sunnuntai 16. helmikuun 2014

Sunnuntain värisuora

22

Värikästä sunnuntai-iltaa!
No nyt on kukkia jos minkä värisiä. Joka lähtöön. Olen selvästikin astumassa pois omalta mukavuusalueeltani. Eli mustavalkoisesta, tutusta ja turvallisesta värimaailmasta. Perjantain maitokauppareissulla mukaan tarttui valkoisia ruusuja ja keltaisia tulppaaneja. Mies toi tullessaan vaaleanpunaisia ruusuja ja vaaleansiniset helmilijat taitavat jo pian olla ylikasvaneita. Käytän helmilijoissa samaa kikkaa kuin pitkäksi kasvaneissa hyasinteissakin; narulla ne saa pysymään suht siistinä ilman rönsyilyjä. Mutta huomaattekos, turkoosi tyyny on maastoutunut hieman vähemmän dominoivaan asemaan sohvalla? 🙂
Yhtä värikästä suoraa ei löydy vaatehuoneestani, jonka tänään siivosin. Tein empiiristä tutkimusta ja noin 70% vaatteistani on mustia, 10 % valkoisia, 5% harmaita, 5% beigejä (tai rusehtavia), 5 % vaaleansinisiä ja loput 5 % sekalaisia värejä (nämä ovat ns. kotivaatteita, joita on joka väreissä). Kevään tullen esille kaivettavat värifarkut onneksi tuovat piristystä tähän värimaailmaan.
Vielä yksi kokonainen viikko ja yksi päivä töitä ennen reissua. Kamalan paljon vielä töitä tehtävänä, huomen aamulla pitää aloittaa viikko tehokkaasti ja tehdä aikataulutus viikolle. Meillä kävi hyvä säkä reissun suhteen ja saatiin mahdollisuus upgreidata meidän paikat nimellistä summaa vastaan sellaisiin paikkoihin koneessa, johon sitten sisältyy ihan kaikki ruoat ja juomat. Yksi stressi vähemmän, kun ei tarvitse alkaa vääntämään eväitä. Asioilla on taipumus järjestyä 🙂
Tänään jänskätetään Suomen peliä! Ja viikataan viisi koneellista pyykkiä pois toiselta sohvalta. 
Sen takia toista sohvaa ei tänään kuvissa vilahtele, sillä sitä ei pyykkikasan takaa juuri näy 🙂
Suloista sunnuntai-iltaa,

lauantai 15. helmikuun 2014

Kolottaako suklaahammasta?

16

Hei hyvää huomenta,

linnut laulaa jo heti aamusta ja muutenkin ulkona on ihan keväinen tuntu. Lumet näyttävät sulavan silmissä. Jotenkin sitä vielä toivoisi talvea, mutta huonolta näyttää 🙂 Meillä esikoinen nukkuu ja kuopus on yllätysyökylässä veljen perheellä naapurissa. Rauhallinen lauantaiaamu meneillään. Reilun tunnin kuluttua lähdemme käymään puunkaatajan kanssa möksällä. Hän saa kyllä sitten mennä ensin mönkijänsä kanssa ja jos jää kestää mönkijää niin sitten suostun vasta menemään perässä. 
Piti jo viikolla postailla teille ihan älyttömän herkullinen Nanaimo Barsien resepti. Nämä ovat kokolailla syy siihen, miksi lihoin vaihtarivuoden aikana Kanadassa sen 14 kiloa. Sellaisiin mittoihin, että pappavainaakin kysäisi, että ”Maria, onkos suhun iskenyt sikotauti?”. No joo, poskiperät olivat vähän lihoneet 😉 British Columbiassa on Nanaimo niminen kaupunki, josta nämä herkut ovat kotoisin. Alla oleva resepti toimii, mutta joku siitä jäi puuttumaan. Tai sitten aika on kullannut muistot ja makunystyrät eivät ihan päässeet tositoimiin. Alkuperäinen resepti on täältä, tein siihen pientä hienosäätöä.
Nanaimo Bars

Pohja
113 gr voita 
50 gr sokeria
30 gr VanHouten kaakaojauhoa
1 iso muna, kevyesti vatkattuna
1 tl vanijasokeria
200 gr hienonnettua Digestive-keksiä
65gr kookoshiutaleita
50 gr rouhittua hasselpähkinää
-sulata voi kattilassa ja lisää kaakaojauhe, sokeri ja kokoajan sekoittaen muna. 
Sekoita liedellä, kunnes seos paksunee (1-2 mins).
-ota kattila pois liedeltä ja lisää muut aineet.
-painele voidellun (noin 25×25 cm) vuoan pohjalle.
-laita jääkaappiin tunniksi
Keskikerros
(mä tein tuplana)
50 gr huoneenlämpöistä voita
3 rkl maitoa
2 rkl vaniljakreemijauhetta
1 tl vanijasokeria
230 gr tomusokeria
-vatkaa voi kuohkeaksi
-lisää muut aineet ja lisää pohjakerroksen päälle vuokaan
-laita jääkaappiin kovettumaan noin 30 minuutiksi

