perjantai 20. lokakuun 2017

Venice Beach wonders

MOIKKA!

Joko alkaa reissupostaukset riittämään? 🙂 Jos juu, niin lohdutuksen sanana se, että ensi viikon alusta palataan tuttuun ja turvalliseen. Arkeen nakkikastikkeineen päivineen. Ja tottahan toki se tulee näkymään myös täällä blogissakin. Huomenna suunnataan kotia kohti ja hyvillä mielin mennään. Reissu on ollut yksi parhaista ikinä, mutta kyllä koti on silti koti. Tobyakin alkaa olemaan jo niin kova ikävä, että vähäsen ihistää.

Viimeisiä hetkiä siis Atlantin tällä puolella viedään. Ihan kohta lähdetään kohti Hollywoodia. Sinne minne piti jo eilen suunnata. Päätettiin kuitenkin eilen aamulla suunnata toiseen suuntaan; Ranchos Palos Verdes:iin. Huhheijjakkaa, jos olisin kehdannut ottaa kameran esiin tuolla paikallisten asuinalueilla kruisaillessamme. Aivan mielettömiä taloja. Ei sellaisia kuin Beverly Hillsissä, vaan astetta enemmän ihanampia. Espanjalaistyylisiä. Tykättiin kovasti. Iltapäivästä otettiin pyörät hotellilta alle ja kruisailtiin Redondolta Hermosa Beachille. Chillailtiin ja otettiin lungisti.

Muutama kuva tähän väliin kuuluisalta Venice Beachiltä. Itse henkilökohtaisesti tykkään hurjan paljon enemmän rannoista kauempana ”downtown LA:ta”; Malibusta, Redondo Beachista ja Hermosa Beachista. Joista jälkimmäinen on vienyt sydämeni aivan totaalisesti. Leppoisaa menoa ja ah, mitä taloja. Skeittareita ja ruokapaikkoja. Surffikamamyymälöitä ja tyylikkäitä tavernoja. Saako muuttaa vuodeksi tuonne? 

Mutta tuo Venice Beach, se on myös kokemisen arvoinen. Tavallisena keskiviikkoiltapäivänä ruuhkaa ei juurikaan ollut. Muistan taannoin siellä ollessamme ihmisiä olleen niin paljon, että eteenpäin ei päässyt. Nyt ihmisiä oli sopivasti. Sillain, että tunnelman pystyi kokemaan.

Eniten ehkä muhun teki vaikutuksen eräs pikkupoika skeittirampeilla. Huikean lahjakas. Tuli mieleeni omat nuoruusmuistot. Veljeltä saatu Santa Cruzin skeittilauta puolipehmeillä renkailla. Mitään kikkailuja en tuolla osannut, sillä jo se oli tarpeeksi, että pystyssä pysyin ja eteenpäin pääsin 😉 Tuo pikkupoika skeittirampin reunalla taisi heittää muutaman frontsiden ollien, flippien ja spinnien lisäksi.

Haluaisitteko muuten jossain vaiheessa lukea vinkkipostausta Los Angelesin reissuun, jossa jakaisin ihan käytännön vinkkejä aina lennoista autonvuokraukseen, näkemiseen&kokemiseen ja hotelleihin? Lapsinäkökulmalla?

Toivottavasti teillä on siellä tunnelmalliset perjantaimyyssit menossa ♥ Kuten aina reissusta, niin myös tältä reissulta olen napannut mukaani muutaman myyssiruokaidean mukaani. Niistä ensimmäinen vuorossa viikon päästä perjantaina!

IHANAA VIIKONLOPPUA TOIVOTELLEN,

PS. muistakaahan osallistua Santa Marian -tuotepaketin arvontaan! Vielä muutama päivä aikaa osallistua 🙂


tiistai 30. toukokuun 2017

New York on my mind

HEIPPAHEI VAAN!

