tiistai 05. maaliskuun 2019

Leppoisampaa lomailua

HEI HELLUREI IHANAT!

Hengissä ollaan, vaikka blogissa onkin ollut vähän hiljaisempaa. Muistattehan, että tuo IG Story päivittyy liki reaaliajassa. Muistoja lomalta, niitä tallentelen tuonne profiilini kohokohtiin instassa. Niille päiville, kun aurinko ei oikein jaksaisi paistaa.

Täällä bambuvarjon alla on ollut aikaa ajatella yhtä sun toista. Tänään olen miettinyt sitä, että kuinka leppoisampi lomailija musta on tullut. Kerroinkin siitä biksukunnon perimmäisestä olemuksesta viime viikolla. Siitä, että vihdoin olen oivaltanut sen sijaitsevan korvien välissä eikä vatsan seutuvilla. Tuo oivallus on ollut yksi tärkeimmistä ikinä.

Mutta muutenkin musta on tullut vallan leppoisa lomailija. Sellainen, joka ei juurikaan stressaa mistään. Pari päivää sitten tunsin oloni huteraksi ja aikaa tuli vietettyä vessassa. Vatsakrampit saivat silmät näkemään tähtiä. Pääsin kuin pääsinkin lopulta altaille, mutta iltapäivästä alkoi jäytävä lihassärky ja vilunväreet.

Illalla olo oli jo niin voimaton, kuume korkealla eikä mikään pysynyt sisällä, niin kutsuimme hotellin lääkärin paikalle. Hyvä niin. Pahoinvointi loppui kuin seinään injektiolla ja muutenkin sain sellaiset dropit että voin sanoa oloni olevan jo erinomainen. Vähän etova ja heikko edelleen, mutta pahin on takana päin. Kampylobakteeria epäili täkäläinen lääkäri, mutta tiedä sitten häntä mikä oikeasti oli.

Kertaakaan ei mieleeni tullut ajatus, että ääsh – loma on pilalla tai ei enää ikinä tänne. Olen oppinut ottamaan vastaan sen, mitä tarjotaan. Oppinut olemaan kiitollinen niistä lomapäivistä, joita tarjottiin ilman pöpöjä. Edes eilen altailla varpaani kipeästi suihkun reunakiveen lyödessäni, ja jälleen tähtiä nähdessäni, en surkutellut tilannetta. Vaan kampesin itseni auringonottotuoliin ja kivun sekaisin tuntein taisin päästää muutaman ärräpään kikatuksen kera.

Varvaskin voi nyt ihan hyvin. Musta se on ja turvonnut, mutta eiköhän sekin siitä. En yleensä ole tapaturma-altis, mutta nyt kaikki on kasautunut muutamaan päivään. En edes ota esille sitä, miksi takaraivossani on jomottava kuhmu…näitä sattuu!

Siinä, missä aiemmin lomalla laitoimme kellon soittamaan, jotta ehdimme altaille ennen kuin kaikki paikat on varattu (että muuten inhoan tuota aurinkotuolien varaamista!) olemme tällä lomalla heränneet ilman kelloa. Vitkutelleen aamupalan kanssa ja menneet paikoille, jotka ovat olleet vapaina. Eilen saapui pilviharso ja tänään aamulla henkilökunta kertoi, että iltapäivästä voi sataa. Paljonkin. Jes, hyvä syy mennä parvekekahveille fiilistelemään 😀

Palaan kommentteihin myöhemmin, kiitos niistä ihanat! Nyt äänikirjan pariin ja silmät hetkeksi kiinni. Toivottavasti siellä voidaan hyvin ♥ Vielä muutama lomapäivä ja sitten kotiin. Tobya on järjetön ikävä enkä malta odottaa, että saan koirakaverin viereen nukkumaan!

TIISTAITERKKUSIN,

 


perjantai 01. maaliskuun 2019

Bikinikunto on korvien välissä

Moikku!

Ja tosiaan, terkkuja Phuketista 🙂 Valtakunnassa kaikki hyvin. Miljöö vaihtui totaalisesti, hiljaisuuden tilalle saimme elämää. Gekotonta elämää. Tässä vaiheessa on syytä kiittää taas teitä kaikkia; meillä on ollut niin aktiivista vuoropuhelua teidän kanssanne tuolla IG-Storyn puolella, että sydän pakahtuu jälleen. Voin tehdä vielä yhden koontipostauksen, jossa vastailen kaikkien teidän kysymyksiin.