Päällyskerros
300gr suklaata
1 rkl voita
-sulata suklaa ja voi kattilassa, levitä vuokaan.
-laita jääkaappiin jähmettymään.
Mulla tuli tuota päällyskerroksen suklaata omaan makuuni hiukkasen liikaa, mutta suklaafanaatikolle uskoisin tämän uppoavan tälläisenään. Keskikerroksen tein tuplana (eli 2x ohjeen aineet), mutta voi olla, että yksinkertaisella ohjeellakaan keskikerroksesta ei tule liian littanaa 🙂 Nämä ovat niin styrkkaa tavaraa nämä Nanaimo Barsit, että ihan pienen pieni palakin riittää viemään sen makeannälän. Tuosta reseptistä siis tarjoilisi jo reilulle kymmenelle hengelle kahvipöytään makeat. 
Kuvissa vilahtelee myös tuo Marjan blogista bongaamani Nicholas Vahén leikkuulauta. 
Jota en kyllä leikkuulautana raaski käyttää. 
Se menee hyvin tarjoilualusena ja kuvaustarpeisiin se on vallan mainio 🙂
Voisin tehdä postausta joskus näistä mun tarjoilualusista, 
niitä kun on kaapit väärällään ja te niistä aina silloin tällöin kyselette.
Nyt mökille; mä näen painajaisia siitä, että kun avataan mökin ovi, niin lattia kuhisee hiiriä. 
Huh. Toivottavasti ei pidä kauhoskenaario paikkaansa 🙂
Leppoisin lauantaiterkuin,

perjantai 14. helmikuun 2014

Ystävyydestä ♥

9


*photos from Pinterest, collages by me

Hyvää huomenta ystävät,

Mulla on yksi paras ystävä, kourallinen sielunkumppaniystäviä ja hirmuisesti ystäviä. Se paras ystävä on henkilö, jolle kerron ihan kaikki. Ihminen, jonka kanssa jaan arjen ilot ja surut. Rakas, jonka vierestä herään joka aamu kiitollisena siitä, että olen tuollaisen ihmisen rinnalleni löytänyt. Sielunkumppanini, lasteni isä. Järjen ääneni. Ihminen, joka saa sydämeni edelleen joka päivä lyömään pari ylimääräistä lyöntiä. Yleensä positiivisesti ottaen 😉 Aviomieheni, johon olen edelleen ihan tajuttoman paljon rakastunut ja johon rakastun aina vain uudelleen. Kihlasormuksiimme on kaiverrettu 14.2.2004, joten tänään tulee tasan kymmenen vuotta kihlauksesta. Onnea rakas ♥
Yleensä naisilla on aina se ”bestis” eli toinen nainen parhaimpana ystävänä. Mulla se on tuo armas aviomieheni. Mutta onnekkaassa asemassa olen, että mulla on lisäksi viisi muuta erittäin rakasta naispuolista ystävää (oman äidin lisäksi). Sielunkumppaneita hekin. Suurinta osaa tästä läheisestä joukosta tulee nähtyä liian harvoin, mutta silloin kun näemme, juttu jatkuu siitä mihin se on viimeksi jäänyt. Kahden kanssa maantieteelliset erot ovat olleet välillä erittäin suuria. Toisen näistä ihanista olen saanut ulkomaanvuosien jälkeen takaisin Suomeen, shoppailukaverini ja ihminen, jonka kanssa jaettiin opiskeluaikojen ilot ja surut. Siiderit myös 🙂 Toinen kullannuppu asuu valtameren toisella puolella, emmekä ole nähneet pariin vuoteen. Mutta tiedän, että samalla aaltopituudella ollaan. Teinivuodet kasvoimme yhdessä ja lopulta reissasimme pitkän matkan (maantieteellisesti ja henkisesti) yli Atlantin. Toinen meistä jäi sinne. Yhden rakkaan ystävän kanssa olemme tällä hetkellä samassa elämänvaiheessa ruuhkavuosien keskellä, mutta kunhan saamme ruuhkavuodet taas hallintaan, niin lähdemme viihteelle. Entisaikojen tapaan. Ihan viime vuosina olen saanut tutustua myös ihanaan ihmiseen, jonka kanssa olimme heti ensi hetkestä samalla aaltopituudella. Jutut eivät lopu kesken ja olen onnekas, että sain vielä aikuisiällä tutustua näin samanhenkiseen ihmiseen. No sitten, kymmenessä vuodessa ihan lähimpiin ystäviin on kiilannut rakas veljen vaimo, jonka kanssa suurinpiirtein hengitämme jo samaa ilmaakin. Päivät töissä (paitsi nyt…niisk) ja illat naapureina. Ei siihen muuta tarvita. Olen todella onnekas ♥
Tuon yhden hurmuriystävän ja viiden ihan huipputärkeän ystävän lisäksi mulla on hirmuisesti todella tärkeitä ystäviä. Varsinkin loppuvuoden surullisten tapahtumien aikana havahduin siihen, kuinka paljon teitä oikein onkaan. Kiitos ♥ Suurin osa on ihan vanhoja koulu- tms. ystäviä, mutta myös tämän blogin kautta koen saaneeni myös monta ihanaa ystävää. Jotka osa on treffattu jo livenäkin. Ja ihan yhtä ihania olette kuin mitä blogeistanne olen saanut kuvan teistä 🙂 

