tiistai 12. joulukuun 2017

Jouluista silmänruokaa

2

HEI HUOMENTA BLOGISTANIA!

Nämä varhaisaamujen tunnit ennen töihin lähtöä ovat kultaakin kalliimpia. Usein olen ihan tekemättä mitään, mutta tänään olen viettänyt aikaa puhelin kädessä. Jep, paha tapa. Mutta tarkoitus hyvä. Sillä, annoin aivojeni lepuuttaa kauniissa jouluisissa kuvissa. Pitkästä aikaa löysin itseni Pinterestin salaisesta maailmasta. Vie mukanaan, eikö? 🙂 Vaikka meillä joulun kattaus on kokolailla suunniteltu, niin mikään ei estä vielä jatkojalostaa kattausta. Tällä hetkellä haaveilen tummansinisen ja kullan lisäksi luumun- ja vihreänsävyistä. Mausteisista sävyistä.

Mustat huonekalut, rustiikkiset pinnat, rouhea keramiikka, ryppyinen pellava – kaikki tämä hämyinen tuntuu olevan nyt niin mieleeni. Se on jännä, miten se mieltymys muuttuu myös vuodenaikojen mukaan. Keväällä sitä kaipaa taas mustien huonekalujen rinnalle vaaleanvihreää, hempeän vaaleansinistä ja hailakan keltaista. Siinä missä vielä muutama vuosi sitten tunnistin kolme väriä eli mustan, valkoisen ja harmaan, olen tullut pitkän harppauksen eteenpäin. Noiden kolmen värin lisäksi vuoden sisään omaan värirepertuaariini on tullut ruskean sävyjä ja puuteriroosaa, hailakkaa liilaa ja jopa ripaus punaista. Isoja edistysaskeleita, etten sanoisi 🙂

Mitään perinteisiä jouluisia kattauksia ei näissäkään kuvissa ole, mutta silti ne ovat omalla tavallaan kovin juhlavia. Sehän se onkin, mikä tekee joulun; juhlan tuntu. Tai se omanlaisensa juhlan tuntu. Jollekin juhlaa on ne nisset ja nasset pöydällä, toiselle kristallit ja kultaiset kynttilänjalat. Yhtäkaikki, kenenkään tapaa ei sovi väheksyä. Joulu on sen verran intiimi juhla ja jokaisella on ne omat mieltymykset, että olisi väärin sanoa, mikä on oikea tapa sitä juhlistaa ja mikä väärä.

Mutta sen kyllä sanon, että meiltä löytyy yksi tuosta alakuvasta oleva joulukoristeen kaltainen valkoinen hirmu kita auki. Ei toivottavasti joulupöydästä, mutta sieltä jaloista pyörimästä 😀 Se on taas sitten erillisen postauksen arvoinen asia tuo koiran ruoan kinuamisen lopettaminen. Veikkaan, että joku meillä sitä ruokaa ruokapöydästä salaa antaa, sillä eihän toinen osaisi sitä pyytää ellei tietäisi…

Photos with links via my Pinterest

Hei, nyt koiran kanssa ulos ja sitten autonnokka kohti töitä! Ajelkaahan varovasti, on luvattu hurrrrjia lumisateita ainakin tänne meidän suunnalle.
Ihanaa, toivottavasti nyt jäisi maahan asti ♥

TUISKUISTA TIISTAITA TOIVOTELLEN,


maanantai 11. joulukuun 2017

Jouluinen (pähkinätön) suklaalevite

11

HELLUREI IHANAT

ja oikein mukavaa maanantaiaamupäivää ja alkanutta viikkoa! Täällä odotellaan päivänvaloa, jotta päästään kuvauspuuhiin. Pitäkää peukkuja, että sellainen edes pieni valonkaje tänään nähdään, muuten on kuvaukset keinovalon varassa. Hei, kerroinkin teille, että näin joulun alla musta kuoriutuu se, joka näpertelee kaikkea pientä. Tämä pätee myös pienten joulusyötävien suhteen. Sellaisten, joita voisi antaa lahjaksi ystäville. Itse rakastan syötäviä joululahjoja. Niiden antamista ja saamista.

