”Vem har tänt den stjärnan som speglas i ditt öga?
Vem tog mörket bort i herdars blick din första natt?
Vem har flätat kronan, av strå omkring din panna
Vem har fört tre vise till vårt stall min kära skatt?

Är du en av tusen små?
Är du han dom väntar på?
Du mitt lilla barn,
en ängel givit namn.

Är du jordens dolda skatt?
Jag fått skydda denna natt.
Är det själva himlen
som jag gungar i min famn.

Vem har väckt den rädslan, som lät ditt hjärta gråta?
Varför tar din hand så hårt ett grepp om mammas hår?
Runt oss dansar skuggor, nu är ängeln borta
han sa så mycket vackert, mycket mer än jag förstår.

Är du en av tusen små?
Är du han dom väntar på?
Du mitt lilla barn,
en ängel givit namn.

Är du jordens dolda skatt?
Jag fått skydda denna natt.
Är det själva himlen
som jag gungar i min famn.

Giv att dina dagar får bli till andras glädje
giv att alla möter dig med kärlek mild och god
Aldrig ska jag glömma, de ord som jag fick höra
vad som än oss händer vill de ge oss kraft och mod

Är du en av tusen små?
Är du han dom väntar på?
Du mitt lilla barn,
en ängel givit namn.

Är du jordens dolda skatt?
Jag fått skydda denna natt.
Är det själva himlen
som jag gungar i min famn.

Vem har tänt den stjärnan som speglas i ditt öga
Himmeldiamanten, över staden betlehem”

(Himlen i min Famn) 

ILTAA IHANAT!

Koti on koristeltu, kinkun sisälämpötila näyttäisi olevan 67 astetta, peruna- ja lanttulaatikko onnistuivat yli odotusten ja on jotenkin niin kovin rauhallinen ja hyvä olla. Näiden kuvien ja yhden lempijoululauluni sanojen myötä tulin toivottelemaan teille Hyvää ja rauhallista joulua! Tässä kohtaa vuotta olen yleensä myös kiittänyt teitä. Joten kiitos kaunis ihan jok’ikiselle siellä ruudun toisella puolella ♥ Kiitos myös rakkaille blogikollegoille ja taustatiimille. Meillä on ollut huikea blogivuosi yhdessä; on ollut kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kepeää ja raskasta. Iloa ja surua. Päällimmäisenä kuitenkin se, että musta tuntuu, että olen taas tämän vuoden aikana saanut taas monta uutta ystävää. On rikkaus omistaa näin iso ystäväpiiri. Vaikka suurimman osan kanssa ei olla tavattu, niin meitä yhdistää kuitenkin se sielujen sanaton sympatia. Samat arvot ja vaikkei elämäntilanteetkaan ole aina samanlaiset, niin silti yhtymäkohtia on hirmuisen paljon. Olen saanut teiltä tukea ja lohdutusta vaikeina aikoina. Parhaani mukaan olen yrittänyt sitä myös teille antaa. Antaa välähdyksen elämästäni ja toivottavasti myös hyviä lukuhetkiä ja iloa silmälle. Välillä olen kikattanut täällä lirit liki housussa (eih, ei liity ikään ;D) kommentteja lukiessani. Ja mikä tärkeintä, edelleen huomaan hymyileväni kommentteja lukiessani ja niihin vastatessani.

 Joulun kruunasi se, että allekirjoitimme tänään kauppakirjat kodistamme. Senkin osalta homma on paketoitu. Mitään sen kummempaa blogitaukoa en ole suunnitellut joulun aikaan pitäväni, mutta postaustahti voi olla hieman harvempi. Muistakaahan, että Instagramin ja Snapchatin puolelle varmasti päivitän välipäivinäkin kuulumisia 🙂 Pidemmittä puheitta, nyt kone kiinni ja joulun viettoon. Jouluruoka ja lasi punaviiniä odottaa. Illalla joululeffa ja maailman parhaimman aviomiehen vieruspaikka sohvalla. Tunnen suuren suurta onnea ja kiitollisuutta ♥

TUNNELMALLISTA JOULUNAIKAA RAKKAAT LUKIJAT!

