keskiviikko 14. toukokuun 2014

Kesän eka!

20

Moikkamoi!

Tuli ihan huomaamatta yksi taukopäivä bloggaamiseen; vaikka kotona olen onnistunut pääsemään kiireettömään olotilaan, niin töissä riittää kiirettä senkin edestä. Lisäksi mun on/off-flunssani on taas kiusannut. Maanantai-iltana alkoi tuntua kovin kuumeiselta ja kurkku kipeytyi taas niin, ettei kärsinyt puhua. Yöunet kutsuivat jo ennen iltayhdeksää. Eilen aamulla kävin työterveydessä poissulkemassa tuon angiinan, jota meidän perheessä sairasteltiin silloin kuukausi takaperin. Ja jonka jälkeen mulla on ollut kurkku enemmän tai vähemmän kipeä koko ajan. Noh, ei onneksi ollut angiina ja tuo hirmuinen kuumekin talttui jo maanantai-tiistaiyönä. Hirmuinen kuume tarkoittaa tässä tapauksessa 37.4 astetta 🙂 Miten lämpö voi tuntua pahemmalta kuin ihan järjetön kuume? Eilen illalla oli jo sen verran hyvä olo, että heitin urheiluvaatteet päälle ja tein kunnon kuntopyörätreenin lankkuineen ja kyykkyineen. Pohjustanen tällä sitä, että koska tuli niin hyvin hikoiltua, niin tämän päivän raparperikaurapaistos sallinettaneen 😀
Katselin muuten blogipostauksia vuoden takaa ja täsmälleen tänä päivänä, 14.5. postasin ekoista raparperiherkuista vuosi takaperin. Tuo postaus löytyy täältä. Raparperikaurapaistoksen teen yleensä mututuntumalla, mutta täältä löytyy herrrkullisen raparperipaistoksen ohje, jota mukaellen tänäänkin tuon herkun tein. Ihan mun lempparia. Ja nyt tuli tehtyä vain yhden naisen annos, sillä mies on reissun päällä. Me vietellään tytsyjen kanssa pari iltaa kolmistaan ja toivoa sopii, että tytöt on yhtä innostuneita noista mökkiohjelmista kuin mäkin. Tänään ekaks ihastellaan Suomen kauneimpia mökkejä ja huomenna rempataan pienesti mökkejä. 
Mutta ennen mökkimaisemia tulevan ekaluokkalaisen vanhempainiltaan. Taidankin kävellä, kun on noin kaunis (mutta kylmä!) ilma. Liian usein tulee turvauduttua lyhyissäkin matkoissa autoon. Mitens muuten teidän kyykkäilyt ja lankutukset sujuu? Mä en tiedä näenkö harhoja, mutta uuma alkaa näkymään selvemmin ja jalat on timmiytyneet. Kyykyissä menee jo tuo 75 kpl aika kivuttomasti putkeen ja lankuissa olen soveltanut hieman omia aikoja. Eilen tein lankkua 75 sekuntia ja tänään on vuorossa 90 sekkaa. Ei kai se nyt niin justiinsa ole 🙂 Pääasia, että tekee aina vähän enemmän kuin edellispäivänä. Niin, ja lepopäivänkin maltoin pitää molemmista maananataina.
Aurinkoisin keskiviikkoterkuin,
PS. hertsyykkeli, teitä on jo 700 rekisteröitynyttä lukijaa ja nuo kävijämäärätkin on taas ihan omissa sfääreissään. Kaunis kiitos ihan jokaiselle. Se olis pian taas arvonnan paikka! 🙂


perjantai 09. toukokuun 2014

Fredagsmys // mökillä

9

Moikkis! 🙂
Ja terkkuja mökiltä! Tietokone unohtui kotiin, joten perjantaitunnelmia kännykkäkuvin ja kännykkäsovelluksin. Korkattiin kesähuone, laitettiin lämppärit päälle ja nautittiin broilerisienipiirakkaa. Sateen ropistessa kattolevyihin. 
Toivotaan, että sade jossain välissä hellittää niin pääsen kokeilemaan mun kuultosuojia. Kolme eri sävyä matkasi mukaan ja nyt niistä jonkun toivoisi olevan  just se oikean sävyinen kelo, jolla kesällä käsittelemme tämän mökkikylämme 🙂
Nyt saunan lämmityspuuhiin ja kyykkäilemään. Lankut vedin jo heti herättyäni ja hyvä niin; nyt on massu niin täynnä, että ottais maahan kiinni 😀
Ihanaa perjantaita ja viikonloppua toivottelee Maria

torstai 08. toukokuun 2014

Haastan sinut liikkumaan!