Viime viikolla kampaajan tuolissa istuessani selasin lehteä ja silmäni osui itsetehtyyn nutellaan. Rakastan nutellaa, mutta välillä saan siitä allergisia oireita. Jos joku näistä allergioistani ärsyttää eniten, niin ehkä tuo pähkinäallergia. Onneksi ei mitään vakavaa reaktiota tule, vaan selviän kurkkukutituksella. Mutta sitäkään ei uskalla montaa kertaa ottaa viikon sisään. Kehittelin reseptin, jossa korvasin hasselpähkinät manteleilla, ihan jo senkin takia, ettei tarvitse allergialääkettä ottaa ennen tämän suloisen ja syntisen hyvän suklaalevitteen käyttöä 🙂

JOULUINEN SUKLAALEVITE

240 g maitosuklaata
240 g mantelijauhetta
n. 0,5 dl leivontaöljyä
0,5 dl tomusokeria
2 tl piparkakkumaustetta
ripaus suolaa

-sulata maitosuklaa mikrossa/kattilassa
-lisää sulanut maitosuklaa ja muut aineet tehosekoittimeen
-surauta sekaisin (jos haluat ihan sileän levitteen, niin surauta lisää)
-säätele leivontaöljyn määrällä levitteen paksuus
-annostele pieniin lasipurkkeihin ja anna jäähtyä
-säilytä jääkaapissa

Tätä levitettä olen nyt syönyt suoraan purkista lusikalla, laittanut lusikallisen kahvin joukkoon (tuloksena täydellinen mantelikaakaokahvi) ja levittänyt erinäisten keksien päälle. Yllä olevasta ohjeesta tuli neljä tuollaista pientä lasipurkillista suklaalevitettä. Kolme on vielä jäljellä, joten voipi olla, että mikäli pidän näppini niistä erossa, niin ne pääsevät joululahjoiksi ystäville 😉 

Mutta nyt työn touhuun ja laittamaan kuvauspaikat kuntoon! Ai niin ja sitä ennen vastaamaan kommentteihinne koskien tuota ihanaa mustaa senkkiä. Pöytää en vielä maalannut mustaksi, sillä pohdimme uuden, jatkettavan pöydän ostamista. Suoraan mustana, ettei tarvitsisi maalata. Puunvärisiä ja valkoisia jatkettavia pöytiä löytyy vaikka kuinka, mutta mikä siinä onkaan ettei mustaa jatkettavaa pöytää löydy. Tai sitten ollaan vain kranttuja asiakkaita 😀

ILOISIN MAANANTAITERKUIN,


perjantai 08. joulukuun 2017

Pikkujoulukuusi & perjantaiset

6

HEIPPULIHEI IHANAISET!

Kerrankin on perjantai, jota ei ole odottanut kuin kuuta nousevaa. Syystä, että sisäinen kello on jokseenkin tiistaissa 😀 Ei sillä, erittäin mielelläni toivotan viikonlopun tervetulleeksi. Luvassa on tanssiesitystä sekä maalausproggista. Tänään otin töistä mukaan mustaa öljyvahaa, tartuntapohjamaalia sekä valkoista kalustemaalia. Vaikka tuo meidän ruokahuone kovin tunnelmallinen onkin puunsävyisine kalusteineen, niin silti omaan silmään se on ehkä hivenen tunkkainen. Lattia kun on olosuhteiden pakosta lämmintä puuta, niin kalusteet voivat olla sitten sitä mustaa ja valkoista. Tänään ajattelin illalla ahkeroida tuon senkin öljyvahalla mustaksi ja kertaalleen pöydän tartuntapohjamaalilla valkoiseksi. Huomenna aamupäivällä sitten pöytään eka pintamaalikertuus ja tarpeen mukaan myöhemmin toinen. Tai sitten vetäisen senkin mustaksi ja tuumailen, että tarvitseeko pöytä käsittelyä. Ettei tulisi sitä ”Eiku…” -tilannetta, sillä maalikalvon poishiominen ei ole vahvimpia lajejani…

Tosin koska haaveilemme isommasta ruokapöydästä, niin toisaalta voisi antaa mennäkin maalauksen suhteen. En tiedä, mistä tämä yhtäkkinen energia tuli, mutta tuossa oli vuoden päivät, että en jaksanut ryhtyä minkään sortin maalauspuuhiin. Nyt sitä vois sutia tai telaa heilutella sinne tänne. Ehkä se on tuo remppakaaoksen aiheuttaman väsymyksen selättäminen, vihdosta viimein. Kalusteet eivät ole ainoa, joita olen maalaussilmällä katsellut; vaikka rakastankin noita vaaleanharmaita seiniä keskikerroksessa, niin silti silmä kaipaa valkoista seinäpinta-alaa. Tiedän, ihan hassua ja typerää 😉 Mutta kerrankin ajattelin nyt tuumailla rauhassa, ennen kuin seiniä alan valkaisemaan.