HEISSULIVEI,

onkohan siellä ruudun toisella puolella enää ketään vai onko kaikki jo kaikonneet joulukiireiden myötä joulunviettoon? 🙂 Täällä on otettu kerrankin lungisti. Eilen päätin oikaista hieman olohuoneen sohvalle lukemaan ja ihastelemaan joulukuusta. Kului tunti, kului toinen. Jossain vaiheessa mies tuli toiselle sohvalle päikkäreille. Me ei ikinä olla olkkarissa, vaan takkahuoneessa, joten tämä oli erittäin harvinaislaatuista. Toby vaelsi sohvalta toiselle ja nukkui myös päiväunia. Parin tunnin lukemisen jälkeen mietin, että josko sitä pitäisi sitten ryhdistäytyä ja alkaa tekemään jouluvalmisteluja. Huomasin miehen olevan niin sikeässä unessa, että päätin itsekin vielä lepuuttaa. Reilun kolmen tunnin  jälkeen olin saanut kirjan luettua ja hyvä niin; aattoiltana ei voi aloittaa uutta kirjaa, jos on edellinen kirja kesken.

Siitä sitten joskus illan suussa nousimme sohvilta ja täytyy myöntää, että en muista koska olisin ollut niin rentoutunut. Joulumieli valtasi mielen, vaikkei mitään sen kummempaa oltu tehtykään. Keittiössäkin oli (on edelleen…) hävityksen kauhistus enkä edes hyperventiloinut. Tämä joulu on todellakin aivan poikkeus jouluvalmistelujen suhteen 😀 Siinä missä aiemmin ollaan äidin kanssa tilattu hallista kinkut vaihtui nyt ex tempore maitokauppakinkkuun. Eilen illalla tuo iso ruokakauppa oli täynnä ihmisiä. Kertaakaan ei kuitenkaan tullut sellainen ihistys kuin yleensä. Löydettiin tosi nätti reilun kilon painava kinkkurulla. Mitä sitä suotta paistaa kuuden kilon kinkkua, jos yli puolet siitä jää syömättä. Itsehän syön kinkusta vain sen verran, mitä irtoaa tuon verkon poisottamisen yhteydessä.

Erikoislaatuisen tämän vuoden jouluvalmisteluista tekee sekin, että kaikki lahjat on nyt pakattu. Ne vähät. Tänä vuonna keskitytään laatuun. Laatu oli vahvasti läsnä myös joulukorttitehtaalla, mutta arvatkaas miten kävi. Kortit jäi tänä vuonna postittamatta. Sen sijaan panostin eilen omaan itseeni tuossa sohvalla. Mielessä kyllä kävi, että pitäisikö kortit askarrella loppuun ja sujauttaa (vielä kaupassaoleviin) kirjekuoriin, mutta tulee se joulu ilman joulukorttien lähetystäkin. Se tulee myös ilman suureellisia leipomuksia. Se alun perin aattoillalle suunnittelemani karkkibuffa on kutistunut muutamaan itsetehtyyn joulumakeiseen sekä vihreisiin kuuliin. Starbucksin piparkakkukakun (piparkakkukakku…onpas hassu nimi) ja jouluisen nakukakun leivon kyllä. Ehkä myös torttuja. Piparia ja homejuustoa, lohileipiä. That’s it.

Mä en kyllä tajua, että piti elää 41-vuotiaaksi 25-vuotiaaksi ymmärtääkseen tämän joulun ajan merkityksen. Sen, että ei tarvitse stressata, hösätä ja puunata. Ellei halua. Voi tehdä vaan niitä kivoja ja mieluisia juttuja. Voih, toivottavasti olen samaa mieltä vielä huomennakin, ettei tule viime hetken paniikkia 😀

IHANAA TORSTAITA,

PS. Mä kävin taas juomassa sieltä isosta vesiastiasta kuusen alta ja joudun kuulemma nyt pesulle; parta on aivan pihkassa <*> t. Toby