49

Moikka murut!

Olen niin onnellinen – ehdin kuin ehdinkin eilen lenkille. En pitkää lenkkiä juossut, mutta sen verran että sai puuskuttaa ja tuli kunnolla hiki. Endorfiinitankkausta lyhyessä ajassa. Edes se, että juoksin tuon meidän lähilammen ympäri (n. 4 km) kolme minuuttia hitaammin kuin vielä pari kuukautta sitten saa mua lannistumaan. Sillä nyt on se kynnys taas ylitetty. Kynnys lähteä liikkumaan kolmen viikon tauon jälkeen. Lähti apina selästä 😉 En muistakaan, että mulla olisi ollut ihan näin pitkää aikaa liikuntataukoa viimeiseen kolmeen vuoteen. Eikä tule kuulkaas enää olemaankaan! Eilen lenkin jälkeen intouduin pitkästä aikaa tekemään kahvakuulalla, lankkuja ja kyykkyjä. Olo oli ja on euforinen!

Nämä kolme viikkoa, kun en ole urheillut olen ollut ihan älyttömän väsynyt, syönyt miten sattuu, syönyt housun kauluksen mukaan liian vähän, kärsinyt uniongelmista ja lisäksi ihokin on taas alkanut reagoimaan. Joten toivottavasti tämä elämä tästä taas tasaantuu niin, että löytyy se liikkunnan ilo ja aikaa liikkua. Hei, jos sä olit silloin yhtä kiireinen (muka kiireinen) kuin mä, kun facebookissa kiersi kyykky- ja lankkuhaaste niin otetaanko täällä blogin puolella haasteet uudelleen? Mä ainakin haastan juuri sut mukaan, sillä seuraavat kolmekymmentäpäivää mä kyykytän ja lankutan 😀

Kyykkyhaasteeseen voit käydä nappaamassa ohjeet täältä, mutta perusperiaate on se, että aloitetaan vaikka 30 kyykystä ekana päivänä. Joka päivä kyykkyjen määrää lisätään viidellä kappaleella. Joka 5. päivä on lepo, mutta silloinkin lisätään kyykkyjä 5 kpl. Eli lepopäivän jälkeisenä päivänä kyykkyjä lisätään 10. Mä kyykkäsin eilen tuon 30 kyykkyä, mutta olisi enemmänkin mennyt. Muistetaan vaan tehdä liikkeet puhtaasti. Vaikka sitten erissä pitkin päivää. 

Lankkuja mä olenkin harrastellut aina silloin tällöin ja joskus talvella meni ihan kivuttomasti 1,5 minuutin lankku. Eilen minuutti tuntui jo tutisuttavan. Tein kolme kertaa minuutin lankun. Mutta nyt aloitan lankkuhaasteen alusta. Ohjeet lankkuhaasteeseen löytyy täältä. Talvella koin, että ihan jo lankuttamallakin saa vatsalihakset slimmiksi. En juurikaan tehnyt muita vatsalihaksia kuin salilla vatsarutistuksia (laitteessa) ja sitten lankkuja. Mä nääs inhoan niitä perinteisia vatsalihasliikkeitä. Johtuen siitä, että teen ne varmastikin väärin, kun mulla tulee niskat niin kipeäksi 🙂
Lankutusta, kyykytystä ja juoksentelua. Niistä on mun toukokuu ja toivottavasti kesäkin tehty. Mökillä kun ei hirveästi juoksennella kuivalla maalla, niin ajattelin ostaa sellaisen vesijuoksuvyön. Onko kokemuksia sellaisesta? Lisäksi otetaan lomalla pyörät mukaan ja lähdetään pyörälenkeille läheiseen kansallispuistoon. Yhdistetään siihen samalla se geokätköily, johon muu perhe on ihan hurahtanut. Ehkä mäkin joku päivä 🙂
Lankutuksen, kyykytyksen ja juoksentelun lisäksi ajattelin panostaa taas venyttelyyn. Se jäi talvella ja kevättalvella ihan paitsioon ja sen huomas. Jalat olivat (tai ovat) ihan tönköt ja juoksu ei kulkenut niin hyvin kuin venyttelyjen jälkeen. Mulla ei ole juurikaan ollut tapana venytellä ennen juoksua…mutta en tiedä pitäiskö. Ainakin ehkä vähän verrytellä. Mä kun kimpaisen juoksuun saman tien ulko-oven suljettuani sen kummempia alkulämpöjä ottamatta.
Miten on, lähdetkö mukaan lankku- ja kyykkyhaasteeseen (kysyy kuvassa oleva lenkin punoittama bloggari)? Ja te, jotka olette jo tehneet nämä kyykky- ja lankkuhaasteet niin olisi kiva kuulla kokemuksia. Jostain muistan lukeneeni, että ainakin kyykkyhaaste muokkasi ihan silmin nähden peppua ja jalkoja. Sitä odotellessa 🙂
Hei, nyt vielä vähäsen töitä tälle päivälle. Meillä tehdään toimistolla remppaa (ihan itse tehdään) ja odotan, että saan tänään siivota loput remppapölyt pois. Josko saisin vielä nuo pari miehenkörilästä innostumaan muun suunnittelemasta ”lounge”-tyylisestä neuvotteluhuoneesta ja starttaamaan pakettiauton nokan kohti Ikeaa…chances of that happening? Slim to none 😀
Torstaiterkuin,
PS. niin ja tosiaan, lisäsin ne salaatti yms. ohjeet sinne viikon takaiseen postaukseen…ettette ihmettele, missä ne viipyy 🙂

