HEISSULIVEISSULI IHANAT!

Täällä ollaan kuulkaas nautittu täysin rinnoin maalin tuoksusta (vesiohenteiset seinämaalit oikeasti tuoksuu hyvälle) ja siitä tunteesta, kun tela viistää seinää. Voi olla vähän puolueellista sanoa näin, mutta kannatan kokeilemaan seinien maalaamista ihan aivojen nollaustakin varten 😉 Aamulla käväisin töissä ja hain mukaani täyshimmeää sisustusmaalia. Aluksi ajattelin, että sävytän sen mustaksi, mutta otinkin ihan tumman harmaan sävyn. Makuuhuoneeseemme valitsin silloin elokuussa sävyn NCS S 6500-N, joten otin siitä pari pykälää vielä tummemman eli NCS S 8500-N. Vink vink; sävyistä sen verran, että itse luotan noihin ”N”-loppuisiin NCS-kartan sävyihin. Ne kun ovat niitä neutraaleja värejä, jotka eivät sinerrä, punerra, kellerrä tai viherrä.

Kyllä, nyt on meidän greige-kausi ohi ja mustanharmaata pukkaa oikein kunnolla. Sen verran maalia jäi tuon purkin pohjalle, että se riittäisi just ruokatilan seinän maalaukseen. Enää tarvitsee ylipuhua tuo mies sen tummentamiseen. Alunperin ajattelin tuohon takkahuoneen seinälle päälle vielä jotain ”glitter”-efektiä, mutta naaah, ei se sellaisia tarvitse. Ihanan tunnelmallinen tuli omasta mielestäni. Mitäs te tykkäätte? Miehen kanssa tuossa tuumattiin, että pitäiskös valkaista tuo tiiliseinä…punertavaksi tiileksi sitä ei kyllä sitten enää ihan helposti kyllä saa. Joten mennään hetki näillä ja tutkaillaan ajan kanssa. Vai mitäs jos tuon tiiliseinän laittaisi mustaksi…sittenhän takka tulisi kauniisti esiin tuolta nurkastaan?

Olen muuten ollut supertyytyväinen tuohon Annon mustaan tarjotinpöytään, jotka alennussetelin kera kuukausi takaperin ostin. Meillä ei takkahuoneeseen mahdu kunnon sohvapöytää, sillä lapset usein makailee tuossa maassa, kun katsomme telkkaria. Tuollaisen kevyen sivupöydän saa helposti kannettua sivuun. Lisäksi tuo musta tarjotin on hyötykäytössä, kun kantelen meidän aikuisten iltapalat takkahuoneeseen lasten mentyä nukkumaan.

Palataan kommenttiboksin puolella illemmalla, tytsyt tarvitsevat nyt apua huomisen jouludiskon vaatetuksen kanssa. Kysyin ihan pilanpäiten, että tanssitaankos siellä hitaita. Toiset ihmettelivät, että mitä ne on. Voi että on ajat muuttunut sitten meikäläiseten kouludiskojen 😀

KESKIVIIKKOTERKKUSIN,

ILTAA IHANAT!

Marraskuu on selätetty ja virallinen joulunodotuskuukausi on täällä. Huomaan, että aina tällain ennen joulua alkaa askartelusormea syyhyttämään. En todellakaan ole mikään askarteluihminen, mutta joulun aikaan tykkään näperrellä kaikkea kivaa. Kuten niitä joulukortteja. Tähän tauluun (kuten moneen muuhunkin ideaan) sain inspiraation Kaisan kauniista blogista. Kiitos Kaisa 🙂

Ihan ultimaattisen loistava idea tuo kastehelmikuviointi noissa massasydämissä ja -tähdissä. Antaa kivasti tekstuuria ja vaikkei sitä tuosta taulusta kaukaa katsottuna huomaakaan, niin sopivat nätisti tuota mustaa taustaa vasten kuvioituna. Taulua varten tarvitset siis:

-kehykset
-mustaa liitutaulutarraa
-valkoisia massasydämiä tai -tähtiä
-narua

Ekaksi irrotin tuon lasin kehyksestä ja varovasti pankkikortin avulla pingotin siihen päälle liitutaulutarraa. Suuremmilta kuplilta vältyttiin. Pujotin massasydämiin ja -tähtiin narun kaksinkertaisesti, mallailin alustaan ja kiinnitin narun lasin nurjalle puolelle teipillä. Vinkkinä, että massakuvioihin saa tehtyä mukavasti tuollaisen ripustusreiän pillillä! Sitten vaan kehys ja takakansi kiinni lasiin. Eikä kuulkaas aikaa kulunut kuin vartti.

