajoissa. Muistan aikoinaan Kanadassa miettineeni, että eihän tämä ole oikea tapa joulua viettää.

Kun kuusi pystytettiin jo heti marraskuun lopulla. Kaiholla muistelin tuolloin jouluja koti-Suomessa, kun kuusi tuotiin sisään 23. päivä illalla sulamaan yön ajaksi. Tai sitten koristeltiin tuolloin myöhään yöllä. Mutta ei missään tapauksessa aiemmin. Kuusta ei sopinut tuoda sisään, ennen kuin kaikki paikat olivat putsplankko ja Ajaxin tuoksu oli vallannut kodin.

Mutta niin vain se joulu tuntui joululta Kanadassakin, vaikka kuusesta nautittiin jo kokonainen kuukausi ennen itse h-hetkeä. Silloin en vain 17-kesäisenä itse ymmärtänyt sitä, että jokainen juhlii joulua tavallaan. Tekee joulusta omannäköisensä. Joulun vietto ei todellakaan tunne oikeaa ja väärää. On olemassa perinteitä, joita kannattaa pitää mukana. Jotka tuovat sitä jatkumoa. Mutta itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että tässä(kin) joulun viettoasiassa kannattaa mennä sydän edellä.

Me lähdemme ennen joulua pohjoiseen pariksi viikoksi ja päätimme, että tänä vuonna meille ei tule joulukuusta. Viikolla puhuimme miehen kanssa, että kellariin olisi kuitenkin kiva hakea sellainen polvenkorkuinen pikkukuusi tuomaan tunnelmaa. Eilen iltapäivällä Kauppahallissa kahvitellessamme meidät valtasi joulumieli. Ajoimme kotiin kuusikaupan kautta, emmekä vain yhden, vaan kahden kuusen kanssa. Jep!

Nyt on keskikerroksen nurkassa pieni kuusi. Soma ja terhakka. Joka on koristeltu pelkin valoin tällä hetkellä. Miesluolan kuusesta löytyy väriä ja muotoa joka lähtöön. Kultaa ja punaista. Siinä on tähtikin latvassa ja kunnon kuusen kynttilät. Ihania molemmat. Vaikka kuuset meillä jo onkin, niin vielä ei ole tonttujen aika. Nisset ja nasset ajattelin virittää Itsenäisyyspäivän tienoilla. Ottaa niistä muutaman mukaan myös Lappiin. Siivota kodin ehkä jo jouluisista jutuista ennen reissuun lähtöä. Sillä allekirjoittaneen kevään odotushan perinteisesti alkaa siinä Tapaninpäivän iltana. 

Tässä muutamana vuonna olemme pyrkineet luomaan omia joulunviettoperinteitä. Mutta enpäs ikinä olisi uskonut, että meillä kannetaan joulukuusi sisään jo marraskuulla. Saatikka kahta kuusta 😀 Mutta tiedättekö, tänä aamuna kuusen kynttilöiden valossa aamukahvia juodessani mietin, että kuinka ihanaa herätä viikolla töihin ja nauttia lähestyvästä joulusta. Joulunalusviikon makua koko kuukausi edessä. Sellaista kutkuttavaa odotusta ja pikkuhiljaa virittäytymistä itse juhlaan ♥

Koskas siellä kannetaan kuusi sisään? 🙂

SULOISIN SUNNUNTAI-ILTATERKUIN,


tiistai 13. marraskuun 2018

Mitäs, jos vain lopetettaisiin valittaminen?

MOIKKAMOI!

Hei huomasitteko muuten, että neljän jälkeen töistä lähteissä oli kirkkaampaa kuin moneen päivään? Hämärää, mutta kirkasta. Ainakin täällä Tampereen seudulla oli. Ja mikä hassuinta, tuli yhtäkkiä keväinen fiilis 😀 Olen ihan samoilla linjoilla kuin noin 99,9% meistä suomalaisista; marraskuu on tositosi pimeä ja välillä tuntuu, että se on todellakin sieltä syvältä. Mutta, vuosien varrella olen tullut siihen tulokseen, että a) se marraskuu loppuu jossain vaiheessa ja b) ei se valittamalla parane. Niin kuin ei parane mikään muukaan asia tässä elämässä. Positiivisuus ruokkii positiivisuutta. Samaa mieltä olen valittamisesta. Huomaan itsekin valittavani välillä pimeydestä, mutta ehkä se on se positiivisuus, jota syntyessä annosteltiin mulle muutama kauhallinen liikaa, mikä auttaa kahlaamaan läpi marraskuun.

