Ja oikein tunnelmallista perjantai-iltaa ♥ Näin ekan arkiviikon jälkeen perjantai-ilta tuntuu niin ihanalle! Oletteko samaa mieltä? Parasta tässä on se, kun saa huomen aamulla nukkua niin pitkään kuin nukuttaa. Esikoinen on ystävällään yökylässä, joten suuntaamme vasta huomenna mökille. Mikäs siinä, ihana olla perjantai-ilta kotona!
Olen odottanut ukkosta koko iltapäivän ja illan. Tuloksetta. Nyt siellä näyttäisi siltä, että ukkonen voisi tulla. Ilma on nimittäin niin kostea ja painostava, että ellen tietäisi paremmin, niin voisin kuvitella vaihdevuosien alkaneen 😀 Soijaa pukkaa niin maan kamalasti! Ehkä se ikä tekee tehtävänsä, tiedä häntä. Tänään tuli jälleen yksi kynttilä lisää kakkuun. Nyt niitä on jo 43. Toistan itseäni kun sanon, että elän elämäni parasta aikaa. Huomasin jossain vaiheessa, ehkä noin kymmenen vuotta sitten, että elämä paranee vuosi vuodelta. Juu, välillä on niitä varjopuolia ja kuoppaisia teitä, mutta se henkinen minä – se kasvaa vuosi vuodelta. Se osaa nauttia elämästä just sellaisena kuin se on.
Tänään sain rakkaankin työreissusta kotiin ja tein pientä iltapalaa. Pitkästä aikaa focacciaa. Onneksi on tämä sähköinen päiväkirjani, joka tiesi kertoa, että viime kerrasta on viisi vuotta. Huh ja aivan kuin se olisi ollut viime vuonna. Olen joskus ottanut Jamie Oliverin focaccia ohjeen ja antanut sille jälleen oman kosketukseni. Alkuperäistä ohjetta en enää muista, mutta omani menee näin:
tuoretta rosmariinia tai timjamia kirsikkatomaattia oliiviöljyä merisuolaa
1. Lisää kuivahiiva ja suola vehnäjauhoihin. Sekoita.
2. Lämmitä vesi ja liota siihen hunaja. Lisää vesihunajaseos jauhoseokseen.
3. Vaivaa niin, että taikinasta tulee kimmoisa. Anna kohota tunnin verran.
4. Vaivaa ilmakuplat pois ja kaulitse pellille (tai voideltuun astiaan) noin 1,5 cm korkea leipä.
5. Öljyä leivän pinta ja ripsottele päälle merisuolaa. Leikkaa tuoretta rosmariinia/timjamia silppuna leivän päälle. Painele leipään sormella ”reikiä”. Täytä reiät kirsikkatomaatin puolikkailla.
6. Anna leivän kohota vielä noin parikymmentä minuuttia.
7. Paista 250 asteessa 10-15 minuuttia.
8. Öljyä pinta vielä uudelleen ja lisää tarvittaessa merisuolaa.
Tällä kertaa söimme focacciaa oliiviöljy-balsamico-sormisuoladipin kanssa ja ai että tuo suolaisuus tekee mannaa. Ai niin, tällä kertaa laitoin muuten focacciaan kapriksiakin. En tiedä, mistä tämä yhtäkkinen suolan himo johtuu…ehkä hellesään lenkistä, joka sai voimat aivan minimiin. Anyways, nyt on suolatankkaus tehty ja nestetankkaus myös 😉 Meidän piti olla nenänvalkaisuelokuulla, mutta kerranhan sitä nyt synttäreitä vietetään, joten lasi proseccoa ei ole pahitteksi.
Lisäksi valmistin jälleen tuollaisen ”all in” salaatin. Eli erilaisia salaatteja ja siihen lisäksi mitä kaapista löytyy. Tällä kertaa löytyi parsakaalia, ituja, pensasmustikoita, ilmakuivattua kinkkua ja punasipulia. Kastikkeena toimi Hellmann’sin sitruunavinagrette. Olen aivan koukussa siihen. Ostin litran pullon summa mutikassa ajatuksella, että ei tämä voi itse tekemää vinagrettea päihittää. Ja niin vain kuulkaa kävi!
