torstai 14. syyskuun 2017

Syysflunssan ehkäisy- ja hoitokeinot

HEIPPAHEI!

Se tunne, kun aamulla herää ja huomaa, että kaktusperhe on yön aikana vallannut kurkun. Kun työpäivän aikana lihaksia kolottaa ja silmiä kirvelee. Kun työkaverit riisuvat villatakkejaan pois sitä mukaa, kun itse kaivat lämpimämpää päälle. Tuttu tilanne? Minä olen aina vannonut, että en juuri koskaan sairasta. Tai jos sairastan, niin teen sen joulu- tai kesälomalla. Ja tämä pitää edelleen paikkansa. Yksi poikkeus kyllä on; syysflunssa iskee eittämättä aina jossain muodossaan päälle. Niin tänäkin vuonna. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Lifen kanssa ja sen myötä aloin pohtimaan luonnolisempia keinoja syysflunssan selättämiseen ja ennaltaehkäisyyn.

Viime viikon lopulla se kaktusperhe muutti kurkkuuni, mutta onneksi viikonlopun aikana tajusi pakata kamansa ja muuttaa pois. Jättäen jälkeensä kaverinsa hätsiun ja nuhajuhan. Jälleen kerran epäonnistuin ehkäisemään syysflunssan. Helppo olisi syyttää työn alkamisesta johtuvaa väsymystä. Immuniteetti on varmaan ollut alhaalla ja pöpöt tarttuneet sen takia herkemmin, mutta olisinko silti voinut tehdä asialle jo jotain?

Olisin toki! Tutustutaan flunssan ehkäisykeinoihin vähän myöhemmin. Veikkaan, että siellä ruudun toisella puolella on tällä hetkelläkin kohtalotovereita, joilla nuhajuha jyllää ja yöt ovat tuskaa, kun ei pysty hengittämään nenän kautta 🙂 Kerron siis ennen flunssan ehkäisykeinoja ne keinot, joiden avulla helpotan oloani ja mahdollisesti lyhennän myös flunssan kestoa. Itselläni harvoin nousee kuume ja nytkin flunssa alkoi ilman lämpöä. Kovassa kuumeessa toki sitä tulisi levättyä, mutta näin ilman kuumetta minun on vaikea rauhoittua aloilleni. Ehkä pitäisi, tiedä häntä.

Kuulin ystävältäni, että hänen espanjalainen miehensä alkaa juomaan aina runsaasti vettä kun flunssa pyrkii päälle tai viimeistään silloin kun flunssa on jo päällä. Vesi kuulemma huuhtoo pöpöt pois elimistöstä. Ehkä tämä on taas niitä uskomusasioita, mutta voipi olla että tuo vedenjuonti hieman auttaa. Yritän juoda vettä ilman flunssaakin päivittäin sen pari litraa, joten flunssan aikana täytyy pitää huoli, että juo vettä, mutta ei liikaa. Toki kovassa kuumeessa nesteytyksen tarve kasvaa.

Jotkut parantavat flunssansa raa’alla valkosipulilla. Vanhan kansan rohto, jota muistan Oriveden mummuni syövän päivittäin ympäri vuoden. Enkä kyllä muista, että mumski olisi koskaan flunssassa ollut. Itse en raakaa valkosipulia tykkää syödä. Mutta huomaan flunssakauden jyllätessä suosivani keittoja, joissa valkosipulia saa olla reilusti. Itämainen kananuudelikeitto, josta valkosipulin lisäksi löytyy luonnon toista rohtoa eli inkivääriä on omiaan niinäkin päivinä, kun se kaktusperhe pitää kurkussa juhlia. Rauhoittaa ainakin itselläni ärtyneen kurkun nopeasti. Mitä enemmän chiliä keittoon lisää, niin sitä paremmat mahdollisuudet on myös saada se dukossa oleva dokka auki 🙂

Jotkut uskovat höyryhengityksen nimeen, minä uskon lämpimiin suihkuihin. Ollakin, että se ei ehkä ole ekologisimmasta päästä. Viisi minuuttia lämpimän suihkun alla ja tuntuu, että koko kylpyhuone on yhtä isoa höyryhuonetta. Tukkoisen nenän lisäksi auttaa myös avaamaan keuhkoja, jotka rohisevat. Tätä keinoa suosin myös lasten flunssissa, sillä tuo höyryhengittely kuuman kattilan päällä pyyhe pään päällä ei välttämättä ole se kovin turvallisin vaihtoehto.