Tällä hetkellä ei voisi uskoa, että iltapäivälle ja illalle on luvattu sellaisia rankkasateita. Jos jotain positiivista, niin tekee tulevat sateet ainakin luonnolle hyvää! Tässä istuessani autossa Helsinki-Vantaan parkkipaikalla ajauduin jälleen leikkimään tuttua mielikuvitusleikkiä. Minne lähtisin, jos saisin valita ihan minkä kohteen vaan?

Täytyy myöntää, että viime viikkoina olen ajatellut paljon New Yorkia. Jos mielikuvaleikkini kävisi toteen, niin hyppäisin 14.10 lähtevään New Yorkin koneeseen. Ai että, ottaisin taksin keskustaan, jotta pääsisin fiilistelemään lähestyvää kaupunkia taksista käsin. Ollakin, että matka ruuhkista johtuen kestää ja kestää…siinä samalla on hyvä vaihtaa kuulumisia taksikuskin kanssa. Hyppäisin pois taksista hotellini edessä. Koska tällä mielikuvitusreissulla luottokortin raja on loputon (ja siis sitähän ei tarvitsisi itse kuitata nollille ;), niin majoittuisin sympaattiseen ja kauniseen The Nomad hotelliin. Keskellä alkuillan ruuhkaisuuttakin kaupunki näyttäisi parhaimmat puolensa. Veisin laukkuni huoneeseen, vaihtaisin kengät mukavimpiin ja lähtisin kulkemaan kohti Nolitaa. Sinne emme viime lokakuisella reissulla ehtineet.

Etsisin hyvän ruokapaikan, joka toimisi samalla ihmisten katselupaikkana. Illalla kävisin tuon elämäni rakkauden kanssa Broadwaylla katsomassa jonkun hyvän musikaalin. Ai niin, unohdinko muuten mainita, etteivät lapset halunneet tälle reissulle mukaan? Bummer 😀
Kaipaan kaupungin energisyyttä, ruokapaikkoja, ihmisiä. Kiireen tuntua ja kuhinaa. Sohon Dean & DeLucaa. Kiireettömiä iltapäiviä Central Parkissa, kun saa istahtaa alas. Brooklynin teollisuusrakennuksia ja Harlemin katuja. Syyslomalle oli suunnitteilla reissua länsirannikolle, mutta niin kauan kuin lentolippuja ei ole tilattu, niin on vielä mahdollisuus vaihtaa matkakohdetta.

Hei, onko teillä muuten kokemuksia Washingtonista? Jotenkin houkuttelisi käydä paikan päällä katsomaan, missä se Rouva Ministeri oikein telkkarissa kulkeekaan. Koska se lapseton loma oli vain toiveajattelua (en itse asiassa sellaiseen tällä hetkellä edes suostuisikaan…napanuora on liian tiukalla), niin onkohan Washingtonin nähtävyydet lasten mieleen…? Toisaalta, pystyyhän sielläkin viettämään lomaa lasten ehdoilla. Mikä tarkoittaa tasaisin väliajoin piipahdusta Disney-kauppaan, Victoria’s Secretiin, Starbucksiin tai Hollisterille.

Mä jatkan nyt mielikuvamatkailua ja ihmisten bongausta. Ehkä pian päästään takaisin kohti Tamperetta. Mutta ihan virkistävä tällainen mini ”etelänlomakin” oli. Taas jaksaa! 🙂

TIISTAITERKUIN,

PS. vinkkinä teille, jos olette suuntaamassa itärannikolle; Boston. En ole vieläkään ihan varma, kumpi kaupunki vei sydämeni; sympaattinen Boston vai energinen New York. Tai ehkä se oli ne molemmat yhteensä. Tiedä häntä, mutta onneksi niiden ei tarvitse kilpailla keskenään.


torstai 09. maaliskuun 2017

Postikortteja paratiisista

IDkohkradan

…voi tuota koiraa! 

HEISSULIVEI !

