”I love getting older. My understand deepens.
I can see what connects, I can weave stories of experience and apply them.
I can integrate the lessons. Things simply become more and more fascinating.
Beauty reveals itself in thousands of forms.”
HEISSULIVEI!
Voi mahdoton, viimeistä iltaa Balilla vietellään. Tehtiin viimeisiä ostoksia (tuliais sellaisia) ja käytiin syömässä. Nyt tulee indonesialaista ruokaa jo korvista 😉 Haluan omaan keittiöön tekemään kaikkia raikkaita salaatteja. Haluan omaan sänkyyn nukkumaan. Lenkille pirtsakkaan pakkasilmaan. Ostamaan kaupasta tuoreita tulppaaneja maljakkoon. Käpertymään sohvannurkkaan kirjan kanssa. Heräämään aamukuudelta silmät ristissä uuteen työpäivään. Ihana loma takana ja ihana on palata kotiin! Mä olen altailla makoillessa vähän pohtinut. Asioita laidasta laitaan. Äidin äkillistä sairastumista, lasten kasvamista, parisuhdejuttuja, ystävyyssuhteita, onnellisuutta ja sitä, millainen mä olen ollut ennen ja millainen mä olen nyt. Matkailija-Maria on vuosien saatossa muuttunut.
Siinä missä aiemmin näiden löhölomien perimmäinen tarkoitus on ollut ruskettua on muuttunut ehkä eniten. Täällähän on nyt sadekausi ja joka päivä ollaan koettu jonkinasteisia sateita. Siinä missä aiemmin olisin tuskastunut jo muutamasta hassusta pilvestä on vaihtunut riemunkiljahduksiin sateen päälle sattuessa. Siinä missä aiemmin olisin vähitellen alentanut suojakertoimia loman loppumista kohden suojakertoimeen kuusi on vaihtunut loman läpiviemiseeen samoilla suojakertoimilla lasten kanssa. Siinä missä aiemmin olisin maannut suorassa auringon porotuksessa, on vaihtunut visusti aurinkovarjon alla köllöttelemiseen. Meillä on vain tämä yksi iho. Vaikka se parantuu, niin siihen jää ikuiset arvet. Muistot niistä palamisista ihan lapsuusajoista alkaen.
Siinä missä aiemmin olisin varustautunut meikki- ja hiustököttiarsenaalilla lomaa varten on vaihtunut au naturel lookiin. Kaksi viikkoa meikittömänä on ollut ihanaa! Edes se, että ripsipidennykset eivät pidä täkäläisestä ilmankosteudesta ei ole haitannut. No ok, kulmakarvat olen nyppinyt kerran kahden viikon aikana 😉 Siinä missä aiemmin olisin ostanut meikkivoidetta päivettyneen ihon sävyyn ja yrittänyt peittää pikkuisia pisamia otsalla ja poskilla on vaihtunut pisamista iloitsemiseen. Hiuksetkin ovat ihan mahdottomat, kiitos kosteuden. Ne menevät säkkärälle kuin ylikasvaneessa permanentissa. Pinneillä olen yrittänyt niitä taltuttaa kiinni, välillä siinä onnistuen ja välillä en. Oikeastaan sillä ei ole ollut mitään väliä. Tuntuu, että sitä on viimeisen parin viikon aikana hehkunut sisäisesti. Ulkoisilla avuilla ei ole ollut niinkään väliä.
Siinä missä aiemmin olen lomalla käynyt salilla liki jok’ikinen päivä on vaihtunut siihen, että olen hyvällä omatunnolla köllötellyt tuon ajan altailla tai katsellut maisemia. Kyllä mulla täällä salivaatteet oli mukana, mutta ei vain saanut itsestään irti. Siinä missä aiemmin olisin tuntenut tästä rotjailusta syyllisyyttä ja ehkä keventänyt ruokavaliota on saanut mun nauttimaan lounaan kanssa toisinaan hikoilevan oluen ja illalla syömään pitkän kaavan mukaan paikallista ruokaa.
Siinä missä aiemmin on ollut lomalla hirmuinen kiire nähdä ja kokea on vaihtunut verkkaisempaan menoon. Suunnittelemattomaan oloon. Olen havainnoinut ympäristöä tarkemmin kuin ennen. Kuunnellut yön ääniä ja ihastellut kurnuttavaa sammakkoa. Uinut varaanin kanssa ja voittanut pelkoja. Keskustellut paikallisten kanssa, kuinka raskaasti taloudellisen tilanteen päälle tämänvuotinen off season on käynyt. Ostanut säälistä heiltä parit liehulaihuhousut, vaikken niitä olisi välttämättä tarvinnutkaan. Tingannut niistä vain muodollisen vähän, sillä tajusin että he tarvitsevat sitä rahaa enemmän kuin minä.
Kyllä, minä olen muuttunut. Niin matkailijana kuin muutenkin. Yksi asia tosin ei ole muuttunut; siinä missä aiemmin olen loman viimeisinä päivinä alkanut suunnittelemaan jo uutta matkaa, on pysynyt ihan samana. Ei muuta kuin säästöpossu taas eteisen lipaston päälle ja viikkomaitokauppakäyntien avulla ruokamenot kuriin! Huomenna saadaan vielä vähän köllötellä altailla, lapsille on tainnut muuten kasvaa evät 😀 Iltakoneella suuntaamme kohti Singaporea ja sieltä puolen yön aikaan sinivalkoisin siivin kohti Suomea ja kotia. Palataan siis ihanaiset viimeistään sitten viikonlopun aikana!
MUSS JA PUSS,
PS. mä muuten veikkaan, että kun päästään kotilangattoman piiriin, niin en ole enää se vihollinen, jonka kommentit (tai siis kommentteihin vastaamiset) joutaa roskapostiin 😉 Niin ja teille, kenellä tulee reissupostauksia jo korvista ulos – have no fear dears, palataan takaisin niihin tuttuihin ja turvallisiin turinoihin ♥ Tosin muutama reissupostaus on jossain vaiheessa vielä tulossa…
MOIKKAMOI!
