keskiviikko 04. toukokuun 2016

Hortensian hoitovinkkejä? (& vähän kökköjä kuulumisia)

Hortensia 4Hortensia 1Hortensia 3 Hortensia 2 Hortensia 6 HELLUREI,

mä olen tosi innokas nyt niin tuolla puutarhan puolella kuin täällä sisälläkin saamaan kasvit ja kukkaset pysymään hengissä. Pidemmän aikaa mukana pysyneet lukijat muistavatkin, että mä saan jopa kaktukset kuolemaan. Joku ruudun toisella puolella on ollut taas valppaana, sillä sain Orthexilta pari kukkaruukkua, joiden avulla uskon pärjääväni näiden kahden viherkasvini kanssa. Toinen eli tuo traakkipuu (korjatkaa jos olen väärässä nimen kanssa :)) on jo viitisen vuotta vanha. Valehtelematta olen ehkä muistanut kastella sitä kolme kertaa vuodessa. Jep, siinä vaiheessa kun lehdet lerpattaa alaspäin olen muistanut kastelun. Traakkipuu pääsi Orthexin Eden Kestokasteluruukkuun*. Kestokasteluruukun idea on se, että ruukku täytetään mullalla ja kasvi istutetaan ruukkuun. Kasvia kastellaan mullan päältä noin 8 viikkoa, kunnes kasvin juuret ovat kasvaneet vesisäilöön asti. Siitä eteenpäin kasvia kastellaan kasteluputken kautta. Siinä on onneki max-raja, ettei tule liikaa kasteltua.

Nimittäin, vaikka mä olen laiminlyönyt tuon traakkipuun kastelun, niin viikon vanhaa hortensiaa olen tainnut kastella liikaa. Kukkien terälehdet lerpatti tuossa hetken ja kukka näytti muutenkin alakuloiselta. Sen jälkeen, kun istutin sen Paulina Säiliöruukkuun* se on sentäs vähän piristynyt. Mutta ei tarpeeksi. Olen leperrellyt sille ja ottanut kukan mukaan aurinkoon. Onko mitään enää tehtävissä; kuihtuuko tämäkin pois niin kuin ne monet edeltäjänsä? En ehkä kestä, tämä taitaa olla kolmas hortensia tämän vuoden puolella. Sarjassamme samanlainen tapaus kuin nuo kerta toisensa jälkeen kuolevat oliivipuuni 😀 Nyt olisin niin kovin kiitollinen, jos te viherpeukalot antaisitte kikkakolmosenne hortensian pelastamiseksi. Ja myös jatkohoito-ohjeet tulevat tarpeeseen!

Sitten niihin kuulumisiin. Elämä on muutakin kuin kukkaruukkuja. Onneksi kirjoitin tämän postauksen jo eilen valmiiksi tuon alun osalta. Tänään eivät ole olleet hortensiat päällimmäisinä; eilen illalla esikoinen tuli juosten sisään ja pyysi nopeasti katsomaan mummua, joka ei vastannut ovelta huudettuihin ”moi”-huutoihin. Istui keittiön pöydän ääressä enkä saanut häneen mitään kontaktia. En tiedä mistä se ihan suunnaton voima ja rauhallisuus tuli, mutta muistin hätäkeskuksen numeron ja osasin selittää, mistä on kyse. Muistan myös sanoneeni, että tulkaa sitten vähän nopeamaa kuin viimeksi. Jep, viimeksi silloin marraskuussa ambulanssin tulo kesti reilun 15 minuuttia ja nyt vain viisi minuuttia. Lisäksi tuli paloauto sun muuta hoitohenkilökuntaa. Nopsaa äippäliini paareille ja jälleen aivoinfarktioireilla kohti Taysia. Ei ollut taaskaan aivoinfarktia, vaan kuvissa näkyi kova turvotus sekä mahdollisesti uutta kasvainta. Ensiavusta tie vei kohti aivoverenkiertohäiriön valvontaosastoa.