Eilisestä merimatkasta muistuttaa keinuva ja auringosta hieman hutera olo, ei kiva. Iltapäivä on kulunut täällä sisällä vällyjen välissä, mutta vielä täältä noustaan. Mutta näitä kuvia Koh Kradanilta katsellessani voin vain todeta, että se oli sen arvoista. Autio Sunset beach ja sen lisäksi aivan mieletön snorklausspotti saaren toisella puolella. Vailla muita turisteja. Vaellus läpi viidakon Lost Paradise Resorttiin lounaalle, yksi erittäin hikoileva olut. Lisää kävelyä viidakon läpi Kradan beachille. Nauttimista ja leppoisaa menoa. Hieman myös ihistystä. Jep, se hiekka + aurinkorasvasyndrooma 😀

Päivä oli ihana, mutta ihana oli palata hotellin siisteyteen ja suihkuun. Leikittiin mielikuvitusleikkiä, että olisiko meistä yöpymään Lost Paradise Resortin bungaloweissa, vailla ilmastointia, sisävessaa tai yöllistä sähköä. Gekkojen ja käärmeiden armoilla 😉 Ei meistä nykyisin ehkä olisi, mutta siinä olisi tavoitetta. Ehkä sitten eläkkeellä. Ollaan ehkä liian high maintenance sen suhteen, mutta onko siinä jotain vikaa? Jos ei tykkää hiekasta eikä hiestä. Haluaa sen suihkun ja ilmastoinnin. Viileät lakanat, joiden syliin pujahtaa, kun on ottanut liikaa osumaa auringolta.

Kyllä, tämä meidän happy place on jälleen osoittautunut ykköspaikaksi. Hiekka on samettista ja vesi turkoosia, vaikkei yhtä kirkasta tähän vuodenaikaan olekaan kuin tuolla paratiisisaarella. Uima-altaat palvelevat loistavasti meitä hiekka+aurinkorasvaihistysihmisiä ja uima-altailta löytyy kylmät suihkut, joissa käydä viilentymässä. Täältä on hyvä tehdä päiväretkiä ja palata aina iloisin mielin takaisin. Heh, ei muuten olla ainoita, jotka täällä viihtyvät. Palaavia asiakkaita on useita ja yksi pariskunta on käynyt täällä 17. kertaa. Kyllä mekin tänne vielä palataan, vaikka välillä käydään katsomassa muuta maailmaa 🙂

Nyt koittamaan josko partsilla pystyisi olemaan. Keinuttaminen on loppunut ja seisominenkin onnistuu ilman, että näkee tähtiä 😉 Josko kuulkaas tänään nähtäisiin vihdosta viimein tuolla kommenttiboksin puolella…vastaamisten merkeissä!

IHANAA ”EN OLE KARTALLA, MIKÄ VIIKONPÄIVÄ ON” -PÄIVÄÄ,


keskiviikko 01. maaliskuun 2017

Lomalla viimeinkin…


…kaikki rakkaat vikassa kuvassa (paitsi se koirakaveri, jota on ihan älytön ikävä!) 

HELLUREI IHANAT

ja terkkuja paahtavan kuuman auringon alta. Tai oikeastaan pitää myöntää, että aurinko ei ole vielä paahtava. Siinä mittakaavassa kuin me siitä tykätään. Tämä 30 astetta on ihan ok, mutta ensi viikolle luvattu 35 kuulostaa vielä paremmalta 😉 Tultiin katsastamaan Thaimaahan, miltä meidän home away from home näyttää näin parin vuoden tauon jälkeen. Viime vuonna Marriott -ketju osti hotellin ja teki tänne mittavan rempan. Mietittiin, että kärsiikö hotellin sympaattisuus. Hotelli on iso, mutta perheomisteisena se on aina tuntunut kodilta. Ilokseni voin todeta, että vaikka omistajana on nyt iso ketju, niin se sympaattisuus ei ole kadonnut minnekään.