Nyt vielä räväytysturnausta ja sitten ehkä leffailtaa! Tosin nämä loman jälkeen ekan työviikon jälkeiset perjantai-illat on niin nähty…ei ehkä kannata haaveilla mistään leffaillasta, kun olisi valmista kauraa unten maille jo nyt 🙂
ja hyvää juhannussunnuntain iltaa! Toivottavasti siellä on ollut rento ja iloinen juhannus ♥ Kerroinkin teille tuolla taannoin esitellessäni kesäisiä piknikherkkuja, että tulen saamaan kesällä saareen ruokavieraita, kenelle piknikherkkuja tarjoan. Ja vastaavasti, keiden Hellmann’s majoneesin ympärille kehittelemiä herkkuja pääsen itse maistamaan. Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Hellmann’skanssa. En olisi ikinä voinut kuvitellakaan, että tuosta meidän päivästä tulee niin ihana kuin mitä se oli. Viikko sitten lauantaina aamu valkeni kovin tuulisena ja pidin peukut pystyssä saaressa aamukahvia juodessani, että toivottavasti tuuli ei vain tuo mukanaan sadepilviä. Eipä se onneksi tuonut vaan kelienkin puolesta päivämme ja viiden tähden illallisemme oli oikein onnistunut. Minulla on ilo viedä teidät tuon päivän ja illan tunnelmiin monien kuvien ja herkullisten reseptien myötä.
Siinä aamutoimia tehdessäni tunsin yhtäkkiä perhosia vatsassa. Minä, joka olen yleensä sosiaalinen ja rakastan tutustua uusiin ihmisiin, huomasin jännittäväni tulevaa päivää. Hyvällä tavalla. Neljästä saareen saapuvasta bloggaajavieraasta kaksi oli tuttua, mutta kaksi sellaista, joita en ollut aiemmin tavannut. Näihin kahteen kyllä olin tietyllä tapaa tutustunut heidän blogien herkullisten reseptien kautta, joten mitään syytä jännitykselle en keksinyt. Loppuviimein tulin siihen lopputulokseen, että tuo pienoinen jännitys johtui siitä, että mietin miten minun, tavallisen lifestylebloggaajan, valmistamat ruoat maistuisivat noille alan ammattilaisille, rautaisille ruokabloggaajille. Neljän bloggaajakollegan mukana saareen tulisi myös Indieplacelta ihana Pauliina.
Heti puolen päivän jälkeen Kokit ja Potit -blogin pitäjä Hannele laittoi viestiä, että olisi venerannassa. Äkkiä mies venekuskiksi ja vastarannalle treffaamaan Hanneletta. Hyvin pian huomasin, että jännitykseni oli ihan turhaa. Tietyllä tapaa me bloggaajat ollaan jotenkin niin samalla aaltopituudella, vaikka blogien aihepiirit käsittelisivätkin täysin eri aiheita. Tuona kauniina kesäkuun päivänä meitä bloggaajia yhdisti monta tekijää. Eikä vähiten se, että kaikilla meillä on intohimo ruoanlaittoon. Hyvään ja konstailemattomaan ruokaan. Syömiseen, sekä pöydässä pitkän kaavan mukaan nauttimiseen. Hannelen kanssa valmistelimme omia tarjottaviamme ja rupattelimme niitä näitä. Vihdosta viimein saimme puhelun, että loppuporukkakin oli vastarannalla odottelemassa kyytiä.