Tilanne oli vielä tänä aamuna melko huono, puhetta ei tullut ja äiti ei reagoinut. Ei ymmärtänyt puhetta. Sanottiin, että tilanne on erittäin vakava ja eletään tunti kerrallaan. Nyt iltapäivästä kun soitin, niin sain kuulla, että toinen on siellä alkanut puhumaan. Yrittää puhua ja paljon. Kortisonin nosto auttaa aivopaineeseen ja sitä myötä puheeseen. Eihän kaikkia sanoja tule ja jos tulee niin ne tulee osaltaan hassusti. Ottaa katsekontaktia ja on pirteämpi. Raajat toimivat normaalisti. Siirretään tänään neurologiselle eli tilanne ei ole enää niin vakava. Voin sanoa, että siitä viime marraskuun 17.päivästä lähtien, kun äiti sai sen epileptisen kohtauksen ja kasvain todettiin, on tämä elämä ollut aikamoista vuoristorataa. Sitä se on taas ollut eilen illastakin lähtien. Tieto siitä, että tämä kasvaintyyppi on aggressiivisin kaikista aivokasvaimista on tuntunut välillä ahdistavalta ja sitä on odottanut pahinta. Jos meille nyt taas annetaan lisäaikaa, niin kovin kiitollinen olen 

Miksi kerron näin henkilökohtaisia juttuja blogissa? No sen takia, että tämä blogi ja te ihanat siellä ruudun toisella puolella olette suuri osa elämääni. Tämä rakas blogini on pakopaikka vaikeina hetkinä. Osaltaan haluan olla avoin myös sen takia, että tiedätte sitten, että jos tässä tulee hiljaisempia aikoja, niin elämässä on meneillään jotain muuta. Mutta hei, edelleen toivoisin vinkkejä tuon hortensian hoitoon 🙂 Me suunnataan tänään suunnitelmien mukaan mökille, tosin ilman mummua (onneksi tuo kohtaus muuten tuli kaupungissa eikä saaressa…). Lähipäivät suhataan mökin ja Taysin väliä. Ilman suunnitelmia ja tarvittaessa nopeillakin lähdöillä. Elämä on tässä ja nyt. Muistetaanhan elää täysillä ja joka hetkestä nauttien, niistä läheisistä ja kaikista kivasta kiittäen!

♥♥-TERKKUSIN,

alle

*merkityt saatu bloginäkyvyyttä vastaan


sunnuntai 01. toukokuun 2016

Vappuviikonlopun tunnelmia

Vappu 14Vappu 2Vappu 4 Vappu 3 Vappu 6Vappu 9 Vappu 7 Vappu 8 Vappu 5 Vappu 12 Vappu 10 Vappu 11 Vappu 13
Vappu 15 Vappu 16

HELLUREI

ja hellät tunteet! Mitäs mieltä olette vappusäästä tänä vuonna? 🙂 No aivan, ei voisi parempaa toivoa. Toivottavasti siellä teilläkin on nautittu tyynestä ja lämpimästä auringonpaisteen täyttämästä vapusta. Yleensä tuolla saaressa on vähän kylmempi kuin maissa, mutta tänä viikonloppuna jopa siellä tarkeni. Kun ei tuullut. Meillä oli vähän erilainen vappu. Eilen aamulla, kun olimme lähdössä kohti mökkiä kiinnitin huomiota pikkuisen helottaviin poskiin. Jep, kuumetta oli jonkin verran. Liekö tuosta johtuvaa, mutta nukuimme mökillä parin tunnin päikkärit. Herätessämme huomasin, että myös esikoinen oli kammennut meidän sänkyyn. Ja hän ei todellakaan nuku päikkäreitä muuta kuin kipeänä. Tänä aamuna sitten heräsimmekin Mr Georgin vierailuun. Tämän päivän esikoinen on ollut vuodepotilaana, mutta nyt alkaa onneks ruoka maistumaan 🙂

