keskiviikko 05. elokuun 2015

Soul mama’n inspiroima herkullinen lounas

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAMOIKKAMOI!

Jihuu, koti alkaa olemaan kuvausvalmis. Ja hei, eipä tarvitse tehdä tänä vuonna joulusiivoja pidemmän kaavan mukaan 😉 Me ollaan kuulkaas ihan kohta lähdössä illaksi mökille saunomaan, mutta sitä ennen ajattelin tulla muistuttamaan teitä eräästä elämän suolasta, joka liian usein jää meiltä huomioimatta. Elämän suola, joka oikeasti antaa niin äärettömän paljon. Jos on avoimin mielin ja antaa tuolle mahdollisuuden. Sekä jakamaan yhden kohtaamisen inspiroiman kesäisen ja kevyen lounaan. Tuo elämän suola – se on uusien ihmisten tapaaminen. Eilen aamulla tasan klo 08.00 meillä soi ovikello. Olin ostanut Grouponin kautta kolme tuntia kotisiivousta ja oltiin sovittu tuo siivous eilen aamuksi. Avasin oven ja ensimmäisenä kiinnitin huomioni oven takana seisovan naisen leveään, valkohampaiseen hymyyn. Hersyvään nauruun. Ja siihen, että käden ojentaessaan hän puhuu englantia. Nice to meet you, darling. Päästin tuon soulmaman, Whoopi Goldbergiä erittäin paljon muistuttavan, siistijänaisen peremmälle. Sorry, our house is a mess right now…you now summer vacation and escape to our summerhouse.  No worries that’s what I’m here for, darling. Leveällä etelävaltioiden englannilla puhuttuna.

Ahhh, miten ihana persoona. Sen enempää emme ehtineet puhua tai minä yritin, mutta toinen näki, että se kolme tuntia riittää nippa nappa muutenkin ja otti pölyhuiskan saman tien esiin 😉 Tajusin olla häiritsemättä ja livahdin vaivihkaa mummulle aamukahville. Oven sulkiessani kuulin vielä God bless you, darling -toivotukset. Tullessani kotiin kolmen tunnin päästä löysin tuon kauniin naisen konttaamasta meidän ruokapöydän alla. Sorry darling, there’s no time for toilets. Toinen huuteli pöydän alta. Ei hätää, siivoan ne itse. Muuten koti kyllä kiilsi ja ihmettelin, miten kolmessa tunnissa tuo ammattilainen oli ehtinyt hinkkaamaan jopa keittiön kaapinovet puhtaiksi. Kehuin tehtyä työtä ja sanoin harkitsevani siistijän palveluksia jatkossakin. Thank you, darling. Vielä viimeisenä ovesta poistuessaan huikkasi God bless you, darling. Darling sitä ja darling tätä.

Sain eilen aamuna siunausta varmastikin enemmän kuin koko elämäni aikana, mutta sen lisäksi sain taas yhden arvokkaan ja paljon antavan kohtaamisen. Erilaisten ihmisten kohtaaminen on kyllä tämän elämän ehdoton rikkaus. Kun pitää silmät auki ja korvat höröllä, niin elämästä saa kyllä paljon irti!

Tuon värikkään naisen inspiroimana valmistui eilisen lounas (ja iltaruoka). Katkarapumangosalsaa ja pehmeitä tacoja. Voi pojat, en halua kuulostaa itseriittoiselta, mutta näistä tuli niiiin hyviä! Ja tarkemmin ajateltuna ihan menisi keventäjienkin ruokavalioon, ainakin ilman tuota tacovenettä. Ruisleivälle täytyy kokeilla näitä ensi kerran.

KATKARAPUMANGOSALSA

180 g pakastekatkarapuja sulatettuna
2 mangoa
2 avocadoa
1 (kevät)sipuli varsineen
tuoretta minttua
1 limen mehu
1 rkl oliiviöljyä
sormisuolaa
muutama kierros chili explosion mausteseosta

– kuori mango ja avocado, pilko ne
– pilko sipuli ja pienistele minttu
– sekoita kaikki ainekset keskenään
– ja anna tekeytyä jääkaapissa tunnin pari (jos maltat 🙂
******************************

Me syötiin näitä tuollaisten tacoveneiden kanssa. Käytettiin tacoveneet nopsaa mikrossa. Salsa toimii kyllä ihan sellaisenaankin, salaattina. Ja mikä ettei varmasti myös niiden kovien tacokuortenkin kanssa. Mutta, nyt suunta kohti mökkiä ja saunaa. It’s been a while..

AURINKOISIA AJATUKSIA…DARLINGS 

alle


tiistai 28. heinäkuun 2015

ごちそう さま ご馳走 様

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA…sorry kuvatulvasta 🙂

MOIKKAMOI!