Ihana oli nähdä pitkästä aikaa tuota sielunsiskoani Uusi Kuu -blogin Emiliaa sekä hersyvän hauskaa Kulinaari -blogin pitäjää Kimmoa. Tiskivuoren emäntä -blogia kirjoittavaa Heidiä en ollut tavannut aiemmin, mutta niin vain juttu luisti hänen kanssaankin ihan kuin olisi tunnettu kauemmin. Lopulta oltiin saman katon alla koko illallisjengi ja saaren täytti nauru, herkulliset tuoksut ja puheen pälpätys. Aika riensi hirmuista vauhtia ja näin jälkikäteen tuntuu, että meidän illallista varten olisi voinut varata ainakin pari päivää. Oltaisiin saatu juteltua kaikki kuulumiset ja mielen päällä olevat asiat 🙂
Bloggaaminen on aika yksinäistä, ellei sitten jaa toimistoa muiden bloggaajien kanssa. Itselleni ainakin tuntui tuo meidän yhteinen päivä antavan niin paljon. Tuntui hyvältä huomata, että jaamme samat ilot ja haasteet työssämme. Sparrausta, sitä tuo päivä sisälsi rutkasti myös. Kuvausvinkkejä ja näin ei ruokabloggaajalle, huikean määrän inspiraatiota ruoanlaittoon. Jossain vaiheessa alkoi nälkäkin kurnimaan vatsanpohjassa sen verran, että oli pakko keskittyä seurustelun sijaan ruoanlaittoon ja kattauspuuhiin. Otimme kuplajuoman kylmästä ja kilistelimme viiden tähden illallisseurueemme kunniaksi. Pöytä notkui mitä ihanampia herkkuja. Yhdistävänä tekijänä niille kaikille toimi Hellmann’s majoneesit. Hellmann’s majoneeseissä käytetään 100% vapaan kanan munia ja ne sisältävät paljon hyviä, tyydyttymättömiä rasvoja.
Illallisen menu näytti seuraavalta (tarjottavaa klikkaamalla pääsette reseptiin):
Emilia oli valmistanut ehkä parasta suolaista piirakkaa, mitä olen ikinä maistanut! Helppo ja herkullinen feta-oliivipiirakka oli maukas ja mehevä, kiitos tuon täytteeseen tulleen samettisen ja täyteläisen Hellmann’s Real -majoneesin. Se cheddar-juustoraasteen kanssa on sellainen yhdistelmä, jota on pakko kokeilla itsekin suolaisten piirakoiden täytteissä. Heidin kokonaisena grillatut nieriät (ohje blogissa ahvenelle, mutta toimii täysin myös nieriälle) veivät myös kielen mennessään. Hävettää myöntää, mutta en ole koskaan valmistanut kalaa kokonaisena. Tästä innostuneena otin kesän ruokalistalle kokonaisen kalan valmistuksen. Kalan kanssa oli tarjolla täyteläistä tillimajoneesia, johon kaprikset toivat mukavasti suolaisuutta.
Hannele oli valmistanut yrittistä kaalisalaattia, jota voi nauttia lisukkeena tai esimerkiksi patonkiveneiden päällä. Kaalisalaatin maukas majoneesikastike kannattaa sekoittaa salaatin joukkoon juuri vasta ennen tarjoilua, jotta kaali säilyy rapsakkaana. Itse valmistin valikoiman pikkusuolaisia, sorminaposteltavia sekä kaksi kesäistä salaattia. Kesäinen perunasalaatti toimii esimerkiksi grillatun kalan kanssa loistavasti, kun taas kesäinen ja raikas parsakaalisalaatti olisi loistava kumppani grillatulle lihalle.
Syötyämme suolaiset ruoat oli aika jälkiruoalle. Tai kahdelle jälkiruoalle. Vaikka itse kukin valitti täysinäistä olotilaa, niin aina sitä löytyy jälkkärille pieni tila vatsasta 🙂 Itse en ole ikinä hoksannut kokeilla majoneesia makeiden herkkujen valmistuksessa, mutta tästä lähtien ihan varmasti tulee kokeiltua. Hannelen loihtimat suklaa-mansikkakuppikakut olivat taivaallisia. Ne kätkivät sisäänsä mansikan, mikä oli ihana ja iloinen yllätys! Majoneesi toi kuppikakkujen taikinaan aivan uudenlaista mehevyyttä. Sitä tuo Hellmann’s Real -majoneesi toi myös Kimmon valmistamaan passion-suklaakakkuunkin. Täyteläisen mehevä suklaakakku ja täytteenä raikas passionmousse, mascarponekermavaahtoa ja passionhedelmää. Tässä taitaa olla kesän mehevin täytekakku. Niin juhlaan kuin arkeenkin. Mikä ettei sitä arkeakin voisi tämän komean kakun kanssa juhlistaa.
