MOIKKAMOI!

No nyt jos katsoo eilisen ja tämän päivän postauksen kuvia, niin aika itseriittoinen olo tulee…huh 😀 Loppuviikon lupaan tuutittaa teille ruokajuttuja. Ehkä jotain sisustustakin mahtuu johonkin väliin. Taitaa loppua viikko taas kesken taas postausideoiden suhteen.

Niin että niitä uusia hiuksia. Mä en oikeasti tiennyt, että mun hiuksista saa runsaat. Kuivat latvat (ja vähän lisää) napsaistiin pois, leikattiin, värjättiin ja peilistä katsoi ihan oikeesti hetkessä piristynyt peilikuva. Toiselta puolelta ja takaa lyhyt. Toiselta puolelta pitkä. Miljoonasti mahdollisuuksia. Ja mikä parasta; back to blonde! Mä olen elänyt suurimman osan elämästäni vaaleahiuksisena. Just tällaisen vaaleana. Tuntuu kuulkaas kuin kotiinpaluulta. Tyveen laitettiin vähän lämpimämpää sävyä (jota näköjään on vielä ihossakin, mutta pesussa se lähtee), jotta saatiin aikaan kontrastia. Elokuussa sitten otetaan vielä vähän lisää keltaisuutta pois. Musta tuntuu, että tänä syksynä en koe tarvetta tummentaa hiuksia, niin kuin edellisinä syksyinä!

Kampaus kärsi vähän damagea tuossa kotiin tullessa, sillä mut yllätti rankkasade. Eikä ollut sateensuojaa mukana. Tuo pidempi puoli oli kauniisti käännetty ulospäin. Pikkuisen tuossa jo koklasin eri tyylejä. Nämä taipuvat huipusti sellaiseen takaheittotukkaankin; sivuilta matalasti ja päältä korkeasti. Rennon kampauksen saa aikaan parilla pienellä letillä. Nyt täytyy mennä inventoimaan kylppäriin nuo mun hiustenlaittotuotteet. Aiemmin en käyttänyt juuri mitään muuta kuin kuivashampoota. Veikkaanpa, että tämän tukan kanssa hiuspuuterikin tulee tarpeeseen 🙂

Ai niin, täällä on selvitty yllättävän kivasti ilman lapsia. Heh. Tähän alkaa jopa tottumaan. Mieskin on tien päällä ja palaa vasta myöhemmin. Kampaamon lisäksi olen siivoillut, käynyt kaupassa, lukenut ja vielä olisi juoksulenkki edessä. Sateen sattuessa taidan vaan jatkaa lukemista. Ei sekään huono vaihtoehto ole 😉 Mutta ennen lukemisia eilisen postauksen kommenttien pariin. Kiitos kaunis niistä!

TIISTAITERKUIN,

PS. eilinen leffailta meni vähän mönkään sen suhteen, kun mies nukahti anivarhain. Mutta sainpahan ainakin katsoa leffan oman mielen mukaan; harmillisesti petyin tuohon Fifty shades of grey -leffaan. Kirjat ovat aina parempia ja sitä paitsi tuo jäi ihan hölmösti kesken. Pikaguuglettamalla selvisi, että toka osa tulee v. 2017. Näillä näkymin…

ILTAA TALOON!

Lupasin vähän jakaa kokemuksia polkkatukan laitosta. Nyt kun olen polkkatukassa viitisen päivää viettänyt, niin en voisi tyytyväisempi olla. Helppo kuin mikä ja on huollitellumman näköinen kuin se aiempi hiirenhäntäni 😀 Yhtenä iltana kaivoin kaikki ne miljoonat hiustenlaittovälineet tuolta kaapin perukoilta esille ja löysin tuollaisen Braunin kaasupatruunalla toimivan kihartimen. Se on varmastikin jo yli 15 vuotta vanha. Hitsit vie, en tiedä onko mulla joku muinaisjäänne tällä hetkellä käytössä, mutta ihan heti nettailemalla en löytänyt tuollaista kaasupatruunalla toimivaa kiharrinta. Tai siis jotain nestettä siinä patruunassa on ja muistelisin, että jonninsortin kaasua se oli 😉 Onkohan noita enää olemassa? Tuosta on katsokaas tullut allekirjoittaneen ehdoton hiusmuotoiluväline tämän polkkatukan kanssa. Yksi varapatruuna kaapissa näytti olevan.