Jos inkivääriä laitan itämaiseen kananuudelikeittoon, niin laitan sitä flunssassa myös itse keittämääni teehen. Kanelinen tee on erittäin helppo valmistaa; keitän pari desiä vettä ja lisään kiehuvaan veteen 1-2 cm pätkän raastettua inkivääriä. Pari teelusikallista kanelia, puolikas sitruuna viipaloituna ja loraus hunajaa. Annan porista viisi minuuttia. Siivilöin inkiväärit ja sitruunaviipaleet pois ja nautin lämpimänä. Monta kertaa päivässä. Mies sai asiakkaaltaan ihan ehtaa pakurikääpää, joten sitä voisi tähän teehen myös laittaa. Tai vaihtoehtoisesti pakurikääpäjauhetta, josta enemmän tuonnempana.

Kun se flunssa on jo päällä, niin olen todennut, että ei ole oikotietä onneen. Edellisillä keinoilla saa helpotettua oloa ja mahdollisesti lyhennettyä syysflunssan kestoa. Mutta on toki myös asioita, joilla voi ennaltaehkäistä flunssaa. Luonnollisempia tapoja. Kävin tuossa taannoin taas Lielahden Life-myymälässä Maaritin juttusilla.

Tällä kertaa aiheenamme oli varsin ajankohtainen syysflunssa. Tuntuu, että koulujen ja työpaikkojen lomien loppumisen myötä syyskuussa flunssa-aallot jyllää. Monipuolinen vitamiinien syöminen, ympärivuotisesti, on paras keino ennaltaehkäistä flunssaa. Monipuolisesta ravinnosta, levosta ja liikunnasta huolehtimisen lisäksi. Mikä sitten on paras luontaistuotekombo niin flunssan ennaltaehkäisyyn  ja sen hoitamiseen? C-vitamiinihan on luonnollisesti se vitamiini, jota flunssan kourissa kannattaa nauttia. Talviflunssassa meillä kuluu mandariineja pussi jos toinenkin 🙂 Mutta C-vitamiinia kannattaa syödä toki ympäri vuoden, flunssaa ehkäisevästi. Toinen vitamiini, joka ehkäisee myös flunssaa, muiden hyötyjensä lisäksi, on tuo meille suomalaisille elintärkeä D-vitamiini. Pohjoisissa olosuhteissa D-vitamiinia on vaikea saada auringosta etenkin talvisin, ja nykyään viranomaiset suosittelevatkin lähes kaikille D-vitamiinilisää. Se on tärkeää kaikkien kudosten normaalille toiminnalle, muun muassa suolistolle, joka on yksi tapa miten Life D -vitamiini vaikuttaa vastustuskykyyn.  

Siinä missä D-vitamiini auttoi immunitettiin suoliston kautta ovat myös maitohappobakteerit elintärkeitä suoliston kunnon ylläpitämisessä. Joidenkin tutkimusten mukaan jopa 80% vastustuskyvystä perustuu suoliston kuntoon, siksi on tärkeä huolehtia suoliston kunnosta ja hyvästä bakteerikannasta. Koko perheelle soveltuva Probiootti Comp sisältää kuusi miljardia maitohappobakteeria päiväannoksessa ja Probiootti Strong huikeat 100 miljardia.