Itse uskon ajatuksen voimaan. Siihen, että kun osaa kääntää ajatusnappulat kaakkoon (missä positiivisuus ja tsemppi sijaitsee), niin aika monesta asiasta selviää. Myös marraskuusta. Mä huomaan, että saan marraskuun pimeillä energiaa siitä, että pyrin ajattelemaan positiivisesti. Löytämään marraskuustakin niitä positiivisia puolia. Kun oikeasti osaa viisveisata siitä, että se aurinko on ja pysyy piilossa ja kanavoi energiansa vaikka kynttilänvalossa hyggeilyyn, huomaa yhtäkkiä marraskuun selän taittuneen.

Helppo olisi jäädä vellomaan itsesääliin sohvannurkaan, kun silmät lurpsii väkisin kiinni. Antaa marraskuun varastaa viimeisetkin energian rippeet. Mutta tiedättekö mitä? Sekin on ihan sallittua. Itse tosin olen saanut marraskuusta ystävän itselleni, kun olen lähtenyt  ulos. Vaikka sitten vain kävelylenkille, mutta ulos kuitenkin. Mikään ei ole ihanampaa, kun avata kotiovi ja astua sisään marraskuisessa pimeydessä heitetyn lenkin jälkeen.

Aika moni asia on sellainen, joihin pystymme itse vaikuttamaan. Marraskuu ja sen pimeys taas lukeutuvat niihin, joille me emme voi mitään. Omalle ajatusmaailmamme taas useimmiten pystymme tekemään jotain (poislukien toki mielen sairastumiset sun muut vakavat jutut). Mutta niin kauan kuin ei ole sen vakavammasta asiasta kyse kuin marraskuusta, ajanjaksosta joka kestää vaivaiset 720 tuntia, niin mitäs jos vain lopettaisiin valittaminen ja kanavoitaisiin energiamme johonkin muuhun? Somefeedit ovat viime päivinä täyttyneet marraskuumasentelusta, mutta eihän sen näin täytyisi olla. Kokeillaanko miltä tuntuu, jos vain annettaisiin marraskuulle piutpaut ja jatkettaisiin elämää niin kuin ei oltaisiin koskaan tähän mörkömarraskuuhun törmättykään?

Onko siellä ruutujen toisella puolella ketään muuta, joka kuuluu mun kanssani tuohon 0,1% suomalaisista? Heistä, keiden mielestä marraskuu on ihan jees ♥ Viime vuonna jaoin viisi marraskuun nujertamisvinkkiäni. Sen verran olen vuodessa kasvanut ajatuksen tasolla, että enää en yritä edes nujertaa marraskuuta. Sillä minkä mä tälle marraskuulle voin. Some things never change 😉 Nyt hämmentämään iltaruoaksi valmistuvaa riisipuuroa ja sytyttämään muutaman kynttilän lisää. Jos Mr. Marraskuun perimmäisenä tarkoituksena on saada  ihmiset nauttimaan kotona olemisesta, niin siinä hän on jälleen tänä vuonna onnistunut.

TUNNELMALLISTA TIISTAI-ILTAA TOIVOTTAEN,

PS. kuvista ei oikein näe, mutta ostin sellaisen jouluvalovaloverhosysteemin (hmm…) verhon taakse olohuoneeseen ja tuntuu, että olkkarissa paistaa koko ajan aurinko, vaikka ulkona onkin pilkkopimeää!

 


torstai 01. marraskuun 2018

Vilukissan untuvanpehmeä ystävä & isänpäivälahjavinkki


Kaupallinen yhteistyö: Joutsen


ILTAPÄIVÄÄ IHANAT!