keskiviikko 07. toukokuun 2014

Heippa hei kiire!

20

Moikkamoi!

Mä olen viime aikoina vähän miettinyt tätä kiirettä. Kun on oikeasti olevinaan niin kiire, että ystävyyssuhteetkin jäävät liki pelkästään some:ssa käydyn kuulumisten vaihdon tasolle. Mutta onko oikeasti kiire vai onko kiire itse aiheutettua ”mukakiirettä”? Priorisoinnin puutetta? Vai onko oikeasti sanonta siitä, että iän myötä asioiden hoitaminen vie enemmän aikaa niin totta? Meillä ne arjen peruspalikat on pysynyt suhtkoht’ samoina viimeiset vuodet eli ei ole tullut lapsille tai aikuisille uusia harrastuksia viikolle, työkuviot on molemmilla jokseenkin samanlaiset ja omia menojakaan ei ole tullut lisää merkittävässä määrin. Eli jokin tässä yhtälössä mättää. Vai onko sitten vain niin väsynyt työpäivien jälkeen, että ei ole viikolla juurikaan jaksanut eväänsä liikuttaa sosiaalisten suhteiden tiimoilta? Mua oikeasti ihistää se, että aiemmin olisin ehtinyt tekemään illassa vaikka mitä (esim.maalaamaan takkahuoneen), mutta nyt projektit venyy ja vanuu. Maalipurkki ja telapakkaus odottaa työntekijää. Ja kaikista kamalalintahan on se, että kun ei tilalle ole tullut mitään uutta tekemistä. Lapsetkin on jo niin isoja, että ulkoilee kavereidensa kanssa. Mihin ne illat sitten kuluu? No pyykkäykseen ja siivoamiseen. Ruoanlaittoon. Arkisiin juttuihin. Kiireen keskellä. Tunnistaako kukaan muu ruuhkavuosien keskellä elävä tätä mun avautumista? Turhautumista siihen, kun ei ehdi. Muka. Maanantaina alkanut kiireen kampitusprojektini alkoi lupaavasti 🙂
Eilen saatiin vahvistus sille, että kun sitä aikaa tekee kalenterista, niin kyllä sitä ehtii kutsumaan ystäviä kylään. Kiire väistyy, kun laittaa sen väistymään. Ja niin oli ihanaa istua alas ja vaihtaa kuulumisia. Sen facebookin ja whatsupin sijaan. Ei ollut yhtäkkiä kuulkaas kiire minnekään. Aluksi syötiin salaattia (same old, same old…) ja juustokinkkupiirakkaa. Tämän jälkeen herkuteltiin mutakakulla ja kahvilla. Aiemmin olen tehnyt mutakakun juuri ennen tarjoilua, niin että ollaan syöty se jopa vähän lämpimänä. Mutta hei, little did I knew. Edellisenä päivänä tehty mutakakku jääkaapissa jäähdytettynä on vain niin paljon maukkaampaa! Mutakakun olen jo vuosia tehnyt tällä ohjeella. Mitä sitä suotta hyvää vaihtamaan 🙂
Kiire vai mikä lie (no juu, synttärit ja allergiat) ollut syynä sille, että kolmeen viikkon ei ole tullut juoksutettua lenkkareitakaan. Kertaakaan. Mutta tänä iltana olen varannut kalenterista reippaalle juoksulenkille ajan. Reilu puolituntia riittää ja päälle venyttelyt. Huomiselle illalle olen merkinnyt parin tunnin sauvakävelylenkin. Uskon, että osa tästä ”kiireestä” onkin oikeasti väsymystä siitä, että kroppa laittaa hanttiin, kun jää yhtäkkiä lepäilemään laakereille. Se huutaa kunnon runner’s highta korkealta ja kovaa. Sitä tunnetta, kun tulee puolentoista tunnin juoksulenkiltä kotiin ja energiaa on vaikka muille jakaa. On se liikunta vaan niin tärkeää! Liikuntapostausta luvassa huomenna. Biksukuntoon projekti alkoi än yy tee nyt. Seuraavaan reissuun aikaa 293 päivää. Ihan riittävästi saadakseen tuon pöhön pois vatsalihasten päältä. Ja vastaavasti ihan mukavasti aikaa lihottaa hieman säästöpossua eteisen lipaston päällä 😉
Tästä lähtien yritän jälleen muistaa panostaa arki-illan iloihin; liikuntaan ja ystäviin 
sen oman rakkaan perheen ohella! Muistakaa tekin, eiks niin?! 🙂
Joten heippa hei kiire!

