lauantai 25. kesäkuun 2016

Elämänmakuinen juhannus

4

P6240024P6240143P6240020P6250163P6240015P6240072 P6250160P6240014 P6250157 P6240110P6240089 P6240107 P6240098P6240037 P6240090P6240001 P6240067 P6240011 P6240006

HEIPPATIRALLAA IHANAT

ja oikein levollista juhannuspäivää! Kaunein ja lämpimin kiitos osanotoistanne ♥ Me ollaan täällä luettu niitä, vetistelty ja samalla oltu ihan äärettömän kiitollisia. En osaa sanoiksi pukea sitä, kuinka paljon ne merkitsevät. Joten tyydyn vain sanomaan kiitos. Tuo sana tulee täydestä sydämestä, nöyränä ja pyyteettömänä. Toivottavasti teidän juhannus on sujunut kivoissa merkeissä, turvallisissa ennen kaikkea 🙂

Me saattelimme juuri juhannusvieraat vastarannalle. Teimme jälleen pienen lapsivaihdon ja nyt meillä on saaressa yksi oma ja yksi vieras. Toinen oma on hyvässä turvassa kaupungissa. Saimme eilen ystäväpariskunnan saareen. Mikä onni onkaan omistaa ystäviä, jotka ovat elämänkatsomukseltaan samalla aaltopituudella. Joiden kanssa voi nauraa vedet silmissä ja joiden seurassa voi tirauttaa itkut, jos siltä tuntuu. Samanlaiset surulliset kokemukset yhdistää myös. Kuten myös ajatusmaailma siitä, että kun kohtaa pelkonsa ja hyväksyy tapahtuneen on vapaa nauttimaan elämästä. Myös sen surun keskellä. Se ei ole epäkunnioitusta pois mennyttä läheistä kohtaan, vaan se on suunnatonta rakkautta ja kaipausta. Se on kykyä ymmärtää elämää laajemmalla mittakaavalla. Syntymästä kuolemaan ja sen jälkeiseen elämään. Jollain tapaa se isomman kokonaisuuden ymmärtäminen lohduttaa. Tietää, että mikään ei ole lopullista. Asiat ja ihmiset vain muuttavat muotoaan. Samalla uusi elämänvaihe avaa mahdollisuuksia. Musta tuntuu, että tämän elämänmakuisen juhannuksen myötä osa minua on syntynyt uudelleen. Aivot prosessoivat ja ajatukset vievät eteenpäin. Sitä on taas tiukemmin kiinni elämänlangassa. Ne jalat ovat maassa, mutta pää on pilvissä. Unelmat ja ajatukset leijailevat jossain sfääreissä. Onneksi on tuo rakas vieressä kertomassa elämän realiteeteistä 😉 Tosin, mä uskon, että mikään unelma ei ole saavuttamattomissa. Kun vain on valmis tekemään sen eteen töitä.

Meillä on edessä aika pitkä työnsarka. Mitäs nyt sitten? – kysymys on ollut huulilla tämän tästä. Tuntuu, että elämässä on aika monta avointa kysymysmerkkiä. Mutta ne saavat ollakin kysymysmerkkeinä, ainakin maanantaihin asti. Ihan seuraavaksi ajattelin köllähtää miehen viereen tuonne ulkosohvalle, ottaa kirjan käteen ja nauttia. Enpäs olisi ikinä uskonut, että saamme näin hienon juhannuskelin. Toissavuotiseen 1.6 C asteeseen verrattuna tämä tuntuu luksukselta! 🙂

LEPPOISAA JUHANNUSLAUANTAITA,

alle

PS. niistä pelkojen kohtaamisista ehkä konkreettisin; tänä iltana ajattelin vihdosta viimein kastaa talviturkin. Veden lämpötila näyttäisi olevan 21 astetta 😉


torstai 23. kesäkuun 2016

Odotus on päättynyt ♥

192

IMG_8452

HEI HUOMENTA IHANAT!