Vaan nyt vihdosta viimein niiden kommenttien pariin. Pahoitteluni, että vastaaminen on laahannut. 
Meillä on töissä meneillään sellainen viikko, että iltaisin kaatuu jalat suorina sänkyyn. 
Viikonloppu tuli ihan hyvään saumaan. 🙂
”Friendship is a biggest asset in the balance sheet of your life”
Hyvää Ystävänpäivää ♥

keskiviikko 12. helmikuun 2014

Maailman kaunein kahvikuppi

22

…ainaskin mun mielestä 🙂

Moikkamoi!

Mikäs sen osuvampi aihe näin iltapäiväkahvitauolla kuin kahvikuppi. Kuppi vilahtikin mun viimeviikkoisessa turkoosikollaasissa ja kun näin sen livenä lauantaina Indiskassa, oli se pakko ostaa. Olin kuvitellut tämän olevan paljon pienempi, mutta olikin juuri sellainen ”hehto”kuppi, josta mä bruukkaan kahvini juoda 🙂 Kupin turkoosi on juuri se oikean turkoosi ja nuo ihanat ”paratiisilinnut” ovat plussaa.
Mä olen vähän ääripäiden ihminen kahvikuppien suhteen; toisaalta pidän pienistä, siroista ja ohutreunaisista kupeista ihan hirmuisesti. Mutta sitten taas yleensä kahvia tulee ryystettyä isosta kupista kotona. Viime aikoina tosin kahvinjuonti on jostain syystä vähentynyt ja tilalle on tullut tee. Makuteet ovat tähän asti olleet ihan pannassa (jo hajukin äklöttää), mutta nyt noita menisi monta kupillista päivässä. Heti tosin huomaa vireystasossa kahvin juonnin vähenemisen.
Nyt jatkan teen ryystämistä ja matskun tekoa huomista myyntikokousta varten. 
Elämä on tänään pelkkää exceliä 😉
Pikkulauantaiterkuin,
edelleen kovasti matkakuumeen kourissa
PS. kiitsa ihanat kommenteistanne edelliseen matkakuumepostaukseen. Treffataan kommenttiboksissa illalla 🙂 Meille matkakuumeisille tai lähinnä lentokone ja -kenttäihmisille ihan ässä sovellus on flightradar24.com, josta pystyy seuraileen ilmassa olevien lentokoneiden tietoja. Latasin eilen tästä appsin puhelimeenikin ja niin me tytsyjen kanssa seuratiin koko ilta samaa konetta, jolla me mennään….että nääs missä kohtaa ollaan parin viikon päästä matkalla. Intian keskivaiheilla annoin periksi unelle ja nukahdin, mutta niin vain se kone oli päässyt turvallisesti määränpäähänsä 🙂

tiistai 11. helmikuun 2014

Diagnoosi: matkakuume

24

Heipsansaa!