Maarit antoi mukaani myös Lectinect-paketin, joka myös se lisää ohutsuolen sietokykyä ja puhdistaa huonoja bakteereja pois suolen pinnalta.  Se sisältää aktiivisia lektiinejä, jotka ovat peräisin seljanmarjasta sekä kalsiumia, joka tukee ruuansulatusentsyymien normaalia toimintaa.

Jotkut valmisteet jatkavat voittokulkuaan vuodesta toiseen. Yksi tällainen on Vogelin Echinaforce punahattu-uute. Jota jo molemmat mummuni käyttivät aikoinaan. Se on rohdosvalmiste vilustumisoireisiin ja niiden ennalta ehkäisyyn. Echinaforce kohottaa yleistä vastustuskykyä tulehdustauteja vastaan. Sitä voi käyttää tulehduksiin, kurkkukipuun, kylmettymiseen, flunssaan, käheyteen, yskään. 

Syysflunssaa kannattaa ehkäistä myös on sinkillä. Sinkki vahvistaa limakalvoja, mikä taas nostaa kehon kykyä vastustaa ulkopuolisia ärsykkeitä. Kuten funssabakteereja. Perheen aikuisväestölle sopii vahva ja monipuolinen Great Earth Zink -sinkkivalmiste, joka auttaa vastustamaan infektioita edistämällä immuunijärjestelmän normaalia toimintaa. Perheen pienimmille taas sopivat paremmin  Valioravinnon Imeskely -sinkkitabletit. Puhdistamon Mustikkapakurijauhe on todellista suomalaista superruokaa, joka sisältää hurjan paljon antioksidanttisia vaikutuksia tukemaan vastustuskykyä. Kuten kerroin tuossa aiemmin, niin meillä mies toi työreissultaan mukanaan pakurikääpää. Sitä lisäämme puuroveteen yöksi likoamaan ja välillä iltateehenkin. Mutta jotenkin helpommalta tuntuu ottaa pakurikääpä jauheena. Mustikan mausta iso plussa!

HUOM! Lifessä on käynnissä  ”Osta 3 maksa 2” –kampanja, joka koskee kaikkia Lifen omia Life-brändin tuotteita.  Kampanja on voimassa vain Life-myymälöissä (ei verkkokaupassa) ajalla ​11.-.​17​.9. Tarjous koskee kaikkien Life-tuotesarjan tuotteita, joista löytyy laajasti valikoimaa. Life tarjoaa ostajalle kolmesta Life-tuotesarjan tuotteesta edullisimman veloituksetta.

Olisi kiva kuulla teidän vinkkinne syysflunssan ennaltaehkäisyyn tai hoitamiseen! 🙂

TORSTAITERKKUSIN,

 

 


tiistai 12. syyskuun 2017

Kielletyt tunteet

MOIKKA IHANAT!

Hei, siinä missä viime viikolla olin työpäivien jälkeen aivan töttöröö ja naatti, riittää tällä viikolla työpäivien jälkeen energiaa vaikka muille jakaa. Eilinen ilta kului rakkaiden ystävien kanssa arkiruokatreffeillä.Väsymystä ei edes huomannut ennen nukkumaan menoa. Tänä iltana energia on kummunnut ehkä tuosta ihanasta valoilmiöstä taivaalla. Sekä siitä, että vietettiin varsin onnistunut myyntikokous maailman parhaiden työkavereiden kanssa tänään.

Väsymys tai se tunne, että ei jaksa on ainakin itselleni ollut, harmi kyllä, tietynlainen tabu. Aiemmin. Nykyään sitä osaa jo myöntää väsymyksensä, onneksi. Pikkuhiljaa sitä on alkanut pääsemään pois ”kiellettyjen tunteiden” tuntemisesta. Sallinut ne tunteet itselleen. Tajuten, että sitä on vain itse itselleen tehnyt hallaa kieltämällä tietyty tunteet. Tai tehnyt niistä kiellettyjä.  Tulevana viikonloppuna matkataan naisporukalla jo perinteeksi muodostuneeseen syyskohteeseen eli Tallinnaan. Kuvat ovat muuten sieltä viime vuoden reissultamme 🙂 Jossain vaiheessa ajattelin (hölmösti), että mikä oikeus mulla on olla kolme yötä pois kotoota hauskanpidossa? Syödä ravintoloissa ja nukkua aamuisin pitkään.