Sen lisäksi, että opin hurjan monta ruoanlaiton niksiä, niin opin myös sen, että Hellmann’s Real -majoneesilla on erittäin monia käyttötarkoituksia. Ihan yksinkertaisimmillaan se on meillä käytössä ranskalaisten tai parsatikkujen dippinä. Hampurilaisten kanssa se on ihan ehdoton, niin kuin ovat nuo Hellmann’s Chilli -chilimajoneesi ja Garlic -valkosipulimajoneesikin. En ole tainnut koskaan ennen laittaa majoneesia ruokiin, jotka paistetaan. Tiedän, että jatkossa sekin on mahdollista. Tuntuu, että ruoanlaittotaitoni ja rakkaus ruoanlaittoon otti jälleen ison harppauksen eteenpäin. Kiitos näiden ihanien inspiroivien vieraideni ♥
Lopulta oli aika vieraiden lähteä. Vaikka lähdön hetkeä yritettiin jopa sylinkipeän koirammekin toimesta viivästyttää 🙂 Vieraiden lähtemisen jälkeen saari oli omituisen hiljainen. Hissuksiin siivosimme miehen kanssa pöydän ja huomasin kelaavani mielessäni päivän tapahtumia hymyssäsuin. Jälleen kerran tunsin suuren suurta kiitollisuutta siitä, että mulla oli kunnia tutustua niin huipputyyppeihin. Nämä tällaiset päivät ovat niitä, joita muistellaan vielä pitkään!
Huhhaipakkaa – pari niin kiirettä päivää töissätöissä takana, että luulin jo blogin ajautuneen kesälomamoodiin. Hassua, sillä eihän tässä ollut kuin yksi päivä vailla postausta välissä 🙂 Lisäksi se seikka, että kaivoin vihdosta viimein golfmailat naftaliinista on kieltämättä myös vienyt aikaa blogilta. Nyt muistankin, miksi osaltaan tuo ihana harrastus on viime vuosina ollut jäissä; mulla ei yksinkertaisesti ole ollut sille aikaa. Toki tuolla rangella läpsyttelylle löytyy aikaa. Tunti tehokasta käsi- ja keskivartalotreeniä. Yhdistettynä suurenmoiseen ketutukseen, kun se pallo ei lähde. Tekee mentaalipuolellekin ihan hyvää. Nöyrtyy jos ei muuta 😀
Meillä kävi eilen illalla ystäviä kylässä ja jo pidemmän aikaa takaraivossa kytenyt pavlovaidea tuli vihdoin toteutettua. Luin katsokaas jostain, että syreenin kukat ovat syötäviä. Niitä, tummia viinirypäleitä ja sitruunamelissaa, kuohkeaa kermavaahtoa ja rapsakkaa marenkia. Maistuipa pitkästä aikaa hyvälle! Pidemmän aikaa mukana olleet lukijat muistavat sen kesän taannoin, kun laskin leiponeeni 17 pavlovaa. Mökkivieraille suurin osa ja liki kaikkiin pääsi täytteeksi valkosuklaata ja mustikoita. Pavlova on helppo ja herkullinen. Nopeakin, mikäli pohjan on tehnyt jo etukäteen.
Mähän teen tuon pohjan vähän eri tavalla kuin yleensä ihmiset tekevät. Teen sen vain valkuaisesta ja sokerista. Ilman maizenoita tai viinietikoita. Ihan hyvä siitä noinkin tulee. Joskus se jää sisältä vähän pehmeäksi, mutta se on vain pelkkää plussaa!
