tiistai 20. lokakuun 2015

Kuivamuonakaappi kuosiin

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

MOIKKAMOI!

Tiistaiterkkuja yhdeltä blondilta täältä ruudun takaa 🙂 Happy to be blonde again -postausta tulossa myöhemmin tällä viikolla. Hei, meillä on esikoisen kanssa ollut projektina keittiön kaappien ja laatikoiden siivous. Ei olla ihan vielä valmiita, mutta ajattelin esitellä teille välivaiheen. Josko tästä taas itsekin saisi lisää puhtia siivousprojektin läpiviemiseen. Suurimman osan meidän keittiön laatikoista täyttää kuivamuonat; jauhot, makaronit, ryynit, riisit, linssit, kvinoat sun muut. Koko siivousprojekti lähti oikestaan liikkeelle siitä, kun tapasin riisipussin vierestä kaksi sellaista ”matoa”. Yh, menee vieläkin kylmät väreet. En tiedä olivatko jotain jauhotoukkia vai mitä lie, mutta ihan koko laatikon sisältö avaamattominekin pakkauksineen jouti roskiin. Kunnon pesu tuolle laatikolle ja kauppalistaan uudet tuotteet.

Meillä taisi olla telepaattisia kykyjä Orthexin PR-henkilön kanssa, sillä hän tiesi laittaa minulle kreivin aikaan viestiä, että kiinnostaisiko minua kokeilla Orthexin GastroMax -säilytyspurkkeja ruokien säilytykseen. No että kiinnostiko? Todellakin. Tiesin, että meidän mato-ongelma (kuulostaa kyllä kamalammalta kuin on 😉 ratkeaa tällä. Uskoisin, että jostain ostamastani kuivamuonapussista nuo pikkuruiset nilviäiset ovat livahtaneet laatikon pohjalle. Nyt on suurin osa kuivamuonista ilmatiiviissä purkeissa*, joten ongelma on ratkaistu. Itse tunnistan ainekset, mitä purkeissa on, mutta miestä varten ajattelin dymota sisällöt tuohon kanteen 🙂

Yksi kuivamuonalaatikoista on siis kondiksessa. Vielä olisi yksi tuplasti tuon kokoinen laatikko vailla säilytyspurkkeja. Ajattelinkin odottaa seuraavia asiakasomistajapäiviä ja käydä ostamassa näitä lisää.  Säilytyspurkkeja on neljää eri kokoa; 3,5 L, 2,25 L, 1,6 L ja 0,8 L. Uskoisin, että meillä käytetyin koko tulisi olemaan tuo 1,6 L. Lisäksi nuo pienet, 0,8 L, purkit ovat kätsyjä esimerkiksi erilaisille sokereille, kaakaojauheille ja leivonta-aineksille, mitä kaapista löytyy.

Seuraava siivouskohde on kuitenkin tuo kulmakaappi. Jossa on kaksitasoinen ulostuleva karuselli. Sinne ei säilytyspurkkeja tarvitse, vaan ajattelin laittaa sinne kattilat sun muut. Ne ovat tällä hetkellä tuossa lieden alla olevissa laatikoissa. Niin piukeesti pakattuna, että hyvä että laatikon saa auki. Jos jotain kadun aikoinaan keittiösuunnittelussamme on nuo alatason kulmakaapit. No ehkä tuo karusellillinen vielä menee, mutta toisessa kulmassa on syvä  kaksitasoinen kaappi. Jonka perukoille ei näe kukaan ja itseänikin aina mietityttää, että mitäköhän sinne olen säilönyt 😉

Kuinka usein teillä käydään läpi keittiönkaapit?

TIISTAITERKUIN,

alle

* Sponsored by Orthex


maanantai 19. lokakuun 2015

Back to blonde?