Eilisten päikkäreiden jälkeen kävimme tsekkaamassa yhtä soutuvenettä. Olimme laittaneet ilmoituksen lähikaupan ilmoitustaululle. Päästiin kauppoihin, joten nyt meillä on sitten tyttöjen kanssa saaressa vene, kun mies lähtee golf- tai muille reissuilleen. Tai siis ei ihan vielä, sillä käymme soutamassa tuon veneen saareen helatorstaina. Tuo myyjä oli kyllä mainio. Sellainen aito ja alkuperäinen, vanhempi supliikkimies. Miehen kanssa tuossa kilvan hehkutimme, että olipas kiva uusi tuttavuus. Tunsi mökkijärven jokaisen kiven ja karikon. Kertoi yhtäkkisestä muikkukadosta 70-luvun lopulla ja sahan edessä saaduista punertavista ahvenista. Todellinen kalastajaeemeli. Olisimme voineet kuunnella tuota herraa pidempäänkin. Himpun verran ehkä kamala kirjoittaa näin, mutta mietimme myös sitä, että mikä siinä on, että maalta löytyy vielä sellaisia aitoja, auttamishaluisia ihmisiä. Mitenkään meitä kaupunkilaisia dissaamatta, toki meistäkin niitä löytyy. Tuntuu, että kaupungissa eletään tiettyjen normien mukaan ja väkisin ahtaudutaan siihen muottiin. Pidetään kulissia yllä ja yllättävän usein tuo kulissi kaatuukin. Painetaan niska limassa dollarin kuvat silmissä. Tiedättekö mitä tarkoitan? Mä haluan takaisin landelle pieruverkkarit jalassa ja skumppalasi kädessä! 😀

Tosin ehkä vastaavanlaisen onnen tunteen tunsin tuossa päivällä upottaessani sormet multaan. Istutin äidin pihalle pari pensasmustikkaa, vein mätiä omppuja kompostiin ja muutenkin kohentelin paikkoja. Kera äipän. Kotipihassa tuli touhuttua myös. Ostin sellaisen samanlaisen ärtsyn pinkin alppiruusun kuin Oriveden mummuvainaalla oli ja istutin sen takapihalle. Jos nyt muistan oikein, niin mummu vei alppiruusulle kahvinpuruja. Täytyykin kokeilla saanko tuon elämään samalla kikalla 🙂 Viime vuonna istuttamani pionit puskee uutta vihreää ja syreenikin on silmuilla. Runkoruusu (tai mikä lie ruusupuska) täytyy kaivaa ylös maasta, sen on puput järsineet talven aikana.

Josko sitä menisi vielä pesemään terassin ja laittamaan kalusteet paikoilleen. Jahka mies tulee golfaamasta, niin viritetään grilli päälle. Miten sitä on jotenkin ihan kesälomafiilis? Ehkä tuo tuleva tynkäviikko saa sen aikaan. Keskiviikkona suuntaamme taas mökille ja tällä kertaa otamme äipän mukaan. Tuon äiskän sitten kaupunkiin perjantaina töihin tullessani. Muu perhe jää saareen viettämään vapaapäivää!

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

alle


lauantai 30. huhtikuun 2016

Iloista vappua ♥

Wappu 4Wappu 1Wappu 3 Wappu 2 Wappu 5

HUOMENTA IHANAT!

Ei päästykään eilen lähtemään mökille, kun mies myöhästyi lautasta, joten aikaa jäi munkkien paistamiseen. Nyt on munkit sun muut tuikitarpeelliset pakattu mukaan ja auton nokka suuntaa kohti mökkiä. Tietokone jää kotiin ja jonkinmoisessa somehiljaisuudessa tulee ehkä oltua. Mutta palataan sitten taas huomen illalla. Viimeistään 🙂 Pidemmittä puheitta näiden kuvien myötä toivotan kaikille

ILOISTA JA PIRSKAHTELEVAA VAPPUA!

alle

PS. munkit tein tänä vuonna pakastepullataikinasta. Aikas kätsyä ja silti niin kovin maukkaita!