SYREENI-VIINIRYPÄLEPAVLOVA
Pohja 3 valkuaista 2 dl sokeria
-vaahdota valkuaiset kovaksi
-lisää sokerit ja vaahdota kiiltäväksi ja kovaksi vaahdoksi
-levitä leivinpaperin päälle ympyrän muotoon
-paista 100 asteessa noin 1,5 – 2 tuntia
(jos on kiire, niin 120 astetta ja tunti toimii…silloin tosin marengista saattaa tulla vähän kellertävämpi)
-anna jäähtyä ja täytä
Täyte 2 dl kuohukermaa 1 dl turkkilaista jugurttia sokeria maun mukaan syreeninkukkia tummia viinirypäleitä tuoretta sitruunamelissaa
-vaahdota kerma, lisää turkkilainen jugurtti ja mausta sokerilla
-levitä marenkipohjan päälle
-lisää puolitetut viinirypäleet, huuhdotut syreeninkukat ja sitruunamelissaa
******************
Mutta nyt vielä koiran kanssa iltalenkille ja sitten saunaan. Tekee muuten ihan hyvää tuo jälkimmäinen näin kylmänä päivänä. Toivotaan, että tuulet muuttuvat taas suotuisimmiksi ja tuovat sen lämmön mukanaan. Tänään sai ekaa kertaa kuukauteen laittaa pitkät housut töihin jalkaan. Mekot odottelevat kyllä kovin vielä käyttöä tänä kesänä 🙂
Pahoitteluni teille, ketkä odotatte sitä lupaamaani mekkopostausta. Se siirtyi jälleen hieman eteenpäin…huomiselle näillä näkymin. Sillä, nyt oli pakko tulla vielä eilisen jälkimainingeissa kertomaan tunnelmia. Sekä jakamaan ihan älyttömän hyvä mansikkakakun ohje, jossa maistuu myös timjami. Tuohon reseptiin törmäsin uusimmassa Glorian Ruoka & Viini -lehdessä ja ah, miten helposti saakaan aikaa hyvää. Ja erilaisia uusia ihania makuyhdistelmiä.
Ennen kakkukestejä muutama sana tästä viikonlopusta. Kuinka paljon rakkautta ja hyvää voi mahtua niin pieneen ajanjaksoon? Perjantai-iltana juhlittiin ihania ystäviä ja rakkautta, aina kirkon käytävältä juhlapaikan tanssilattialle asti. Aika kului kuin siivillä, ystävien kanssa. Kotiin maltettiin lähteä vasta aamuyön pikkutunteina ja vaikkakin tuo kostautui eilen olossa, niin eilinen ilta jatkoi perjantai-illan ihanuutta. Mikä siinä onkaan, että ruuhkavuosien keskellä ei (muka) ehdi näkemään ystäviä. Onneksi löydettiin tasan yksi päivä parin kuukauden sisään, kun molemmille perheille sopi treffit. Sillä sen jälkeen treffit olisivat joko siirtyneet rapakon toiselle puolelle, ystäväperheen uuteen kotimaahan tai hamaan tulevaisuuteen täällä Suomessa.
Meitä on siunattu monella ihanalla ystäväperheellä. Sellaisilla, joiden kanssa juttu jatkuu aina siitä samasta, mihin se on viimeksi jäänyt. Vaikka treffien välillä olisi aikaa. Niin kuin eilisten ihanien kanssa oli vierähtänyt pari vuotta aikaa viime tapaamisesta. Eilen illalla mietin nukkumaan mennessäni, että kuinka elämä on muuttunut. Silloin aikoinaan, kun elettiin tämän ystäväperheen kanssa samoja vaiheita itkuisine öineen ja aikaisine aamuineen, niin saatettiin treffata sunnuntaiaamuna jo anivarhain. Ysin tai kympin aikaan tehdyt kyläilyt eivät olleet ollenkaan tavanomaisia. Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, että mitä myöhempään illalla treffataan niin sen parempi. Nuo esiteinit kun mielellään valvovat tuonne puolen yön toiselle puolelle ja heräävät viikonloppuisin myöhään. Eikä niitä itkuisia ja vatsakipuisia öitäkään ole enää toviin näkynyt ♥
Jännä juttu on se, että vaikka nämä ihanat muuttavat Atlantin toiselle puolelle, niin maapallo tuntuu kovin pienentyneen viimeisten vuosien aikana. Enää tuo välimatkakaan ei tunnu niin mahdottomalta. Miltä se olisi joskus tuntunut. 11 tunnin lennon päähän on sovittu seuraavat treffit. Onko se tänä vuonna tai kenties ensi vuonna, sitä emme sopineet. Mutta nämä ystävät ovat sellaisia, että tietävät meidät. Tietävät, että kun jotain sovitaan, niin siitä pidetään kiinni. Veikkaan, että ei aikaakaan, kun meikäläiset kahvittelevat tuolla palmujen alla. Miami Vicen tunnari päässä soiden.