Olimme eilen illalla tien toisella puolen mummun pihassa laittamassa peräkärryä kiinni autoon, kun yhtäkkiä lempeän aurinkoisen kesäillan yli puhalsi tuuli. Niin navakasti, että peräkärryn kansi kolisi. Katsoimme toisiamme ihmeissämme ja pohdimme sanattomasti, että näinköhän on. Saimme suru-uutiset puhelimitse vähän tuon jälkeen. Pitkä odotus on päättynyt ja äiti on lähtenyt iskän luokse taivaaseen ♥

Koko äidin sairaalassa oloaikana en ole pystynyt käymään sisällä mummulassa ilman kiirettä pois. Ilman möttiä rinnassa. Eilen ennen tuota tuulenvirettä vaeltelin pitkin mummulaa. Eikä ollut kiire mihinkään. Hymyilin valokuville ja ojentelin tyynyjä. Olo oli levollinen. Otin ylläolevan kuvan, sillä yritin ikuistaa jotain, mitä en ihan täysin saanut puhelimen kuvarullaan tallennettua. Koko mummulan pihapiiri näyttäytyi erilaisena kuin pitkään aikaan. Värit toistuivat kauniisti ja linnut sirkuttivat iloisesti. Oli jotenkin todella lohdullinen olo. Olisi tehnyt mieli jäädä pihaan istumaan iltaa. Puhelinsoitto hetkeä myöhemmin vei kyllä jalat alta, sitä en kiellä.

Olo on tyhjä ja epätodellinen. Surullinen. Samalla kuitenkin tavallaan helpottunut. Kaikista pahinta on seurata sivusta rakkaan ihmisen kärsimystä. Se, miten elämä tästä jatkuu on vielä hieman hakusessa. Onneksi tänään on viimeinen työpäivä ennen lomaa. Hautajaisjärjestelyt laitetaan käyntiin ja sitten hengähdetään pitkä viikonloppu mökillä. Neljän viikon kesäloma ei olisi voinut tulla parempaan saumaan.

Illalla mies meni viemään kynttilää kuvassa näkyvään lyhtyyn. Sytytti kynttilän ja varmisti, että se palaa. Lähti kävelemään kotiin päin ja kääntyi vielä katsomaan kynttilää. Joka oli sammunut. Miehen päästyä takaisin lyhdyn viereen, liekki alkoi yllättäen lepattamaan. Tätä tapahtui viisi kertaa. Aina mies ehti portille asti ja katsoi taaksensa. Käveli sammuneen kynttilän luokse, joka yhtäkkiä alkoikin palamaan. Muistatteko, kun puhuimme tuossa vähän aika sitten niistä merkeistä? Niiden voimalla jatketaan elämässä eteenpäin. Hymyillen, muistellen, itkien, ikävöiden. Kuitenkin eteenpäin mennen.

Tässä kohtaa voisin pitää pienen blogitauon, mutta ei musta taida olla siihen. Jatketaan samaan malliin, jaksamisen rajoissa toki. Haluan lähettää sinne ruudun toiselle puolelle lämpimät kiitokset. Te olette olleet ihan superihania ja olen saanut teistä ihan mielettömän paljon voimia. Kuten koko tästä bloggaustouhusta. Kiitos siis mukana matkassa olemisesta ja myötäelämisestä ♥ Nyt parannellaan haavoja ja sitten palataan asiaan taas astetta elämänmakuisimmin tekstein.

SUPERSULOISTA JUHANNUSTA TOIVOTELLEN,

alle


tiistai 21. kesäkuun 2016

Satsaus syksyyn & kuulumisia

5

P6211549P6211543P6211539 P6211544 P6211546 P6211542 P6211552 P6211553 P6211556 P6211557
HEIPPULI!