Viettää laatuaikaa ihanien ystävien kanssa ja aloittaa päivä mimosalla, jos siltä tuntuu. Sitten aloin oikeasti pohtimaan, että keneltä se on pois, että pääsen tuulettumaan. Miksi mä koen tietyt tunteet sellaisina, että en voi niitä sallia itselleni? Ollaan juteltu aiemminkin teidän kanssanne siitä tietystä syyllisyydestä ja huonosta omatunnosta, joka varsinkin meillä äideillä nostaa tämän tästä päätään. Ihan kuin tuo maailman rakkain aviomies ja maailman parhain isi ei täällä pärjäisi tyttöjen ja yhden karvaisen kaverin kanssa kolmea yötä. Näin jälkikäteen ajattelen, että olen ajatuksissani tietyllä tapaa aliarvioinutkin toisen kyvyt. Enkä ole edes usein antanut toiselle mahdollisuutta viettää laatuaikaa tyttöjen kanssa. My bad!

Joten nyt aion heivata roskakoriin ne kielletyt tunteet. Tehdä niistä sallittuja. Aion nauttia täysin rinnoin siitä, että kolmeen päivään mun ei tarvitse tehdä ruokaa. Ei tarvitse viedä koiraa ulos. Kuunnella lasten kinastelua tai etsiä kiireessä kouluaamuna kadoksissa olevaa sukkaa. Aion nauttia siitä, että saan kolme päivää jutella vaan aikuisten juttuja ja syödä muiden tekemää ruokaa.

Saan nauttia ihanien ystävien seurasta, meikattavana olosta (kiitos Nanna jo etukäteen :D) ja siitä, että ei välttämättä ole kiire nukkumaan. Jalkahoidosta enkä kuulkaas edes mistään tavan jalkahoidosta, vaan sellaisesta joka nautitaan kuohuviinilasillisen kanssa. Saan vaihtaa vaatteita sen seitsemän kertaa ennen ulos lähtemistä ilman, että kukaan tuhahtelee 😉 Saan palata sunnuntaina kotiin maailman rakkaimpien ihmisten luokse akut ladattuna. Elämä on kyllä nyt aika kivasti balanssissa ♥ 

IHANAA TIISTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,

 


sunnuntai 10. syyskuun 2017

Syypäät mun sunnuntaihymyyn

HEISSAN!

Olenkin tainnut kertoa aiemmin, että siinä missä jossain vaiheessa koin sunnuntaisin sellaista hieman apeaa sunnuntaioloa, niin nautin nykyään sunnuntaista täysin rinnoin. Tänä sunnuntaina varsinkin on monta syytä hymyyn. Pikavisiitti mökillä ja olo on kuin muutaman viikon loman jäljiltä. Ihan hassua. Aamulla heräiltiin hitaasti tähän päivään ja mikäs sen mukavampaa kuin heräillä uuteen päivään oman miehen kainalossa. Sadetta kuunnellen. Saari oli suloisen syksyinen, mutta kuitenkin sillä tavalla syksyinen että suuntasimme tänään kotiin suunniteltua hieman aiemmin. Etelätuuli puhalsi pitkästä aikaa kylmästi ja vettä vihmoi. Edes tuo koiruli ei suostunut käymään ulkona kuin pikaisesti. Yleensä rymistäisi menemään mökillä vapaana päivät pitkät 🙂

Myös se hymyilyttää, että sain eilen uuden ystävän. Ollaanhan me Minnan kanssa blogin kautta tunnettu jo pidempään, tai ainakin hän tuntenut minut ;), mutta eilen kun treffattiin niin tuntui kuin oltaisiin tunnettu oikeasti jo vuosikaudet. Jutusta ei tullut loppua ja lopulta löysin itseni pitkästä aikaa Nokian jäähallista hurramasta Minnan pojan joukkueelle. Musta tuntuu, että me molemmat saimme loppuelämän ystävät toisistamme.