Mutta siihen mansikkakakkuun. Resepti Glorian Ruoka ja Viini 5/2018 -lehdestä.
1. Ota voi huoneenlämpöön pehmenemään hyvissä ajoin
2. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Voitele irtopohjavuoka (22 cm). Vaahdota voi ja sokerit, lisää kananmuna. Yhdistä toisessa kulhossa vehnäjauhot, mantelirouhe ja leivinjauhe. Kääntele jauhoseos taikinaan. Lisää paloitellut mansikat. Kaada taikina voideltuun vuokaan ja tasoita pinta lastalla. Kypsennä uunissa 25-30 minuuttia (kakun tulisi olla juuri ja juuri kypsä) ja anna jäähtyä 15 minuuttia ennen kuin irroitat kakun vuoasta. Jäähdytä kakku huoneenlämpöiseksi.
3. Vaahdota kerma
4. Sekoita jugurtti ja 2 rkl tomusokeria kulhossa. Kääntele kermavaahto jugurtin joukkoon. Levitä jugurtti-kermaseos jäähtyneelle kakulle.
5. Paloittele mansikat ja hienonna timjami. Sekoita ne ja 1 rkl tomusokeria keskenään. Lado mansikat kakun päälle.
Lisäksi pöytään pääsi pari juustoa, oliiveja, keksejä sekä fetamelonitikkuja. Fetamelonitikut ovat ihan parhaita hellepäivien naposteluun! Suolaisen ja raikkaan makean liitto toimii aina. Mutta hei, nyt pienelle kävelylenkille ja sitten kukkamekko päälle ja taas kohti sitä, mikä elämässä on tärkeintä; sunnuntai-iltapäivä ja ilta vietetään naapurissa kummipojan valmistujaisissa hyvässä seurassa ystävien kesken. Tiedossa juhlintaa osin samalla porukalla kuin perjantain häissäkin. Häiden jälkimaininkeja ja kesäsuunnitelmia höpötellen kuluu suloinen sunnuntai ♥
Niin se vain kuulkaa on, että kun päättää rauhoittaa elämänsä ja päättää asettaa ajatuksensa stressivapaalle alueelle, niin elämä muuttuu yhtäkkiä varsin radikaalisti. Pelkästään positiiviseen suuntaan. Itse uskon erittäin paljon mielenhallinnan ja ajatusten voimaan. Toki sitä kiirettä elämästä ei voi tuosta vain poistaa. Vaikka päättää, että nyt mä downshiftaan, niin et sä sitä pysty hetkessä tekemään. Sitä paitsi, töissä on käytävä ja koti on hoidettava. Sen takia se pääpointti on oman ajatuksen voima. Miten kokee asiat. Tällä hetkellä mä koen, että kun sain eilisen ottaa etäisyyttä asioihin, tietoisesti, niin se riitti. Tiedän omat vahvuuteni ja tiedän samalla omat heikkouteni. Heikkouksina on se, että haalin liikaa tekemistä. Mikä voi jossain vaiheessa ajautua suorittamiseen, ellei pidä huolen siitä, että nauttii tekemisistään. Vahvuutena pidän toisaalta sitä, että osaan viheltää pelin poikki, kun tarve niin vaatii. Balanssi, se on tärkeää myös tässä suhteessa.
Hyvä mieli vaatii hyvän mielen raparperipaistosta. Raparperit omalta takapihalta ♥, lisäksi luomukookossokeria, luomukaurahiutaleita, luomuruisjauhoja, luomukookosöljyä, ripaus suolaa ja hömpsytys kanelia. Kylkiäisiksi vatkasin kookosvaahtoa, josta loppu säilyy pari päivää hienosti jääkaapissa ja pääsee aamupalapöytään marjojen kanssa.