Mä en tiedä mikä mussa on nykyään vikana, mutta kun pitäisi alkaa siivoamaan, niin keksin kaikkea ihan muuta. Mikä lie laiskamato iskenyt, mutta tämä toiminta ei ole lainkaan mulle ominaista. Aiemmin rakastin siivousta ja nyt siivoamisen aloittamista tulee pitkitettyä vaikka millä turhalla. Esim. snapchatin selailulla ja musiikin tahtiin tanssahtelulla. You name it! No sen verran siivosin, että viikkasin pyykkikasan toiselta sohvalta. Joten älkää kiinnittäkö huomiota kuvissa näkyviin pölypalloihin tai lattialla lojuviin kuivuneisiin oliivipuun lehtiin. Ne hoituu siitä kyllä tuota pikaa 😀 Tein pitkän pohdinnan jälkeen eilen investoinnin. Tähän asti on menty kannettavalla tietokoneella ja viime aikoina on tuntunut, että olisi kiva nähdä kuva isommalta ruudulta. Satsasin syksyyn ja siihen, kun hyppään vähäksi aikaa pois päivätöistä. Se, mitä silloin teen on vielä vähän auki. Blogia entistä tehokkaammin juu, mutta jotain siihen sivuun voisi kehitellä. Näin kesäisin mut valtaa aina opiskelukuume. Mutta se ala on vielä hakusessa. Toisaalta kiinnostaa ihan älyttömän paljon graafinen ala tai sitten jatkaa niitä sisustussuunnitteluopintoja. Eikä se lisurikaan ole ihan vielä poissuljettu vaihtoehto.

Sen lisäksi, että satsasin tietokoneeseen, niin satsasin uuteen kuvankäsittelyohjelmaan. Ei sillä, iPhoto ja Aperture ovat toimineet loistavasti. Näissä valokuvaus- ja kuvankäsittelyhommissa se tuppaa vaan olemaan niin, että nälkä kasvaa syödessä. Nyt aloitetaan Lightroomin opettelu. Latasin viikonloppuna siitä koeversion ja jäin koukkuun. Aikalailla samoilla periaatteilla mennään kuin Aperturessa, mutta Lightroomissa on vielä enemmän säätömahdollisuuksia. Jos teillä on vinkata nettisaittia, josta löytyy helpot ohjeet Lightroomiin, niin saa vinkata. Kiitos 🙂

Täällä odotetaan jo kovin juhannusta. Saamme juhannusaattona sittenkin vieraita mökille. Ystäväperhe, kuopuksen kummit tuosta naapurista tulevat saareen. Ihan hyvä päästä värittelemään ja parantamaan maailmaa. Eilen iltaruoan jälkeen saimme jälleen puhelun sairaalasta, että nyt voisi tulla paikan päälle. Kävimme toistamiseen kiittämässä ja hyvästelemässä. Kertomassa, että rakastetaan. Silitin poskea ja sanoin, että on ihan ookoo lähteä iskän luokse taivaaseen. Sen sijaan, että olisimme heränneet aamulla suru-uutiseen, heräsimme odottamaan. Odottavan aika on kuulkaas kovin pitkä ♥ 

Tässä odotellessa taidan pistää pölyhuiskan heilumaan ja imurin laulamaan. Grillin tulille ja Marian kokeilevan keittiön tuotokset tulemaan. Täytyy kyllä sanoa, että on tuolla maailman parhaimmalla aviomiehellä hyvät oltavat. Tulla siivottuun kotiin työreissusta ja istua katettuun pöytään. Ai niin, kerroinkos jo, että valkoviinikin on kylmässä? 😉 Muistakaa hemmotella toisianne!