torstai 28. huhtikuun 2016

Kotimme lehtijuttu

Lehtijuttu 1OLYMPUS DIGITAL CAMERALehtijuttu 2 OLYMPUS DIGITAL CAMERA Lehtijuttu 3OLYMPUS DIGITAL CAMERA
HEISSULIVEI,

olinkin jo kaikessa tässä juhlahumussa unohtanut, että meidän kodista viime elokuussa kuvattu artikkeli julkaistaan lehdessä tässä kuussa. Eilen äidin lääkedosettia täyttäessäni selailin samalla uusinta Unelmien Talo & Koti -lehteä ja siellä törmäsin tuttuun näkymään 🙂 Kyllä tuli heti taas niin kivoja muistoja mieleen; meillä oli aivan mieletön päivä Ilonan & Hannen kanssa. Hihittelin itsekseni, että kylläpä on tuttu järjestys olkkarissa. Onhan se tässä vajaan vuoden aikana kokenut jos jonkinlaisia järjestyksiä, mutta nyt on kokolailla sama kuin kuvauspäivänä.

Muistan ennen lehtijuttua stressanneeni kodin puhtaudesta ihan hirmuisesti. Pesin hammasharjalla kaakeleiden saumoja ja sitä rataa. No eihän se olisi tuolla lehtikuvissa näkynyt nuo liat, mutta jotenkin sitä asetti riman vain todella korkealle. Voi kun jostain löytyisi nytkin se rima. En ymmärrä, miten koti voi yhdessä sekunnissa muuttua ihan hävityksen kauhistukseksi…meniskö sekin juhlahumun piikkiin? Niin kuin eilen unohtamani tapaaminen. Oikein hävettää, sillä en ikinä unohda mitään tapaamisia. Nyt kirjaimellisesti nukuin onneni ohi ja fyssari soitteli perään.

Niin kuin lehtijutussa, niin olen sitä mieltä, että kotimme taitaa vihdoin olla valmis. Mutta. Eilen veljen vaimon kanssa Ikeassa piipahtaessa ihastuin yhteen ruokapöytään. Juu, kuulkaas sellaiseen ruskeaan. Justhan mä olen ollut sitä mieltä, että nuo keittiön ruskeat alakaapit voisi maalauttaa valkoiseksi. Ei hätää, nyt löysin pöydän, joka menisi tuon ruskean kanssa, joten ei maalautetakaan vielä 🙂 Mitäs mieltä olette Ikean Mörbylångasta? Olen välillä kokenut tuon meidän nykyisen pöytän pituuden liian haastavaksi. Se on oikeasti vaikea kattaa nätisti neljälle, kun tilaa on niin paljon. Ongelmat kullakin 😉 Tykkään tuosta Mörbylangan ulkonäöstä ihan hirmuisesti, mutta tuo väri mietityttää. Toisaalta liki musta taustaseinä ja tuollainen ruskea toimisi aika kivasti yhteen. Ja hei, ollaan näitä ennenkin valkoiseksi maalattu! Tosin pöytä on massiivipuuta, joten sen hiominen ja öljyäminenkään ei ole poissuljettu juttu.

Nyt on kivoja muistoja lehtiartikkeleiden muodossa niin kodista kuin mökistäkin! Näihin on ihana palata sitten joskus. Hei, meillä on ollut juhlahumun lisäksi vähän härdelliviikko tuon äippäliinin lääkäreiden sun muiden kanssa, joten pahoittelen että siellä on muutamiin sähköposteihin vastaamatta. Hoidan ne asap, mutta nyt jatkan kommentteihin vastaamista. Kyllä te ymmärrätte, välillä elämässä pitää priorisoida 

TORSTAITERKKUJA LÄHETELLEN,

alle


tiistai 26. huhtikuun 2016

So sorry.

Summerhouse 6 Summerhouse 2 Summerhouse 8 Summerhouse 10 Summerhouse 7 Summerhouse 1 Summerhouse 9 Summerhouse 12 Summerhouse 11 Summerhouse 5 Summerhouse 15 Summerhouse 19 Summerhouse 16 Summerhouse 17HELLOU IHANAT!