Sitä ennen taas päivän päällimmäisiin. Tässä aurinkovarjon alla maatessani mietin, että kuinka moni kurjistuu ennen aurinkolomiansa. Kituuttaa liian energiaköyhällä ruokavaliolla. Vain näyttääkseen hyvältä bikineissä. Minäkin olen ollut joskus yksi heistä. Juossut kilometrejä aikaa vasten, syönyt ruokaa, josta en nauttinut. Vain, jotta mulla olisi sen kahden viikon ajan mukava olla omassa kropassani.

Näin 43-vuotiaana sitä on tajunnut, että bikinikunto on korvien välissä. Sen sijaan, että treenaisi kroppaansa ja pahimmassa tapauksessa laittaisi sen äärirajoilleen vain yhden lomamatkan takia, olisi fiksua treenata ajatusmaailmaansa (ja nyt puhun meistä, keillä ei ole tämän estävää sairautta!). Hyväksyä itsensä juuri sellaisena kuin on ❤️

Tiedän, miltä tuntuu palaa loppuun liiallisesta treenaamisesta. Siitä, kun liikuntaa käyttää enemmän rangaistuskeinona kuin hyvää mieltä tuovana endorfiinibuustaajana. Se tie loppui onneksi itselläni lyhyeen. 31 päivään olin juossut liki 300 kilometriä, josta vikat lenkit pienessä flunssassa. 

Vain, jotta puolen vuoden päästä siintäneellä lomamatkalla voisin olla tyytyväinen kroppaani nirunarubiksuissa. Mutta tiedättekö, seuraavat kolme kuukautta olin liikuntakiellossa. Neljä antibioottikuuria ja kropassa jatkuva tulehdus. Keuhkokuumetta ja pakkolepoa.

Lomamatka saapui tuolloin ja vasten kaikkia ennakko-odotuksia nautin täysin rinnoin. Pakkolevon aikana olin keskittynyt mentaalipuolen juttuihin. Ja sillä tiellä ollaan edelleen.

Juu, vatsan seudulta löytyy röllykkää. Reisistä myös. Mutta niin kauan, kun ne eivät haittaa itseäni, niin ei niiden pitäisi muitakaan haitata. Rakastan terveellisiä elämäntapojani, mutta tänä päivänä liikun ja syön terveellisesti hyvän olon takia. Siinä, missä aiemmin liikuin ja söin terveellisesti pääosin ulkonäköseikkojen takia. Muistakaahan rakastaa itseänne ❤️

Ihanaa perjantaita toivotellen,

PS. kamera on jossain matkalaukun pohjalla. Lomalla sekin. Kännykkäkuvilla mennään 🙂


keskiviikko 27. helmikuun 2019

Joutavatko terveelliset elämäntavat romukoppaan lomalla?

HEISSULIVEI!

Vimppaa päivää paratiisissa viedään. Keskipäivän aurinko on niin jumalattoman kuuma, että pieni breikki sisätiloissa ilmastoinnin alla tekee hyvää. Tulin vaihtamaan sähköpostia seuraavan hotellin conciergen kanssa huomisesta kyydistä ja yhtäkkiä huomasin olevani täällä blogin parissa. Kappas, kappas 😀 Tuossa auringonottolaverilla maatessani blogipostauksien aiheita syntyy kuin sieniä sateella. Aivoista on vapautunut kapasiteettia niin, että ne alkavat prosessoimaan jo työjuttujakin. Vapaaehtoisesti. Ikinä ennen ei ole näin käynyt neljän päivän loman jälkeen. 

Tämä paikka sen tekee; ei ole mitään ylimääräisiä virikkeitä. Vain olemista. Päivät ovat rytmittyneet niin, että äänikirjojen kuuntelu, veteen pulahtaminen ja päikkärit vuorottelevat. Aamulla syödään ja illalla syödään. Ja hyvin syödäänkin. Päivällä ollaan menty pähkinöillä. Osa perheestä nuudelikupeilla. Aloin tuossa miettimään paahtavan auringon alla, että miten mun elämäntavat vaihtuvat loman koittaessa. Monellehan loma on se hetki, kun antaa itselleen luvan repsahtaa liikunnan ja ruokailujen suhteen. Itse pyrin jatkamaan niitä kropan ja pääkopan kannalta terveellisiä elämäntapoja myös lomalla. Sillä kyse ei ole mistään hetken kestävästä ryhdistäytymisestä, vaan elämäntavasta. Mutta toisaalta, myös lempeys näyttelee tässäkin suurta osaa.