HYVÄN MIELEN RAPARPERIPAISTOS
4 raparperinvartta 0,5 dl luomukookossokeria
4 dl luomukaurahiutaleita 1 dl luomuruisjauhoja
1 dl luomukookossokeria n. 1 dl sulatettua luomukookosöljyä ripaus suolaa iso hömpsäytys kanelia
-pese (ja kuori) raparperin varret
-pilko ne ja sekoita kookossokerin kanssa keskenään
-kumoa voideltuun vuokaan
-sekoita kaurahiutaleet, ruisjauho ja kookossokeri
-passaa sulatetun kookosöljyn kanssa koostumus hyväksi
(eli nypi sekaisin)
-mausta suolalla ja kanelilla
-paista 200 asteessa noin 35 minuuttia
-tarjoile kookosvaahdon kanssa
KOOKOSVAAHTO
1 prk kookosmaitoa (joka on ollut vähintään 8 tuntia jääkaapissa tai pari tuntia pakkasessa) loraus hunajaa
-valuta kookosmaidosta vesi pois ja vatkaa kookoskerma vaahdoksi
-mausta hunajalla
Hyvä mieli kumpuaa siitäkin, että saamme reissumiehen illalla kotiin. Hyvää mieltä tuo myös tuleva viikonloppu. Ihanan ystäväpariskunnan häät, jotka ovat saaneet mut jo tänään vetistelemään (oikeesti, onko pakko olla näin herkkä? :D). Kummipoitsun valmistujaiset tuossa orapihlaja-aidan toisella puolella ja ystäväperheen kanssa kyläily. Aurinkoinen sää, jota on luvattu jatkuvan pitkään. Erittäin hyvälle mielelle tulin eilen illalla, kun tein onnistuneen iltalenkin meidän uhmiksen kanssa. Hänen, joka on taas viime aikoina tupannut räyhäämään kaikille vastaantuleville koirille (taustalla yksi ei-toivottu-koirakohtaaminen viime kesältä). Liki tunnin lenkki meni hienosti monen ohituksen kera. Ei edes lotkauttanut korviaan vastaantuleville koirille. Kotinurkilla sitten piti vähän murista naapurin Robin-koiralle, mutta se on niitä poikien touhuja.
Hyvää mieltä olen saanut siitäkin, että tytöt haluavat edelleen nukkua mun vieressä miehen ollessa reissussa. Niin isoja, mutta silti vielä pieniä ♥ Ja hei, veikkaanpa että suurin hyvän mielen aiheuttaja on se, että olen panostanut nukkumiseen. Kahtena yönä molempina yli kahdeksan tunnin unet ja olo on kuin uudesti syntynyt! Muistakaahan siis myös nauttia tästä parhaasta vuodenajasta ikinä nukkumalla tarpeeksi. Väsyneenä kun sitä ei oikein jaksa keskittyä ja iloita kukkaan puhjenneista syreeneistä, omppupuiden kukkaloistosta tai silmissä kasvavien raparperien anneista.
Sain muuten postaustoiveen taannoin liittyen tähän mun mekkorakkauteeni ja tämän kesän mekkovalikoimiin. Huomenna tai lauantaina luvassa sellaista postausta sitten. Tämä kuvissa näkyvä Ellokselta ostamani Bella-mekko (*sisältää mainoslinkin) on yksi suosikeistani ja hei näyttäisi olevan tällä hetkellä alennuksessa. Kodin ulkopuolelle mentäessä tuo kohtalaisen syvä kaula-aukko kaipaa topin alleen 😉
HYVÄÄ MIELTÄ TORSTAIHIN TOIVOTELLEN,
PS. behind the scenes -juttuja; koska kameran jalusta unohtui mökille / venerantaan kohtasin kuvauksen kanssa hieman haasteita. Kiitos kuvausavusta hapankorppupaketille, mantelijauholasipurnukalle sekä sykemittarin pahvilaatikolle. Olitte korvaamattomia ja varsin vankkoja työssänne. Vaikkakin suurimmasta osasta kuvista minulta puuttui pää, sillä ette yltäneet tarpeeksi korkealle 😀
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.