TIISTAITERKUIN,

alle


torstai 16. kesäkuun 2016

Pääni sisällä tänään

40

IMG_8339-miten voi olla jalat näin kipeät eiliseltä, kun vasta käytiin pikaisesti läpi uusi saliohjelma? Kunnon treenin jälkeistä oloa odotellessa.
-miksei se lääkäri jo soita?
-Suomi on kellastuneiden paneeliseinien ja -kattojen luvattu maa ja nyt niitä valkaistaan. Se näkyy päivän tilauskannassa 🙂
-miten vakavasti sairas ihminen voi parantua keuhkokuumeesta ja verenmyrkytyksestä, vaikka ab-kuuri lopetettiin vajaan vuorokauden jälkeen, kun katsottiin, että koomapotilas ei siitä hyödy?
-miksi tuon rakkaan vakavasti sairaan ihmisen vointi paranee silmissä päivä päivältä, vaikka kaikki lääkkeet kipulääkettä ja kortisonia lukuunottamatta on lopetettu?
-mitäs jos se tilan yhtäkkinen huononeminen johtuikin vain styrkasta sytostaattikuurista, keuhkokuumeesta ja verenmyrkytyksestä?
-ja varjostuma ct-kuvissa olikin sädehoidon aiheuttamaa?
-miksei ole tehty magneettikuvaa varjoaineella vaan tehty pelkästään olettamus, että kasvain on kasvanut pelkän ct-kuvan perusteella?
-ja pitäiskö vielä kuitenkin yrittää? Kysyin eilen, haluaako kiinalaisesta currykanaa ja sanoi ”joo”
-kysyin, että olisiko meidän aika luovuttaa ja pudisti päätään.IMG_8346
-tähän asti on sanonut kolmen viikon aikana pari hassua kertaa yhden sanan. Eilen oli sanonut hoitajalle kokonaisen lauseen suihkun jälkeen. ”Onpas teillä hiukset takussa” oli hoitaja sanonut. ”Sen mä kyllä uskon” oli tuumannut äiti tyypilliseen tapaansa. Neljä sanaa… n-e-l-j-ä!!
-nyt kun nielurefleksi on tullut keuhkokuumeen jälkeen takaisin, niin mikseivät yritä pikkuisen juottaa jotain paksunnettua nestettä? Silläkin uhalla, että menee henkeen.
-vaikkei tipasta nestettä enää menekään…
-kun toinen on kaikki päivät hereillä ja päivä päivältä enemmän skarppina, niin onko se merkki siitä, että elämä on loppusuoralla?
-vähän ärsyttää laittaa postaukseen Instagram-kuvia, mutta eipä ole tullut pariin päivään kuvailtua muita kuvia.
-onni on se, että osaa priorisoida asiat.
-miksei Suomessa ole ns. omalääkärisysteemiä sairaaloissa vaan lääkärit vaihtuvat viikoittain ja joutuvat kyselemään omaisilta, että niin, mikäs se tilanne nyt oikein on tässä viimeisen kuukauden aikana ollut?
-kuinka ihanaa, että on sadepäivä!IMG_8357
-mitähän kivaa sitä tekisi lasten kanssa illalla, kun mies on reissussa?
-jos laittaisi takkaan tulen ja pitäisi leffaillan.
-…mutta miksi mun ajatukset aina harhailee sinne sairaalan puolelle.
-kuinka kiva olisi, jos loppupeleistä ei olisi sijaa jossitteluun?

Tällaisia sekalaisia tänään pääni sisällä. Palataan taas asiaan, kunhan ajatukset selkenevät ♥

alle

PS. Edit: lääkäri soitti ja oli yhtä mieltä kanssani, että koska potilaan vointi on kohentunut silmissä, niin yritetään vielä. Ei mitään letkuhommeleita vaan kunnon ruokaa. Äippä oli syönyt kolme lusikallista banaanijugurttia. Aloitetaan pienesti, sillä kolmeen viikkoon ei ole syönyt mitään 🙂


tiistai 14. kesäkuun 2016

Siinä täytyy olla rakkautta…

2

Datenight08 Datenight03 Datenight04 Datenight15 Datenight12Datenight10 Datenight13 Datenight11 Datenight05 Datenight09 Datenight06 Datenight01 Datenight02

…siinä täytyy olla unelmii, punajuurihummusta ja panzanella-salaattii.

MOIKKAMOI!

