Ja hyvää huomenta 🙂 Taulut seinille, vanha kattovalaisin katosta roikkumaan, sisustuslehdet pöydän alle, runsas kimppu valkoisia liljoja pöydälle ja that’s it. Sitten mummun (äitini) olkkari on valmis. Kyllä se vaan niin on, että olohuone kaipasi täydennystä. Ja aikas mukavasti nuo sohvat sen täyttivätkin. Äiskällä ei tule olohuoneeseen televisiota vaan se on vieresessä kirjastohuoneessa (+ lastenhuoneessa lasten telkkari). Olohuone on vieraita varten. Mutta kovin esikoinenkin oli innoissaan mummun sohvista ja testasi niiden toimivuuden mm. pomppimalla 🙂 Jännä juttu tämä sukupolvien välinen ero; äidin ja iskän edelliset sohvat olivat jo 15 vuotta vanhat ja ne toimivat loistavasti. Ilman remppaa niitä ei olisi varmaan vaihdettu. Mutta nyt äiti halusi uudet sohvat rempan yhteydessä, vaikka moneen kertaan punnitsikin, että kannattaako ne vanhat vain päällystää uudelleen. Me nuorempi sukupolvi vaihdamme (ainakin oman kokemukseni mukaan) sohviakin vähän tiuhempaan kuin nuo vanhemmat 🙂

Äidin vanhat ja nämä uudet sohvat ovat Kruunukalusteelta ja Furninovat laatusohvat. En väitä, että nuo Ikeat, jotka meillä ovat olisivat yhtään huonommat, mutta kyllähän sen istuessaan sohvalla tuntee sen eron… Nuo kauniit tyynytkin käytiin alkuviikosta ostamassa Kruunukalusteelta. En tiennytkään heidän niin kattavasta tyynyvalikoimastaan ja täytyy sanoa, että hinnatkin olivat kohdallaan. Osa noista tyynyistä on Lennollin ja osan merkkiä en muista. Mutta voisin hyvin kuvitella omallekin sohvalle moisia tyynyjä 🙂

Sitten kiireen vilkkaa meikkauspuuhiin ja töihin. 

Mulla on tänään asiakirjojen tuhoamisprojekti, jotta saadaan pinoja vähän pienemmiksi. 

Kuka lie keksinyt paperittoman toimiston, sillä meillä se ei ainakaan toimi 🙂 

Tiistai-iltaa blogistania!

Huh, meillä sairastellaan pitkästä aikaa. En edes muista koska tytsyt olisivat olleet kipeitä. Eikä nytkään ole ihan tavallinen flunssa. Pikkuisempi alkoi viikko takaperin valittamaan kainalokipua. No me miehen kanssa ajateltiin, että seurataan nyt hieman ennen kuin mennään lääkäriin. Viime viikon lopulla alkoi valittamaan vatsakipua, oksioloa ja oli muutenkin kipuisen oloinen. Nukkui paljon ja eikä jaksanut leikkiä. Eilen sitten huomasin, että päivän aikana toiselle puolelle lapaluun ja olkapään välimaastoon oli noussut rihmasto vesikellukoita. Onneksi pääsimme lääkärille saman tien. Diagnoosi oli vyöruusu. Joka lapsilla on harvinainen, mutta jonka virus on pesiytynyt jokaiselle meistä vesirokon sairastaneista.

Saimme lääkkeet ajoissa; niin suun kautta otettavat kuin voiteenkin ja kappas, vielä viime yönä tyttö heräsi kerran olkapääkipuun, mutta tänään on jo ollut normaali oma itsensä. Rakkulatkin alkavat kuivumaan. Toki äidin syli on ollut se paras paikka ja äiti ei päässyt vieläkään lukemaan noita sohvapyödällä olevia opuksiaan…no ehtiihän sitä! Viikon karanteeni pikkuisella on kuitenkin esikoulusta, ettei tartuteta niitä, joilla ei vielä vesirokkoa ole ollut. Tämä näet toimii niin, että tartuttaa vesirokon niille, jotka sitä eivät ole sairastaneet. Onneksemme vesirokon sairastanut mummu lupasi hoitaa potilasta loppuviikon ja mä pääsen töihin purkamaan pinoja. Ja työhakemuksia. Niitä onkin tullut jo liki sata. Ihania hakijoita, saiskohan sitä valita useammankin? 🙂