TJ 2 viikkoa eli tasan kaksi viikkoa reissuun. Nyt alkaa reissun paras vaihe. Mun mielestä 🙂 Eli se, kun lähetellään hotellien kanssa sähköposteja ja sovitaan lentokenttäkuljetuksia. Ehkä siinä sivussa vaihvihkaa muistutetaan siitä, että olemme jo liki kanttiksia ja neljännen kerran tulossa samaan hotelliin (siis toiseksi lomaviikoksi), joten tämän voisi ottaa huonevalinnassa huomioon. Niin kuin viime kerralla oli otettu 😉 Jos suinkin salaa mieheltä onnistuisin levittämään pari matkalaukkua olkkarin lattialle, niin sen tekisin. Mutta tyydyn vain kaivamaan esiin biksut ja flipflopit. Vaivihkaa. Ilman turhaa matkahössötystä (miehet ei tykkää sellaisesta). Inventoin tyttöjen hellemekot ja -hatut. Fiilistelen Helsinki-Vantaan kotisivuilla ja muutan vielä kerran mieltäni siitä, mitä ajattelin O’Learys-ravintolassa syödä ennen boardingia. Katson lähtöportin jo valmiiksi ja suunnittelen, mitä kosmetiikkahankintoja vielä kentältä teen. Tiesittekös muuten, että Helsinki-Vantaalla on sellainen kirjapiste, johon saa viedä lukemansa kirjan ja vastaavasti ottaa tilalle uuden? Aikas kiva systeemi.
Mulla on ollut ihan tajuton onni matkassa, kun olen saanut reissata pienestä pitäen perheeni kanssa. Alkuun kävimme kerran vuodessa Välimeren kohteita läpi, kunnes jostain 12-vuotiaasta eteenpäin mukaan tulivat vielä vuosittaiset Lontoon matkat. Taisin olla 14 vuotias, kun osasin jo Lontoon metrokartan likipitäen ulkoa. Liekö tästä reissaamisesta vai mistä johtuvaa, mutta olen tuntenut aina oloni kotoisaksi lentokentillä. Vaihto-oppilasvuoden aikana tein reissun yksin lentäen Kanadasta Kaliforniaan parilla välilaskulla ja muistan jo silloin nauttineeni siitä tunnelmasta, kun skrollailin terminaaleista toiseen, katselin ihmisiä, juttelin vieraalla kielellä saaden apua ja lopulta löysin sen oman lähtöporttini. Luin Seventeen-lehteä ja join pullotettua vettä. Pirskottelin kasvoilleni Avènen kasvosuihketta. Koska niin ne julkkiksetkin siinä Seventeen-lehdessä tekivät. Olin olevinani niin maailmanmatkaajaa että! 🙂
Pitkät lennot eivät ole koskaan olleet mulle ongelma vaan päinvastoin. Aasian matkailusta innostuin vuonna 1997 ja sen jälkeen Euroopan rantalomakohteet ovat jääneet. Vähäksi aikaa jäi myös Euroopan kaupunkikohteetkin, sillä pitkän aikaa olin sitä mieltä, että Singapore on se yksi ja ainoa. Mutta onhan meillä täällä Euroopassakin, lyhyen lennon päässä vaikka mitä ihanuuksia. Ja niitä rantalomakohteita riittää tästä alaspäin ja länteen päin mentäessäkin vaikka kuinka paljon. Aasia ja sen kulttuuri ovat tapa, josta en näemmä pääse irti. Ihmisten ystävällisyys, ruoka, takuuvarma aurinko, lämpö (mulle kaikki yli 30 asteen lämpötilat ovat lämpimiä ja alle sen tulee kylmä :)….
Onni on mies, joka rakastaa matkustelua ja onni on lapset, jotka rakastavat matkustelua. Jotka matkahössöttävät kanssani (siis lapset, ei mies). Meillä on ollut onni matkassa, kun olemme pystyneet tarjoamaan lapsille tähän astisessa elämässään jo niin monta ulkomaanmatkaa. Itse en noin nuorena ollut vielä nähnyt Aasiaa tai Afrikkaa. Saatikka Pariisia tai Köpistä. Mun mielestä on huippua, että lapset huomaa, että elämää on muuallakin kuin Suomessa. Ihmisiä on erivärisiä ja että ei kaikkialla ole asiat yhtä hyvin kuin meillä täällä Suomessa. Etuoikeus on opettaa lapset siihen, että mikä kohteemme ikinä onkin, niin maassa maan tavalla. Toki nautimme hyvien hotellien tarjonnasta, mutta pääosin syömme paikoissa, jossa paikalliset syövät. Hymyilemme heille ja tutustumme heihin. Välillä ilman yhteistä kieltäkin. Se, kun tytsyt heläyttää hotellin siivojaalle heleällä lapsen kielellä ”sawatdikaa” ja saavat vastavuoroisesti takaisin hymyn tervehdyksineen, on ilo korvalle ja silmille. 
Meillä ei tällä kertaa ole koneessa kuin yksi ruoka ja sekin juuri ennen laskeutumista määränpäähän. Joten noin 10 tuntia mennään ilman ateriaa. Onko antaa vinkkejä, mitä ottaa lapsille koneeseen syötäväksi? Me aikuisethan pärjäämme sillä, että syömme juuri ennen koneeseen menoa jotain, mutta lapset tulevat niin herkästi kiukkuiseksi pelkkää makeaa puputtamalla 🙂
Tiistaiterkuin,
armottoman matkakuumeen vallassa

« Vanhemmat
Uudemmat »