MYÖHÄISILTAA IHANAT!

Viikon paras hetki on täällä. Tai oli, ihan tuossa reilu tunti sitten. Se hetki, kun oltiin purettu kauppakassit mökillä jääkaappiin, syötetty nuoriso (omat kaksi plus kolme extraa) ja viritelty itselle pikkusuolainen lautanen ulos terassille. Vähän aikaa viltin alla pystyi lukemaankin. Sitten tuli vilu ja sisätilat kutsuivat. Täältäkin pystyi hyvin vahtimaan sitä, että tuprutteliko saunan piipusta savua.

Tämän perjantain perjantaimyyssit tuntuvat hassulla tapaa haikealta. Niin kuin mikä tahansa ilta ilman sitä suurinta rakkautta ♥ Hetken aikaa kuitenkin ehdittiin tänään näkemään sangen kiireisen työviikon jälkeen. Mies toimi nimittäin kuskina, jotta pääsimme koko konkkaronkka venerantaan. Siitä lähti vielä jatkamaan matkaa pohjoisempaan. Huomen illalla onneksi saadaan työpäivän jälkeen toinen mökille yhdeksi yöksi meidän kanssa.

Vuosien aikana olen tullut tulokseen, että silloin kun on oikein kiire töissä, niin nämä perjantai-illat nousevat arvoon mittaamattomaan. Tieto siitä, että viikonloppu on vielä edessä on kultaa. Tieto siitä, että huomen aamulla saa nukkua pitkään on platinaa. Tyttöviisikko on tosin suunnitellut brunssihommia aamuksi. Pystyisiköhän sitä itse kuitenkin nukkumaan pitkään? 🙂

Nyt kahlaamaan tuota JoJo Myesin romskua loppuun, jotta saan aloittaa huomenna lukulaitteelle lataamani Vera Valan uusimman. Mökki, lukeminen ja huomiselle luvattu aurinko. Ei voi olla tiedossa muuta kuin huippuihana viikonloppu. Toivottavasti sielläkin ♥

IHANAA VIIKONLOPPUA TOIVOTELLEN,

PS. nyt oli yhteydet niin huonot möksällä, että reilu tunti meni, että sain tämän postauksen eetteriin 😀

HIIOHOI,

viikonloppua näkyvissä! Eipäs kun taidettiin just muuten kosauttaa maihin. Noin kuvainnollisesti. Ihana viikonloppu on täällä. Perjantaimyyssit ovat myös täällä. Tunnelma Marian bistrossa on letkeä. Hyvää ruokaa, lasi viiniä ja myöhemmin leffaa, jonka alkutekstien aikana ennalta sopimattomat treffit nukkumatin kanssa. Viime viikonloppu kun meni sairastaessa, niin nyt on kiva pitkästä aikaa viettää viikonloppua täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Huomenna meillä molemmilla on töitä, mutta illalla päästään kaksille eri synttäreille koko perheen voimin. Josko sunnuntaina uskaltaisi jo hiihtämään?

Jotenkin olen tosi varovainen urheilun kanssa tälläin flunssan jälkeen. Tai siis lähinnä sen takia, että kun ei vieläkään tiedetä mikä tuo mysteeritauti oli. Vaikka olo on hyvä, niin taas tänään töissä huomasi, että väsyy edelleen tosi helposti. Joten parempi ottaa nyt iisisti.

Hei, niitä myyssiruokia piti tulla esittelemään eikä jaarittelemaan sairauskertomuksia. Mutta noiden ihanien sielunsiskojeni kanssa ollaan todettu, että mitä vanhemmaksi tullaan, niin sitä enemmän jutut pyörii niiden kremppojen ympärillä 😀 Ruoaksi meillä oli tänään salaattia (yllätyys…) sekä tuollaista bruschettapannua. Jossain aikoja sitten törmäsin kuvaan, jossa oli sotkettu paistinpannulle leipää, juustoa ja tomaattia. Siitä lähtien olen miettinyt, että sitä pitäisi kokeilla. Tulipahan kokeiltua ja voin sanoa, että eipä jäänyt viimeiseksi kokeiluksi. Sieluni silmin näen tämän herkun valmistuvan kesällä mökillä grillissä. Ympärillä kesäillan lämpö ja poskilla päivän auringon hehku.

BRUSCHETTAPANNU

1 patonki
rasiallinen luomukirsikkatomaatteja
mozzarellaa
basilikaa
öljyä
suolaa
mustapippuria
pari valkosipulin kynttä

-leikkaa patonki ohuiksi viipaleiksi
-pese tomaatit ja levitä ne sekä patongit uunipellille
-ripsottele päälle oliiviöljyä ja suolaa
-paista uunissa 225 asteessa grillivastuksen alla, kunnes tomaatit ovat ottaneet hieman väriä
(käännä patonkeja, kun ruskistuneet)
-kun tomaatit ovat saaneet vähän väriä, ota uunipelti pois uunista
-lado uuninkestävään paistinpannuun (tai uunivuokaan) patonkia, tomaattia ja revittyä mozzarellaa
-pienistele sekaan pari valkosipulia sekä tuoretta basilikaa
-kierrä koko komeuden päälle muutama kierros mustapippuria
-paista 225 asteessa, kunnes juusto alkaa sulamaan

Kyllä se perjantai tuntuu taas astetta mukavammalle näin, kun ei ole viettänyt päivää kotitoimistolla. Perjantaimyyssithän lähtivät aikoinaan siitä, kun aloitin työt äitiyslomien ja hoitovapaiden jälkeen. Töiden jälkeen kaarsin kotiin kauppakassien kanssa ja vaatteet vaihdettuani huomasin löytäväni itseni usein keittiöstä ruoanlaitosta. Se on mulle se rentouttava juttu. Varsinkin perjantai-iltaisin. Se nollaa jotenkin menneen työviikon ja toivottaa viikonlopun tervetulleeksi. Niin tänäänkin ♥

TUNNELMALLISTA PERJANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,

PS. pahoitteluni jälleen kerran, että kommenttien vastaamisten kanssa kestää; huomenna olen omistanut puoli päivää blogitöille, joten ensi töikseni silloin vastaan teille. Ellen jo tänään sitä intoudu tekemään 🙂