Viime viikonloppuna päätin pitkästä aikaa ostaa valkoisia liljoja kotiin. Mä en oikein ole värililjojen (tai värillisten kukkien ylipäätään) ystävä. Ja kappas, eihän nuo mitään valkoisia olleet. Olivat niin visusti nupulla, että olin ihan varma, että ovat valkoisia. Ostin sian säkissä. Mutta tässä tapauksessa en kadu. Kauniita nuokin ovat ja joka kevättalvinen (tai talvihan nyt vielä on) pinkkiä haaveileva minä nosti jälleen päätään. Kuka muistaa kuinka viime vuoden pinkkikokeiluille kävi (klik)? Se kesti ehkä jonkun kolme päivää (klik). Joten ei kannata tässä vaiheessa tehdä vielä radikaaleja muutoksia sisustuksen saralla 😀

Nyt hakemaan esikoista luistelemasta. Ihanaa, kun lapset ovat innostuneet tuosta luistelusta.

Rusoposket kotiintuomisina ja saunan jälkeen nukkumatti korjaa aikaisin unelle.

Ehkä sitten ehdin syventyä pitkästä aikaa noihin Kelly Hoppeneihini. Tarvitsisin sieltä vähän vinkkiä

yhden sisustusprojektini suunnitteluun. Palataan siihen myöhemmin 🙂

Tiistaiterkkusin,

kuulin tänään, että ihminen tottuu pakkaseen viikossa. Mä taidan olla vähän erilainen ihminen. Mutta en valita, tämä talvi on ihanaa aikaa pakkasine kaikkineen. Mitä enemmän nyt on pakkasta niin sitä enemmän odotan kuukauden päästä tulevaa reissua. Toivotaan, että Thaikkulan mellakat hellittävät ennen sitä. 

Piti postata vähän sisustusjuttuja, mutta muistin, että mullahan on nämä viime vuoden kvartaalipostauksetkin aivan työn alla. Joten kolmannen kvartaalin tunnelmat tulevat tiivistettynä diashow:un. Heinä-syyskuu kului pääosin mökillä, joten kuvat sieltä sitten. Vaikka kyllä me jonkin verran kotonakin oltiin. Ja ihmeteltiin sitä, että oma koti ei tuntunut enää mökin jälkeen kotoisalta. Mökillä nautittiin valoisista illoista ja elokuussa pimenevistä illoista, huikeista auringonlaskuista ja syyskuu aamujen sumuisista näkymistä, kun vastarannalle ei edes nähnyt. Ilmat suosivat, mutta välillä vietettiin pyjamapäiviä mökin sisällä sateenropinaa kuunnellen ja vaahtopääaaltoja ikkunasta katsellen. 

Elokuun vikana viikonloppuna järjestettiin ystäville saaressa rapujuhlat. Erittäin onnistunut viikonloppu ihanien ystävien ja hyvän ruoan parissa. Pitänee ottaa tavaksi 🙂 Näin jälkikäteen ajateltuna mökki saaressa on just se, jota kaivattiin. Sieltä me tukka tuulispäät ei ihan hetken mielijohteesta rantauduta ja kekitä itsellemme menemistä. Siellä rauhoitutaan toivottavasti ensi kesänäkin niin, että saa voimia tulevalle syksylle. 

Hirmuisesti mulla on taas suunnitelmia mökin varalle; lastenhuoneen seinien valkaisu, keittiön katon maalaus valkoiseksi (+kattohirren tummennus), vierasmökin ja saunamökin laittaminen viihtyisäksi, yrttimaan tekeminen (en tiedä kuinka tämä onnistuu ilman multaa, sillä saari on pääosin hiekkapohjainen), ulkogrillauspaikan rakentaminen (tämä on miehen heiniä) ja lista voisi jatkua loputtomiin. Tosin kyllä ilman näitä muutoksiakin pärjää ja viihtyy vallan mainiosti.

Huomenna sitten luvassa fredagsmyyssejä, tosin hieman pienemmän mittakaavan mukaan, 

kun olen yksin syömässä (lapset eivät ihan ole innostuneita näistä meidän fredagsmys-ruoista ;).

Perjantain aatosta suunnattomasti nauttien,

torstaiterkuin,