Ei sentäs mannapuuroa ja mansikkaa 🙂 Yksi päivä auton takapenkillä kuului tuskainen ”Ei äitiiii, mikä laulu tää on!” -huudahdus, kun hoilotin tuota vanhaa ja varsin helposti päähän soimaan jäävää luritusta. No juu, erilaista se musiikkikin on tänä päivänä. Erilaista se on tänä päivänä myös tämä elo muutenkin. On kaiken maailman blogimediaa sun muuta mediaa printtimedian lisäksi. Kuulumiset luetaan saman tien eikä vasta viikon päästä torstaina. Eilen tuli yllättäen tahaton blogitauko. Töiden jälkeen pikkuisen hikeä pintaan ja sitten Marian keittiössä raikasi musiikki, pannut kilisi, tehosekotin surrasi ja sotku oli sitä luokkaa, että passitin golfaamasta kotiin tulleen miehen sivuilleen vilkuilematta suoraan saunaan.

Sotkua tai ei, niin meidän date nightin iltapala onnistui täydellisesti. Pitkästä aikaa panzanella-salaattia ja ekaa kertaa punajuurihummusta. Laitoin miehelle golfkentälle viestin, että iltaruoaksi on panzanellaa ja punajuurihummusta, ok? Toiselta tuli peukutusta ja ok. Oli kyllä pakko vielä sitten kysyä, että mahdatko tietää, mitä meillä syödään. Johon toinen, että en todellakaan 😀 Pitkän aikaa kävin kamppailua sen suhteen, että täyttääkö lasit kuplivalla vai vihermehulla. Selkäranka ei sanonut naps ja juomaksi valikoitui omenalla laimennettu vihermehu. Se on kyllä jännä, että sitten kun saa sen liikuntavaihteen päälle, niin se ruokkii automaattisesti terveellisesti syömistä. Ei lainkaan hassumpi noidankehä. Mutta kyllä silti odotan jo perjantaita ja mökille pääsyä. Pitkästä aikaa kokonaisen työviikon jälkeen maistuu lasi tai kaksi kuohuvaa.

Panzanellan tein taas ihan oman pään ohjeen mukaan ja siihen tuli vähän lehtikaalia, salaattia, kirsikkatomaatteja, punasipulia, paistettuja leipäkuutioita & pinjansiemeniä, basilikaa ja fetaa. Kastikekin on se sama vanha ja joka salaatin kanssa käyttämäni eli öljyn, valkoviinietikan, suolan ja pippurin sekoitus. Salaatin voi tehdä jo maustumaan etukäteen, mutta lisää paistetut leipäkuutiot vasta juuri ennen tarjoilua. Mikäli ne rapeina haluaa tarjota. Punajuurihummusta en ole ikinä tehnyt, mutta sellaiseen Pinterestissä törmäsin ja hommahan lähti siitä, että eka ajatus oli ”Vau, miten kuvauksellinen ruoka!”. Eikä tämä ole tiedättekös eka kerta, kun mennään peppu edellä puuhun. Ruoan ulkonäkö merkitsee älyttömän paljon. Onneksi tässä oli makukin kohdillaan. Ainahan näin ei todellakaan ole ollut.

PUNAJUURIHUMMUS
3 pientä punajuurta
1 prk kikherneitä
1 rkl sitruunamehua
1 valkosipulin kynsi
2 rkl tahinia
suolaa & pippuria
1 dl oliiviöljyä

-paahda punajuuria uunissa, kunnes kypsiä
-lisää kuoritut punajuuret ja valutetut kikherneet tehosekoittimeen
-surauta sileäksi
-lisää muut aineet, tarkista maku ja tarpeen tullen säädä sitä suolalla ja pippurilla

******************************************

Dippasimme hummukseen ruisnachoja, mutta tulipas sitä testattua salaatinkin kanssa. Toimii! Palatakseni tuohon otsikkoon, kyllä kuulkaa siinä täytyy olla rakkautta. Suuresti. Jotta suhde kestää kaikki kimurantit elämänvaiheet. Mutta ei siihen rakkauteen ja liekin ylläpitämiseen ihmeitä tarvita. Toisen kunnioitus ja pienet teot arjessa riittävät ♥

TIISTAITERKKUSIN,

alle


« Vanhemmat
Uudemmat »