Aika monella taitaa olla jo joulukuusi sisällä? Meillä tatsi lipsuu vuosi vuodelta. Aiemmin oli ehdottomasti sitä mieltä, että ennen 23.12. iltaa kuusta ei sisään tuoda. Mutta mutta…mieli muuttuu. Mulla on yhdet jouluiset kuvaukset tulossa ja olen miettinyt, että pieni joulukuusi olisi kiva. Tänään ihan sattumalta hyasinttiostoksilla ollessani bongasin tuollaisen terhakan pikkujoulukuusen, eikös ole ihana? Pakkohan se nimittäin oli ostaa. Pääsee miesluolaan, kun olen kuvaukset suorittanut. Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus käydä ostamassa olohuoneeseen iso joulukuusi, sillä sunnuntaina vietetään joulua lähisuvun kesken. Jotkut kun karkaavat taas pakoon jouluhössötystä pohjoiseen 😉 Täytyy pitää sitten peukut pystyssä, että se joulukuusi täällä selviää meidän ollessa Lapissa. Ei se ole kuulkaas enää kuin hujaus ja joulu on täällä. Joululahjat ovat vielä kaupoissa ja kortit askartelematta. Mutta ihaninta tässä on se, että tekemättömät askareet eivät stressaa lainkaan. Aikas leppoisaa ♥

Nyt tietokone kiinni ja valmistelemaan senkin käsittelyä. Sekin on vielä iso kysymysmerkki, että passaako tuohon minkään sortin öljyvaha päälle. Noista kaukomaiden kalusteista kun ei oikein tiedä, millä mömmöllä ne on käsitelty. Mutta se selviää kohta 🙂  Ihanaa alkavaa viikonloppua!

PERJANTAITERKUIN,


lauantai 11. marraskuun 2017

Hiipien takavasemmalta

10

HELLUREI!

Ja superihanaa lauantaita ♥ Me ajellaan just kohti Turkua, tosin siinä puolen välin paikkeilla löytyy meidän määränpää. Kahden prinssin synttärijuhlat. Toisen jo aika ison ja toisen vähän pienemmän. Siinä samalla juhlitaan maailman parhaimman appiukon kunniaksi isänpäivää. Huomenna juhlitaan omissa piireissä tuota maailman parasta lasteni iskää sekä toki mielessä sitä toista maailman parasta iskää.

Eilen saitte seurata Insta storyn puolella, miltä näyttää yksi päivä bloggaajan elämästä. Silloin kun padat ja pannut viuhuu ja keittiö on kuin hävityksen kauhistus. Iltaan asti painettiin, tosin vaikka ilta olikin sarjassamme ”työilta”, niin juhlaltahan se tuntui 🙂

Katsoin tuossa eilen kalenteria ja huomasin, että sieltähän se tulee. Joulu hiipii taas takavasemmalta. Joinain vuosina olen jo tässä vaiheessa tehnyt kaiken maailman joulumakeis ja -kakkuversioita joulupöytään. Tänä vuonna tuntuu jostain syystä olevan niin kiire, että en ymmärrä yhtään missä välissä moisia koekakkuja sun muita tekisin. Ja koska ei olla joulua kotona, niin mietin, että ketä varten niitä tekisin 😀 Ennen jouluaattoa on tasan yksi viikonloppu, jolle ei ole ohjelmaa. Tosin, sille viikonlopulle taidetaan kutsua lähisukua joulukahville.

Joten tällä hetkellä odotan päivää, että saan viettää koko päivän keittiössä jouluisia herkkuja leipoen. Kuunnella jo hieman joulumusiikkia ja fiilistellä kynttilänvalossa uunista tulleita herkkuja syöden. Sitä silmällä pitäen ostin (kyllä, heräteostoksena pitkästä aikaa) aamun kauppareissulta joulun makuja ja vinkkejä pullollaan olevan kirjan. Vuoden ensimmäisen amarylliksen myös. Koitin etsiä hyasintteja, mutta niitä en vielä löytänyt. Saa vinkata, jos olette niitä täällä Tamperella nähneet!