Tehän tiedätte, että vietän mielelläni aikaa sohvan nurkassa. Todella paljon aikaa sohvan nurkassa. Äänikirjoja kuunnellen, lehtiä lukien. Kahvikuppi kädessä, tyhjyyttä tuijotellen. Ajatuksissani. Minulle sohvannurkka edustaa samaa kuin monelle joogasali. Siellä saan nollattua ajatukseni ja palauduttua. Kiireisen elämän keskellä olen hurjan onnellinen, että olen löytänyt sen minulle sopivan tavan nollata ajatukset.  Sain kaupallisen yhteistyön myötä Joutsenelta Kulkuri-untuvaviltin, jonka alle olen hyvillä mielin viime aikoina käpertynyt. Fiilistellyt lokakuun sadeiltoja yhtälailla kuin niitä ihania kirpsakoita pakkaspäiviäkin. Tuntenut päälläni höyhenenkevyen viltin painon, joka tarvittaessa lämmittää, mutta ei ikinä liikaa. 

En tiedä voiko materiaan rakastua, mutta tähän höyhenenkevyeen untuvatorkkupeittoon olen silmittömän ihastunut. Koukuttunutkin siinä määrin, että kuskaan tuota torkkupeittoa alakerrasta yläkertaan ja toisinpäin. Se seuraa minua, minne ikinä menenkin. Kulkurin mukana tulee muuten pieni pussukka, johon sen saa pakattua esimerkiksi matkoille mukaan! Tykkään, että tämä elämänlaatua huomattavasti parantava uusi seuralaiseni tuolla sohvannurkassa on myös sisustukseenkin sopiva.

Kulkuria on saatavilla antrasiitin lisäksi myös tummansinisenä ja tummanruskeana. Eli just niinä väreinä, jotka sopivat monen suomalaisen sisustukseen. Enää torkkupeitto ei tarkoita sitä nyppyyntynyttä kauhtanaa, joka piilotetaan katseilta silloin kun sitä ei käytetä. Kulkuri kestää katsetta, niin sohvannurkassa kuin esimerkiksi rapujuhlissa hartioiden lämmittäjänä. Ja siinä, missä Kulkurin edeltäjät eli villashaalit pistelivät ja kutittivat, tuntuu tämä vilukissan uusi ystävä päällä erittäin miellyttävältä.ID

Itseäni perheyrityksen osakkaana kiehtoo perheyritys Joutsenen sympaattinen ja luonnonläheinen tarina. Joutsen Finland Oy on syntynyt vuosikymmenten ja sukupolvien ammattitaidosta sekä intohimosta laatuun. Olemme maailman pohjoisin untuvatuotteiden valmistaja ja ylpeitä siitä, mitä luonto on meille opettanut.” Takana on vuosia jo yli 80 ja kokemuksesta tiedän, että yrittäminen Suomessa on kovaa työtä. Sinnikkäimmät ja liikeideaansa luottavat pärjäävät. Kuten Joutsen. Kun toimitaan laatu, osaaminen ja asiakaspalvelu edellä ja kun toiminnasta kuvastuu rakkaus siihen mitä tekee, on tuloksena aina jotain hyvää. ”Perheyrityksen tarina alkoi jo 1936, kun Marius Pedersen sai liikeidean katsellessaan vaimonsa, Saiman, pesevän höyheniä saunassa. Harrastuksena alkanut toiminta kasvoi yritykseksi ja työllisti nopeasti koko perheen. Marius tiesi jo tuolloin, että osaaminen, laatu ja erinomainen asiakaspalvelu olisivat yrityksen kantavat periaatteet.”

Vastuullisuus ja eettisyys ovat yksiä Joutsenen kantavia arvoja. Joutsenen käyttämä untuva on aina lihantuotannon ylijäämätuotetta ja kaikki untuva tulee EU:n alueelta. Emme koskaan ole käyttäneet eläviltä linnuilta nypittyä untuvaa. Joutsen on eurooppalaisen höyhenjärjestö EDFAn jäsen, joka kieltää kaikkia jäseniään käyttämästä elävältä nypittyä untuvaa.” Vuodevaatteissa käytetään pieneltä osin myös suomalaista hanhenuntuvaa ja saaristostamme pesintäkauden jälkeen kerättyä haahkanuntuvaa. Jokaisen untuvaerän alkuperän voi tarkastaa eränumeron perusteella. Joutsenen intohimosta tekemiseensä kertoo sekin, että Joutsen Finland rakensi 2015 uuden vuodevaatetehtaan Riihimäelle. Kotimainen tekstiilituotanto on ollut katoavaa, joten sydäntä lämmittää, että meillä täällä Suomessa on tehdas, jossa valmistuu aidosti kotimaisia tuotteita. 