Olen ollut tipattomalla ja sokerittomalla alkuvuoden. Sillä linjalla toki jatketaankin. Mutta lomalla olen nauttinut pari lasia valkoviiniä auringonlaskun aikaan, jopa yhden pina coladan jälkkäriksi. Oli muuten äkkimakeaa! Karkkia ei edelleenkään tee mieli eikä oikeastaan mitään makoisia juttuja. Hedelmiä kuluu runsaasti. Ja kuin huomaamattani olen syönyt koko loman ajan kasvisruokaa. Ellei oteta huomioon eilen aamuisia muutamaa pekonilastua ja yhdessä phad thaissa nauttimiani katkarapuja. Kasvisruokavalio sopii kropalleni. Varsinkin täällä kuumuudessa. Ja te, jotka jaatte sen lihan kruntsukammon kanssani tiedätte mistä puhun 😉

Liikunta kuuluu myös lomareissuilla päiväohjelmaan. Usein hotellin sali on kutsunut aamuisin ennen aamupalaa, mutta täällä paratiisissa ollaan tehty miehen kanssa anivarhain hikitreeni. Kyllä, kuulkaa ihan kävelemällä saa sykkeet tappiin. Ollaan kävelty tuonne rantaan ja takaisin. Niin hirveitä ylämäkiä, että Pispan portaat jää kakkoseksi 🙂 Tänään yhdistettiin tuolla rannalla lenkkiin vielä 10 minuutin crossaritreeni salilla. Takaisin päin kavutessamme pohkeet huusi hoosiannaa.

Lepo, liikunta ja ravinto. Niistä pidän huolen myös lomalla. Koska kokemuksesta tiedän, että kahden viikon rotjailu saa aikaan sen, että arkeen ja terveellisiin elämäntapoihin palaaminen on hurjan paljon vaikeampaa. Kärsimystä lomalla, joku voisi miettiä. Rakkaudesta hyvään oloon, sanon mä ♥ Pidättekö te lomalla terveellisistä elämäntavoista kiinni?

KESKIVIIKKOTERKKUSIN,

 


tiistai 26. helmikuun 2019

Kun sydän hymyilee

ILTAA IHANAT!

Kiitos kaunis kommenteistanne eiliseen postaukseen, palaan niihin myöhemmin  Sitä ennen pakko tulla jakamaan ajatuksia, jotka heräsivät tänään illallispöydässä. Jälleen kerran olen nimittäin huomannut, että kun pääsee irti arkiympyröistä, edes hetkeksi, niin kaikki näyttäytyy niin kovin kauniilta. Ne tietyt jutut, jotka arjessa tuntuvat olevan ehkä jopa niitä koetinkiviä, katoavat kuin tuhka tuuleen lomalla.

Tytöt, jotka arjessa tappelevat ihan taukoamatta, ovat kuin parhaita kavereita konsanaan. Kikattelevat ja uivat keskenään. Supsuttelevat ja vetävät yhtä köyttä. Niin ihana on tuota siskojen bondausta sivusta seurata. Toivottavasti pahimmat kränät olisivat nyt takana ja leppoisa yhteisolo jatkuisi kotonakin.

En tiedä onko mahdollista, mutta niin paljon kuin tuota miestäkin jaksan arjen keskellä rakastaa, niin lomalla rakastun aina uudelleen. Ehkä se on tuo lomasänki tai se leppoisampi hän, joka saa sukat pyörimään jalassa. Tai omat vaaleanpunaiset lomabrillit, jonka takaa katselen elämää. Mutta yhtä kaikki en laita lainkaan pahakseni.

Myös maut ja tuoksut tuntuvat voimakkaammilta. Kaikki aistit ovat pinnassa. Ja miksei olisi. Eksoottiset maut ja tuoksut ovat joka nurkan takana läsnä. Auringonlaskutkin näyttäytyvät värikkäämmiltä ja niitä onkin tullut näinä neljänä iltana tuijoteltua ihastellen.

Joten vaikka sanoin, että en kaipaa lomaa, niin tältä kantilta katsottuna loma tekee erittäin hyvää. Etenkin noille tytöille. Vaikka arjessa ja kotiympyröissä elämä on ihanaa, niin kyllä se loma ja pieni breikki arkeen tulee tarpeeseen. Ehkä ne on ne pyykkisulkeiset, arkiruokalistat ja lasten aamuherätykset, joista välillä on hyvä saada taukoa. Vaikkei sitä taukoa edes tunnista kaipaavansa.