Nyt kannat kattoon ja hei palataan kotimatkalla edellisten postausten kommenttien vastaamisten kanssa!

LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,


sunnuntai 29. lokakuun 2017

Tummanpuhuvan sunnuntaiaamun sisustusmietteet

14

HEISSULI!

Ja supersuloista sunnuntaiaamua ♥ Eletään taas niitä ihania päiviä, kun saa antautua täysin valokuvauksen ja blogin vietäväksi. Työtyöpäivinä, kun näin ei ole. Vaikka viikonloput pitäisi pyhittää levolle, niin kukin meistä lepää kaipaamallaan tavalla. Itselleni valokuvaus, kuvien käsittely ja kirjoittaminen on tapa rentoutua. Vaikka saan niitä työksenikin tehdä. Toki välillä deadlinejen uhatessa nuokin voivat tuntua työltä. Mutta erittäin harvoin. Siitä olen kiitollinen.

Sunnuntaiaamu jatkui suloisena. Siitä mihin eilinen tunnelmallisen leppoisa lauantai-ilta loppui. Ja mikä parasta, sunnuntaiaamu alkoi vasta yhdeksän maissa. Vanhaa aikaa kympin maissa. Heräsin pikkuinen karvapallero kainalossa. Ihan parasta 🙂 Sunnuntaiaamun kunniaksi kaivoimme pakkasesta muutaman Thomas’in kanelirusinasämpylän. Paahtimen kautta ja voita päälle. Ah autuus. Esikoinen teki kinkkupinaattimunakkaan ja itselleni jäi kahvin tippumisen tuijottelu sillä aikaa, kun mies lähti ulkoiluttamaan koiraa.

Aamupalapöydässä jatkoin eilisiä sisustuspohdintojani. Karoliinalle eilen tuon saman pöydän äärellä istuessani kerroin, että tuo makkari tuottaa ongelmia; on aivan liian iso. Heh, ongelma sekin. Sillä jotenkin tuntuu, että en saa sitä kotoisaksi. Kerroin, että olen pian jo valmis palkkaamaan sisustusalan ammattilaisen avukseni. Mutta mutta, ihana Karoliina antoi yhden vinkin, jota nyt pohdin ja ehkä jopa kokeilenkin. Alunperin ajattelin maalata tuon makuuhuoneen seinät syvän tummansinisiksi. Tuollaiseksi kuin Bo Bedren kannessa. Mutta tiedän, että kevään tullen kaipaisin jälleen makkariin vaaleutta.

Makuuhuoneen lisäksi tuon ruokahuoneen seinät mietityttävät. Haluaisin siitä hämyisen tilan. Ihan mustaksi se ei tule värjäytymään, mutta se, meneekö sävy harmaaseen, vihreään vai siniseen on vielä työn alla. Ruskeaa en enempää tilaan kaipaa, sillä tuo senkki, lattia ja pöytä ovat kaikki eri puunsävyjä ja se hiukka välillä pistää ihistämään.

Siinä missä aiemmin maalausinspiksen saatuani olin tela kädessä alta aikayksikön, on nyt jotenkin hirmuisen työn ja tuskan alla aloittaa maalausoperaatiota 😀 Jos joku tulisi tekemään ne suojaukset ja rajaukset, niin ehkä sitten. Ehkä se vaatii vain sen yhden vapaapäivän, maalarinteippirullan, rajaajan ja telan koteloineen. Hyvää musiikkia ja himpun ahkeruutta.

Himpun ahkeruutta vaati sekin, että heitin pitkästä aikaa juoksuhousut jalkaan. Inasen enemmän tsemppiä vaatii puolestaan se, että nousen tästä tietokoneen ääreltä ja suuntaan eteiseen solmimaan juoksukenkien nauhoja. Sen sijaan, että rojahtaisin takaisin sohvalle tuon tämän vuoden ekan ostamani joululehden kanssa 😉 Nyt tuumasta toimeen! Palaan myöhemmin tänään edellisten postausten kommentteihin, kiitos kaunis niistä ♥

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

 


« Vanhemmat
Uudemmat »