Tuttuja kasvoja jo kahdeksan vuoden takaa ja leveitä hymyjä. Ystävällisiä hymyjä. Nyt taas muistan, miksi tykkään niin olla täällä. Paikassa jossa kukaan ei katso kieroon, kun hymyilen vastaan tulijoille 😉 Vaikka viime vuonna Balilla oltiin niin onneissamme, ettei kahteen viikkoon kuultu hotellissa sanaakaan suomea, niin eipä tuo rakas kotikielemme vielä ole täällä hotellissa haitannut. Varsinkin ennen lapsia valitsimme matkakohteet niin, että ei ole paljon vaaraa törmätä kotipuolen kulkijaan. Syytä tähän en osaa sanoa.

Viimeksihän me lomailimme täällä kaksi vuotta sitten veljen perheen ja mummun kanssa. Vaikea on vieläkään ymmärtää, että silloin kaksi vuotta sitten äiskä oli vielä kunnossa. Niin se maailma kuulkas muuttuu. Jokaisesta hetkestä olemme tämän lyhyen lomalla oloajan sisällä nauttineet. Se ennen lomaa tehty reilunpuoleinen työpyrähdys kulminoitui migreeniin ja korvakipuun. Olenhan kertonut, että en tunne stressiä kuin vasta sitten kuin kroppa kielii siitä. Hampaat ovat olleet koetuksella öisin, kun olen niitä narskutellut. Kuulemma yksi stressin oire. Aiheuttaneet korvakipua ja migreeniä. Jännä juttu, että kaikki vaivat jäivät Helsinki-Vantaalle 😀 Koska kyseessä on hyvinvoinnin vuosi, niin vastedes voisi hillitä tahtia vähän aiemmin. Jos osaisi…

Vastedes voisi myös käydä hierojalla ennen kuin niskat on niin jumissa ettei pää enää käänny. Tänään otin tunnin hieronnan meren kohinaa kuunnellen. Ah euforiaa. Tästä se alkaa se itsestään huolta pitäminen. Viime yönä tuli nukutta 14 tuntia putkeen ja herätyskellokin oli ehtinyt piristä kolme minuuttia ennen kuin kukaan meistä siihen heräsi. Toivotaan, ettei naapurikaan 😉 Palataanhan taas asiaan, lähettelen täältä teille oikein paljon aurinkoisia terkkuja!

MIKÄ MAA, MIKÄ VALUUTTA -TERKUIN,


maanantai 27. helmikuun 2017

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin…


OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA 17791_10151438913379900_2114879856_nOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

”Let me take you far away
You’d like a holiday
Let me take you far away
You’d like a holiday

Exchange the cold days for the sun
A good time and fun
Let me take you far away
You’d like a holiday

Let me take you far away
You’d like a holiday
Let me take you far away
You’d like a holiday

Exchange your troubles for some love
Wherever you are
Let me take you far away
You’d like a holiday

Longing for the sun you will come
To the island without name
Longing for the sun be welcome
On the island many miles away from home
Be welcome on the island without name
Longing for the sun you will come
To the island many miles away from home”

-Holiday /Scorpions

Valkoisena hohtavaa hiekkaa, turkoosia vettä, värikkäitä kaloja, meriveden koppurastamia hiuksia, iloisena hymyileviä kasvoja, snorkkelimaskin uurteet poskilla, kasvoja joilta paistaa kiitollisuus ja onni, päikkäreitä varjossa, hikoileva valkoviinilasi parvekkeen pöydällä, liian monta luettua chick lit -kirjaa, oma perhe ympärillä. Seuraavat reilut kaksi viikkoa blogi päivittyy satunnaisesti. Mutta sitäkin aurinkoisimmissa merkeissä 🙂

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA!
NÄHDÄÄNHÄN TAAS PIAN ♥

alle

PS. Instagram & Snapchat päivittynevät kyllä blogiakin useammin (atmarias) 🙂