No niin, nyt on mökki laitettu kesäkuntoon. Eilen kyllä pikkuisen arvoimme, lähteäkö mökille vai ei. Lunta tuli taivaan täydeltä ja puuskainen tuuli riepotteli jalankulkijoita. Päätimme kuitenkin lähteä. Ja voin sanoa, että vielä sunnuntaina ei olisi onnistunut mökin kesäkuntoon laittaminen; jäät olivat lähteneet vasta eilen. Meillä oli moottori talvisäilössä saaressa, joten soudimme jäälauttojen läpi saareen. Titanicin tunnaria hyräillen 😉 Mökki oli selvinnyt talvesta loistavasti. Minkään sortin hiirituhoja sun muita ei ollut nähtävissä. Päämökki ja saunamökki kaipaavat tosin kipeästi maalausta/kuultokäsittelyä tänä kesänä. Samoin ulkotuolit. Tosin toisesta valkoisesta ulkotuolista oli maalin lisäksi lähtenyt yksi puuosakin. Eli se on kaputt! Laiturin pariin torniin on betonit laittamatta ja sen jälkeen saa nakutella puuttuvat kansilaudat kiinni. Ai niin, laitska pitää puuöljytä heti kun kelit sallivat.

Sillä aikaa kun mies laittoi sauna- ja päämökin vesipumput toimintakuntoon mä petasin sängyt ja siivoilin. Meillä bruukataan säilyttää petivaatteita talven ajan ilmatiiviissä laatikoissa. Ihan siltä varalta, ettei hiirulaiset pesi peittojen ja tyynyjen väliin. Keitettiin kahvit ja istuttiin ilta-auringossa. Ihasteltiin iltaan tyyntyvää järveä. Tästä se taas lähtee. Mökkikausi 

Senpä takia haluan pahoitella jo etukäteen seuraavan puolen vuoden aikana esiintyvistä

-liian monesta auringonlaskukuvasta
-yltiöpäisestä mökkihehkutuksesta
-ruokakuvista, joiden miljöö on poikkeuksetta mökin kesähuone
-ruokakuvista, joiden pääanti on poikkeuksetta kalapainotteinen
-kommentteihin vastaamisen hitaudesta (mökillä ei raaski aina avata tietokonetta)
-somekanavien täyttymisestä varvikkokuvilla
-samasta kuvakulmasta otetuista luontokuvista
-villasukkakuvista
-kymmenestä eri pavlovaversiosta
-takkatulen äärellä fiilistelykuvista
-huussintyhjennyspohdinnoista
-hikoilevista kuohuviinilasikuvista

Ja ystäviltä haluamme pahoitella jo etukäteen sitä, että kyllä, olemme joka viikonloppu mökillä. Te tiedätte, että meillä on aina varavuoteet pedattuna ja soittaa saa, kun on venerannassa. Jep, aivan mökkihöperöitynyttä porukkaa 🙂 Yrittäkäähän siis jaksaa ja kertokaa sitten kun mökkiä tulee jo korvista ulos! Toki niitä muitakin postauksia tulee tasaiseen tahtiin. Tällä viikolla luvassa vielä kahta erilaista keittoa ja ehkä vähän ruokavinkkiä vapullekin. Ellei nyt mitään akuutimpaa taas ilmene…

Nyt kauppareissu ja illalla Hakamettään. Kannustamaan Tappara Suomen mestariksi. Näinköhän on, että sisäinen Antero Mertarantani osaa olla hiljaa tuolla julkisilla paikoilla. Kotikatsomossa kun siitä kärsii koko katsomo, itseni mukaan lukien 😉

TIISTAITERKUIN,

alle

PS. vesi oli ihan hirmuisen korkealla; meidän kallioranta oli ihan veden alla. Onneksi ei jäät/vedet vieneet mukanaan tuota penkkiä 🙂