Jos onnellisuuden mittarina on tuo pikkuinen, joka hampaita pestessään hoilaa parhaillaan tätä kirjoittaessani, kuinka onnenkyyneleet tippuvat takin kaulukseen, niin onnellisuusmittari on tapissa. Sydän hymyilee – toivottavasti sielläkin ♥ 

TIISTAITERKUIN,

PS. siellä taitaa olla jo aika keväiset tunnelmat, eikö? Tässä aloin haaveilemaan mökkipääsiäisesstä…toivottavasti kevät tulee kohisten! 🙂


torstai 21. helmikuun 2019

Terveellisempi välipalavinkki koko perheelle & arvonta



Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Linkosuon kanssa.


 

HEIPPAHEI!

Tiedättekö ne ihanat muistot lapsuudesta, joita ajatellessa tulee vain yksinkertaisesti niin hyvälle mielelle. Itselläni yksi tällainen lapsuudenmuisto liittyy mummuuni, pianotunteihin ja Linkosuon Café Siilinkariin täällä Tampereella. Alakouluikäisenä hyppäsin koulun jälkeen bussiin, huristin kohti kaupunkia ja treffasin mummun kanssa kerran viikossa ennen pianotuntiani. Sama aika, sama paikka. Siihen aikaan, kun ei ollut kännyköitä, niin piti vain luottaa, että mummu odottaa siellä Siilinkarin vakkaripöydässä. Vakkarivälipalan kanssa.Tuolloin itselläni toimi välipalana Linkosuon vaniljawiener.

Vieläkin tänäkin päivänä tuon vaniljawienerin maistaessani tulee mieleen mummuni. Ollakin, että välipalat ovat kyllä noista ajoista muuttuneet hurjan paljon terveellisemmiksi 🙂

Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Linkosuon kanssa ja sen merkeissä tulin kertomaan teille meidän perheen tämän hetken välipalasuosikeista. Joista itse asiassa muodostui välipalasuosikkejamme jo ennen koko kampanjaa. Kuopuksella on ollut talven aikaa kerta viikkoon sellainen liikuntatunti koulussa (kolme tuntia putkeen), johon ovat saaneet ottaa välipalaa mukaan. Kerran halusi kaupan hyllyltä sinivalkoisen pussin Linkosuon Rye Sport -ruisvälipaloja. Häneltä oli jäänyt muutama ruisnappi jäljelle ja koulupäivän jälkeen tarjosi myös minulle maistettavaksi yhtä.

Tuo kermaviilin ja sipulin makuinen pieni ja rapea ruisnappi vei kielen mennessään. Niin hyvänmakuinen ja rapsakka se oli, että tuosta lähtien meillä on löytynyt kaapista aina vähintäänkin yksi kerta-annospussillinen (50g) Rye Sport Sour Cream & Onionia hätävarana. Treenin jälkeen nautittavaksi, automatkalle, lapsille välipalaksi tai vaikka sinne koulun liiksatunnille evääksi. Myös vierasvarana aivan loistava tuote. Makuvaihtoehtona on suolaisen Sour Cream & Onionin lisäksi myös makea Vadelma-Jogurtti

 Listasin alle muutaman asian, miksi Rye Sport ruisnapit ovat omasta mielestäni hyvä välipalavaihtoehto:

kotimaisia
muita välipaloja, esimerkiksi välipalakeksejä, alhaisempi sokeripitoisuus
runsaskuituisia
on the go -välipala on helppo ottaa mukaan
proteiinia 11-15 g / 100 g
kerta-annospussi on juuri sopivan kokoinen, jopa jaettavaksi
 helposti saatavilla; löytyy kaupoista välipalakeksi- tai kuivaleipähyllystä

Perheen pienemmille on saatavilla myös Lol Oats maustettuja kauranappeja. Jotka ovat vehnättömiä, runsaskuituisia ja täynnä hyviä rasvoja. Lisäarvoa näihin tuovat lisäaineettomuus ja vegaanisuus! Meidän pienet ovat jo sen verran isoja, että heille maistuvat mieluummin nuo ruisnapit. Itse tykkään kyllä myös kauranapeista. Silti koko perheen suosikki on tuo kermaviilillä ja sipulilla maustettu ruisnappi. Varoituksen sanana: niihin tulee himo!

Oletteko te maistaneet näitä rouskuvia ja maistuvia uutuusvälipaloja? Jos ette ole, niin suosittelen lämmöllä. Viidellä teistä lukijoistani on mahdollisuus voittaa Linkosuon Rye Sport & Lol Oats – tuotepaketin vastaamalla tämän postauksen kommenttiboksin puolella alla olevaan kysymykseen:

Missä tilanteissa teillä syötäisiin näitä herkullisia ja terveellisempiä välipaloja?

Arvonta-aikaa on 27.2.2019 asti ja arvonnan säännöt löydätte täältä.

TORSTAITERKUIN,