Aamulla hiusten kuivaus ja sitten sillä aikaa kuin sutaisee meikit kasvoille, niin antaa tuon kihartimen lämmetä. Kääntää päällimmäisiä hiuksia loivalle korkkiruuville, suihkauttaa lakkaa ja menoksi. Saa tasapitkään polkkaan vähän sitä kerroksellisuutta. Jossain vaiheessa työpäivän aikana kiharat asettautuu ihan nätisti. Tulee vissiin harottua sen verran hiuksia päivän mittaan, että nuo loivat kiharat aukenevat 🙂 Samanlaiset loivat kiharat onnistunevat suoristusraudalla. Oma suoristusrautani on siltä ajalta, kun niissä ei vielä ollut mitään sellaisia kihartamisominaisuuksia. Tai ainakaan itse en saa tuolla raudallani kuin sellaisia teräväkulmaisia kiharoita. Onko suositella hyvää suoristusrautaa? Sellaista, joka suoristaa ja kihartaa? Kiitti jo etukäteen 🙂 Ja muutenkin jos teillä on jakaa polkkatukanlaittovinkkejä, niin mielelläni otan vastaan.

Voi olla että kuvistakin välittyy se suunnaton väsymyksen taso, joka on nyt vallinnut pari päivää. Ihan sellainen olo kuin se lähipiirissä (ja pikkuisessa) ollut vatsatauti olisi tuloillaan päälle. Silmiä tekee mieli ummistaa koko ajan ja liki 9 tunnin yöunetkaan eivät auta. Lisäksi seurana inha pääkipu, joka ei oikein ota talttuakseen edes lääkkeillä. Voipi olla jotain lievää aikaeroväsymystäkin. Tiedä häntä, mutta sairastaa ei nyt kuulkaas oikein ehtisi! 🙂

Nyt kommenttien pariin! Kiitos kaunis niistä ihanat, ootte supereita ♥

KESKIVIIKKOTERKUIN,

HEIPPAHEI IHANAT!

Ihan ekaks on kyllä pakko maininta, että olis taas  voinut ottaa tuon möttikellon pois kuvausten ajaksi 😀 Noh, se jäi siihen aamun lenkin jäljiltä eikä sitä oikein näillä meikäläisen taidolla photoshopata pois. Mutta että siis uudet hiukset. Thaimaassa meinasin jo käydä kampaajalla, mutta onneksi säästin tuon kokemuksen Suomeen. Supertyytyväinen olen. Hieman lisättiin vaaleita raitoja ja latvoista pätkästiin noin 15 senttiä pois. Aurinkoloma oli tehnyt tehtävänsä, joten hyvä, että kuivat latvat saatiin pois. Olen viettänyt varmaan puoli elämääni polkkatukassa; vasta lasten saannin jälkeen aloin kasvattamaan hiuksia ja kokeilin hiuspidennyksiäkin. Polkkatukasta olen nyt kokolailla haaveillut vuoden päivät ja vasta nyt, kun kaikki muut ovat leikanneet sellaisen, tämä hitaanpuoleinen hämäläinen tarttui tuumasta toimeen.

Omat hiukseni ovat tyypilliset meille suomalaisille. Hennot ja taipusat. Eikä niitä ihan hirmuisesti ole mulle siunaantunutkaan. Joten kasvatteluhaaveet saavat taas odottaa aikoja parempia. Tai oikeastaan tässä mun syklissä tulee seuraavaksi vielä lyhyemmistä hiuksista haavelu ennen sitä kasvattelua. Classy bob. Sellaista lähdin kampaajalta jälleen toivomaan ja mielestäni kampaaja erittäin hyvin sai leikattua sellaisen mallin, jonka halusinkin. Ei mitään kerrostuksia tai veitsiä. Saksilla suoraan ja that’s it. Yhtä pitkä edestä kuin takaakin.

Polkka on helppo. Pesun jälkeen kuivaus ja sittenhän sitä voi muotoilla periaatteessa ihan miten vain (tästä postausta tulossa). Kuvissa olen kääntänyt harjalla kuivauksen aikana latvoja alaspäin, mutta usein turvaudun esimerkiksi ilmakihartimeen tai suoristusrautaan. Loivat laineetkin näyttävät polkkatukassa kivalta. Nyt täytyisi kaivaa tuo hiusmuotoiluainearsenaali esiin; olen ehkä maailman huonoin käyttämään mitään muuta kuin hiuspuuteria. Muotovaahto tekisi myös polkalle ihmeitä. Sekä kaapin perukoilla lojuva kuningatarsuihke.

Itse tykkään tästä ihan hirmuisesti, mitä mieltä te olette; hitti vai huti? Enkä pahastu vaikka olisitte pidempien hiusten puolestapuhujia 🙂

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

PS. huomenna sen ruokahaasteen eka postaus. Käsittelyyn pääsi maksa!
PPS. ajeltiin mökkirantaan; ihan heti ei kannata toivoa pääsiäistä mökillä…jää näytti siltä, ettei ole pikapuoliin sulamassa. Tosin eihän sitä koskaan tiedä!