Untuva on ollut itselleni melko vieras materiaali, mutta nyt siihen on tullut tämän yhteistyön myötä tutustuttua paremmin. Toki jo aimminkin, kevytuntuvatakin myötä, mutta nyt Kulkuri untuvaviltin myötä olen ottanut tuosta luonnonihmeestä enemmän selvää. Sillä vieläkin on käsittämätöntä, miten niin kevyt viltti voi olla niin tajuttoman lämmin. Silloin kun lämpöä tarvitsee. Kertaakaan ei ole kuitenkaan tullut oloa, että tekisi mieli hivuttaa toinen jalka pois viltin alta. Untuva on orgaaninen, pitkäikäinen ja ekologinen materiaali. Untuva on maailman tehokkain lämmöneristäjä teknisesti ottaen ja samalla myös kaikista luonnollisin. Kulkuri viltissä on 100% untuvasisus ja päällä ultralight mikrokuitukangas. Joutsenella untuvalle ei tehdä mitään kemiallista käsittelyä – ainoastaan monivaiheinen pesu ja kuivaus, joka poistaa siitä kaikki mahdolliset epäpuhtaudet.

Huomaattekin varmasti tekstin pituudesta ja paatoksesta, kuinka hurahtanut aiheeseen olen 🙂 Alunperin piti ottaa postauksen kulmaksi sisustus, mutta Joutsenen tarina ja untuvan ihanuus taisivat viedä hieman mennessään. Sen verran vielä kerron teille untuvasta, että Joutsenen untuvatuotteiden huoltaminen on helppoa; pesu kotioloissa ja kuivatus riittävät. Joskus ihan vain tuuletuskin. Puhtaana ja raikkaana untuvatuote on parhaimmillaan!

Isänpäivä lähestyy ja veikkaan, että jokainen isi ilahtuisi pehmeästä paketista. Varsinkin, kun paketin sisältä paljastuisi 100% rakkautta Kulkuri -untuvaviltin myötä 
HUOM! 1.-11.11.2018 Kulkuri on tarjouksessa hintaan 199,00 euroa.
Tuotteeseen pääsette tutustumaan paremmin täällä!

Tänä iltana en sujahdakaan heti töiden jälkeen ihanan untuvan lämpöön, vaan suuntaan rakkaan ystävän kanssa vaihtamaan kuulumisia pitkästä aikaa. Syömään ja kuuntelemaan musiikkia. Untuvapeitto ja ystävät – elämän ehdotonta eliittiä!

TORSTAITERKUIN,


sunnuntai 21. lokakuun 2018

Hyvinvointiloman hekumoissa

ILTAA IHANAISET, NAURAVAISET…

…blogini lukijat siellä ruutujen toisella puolella! Hei toivottavasti teillä on ollut kiva ja rentouttava viikonloppu ♥ Ja teillä, ketkä olitte viime viikolla syyslomalla, niin toivottavasti sekin oli onnistunut. Te, keillä mahdollinen syysloma on vielä edessä toivottelen ihanaa sellaista. Muistakaahan rentoutua ja levätä. Mikäli mahdollista!