Oih, mä olen leikkinyt matkatoimistovirkailijaa liki koko päivän töissä. Toiveammattini oli joskus tuo matkatoimistovirkailija. Lufthansan lakko meinasi pilata työkaverin perheen matkasuunnitelmat. Vaikken mä mitään konkreettista saanut aikaan, niin ainakin sain muisteltua aikoinaan lukiossa opiskelemaani saksan kieltä kuunnellessani noita Lufthansan puhelinvastaajia. Loppu hyvin ja kaikki hyvin, työkaveri pääsee ansaitsemalleen lomalle 🙂

MAANANTAITERKUIN
ihanaa alkanutta joulukuuta toivotellen,

…anteeksi kuvatulva 😉

HIPSHEI!

Vitsit, että mä olen innoissani tuosta maalausprojektini lopputulemasta. Jälleen kerran herää kysymys, että miksen tehnyt tätä aikaisemmin? Tuntuu, että samalla koko olohuone koki muutoksen. Tuo kaappihan on alunperin ollut punertavaa akaasiapuuta. Pari vuotta sitten maalasin sen ulkopinnoiltaan mustaksi, mutta se punainen puu sieltä sisältä loisti silmääni joka kerta ohi kulkiessani. Päätös sen maalaamisesta on kytenyt jo pinnan alla pitkään. Värivalinta taas ei ollut ihan varma. Musta vai valkoinen, se oli selvä, mutta…

Näistä Aasian huonekaluista kun ei ikinä tiedä; sisältävät usein aika paljon kaikenmaailman kyllästysaineita ja öljyjä. Pahimmassa tapauksessahan tuo mun käyttämäni vesiohenteinen tartuntapohjamaali olisi voinut puuhun imeytyessään laittaa nuo öljyt vaeltamaan pintaan. Siinä tapauksessa meillä olisi nyt ”ei niin nätti valkoinen” sisus kaapilla. Läikikkäänä. Mutta uskon, että kaapin ikäkin auttoi asiaa. Se on ollut meillä jo liki 10 vuotta, joten kaikki mömmöt ovat jo varmastikin haihtuneet tuolta. Puulaatu oli aika erikoista; kaapin sisäseinät olivat karheaa puuta, kun taas tausta seinä oli sellaista vähän ontonkuuloista vahamaista puuta. Ja nuo hyllylevyt taas ihan kolmatta laatua. Laitoin siis suosiolla tuohon kauttaaltaan tartuntapohjamaalin ennen pintamaalia.

Mulla valkoinen suti otti pari harha-askelta kaapin yläosassa mustalle pinnalle, enkä tajunnut pyyhkiä maalia märkänä pois siitä. Joten tupsuttelin siveltimellä tyytyväisen onnellisena mustaa noiden tahrojen päälle. Kunnes tajusin, että eihän musta kalustelakka valkoista maalia peitä (tähän tulis taas se vertaus suutarista ja kengistä). Tupsuttelin siis oikein ronskilla kädellä mustaa, kunnes hiffasin, että tulee kiiltokirjavuutta; olinkin näemmä käsitellyt kaapin aiemmin puolihimmeällä kalustemaalilla. Noh, elämisen jäljet kuuluvat huonekaluihin, eiks niin? 🙂

Kaappi toimii pääosin kynttilöiden ja kynttilälyhtyjen säilytyspaikkana. Näin pimeään aikaan tuolla kaapissa on aika tyhjää, sillä moni tuikkukippo ja kynttilä on esillä sisustuksen seassa. Toinen kynttiläkaappi meiltä löytyy keittiössä. Siellä onkin sitten ovien takana piilossa kaikki keskenään riitelevät värikynttilät ja kynttiläalustat! 😉 Tykkään, että tämä olkkarin kaappi saa olla rauhallisen värinen myös sisältönsä puolesta.

Mitäs mieltä olette, kannattiko?
Nyt sormet syyhyää tuon takkahuoneen vastaavan vitriinikaapin sisälmyksen suhteen. Saas nähdä, josko suti taas tänään vähän viuhuisi 🙂

ILOISIN TIISTAITERKUIN,