Smoothiebowlia on kiittäminen myös hymystä. Ollakin, että spirulinaa lurahti pikkuisen liikaa, mutta ei anneta sen haitata 😀 Miehen kanssa kuittaamme iltaruoan smoothiebowlilla. Lapset kun lähtivät isommalla porukalla ystäviensä kanssa leffaan ja sitä ennen syömään. Mikä saa taas aikaan sen, että meillä on miehen kanssa laatuaikaa. Laatuaikaa rymsteerata ja kenties myös pestä ikkunat. Vähän pitää pyykkisavottaakin tehdä, mutta sen jälkeen suunnitelmissa on pari jaksoa Boschia. Oletteko muuten katsoneet Boschia? Tuli telkkarista joskus keväällä ja nyt HBO:lla näkyy jo kolmaskin kausi. En tiedä onko se tuo charmikas rikostutkija Harry Bosch vai mikä, mutta olen koukuttunut. 

Huomiset rakkaat arkiruokavieraat ovat myös vahva syy siihen, miksi olo on innostuneen odottava. Syy siihen, miksi tänään on syytä hieman kohennella paikkoja. Vaikka hyvät ystävät kun tulevat kylään, niin siinä on ihan sama miltä koti näyttää. Pieniä suuria asioita, jotka vetävät suupielet hymyyn. Sen sijaan että listaisi asioita, jotka kaipaavat elämässä petraamista kannattaa listata niitä asioita, joista on onnellinen. Joista tuntee kiitollisuutta. Vaikken mitään varsinaista kiitollisuuspäiväkirjaa tällä hetkellä pidäkään, niin alitajuntaisesti sitä tulee päivien mittaan mietittyä näitä kivoja juttuja. Niiden avulla myös ne tulevan viikon askareet, kenkummatkin sellaiset, tuntuvat vähemmän kenkuilta. Kokeilkaahan! 🙂

HYMYJÄ HYMYJÄ HYMYJÄ,


maanantai 04. syyskuun 2017

Maanantain helppo & herkullinen lounas

MOIKKAMOI IHANAT!

Ja hei hulinaa, sillä lailla tämä viikko on kuulkaas täällä alkanut. Nyt kun tajusin aamulla, että jatkossa tiistaista torstaihin en ehdi todennäköisesti tekemään blogipostauksia, niin sehän vaatii jo sitä suunnitelmallisuutta ja etukäteisvalmisteluja bloggaamisen suhteen. Toki silloin aiemminkin pärjäsin blogin kanssa hienosti työskennellessäni täyttä työaikaa, mutta onhan se nyt selvä, että viimeisen vuoden ajan minulla on ollut ruhtinaallisesti aikaa blogiin. Kun olen tehnyt tätä päätyökseni. Istuin aamulla tietokoneen äärelle ja sitten se iski; totaalinen jumitus. Writer’s block. Ehkä toista kertaa ikinä. Siinä ei auttanut kuin heittää juoksuvaatteet niskaan ja käydä lenkillä. Jo alkoi postauksia syntymään pään sisällä. Rakastan liikuntaa jo senkin takia, että se vapauttaa aivoista tilaa ajatuksille.