HEIPPAHEI

ja ihanaa lauantaita! Hei oli kiva lukea, että en ole ainoa tirkistelijä. Meillä on onneksi vain lastenhuoneen ikkunat kadullepäin, joten eipä juuri ole tirkisteltävää, mutta itse tykkään asunnoista joissa on keittiön ikkunat kadulle päin. Tirkistelymielessä. Sen lisäksi, että olen huomannut monessa kodissa jo joulukuusen koristeltuna, niin olen huomannut, että perheen yhteisistä ruoka-ajoista pidetään kiinni. Usein keittiönpöydän ympärille on kokoontunut koko perhe. Muuttaessamme tien toiselle puolelle meillä tulee näillä näkymin ruokapöytä juurikin tuon kadunpuoleisen iiiiison ja alhaalle tulevan ikkunan eteen. Sieluni silmin näen sen kutsuvan näyn, joka näkyy kadulta. Pöydälle kynttilöitä ja taustalle takkatuli tuomaan tunnelmaa. Tervetuloa sitten tirkistelemään, siellä me ollaan kuin näyteikkunalla konsanaan 😉

Nyt ollaan maailman suurimpien ongelmien parissa. Taas. Sain katsokaas tuolta MoodFactorylta mukaani kaksi aivan tajuttoman kauniin puuterinliilaa kynttilää ja tänä aamuna joulukuusen koristeet esiin kaivaessani aloin haaveilemaan puuterisista joulusävyistä. Ihanista mattapastilleista joulukuusessa. Mutta löytyykö meidän joulukoristelaatikoista kyseisiä sävyjä? No ehei, ei tietenkään. Sieltä löytyy niitä kolmisen vuotta sitten ostamiani kauniin pronssisia, kultaisia ja hopeisia sävyjä. Vähän sellaista blingbling -meininkiä. Niillä kyllä ajattelin mennä tämän joulun, mutta tässä aamupäivän mittaan olen alkanut miettimään, että mitäs jos sitten vain laittaisikin kuuseen valkoisia ja hopeisia palloja. Kiiltäviä ja mattoja. Kävisi ostamassa muutaman puuteriliilan kynttilän lisää ja that’s it. Alla olevien kuvien sävymaailma vaan iskee tällä hetkellä kaikessa rauhallisuudessaan.

Kuvun alla olevia palloja on jossain lisää. Niillä ehkä saisi täytettyä tuon kuusen. Kuusi on muuten liki 3,5 metriä korkea. Täytyy kerätä rohkeutta, että sitä uskaltaa mennä koristelemaan latvustoa. Onneksi laitoimme eilen tähden kuusen latvaan jo ulkona kuusen ollessa lappeellaan. Viimeinen joulu, kun voidaan ottaa korkea kuusi. Ensi joulu vietetäänkin sitten kotoisassa ja muistojen täyteisessä kodissa. Siellä missä ne lattiat narisee ja nurkista vetää. Muistaakseni siellä tontutkin kurkistelivat ikkunasta. Täällä meillä niitä ei kuulemma ole näkynyt 🙂 Rempassa mennään vielä salaojissa, mutta sitten päästään räjäyttämään tuo kellarin lattia. Siitä sitten aletaan pikkuhiljaa työstämään kohti pintoja. Joulun jälkeen pitää tosissaan alkaa miettimään keittiötä ja kylppäreitä. Jossain vaiheessa mietin jo sisustussuunnittelijan palkkaamista. Tuntuu, että itsellä on niin monta tyyliä, mitä haluaisi lähteä toteuttamaan. Tarvitsisin jonkun kertomaan, että mikä on se oikea.

Tänään oli tarkoitus mennä kaupungille, kun aamulla ei ollut enää kuumetta. Tallipihan joulu ja Joulutori oli agendassa, mutta ans kattoo ny! Hiukka on heikko happi allekirjoittaneella eikä tuo mieskään tunnu olevan vielä ihan kunnossa. Josko vain lepäilisi ja koristelisi sen kuusen. Leipoisi pellillisen torttuja ja kuuntelisi joululauluja. Joulukortitkin olisi hyvä saada askarreltua, jotta kerkiävät perille ennen joulua 🙂

LEPPOISAA LAUANTAITA,

PS. piti muuten kysymäni, että pidetäänkö teillä huonekasvit jouluna esillä? Meillä kotona äidillä oli aikoinaan tapana viedä ne pois näkyviltä jouluksi (joulukukkien tieltä) ja tuota samaa olen itsekin tehnyt. Yleensä meillä huonekasvit ovat viettäneet joulunajan suihkun lattialla. Kovin ovat tykänneet vaihtoehtoisesta joulustaan 😀