Olen jo pitkään haaveillut hyvinvointilomasta. Joogaretriitistä Balilla tai meditaatiolomasta Santorinilla. Tietäen jossain mieleni sopukoissa, että en yksin sellaiselle kuitenkaan lähtisi. Tajuten, että mun ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Senpä takia otin viime viikon lomani yksi tavoite mielessäni; saada jälleen ruokailut, unet ja liikkumiset balanssiin. Voida vielä paremmin niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Hyvinvointiloma, sellainen tuosta syyslomaviikostani muodostui. Yöunia kellotin järjestäen reilusti yli yhdeksän tuntia, paitsi viimeisenä virallisena lomapäivänä, jolloin heräsin ”jo” kahdeksan tunnin yöunien jälkeen virkeänä uuteen päivään. Tiesin ennen lomaa, että mulla oli univelkaa, mutta en tajunnut sitä olevan ihan noin paljon. Tai sitten se on vain tuo yhtäkkinen pimeys, joka väsyttää. Kympin maissa kun menin lomalla sänkyyn ja laitoin napit korville, niin voin sanoa ettei ollut kerta tai kaksi, kun aamulla piti kelata äänikirjaa rutkasti taaksepäin. Muutamana yönä tuo äänikirja oli jopa lukenut itse itsensä loppuun ja heräsin puhelimen päältä korvanapit ilkeästi selkääni painaen 😀

Jätin heti Kööpenhaminan reissun jälkeen ylimääräiset herkut ja sokerit pois ruokavaliosta ja panostin kasvispitoiseen ruokaan. Aloitin aamuni inkiväärishotilla, msm:llä, macalla ja vitamiineilla. Join vettä joka välissä ja liikuin järkevästi. Päikkäritarvetta en tuntenut yhtenäkään päivänä, sillä yöunet olivat niin hyvät. Se ei toki poissulkenut sitä, ettenkö olisi viettänyt aikaa sohvalla. Todellakin vietin ja oikein ajan kanssa vietinkin. Mutta siinä missä yleensä sohvalla menee silmät väkisin kiinni, ei tällä lomalla vaaraa siitä ollut. Sain jopa luettua Köpiksen tuliaislehdet läpi (varsinkin ne tanskankieliset reseptit tuottivat alkuun vähän hankaluuksia, mutta yllättävästi sitä ruotsinkielen avulla osaa tanskaakin lukea :)).

Hyvinvointilomani yhtenä menestystekijänä oli se, että kerrankin olin vaatimatta itseltäni mitään. Kyllähän sitä aina olisi siivottavaa ja kaappien läpikäymistä, mutta en laittanut tikkua ristiin minkään uuden projektin eteen. Makuuhuoneen seiniin varaamani maalikin on vielä maalaamatta, mutta no stress. Silti sain jotain aikaiseksikin; nimittäin vein tuon olkkarin uuden lampun sähköliikkeeseen ja nyt siinä palaa valo. Kaunis kohdevalo tuli tarpeeseen syksyn pimeillä.

Jos jotain viime viikosta opin niin sen, että tarvitsen vähintään kahdeksan tuntia yössä unta. Mikään ei saisi mennä unen edelle. Ei edes se Netflix-sarja, johon ollaan koukututtu. Nyt täytyy taas palauttaa mieliin ne keinot, joiden avulla saan itseni sänkyyn arkipäivinä viimeistään kympiltä. Eikä silloin puolen yön maissa, kun unta tulee maksimissaan kuusi tuntia.

Hyvinvointilomalla tuli parannettua ystävien kanssa maailmaa. Kahdesti. Eilen pitkän kaavan mukaan Tampereen uudessa suosikkiravintolassani, nimittäin Kajossa. Iso suositus sille. Ruoka, juoma, palvelu ja miljöö olivat kymppiplus! Yöunet jäivät vähän vähäisiksi ja viinimenun viinit saivat tästä aamusta vähän tahmean, mutta hei – silti olo on mitä hyvinvoivin. Meillä on kuin varkain muodostunut sellainen ystäväporukka, jonka kanssa viihtyy missä vain. Miehet tuosta meidän 12 hengen porukasta olen tuntenut pisimpään, mutta ihanaa, että miesten mukana olen saanut niin monta uutta naisystävääkin. Tyttöenergiaa kun ei koskaan ole liikaa.

Nyt riisipuuro hautumaan ja siksi aikaa koiruuden ja miehen kanssa ulos. Ostettiin tänään kaupasta luumukiisseliäkin tuon riisipuuron kanssa. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa se hiipii sieltä lähemmäs…joulu ja sen myötä uusi hyvinvointiloma 🙂

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA &
IHANAA ALKAVAA VIIKKOA