Niin, kerroinkos muuten teille, että fyssarini kanssa nivelrikkoepikriisiä tutkiessamme tulimme tulokseen, että ei se juokseminen ole pois laskuista. Voi elämä, mikä onni! Sitä pitää vaan osata juosta oikeassa asennossa, maltilla ja sellaisella alustalla (& sellaisilla kengillä) ettei selkä ole kovilla. Joten nyt aloittelen alusta koko juoksuharrastusta. Sillain järki päässä pitäen. Tässä välissä olen tehnyt corea ja yrittänyt löytää ne syvät vatsalihakset. Jotka oikeasti olivatkin ihan jossain muualla kuin missä niiden kuvittelin olevan. Onneksi on asiantunteva fysioterapeutti, jonka avulla olen tehnyt harjoitteita ko. lihasten löytämiseen 🙂

Viikko alkoi siis juoksulenkillä ja sitä myöden taas terveellisemmällä otteella elämään. Täysin en ole gluteenia onnistunut pitämään pois ruokavaliosta. Koska mitään oireita selässä ei ole. Sehän on ihan hölmöä, että ajattelen näin. Niitä oireita pitäisi ennalta ehkäistä eikä vasta sitten alkaa tekemään asialle jotain, kun selkä oireilee. Vinkkasitte viimeksi ihania gluteenittomia tuotteita. Nyt mä tulin vinkkaamaan teille uusimman löytöni. Kikhernepastan. Aivan tajuttoman hyvää. En tiedä onko olemassa erimerkkisiä kikhernepastoja, mutta meidän kaapista löytyi kaksi Palmuston kikhernepastapussia, jotka olin aiemmin ostanut. Siinä pastaa keitellessäni tutkailin pussia tarkemmin. Made in Nokia. Ihan tuossa vieressä. Lähellä sitä rakasta elämäntyötäni, perheyritystämme.

Aineksina vain kikhernettä ja vettä. Yllätyin kuinka hyvä suutuntumakin oli. Mausta puhumattakaan. Tähän väliin täytyy sanoa, että tämä ei ole maksettu mainos 😉 Pastan kanssa nautin vihreää pestoa ja voi, kuinka haluaisin kertoa valmistaneeni tuon peston itse. Mutta ei, se oli kaupan hyllyltä. Lisäksi suomalaisia kirsikkatomaatteja ja italialaista parmesan-juustoa muutama lastu. Se, missä aiemmin olen vältellyt pastaa lounaalla on johtunut siitä, että loppupäivä on kulunut jokseenkin ähkyssä. Nyt pari tuntia pastan syömisen jälkeen olo on edelleen energinen eikä ole tullut sitä järkkyä makeanhimoakaan niin kuin yleensä perinteisen pastan syömisen jälkeen.

LOUNASPASTA

puoli pussia kikhernepastaa keitettynä

1 rkl vihreää pestoa
8 kirsikkatomaattia
muutama lastu parmesan juustoa
tuoretta timjamia
-sekoita ainekset keskenään
-nauti ♥

Oletteko muuten kokeilleet kikhernepastaa? Oikeasti tuo annos riittäisi kahdelle, mutta itselläni oli vain niin julmettu nälkä juoksulenkin jälkeen, että kiskaisin sen sitten itse menemään. Hei, tästä on hyvä polkaista viikko käyntiin. Nyt kun tämän viikon bloggaukset on suunniteltu etukäteen, niin minulla on ilo kertoa teille, että ohjelmistosta löytyy hyvinvointi-idolini esittelyä, vähän taas analysointia onnellisuudesta, vaatteiden huoltoa sekä perjantaimyyssejä. Sekalaisessa järjestyksessä. Noh, ehkä perjantaimyyssien ajankohta tulee olemaan perjantai 😀

ILOISTA ALKANUTTA VIIKKOA,

 

 


torstai 31. elokuun 2017

Herkulliset uunibataatit

MOIKKAMOI IHANAT

ja iiiiso virtuaalihalaus teille taas tsempeistänne eiliseen postaukseen  ♥ Olen aina ollut sitä mieltä, että on suhteellisen helppoa olla nainen. En ole kärsinyt itkupotkuraivareista, mielialanvaihteluista sun muista ja elämä on ollut varsin seesteistä. Sen takia tämä puskista iskenyt analysointivaihe on pikkuisen havahduttanut. Näin lievästi sanottuna 🙂 Aina olen ollut kova analysoimaan, mutta analysoinnin kohteena on ollut enemmänkin elämä yleisellä tasolla. Nyt on menty aika henkilökohtaisiin ja tietyllä tapaa itsekkäisiinkin ajatuksiin. Siinä, missä aiemmin pidin epäitsekkyyttä hyveenä, ei se välttämättä sitä pitkässä juoksussa olekaan.