Aurinkoisin keskiviikkoterkuin,


sunnuntai 04. toukokuun 2014

Kummius on kunnia ♥

17

Heipsansaa!

Ihan älyttömän paljon kiitoksia kommenteistanne eiliseen postaukseen; näinhän se on, että kyllä se oma ensimmäinen valinta eli housupuku ruletti. Oli muuten ihan mukavimmasta päästä päällä nuo housut. Siellä oli jonkin verran tuota samaa matskua olevia housuja/haalaria Seppälässä, joten pitänee mennä lisäostoksille, kunhan palkkapäivä koittaa. Yläosa taas oli aika rypistyvää materiaalia. Tuo mekko menee sitten valkoisten farkkuleggareiden ja beigejen ballerinojen kanssa. Mä kun en ihan hirveästi ole sellainen sukkahousuleggari-ihmisiä 🙂 Suonetteko anteeksi, jos tämän kerran kiitän kommenteistanne näin yhteisesti (tylsästi, I know)? Kiitos kaunis ihanat ♥
Nyt on pikkuisella kummipojalla, sydänkäpysellämme nimi. Nimi on vanha perinteinen, ehkä hieman aatelinenkin yhdistettynä toiseen nimeen, joka on kulkenut meidän isältä veljelleni. Ja nyt tälle pikkuhurmurille. Itse kastetilaisuus meni loistavasti, toinen hymyili kummitätsän sylissä. Veikkanpa, että suun virneeseen sai epävireinen Jumalan kämmenellä -tulkintani 😉 Pikkuinen kastettiin meidän äidin häämekosta tehdyssä albassa, jossa on kastettu minut ja veljeni aikoinaan sekä nämä meidän neljä prinsessaa. Rusetti toki vaihdettiin vaaleanpunaisesta vaaleansiniseen. Kastepappina toimi sama pappi, joka siunasi tammikuussa isämme haudan lepoon. Yksi elämä päättyy ja toinen alkaa. Elämän kiertokulkua konkreettisessa muodossa.
On se vaan niin tajunnanräjäyttävän ihanaa olla kummi niin monelle ihanalle kummilapselle. 
Kummius on todellakin kunnia!
Suloisin sunnuntaiterkuin,
PS. herättiin tänä aamuna mökillä totaalisen talven keskellä.
Teki mieli laittaa Spotifystä joululaulut soimaan, tortut paistumaan ja kyntteliköt ikkunaan 🙂
Sen verran tunnelmallinen oli tuo paratiisimme myös talviasussaan.
Käykäähän vilkaisemassa täällä maisemia. 

« Vanhemmat
Uudemmat »