HEIPPAHEI IHANAT!

ja ihanaa ”iidastorstaita” 😀 Meillä lapset keskustelivat tässä yksi päivä keskenänsä ja kuuntelin hymy huulilla, kun toinen kysyi, että miksiköhän sen päivän nimi on ”iidastorstai”. Toinen vanhempana vastasi hieman tuhahtaen, ”No ei se mikään iidastorstai ole vaan kiidastorstai”. Lapset ♥ Munhan piti tänään kirjoittaa teille syvällisiä. Aiheesta, jota olen pitkään mielessäni pähkäillyt. Johon haluaisin teiltä myös toisenlaista näkökulmaa. Meistä nykyajan ihmisista. Pullamössösukupolvesta. Mutta hei, nyt on niin kevyt ja kiva olla, että ei mitään tuollaisia jaksa, eihän? 🙂 Joten ajattelin tehdä perinteisen siirappia ja hunajaa -postauksen. Niistä elämän ihanista asioista. Pienistä jutuista, jotka nyt kasaantuvat isoksi onnentunteeksi tuolla jossain sisällä.

– heräsin yöllä siihen, kun pienempi kullannuppu kömpi meidän väliin nukkumaan. Tätä tapahtuu nykyään ihan liian harvoin. Olinkin unohtanut jo sen, kuinka ihanalta tuntuu tuntea pikkuruinen käsi kaulalla ja pehmeä poski vasten omaa poskeani. Samalla tyynyllä. Siinä yön hämyssä tuijottelin nukkuvaa lasta ja mietin, että voiko kauniimpaa näkyä olla? 

– suurta rakkautta tunsin aamulla katsellessani, kun nuo juuri vasta vaippaikäiset tyttäremme laittautuivat kouluun. Toinen leopardihaaremipöksyissään ja toinen printtihaalarissaan. Yläponnaria väkertäen. Hampurilaiskorvikset korvissa killuen. Tanssiaskeleita tapaillen. Eteisen peilin edessä. Mihin tämä aika on kiitänyt?

– aamukahvi maistui taivaalliselle ja sen seurana luin loppuun Thaimaan hotellin kirjastosta lainaamani kirjan. Totta tosiaan on ollut niin kiire, että lukemiselle ei ole löytynyt aikaa. Ei ole ehtinyt rauhoittua sohvannurkkaan.

– liittyen tuohon kirjan loppuun lukemiseen; saan tänään jatkaa ennen reissua kesken jäänyttä kirjaston kirjaa, jota olen uusinut nyt pari kertaa. Ihan tolkuttoman koukussa olen noihin Carlos Ruiz Zafonin kirjoihin. Kerronta on erilaista ja kiehtovaa. Ne todellakin vievät mukanaan ja poikkeavat massasta. Suosittelen!

– kerrankin se, että ei ole mitään pakollista ohjelmaan neljään päivään, tuntuu perin huojentavalta. Saa mennä fiiliksen mukaan. Huomenna veljen perhe tulee katsomaan jääkiekkopeliä ja ennen sitä haemme siipiä. Sitä perinteistä tamperelaista settiä. Pelin jälkeen mää ja tapparan mies laitamme lapset nukkumaan ja katsomme leffan. Sunnuntaina pääsemmekin valmiiseen pöytään syömään anoppilaan. Niin paljon kuin rakastankin ruoanlaittoa on valmiiseen ruokapöytään istuminen vallan ihanaa!

– pitkään olen haaveillut citylenkkareista ja silloin pari viikkoa sitten, kun menimme sellaisia ostamaan, löysimme täydelliset kaupunkilenkkarit miehelle. Emme minulle. Mutta tänään repäisin ja tilasin Niken Rosherunit netistä. Heräteostoksena myös yhdet varsilenkkarit. Alkuvuoden kun on ollut ostoslakossa, niin ostaminen tuntui hyvältä. Varsinkin, kun nuo tulevat todellakin tarpeeseen. Mun Addun kolmeraitatennarit on jo niin kulahtaneet, että ne eivät enää oikein citylenkkareista mene.

– töiden osalta things to do -lista näyttää siltä, että saan sen taltutettua ennen pääsiäistä. Kerrankin olen tehnyt ne kenkuimmat asiat pois alta ensin ja sitten jättänyt ne iiseimmät listan häntäpäähän.

– sain ihan mielettömän kivan, mutta haasteellisen leivontaidiksen, enkä malta odottaa että tänään pääsen töistä kotiin keittiöpuuhiin. Pakko kokeilla VIP Master Chefissäkin tällä viikolla nähtyjä Éclair-leivoksia. Pikkuisen pääsiäseen sopivaa täytettä sisään, niin uskonpa että iltapala on sitä myöten taputeltu ja tänäkin iltana mennään hyvillä mielin nukkumaan.

Aika usein sitä odotetaan niitä isoja asioita tuomaan onnea. Mutta ehei, ne on ne pikkujutut, jotka ratkaisee. Ihan turha istua kököttää ja odottaa lottovoittoa. FYI: sitä ei tule. Tai voi olla, että tuleekin, mutta ei kannata laskea sen varaan. Ettei sitten pety 🙂 Muistetaan nauttia niitä pienistä jutuista. Hassuista hetkistä. Hymystä. Hyvästä biisistä autoradiossa. Ruoasta, joka hivelee makuhermoja. Viinistä, joka lämmittää mukavasti. Juoksulenkkarista, joka rullaa kuin itsestään. Niistä öistä, kun saadaan nukkua. Niistä aamuista, kun herätään…Tähän on pakko lopettaa sillä taisin itsekin juuri taas tajuta sen, että kaiken a ja ö taitaa olla se, että lakkaa ottamasta mitään itsestään selvyytenä. Elää hetkessä ja nauttii elämästä!

Katsotaan, miten pääsäisen aikaan blogi päivittyy. Voi olla, että pidän pikkuista blogilomaa. Tai sitten voi olla, että postauksia tulee normaaliin tahtiin. Jos on hyvä pössis, niin silloin avataan kone ja suolletaan tekstiä pihalle. Muuten vaietaan. Niinhän se menee  🙂

IHANAA PÄÄSIÄISEN AIKAA ♥

PS. ai niin, kuvissa eilen tyttyöjen kanssa nauttimamme suklaakaakao. Sulatimme mikrossa marenkimokkapaloista ylijäänyttä 80% suklaata. Laitoimme sen lusikkaan, koristelimme pääsiäismunalla. Päälle raastoimme hieman makeutukseksi valkosuklaata. Pakkasessa nuo kovettuivat vartissa. Kuumaa maitoa ja suklaalusikka sulamaan. Nam!