Tuumasta toimeen; niin kuin eilen sanoin, niin päivät menevät hukille, kun heräilee puolen päivän tienoilla. Tänä aamuna oli kello soittamassa ja lenkkivaatteet odottamassa keittiön tuolilla. Ihan älyttömän yllättynyt olen, että sain itsestäni tuon aamulenkin verran aikaiseksi. Yleensä mussa herää aamulenkkien alla selkärangaton ameeba, joka valitsee sittenkin helpoimman vaihtoehdon. Tästä on kuulkaas hyvä jatkaa päivää! Jatketaan sitä vähän ruokajutuilla taas…

Parasta matkustelussa on (seikkailufiiliksen lisäksi 😉 ruokailut. Se, kun mietitään, että mihin mentäisiin syömään. Uusien kokemusten karttuminen, ruokalistojen lukeminen. Ravintolan sisustuksen ihasteleminen. Tiedättekö, kun ruokaillessa tulee sellainen tunne, että ”I’m in heaven”? Miljöö, seura, ruoka. Kaikki kohdillaan. Mun tähän astisen elämäni ehkä yksi parhaimmista ruokakokemuksista oli Kööpenhaminassa. Sattumoisin juurikin meidän hääpäivänä. Mies oli aiemmin työreissullaan käynyt sushipaikassa hieman syrjemmällä, sivukadulla. Ja sitä lähdimme metsästämään. Löysimme tuon pienen japanilaisen ravintolan yhtenä iltana klo 21.00 jälkeen ja yllätyimme, kun saimme pöydän, sillä ainakin TripAdvisorin mukaan pöytävaraus kannattaa tehdä. Itse asiassa tuo paikka taisi olla liki tyhjä meidän siellä ollessamme. Kauniin karu japanilainen sisustus viehätti ensi näkemältä. Eläkeiän jo reippaasti ylittänyt harmaahapsinen japanilainen mies nyökkää huomaamattomasti meille tervetuloa, yokosoようこそ. Ohjaa meidät pöytään ja antaa nuoremmalle sukupolvelle ohjat. Tässä vaiheessa saamme kuulla, että ravintola ei tarjoa enää sushia, mutta sashimia ja muita japanilaisia herkkuja. Noh, tämähän kävi meille. Sushia kun saa helposti Suomestakin. Saimme pöytään lämpimät pyyhkeet, soijapapuja sekä teetä samalla kun silmäilimme ruokalistaa. 

Lapsille tilasimme tori teriyaki -annoksen eli kanaa teriyakikastikkeella. Ja eih, ei todellakaan sellaista, mihin Thaimaassa olemme tottuneet vaan kanaa japanilaisittain. Kera misokeiton ja japanilaisen salaatin. Lisukkeena riisiä. Meille tarjoilija suositteli sashimisekoituksen raa’asta kalasta. Tähän myös tuli lisäksi riisiä, misokeittoa, japanilaista salaattia sekä marjoja. Tilasimme myös kaksi ippiniä; gyoza eli kananyyttejä sekä ebi furai eli friteerattuja katkaravun pyrstöjä. Molempiin kuului ihan taivaalliset kastikkeet. Pieni kumarrus ja nauttikaa ruoasta -toivotus, douzo meshiagare どうぞめしあがれ.

Juomaksi lapsille kolaa, heh ja aikuisille valkoviiniä. Palan painikkeeksi pienet maistiaiset lämmintä sakea eli riisiviinaa. Japanilaiset oluet jäivät tällä kertaa kokeilematta. Niin, mikä tämä taivaallinen ravintola on? Ravintola Bento, Kööpenhaminassa. Kivenheiton päässä rautatieasemalta. Suosittelen lämpimästi, jos käytte Kööpenhaminassa ja olette hyvää ruokapaikkaa vailla. Ja tykkäätte japanilaisesta ruoasta. Meillä on kyllä sinänsä helppo tuon miehen ja lasten kanssa mennä syömään, kun aika pitkälti kaikki meistä on tänä päivänä kaikkiruokaisia.

Hassu yksityiskohta oli se, että kun kerroimme tarjoilijapojalle, mistä päin olimme, hän vastasi meille kummarruksella ja sanomalla kiitos. Juu, ihan suomeksi. Heidän suvustaan joku oli nainut suomalaisen, joten tämän takia osasivat pari suomenkielistä sanaa 🙂 ごちそう さま ご馳走 様 – kiitos ruoasta! We’ll be back!

Onko teillä jotain mieleenpainuvaa ruokakokemusta? Meillä tuolla reissulla oli yksi toinenkin mieleenpainuva ruokakokemus. Ja vielä huvipuiston ravintolassa, voitteko kuvitella 🙂 Siitä lisää tivolipostauksessa. Tai postauksissa. Voi olla, että joudun jakamaan tuon aiheen kahteen eri postaukseen, sillä kuvia ja juttua on niiiiiin paljon!

AURINKOISIN TIISTAITERKUIN,

alle