No mutta hei, sitä pitää itse myös rakastaa itseään ja pitää huoli siitä, että jaksaa. Mulle suurta osaa tässä kokonaisuudessa näyttelee ravinto. Tiedättekö, kun jostain ruoista tulee vaan niin maailmankaikkeuden euforinen olo. En sitä väitä, etteikö se euforinen olo voisi tulla juuri oikein paistetusta sisäfilepihvistä, mutta viime aikoinan euforinen olo on liittynyt enemmän kasvisruokaan. Tai sanotaanko lihattomaan ruokaan. Kyllä maanantainen nakkisoppakin maistui tuoreen ruisleivän kanssa, mutta jos täytyy verrata, niin näiden taivaallisten vegeuunibataattien jälkeen leijuin ehkä vielä enemmän pilvissä. Pilvien yläpuolella, oikeastaan.

Bataatit loistivat poissaolollaan monta vuotta meidän keittiössä. Molemmat lapset kun olivat erikoisruokavaliolla vauvoina, niin keitin ja soseutin bataattia niin paljon, että olin jo varma, että meidän keittiössä ei näitä oransseja möllyköitä enää koskaan nähdä. Pelkkä bataatin makea hajukin jo tökkäsi. Kunnes pari kolme vuotta sitten aloin lämmittelemään suhdettani bataattiin uudestaan. Nyt olen jo umpirakastunut siihen ja se menee ihan pelkältäänkin uunista suoraan syötynä. Bataattiranut on ehkä koukuttavin ruoka mitä tiedän. Mutta eipä nämä vegeuunibataatit niille hirmuisesti häviä. Näihin olisi kyllä muuten sopinut päälle esimerkiksi fetamurua…:)

HERKULLISET VEGEUUNIBATAATIT
kahdelle

2 bataattia
-pese bataatit ja tee niihin veitsellä viilto pitkittäissuuntaisesti
-laita folion sisään ja kypsennä 200 asteisessa uunissa noin tunti
-valmista sillä aikaa täytteet

Kikhernemustapaputäyte
purkki kikherneitä
purkki mustapapuja
2 rkl aurinkokuivattujatomaatteja öljyssä
puolikkaan sitruunan mehu
tuoretta korianteria
mustapippuria
suolaa
-huuhtele ja valuta herneet & pavut
-sekoita pilkottujen aurinkokuivattujen tomaattien ja sitruunanmehun kanssa
-mausta korianterilla, mustapippurilla ja suolalla
-laita jääkaappiin tekeytymään

Punajuuritahna
purkki valkopapuja
2 etikkapunajuurta
1 valkosipulin kynsi
lime&chili kuivamaustetta
suolaa
-huuhtele ja valuta pavut
-soseuta sauvasekoittimella kaikki ainekset sileäksi
-anna tekeytyä jääkaapissa

Lisukkeita jää aivan varmasti yli, joten ne voi käyttää hyväksi seuraavien päivien salaateissa tuomaan ruokaisuutta. En tiedä mikä papukausi mulla on menossa, mutta mustapapuja voisin syödä joka ruoalla. Välillä liotan ja keitän ne itse, mutta usein nappaan valmiiksi keitetyt papuset kaupan hyllyltä.

Insta Storyn puolella vilautinkin tulevan syksyn vaategarderobiani. Olen kuulkaas hurahtanut aivan sivuraiteille. Hyvässä mielessä. Sen sijaan, että syksy olisi harmaan, mustan ja valkoisen sävyttämä, löytyy sieltä tänä vuonna kukkakuvioita. Ja jopa sitä punaista väriä, jota aiemmin olen karsastanut. Huomenna luvassa vaatejuttuja!

TORSTAITERKKUSIN,