HUHHEIJAKKAA,

millä rytinällä viikko on alkanut! Ei meinaa pysyä perässä. Sanoisin, että tukka putkella on menty töissä tämä päivä, mutta koska on lyhyt hiuskuontalo, niin tukka ei ole ollut putkella (sorry, puujalkavitsi ;)). Mutta hiusasiaa. Suuntaan tuossa ihan kohta taas ihanan Kristan tuoliin hiuksineni. Viisi viikkoa sittenhän värjäsin blondista punertavanruskeiksi. Niin paljon kuin tuota punertavaa sävyä rakastinkin, tai rakastankin, niin se ei kuulkaas ole ihan otollinen näille platinaraidoille, joita tuolta tyvestä pukkaa. Lisäksi olen huomannut, että vaikka kuinka hoitaa kuparihoitoaineella, niin väri on kulahtanut. Hiukseni rasvoittuvat suht’ helposti. Vaaleilla hiuksilla pääsin venyttämään pesuväliä, mutta nyt on tullut pestyä liki päivittäin hiukset.

Joten olen tullut tulokseen, että hiukset ovat tästä lähtien vaaleat. Ollakin, ettei varmaan ihan kerrasta päästä puhtaan vaaleaan lopputulokseen. Täytyy taas suorittaa kaiken maailman pleksihoidot, ettei hius kuole. Viimeksi mulle laitettiin muistaakseni tuo Nioplex-hoito. Hoitoa ja vaalennusta. Mutta millaista vaalennusta? Vaaleitakin on miljoonaa erilaista sävyä. Jotenkin houkuttaisi vaalentaa pituudet, mutta laittaa tyvi tuollaiseksi maantienharmaaksi. Oman hiusvärin väriseksi. Jatkossa sitten kasvattaa oma väri esiin ja piristää sitä vaaleilla raidoilla… Alla olevassa kuvassa vasemmanpuoleinen olisi aika kiva, joskin siinä on ehkä vähän liikaa tuota tyveä. Oikean puolimmaisen sarakkeen vaaleus iskee myös ihan täysillä! Tosin ei ehkä ideaali sävy  tuo ihan vaaleista vaalein, mikäli haluaa värjäyskierteestä pois 🙂

PicMonkey Collage

Mites sitten tuo malli? Viimeksihän hiuksia lyhennettiin aikalailla. Tykkään, että nyt kun on tullut se maaginen sentti taas reilussa viidessä viikossa lisää, niin nyt ei lyhennettäisi ollenkaan. Niskasta hiukset alkavat olla jo vähän epäsiistit, joten ehkä niitä jos jotain. Ihmismieli on hassu. Tai naisen mieli. Tällä hetkellä haaveilen taas polkasta 😉 Jälleen vetoan tuohon ylläolevan kollaasin vasemmassa reunassa olevaan kuvaan. Väri on just eikä melki ja samoin tuo malli.  Piiitkä tie edessä  ja taas kerran voin todeta, että been there done that. Noh, ensi kesänä ollaan tuossa vaiheessa. Sitä ennen tehdään kivoja kampauksia olemassa olevilla haituvilla.

Lokakuun vikana viikonloppuna juhlitaan huikeissa IBA-iltakemuissa ja vaikka teemana on Halloween, niin silti en ajatellut sen kummemmin peruukkeja pukea. Jatkamme miehen kanssa iltaa kaksistaan romanttisen dinnerin muodossa, joten ei muutenkaan liian räikeää naamiaisvarustelua tulla näkemään. Olen tässä etsinyt kivoja kampausvinkkejä lyhyille hiuksille ja nuo oikean puolimmaisen sarakkeen mallit näyttävät sellaisilta, että ehkä ne just ja just osaisin tehdä. Hiuksenihan olevat tällä hetkellä toispuoleiset, joten tuo vasemman puoleinenkin kuva näyttää kivalta. Eikä muuten senkään väri paha ole 😉

PicMonkey Collage1

Näillä mietteillä, saas nähdä minkä värisenä illalla kotiin palaan 🙂

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

alle

PS. kuinka monen kanssa muuten nähdään parin viikon päästä?


sunnuntai 18. lokakuun 2015

Talven tuoksu

IMG_6440IMG_6446 IMG_6450 IMG_6456IMG_6442-checker IMG_6460 IMG_6463 IMG_6466 IMG_6474IMG_6492 IMG_6477 IMG_6480 IMG_6489

HEIPPAHEI!

Mites siellä sunnuntai sujuu? Täällä on käynyt aikamoinen puhuri aamusta alkaen. Siivouspuhuri, nääs. Nyt on pakko pitää taukoa vaatehuoneen siivoamisesta ja nollata aivoja. Kuvankäsittelyn ja kirjoittamisen parissa 🙂 Se on aina niin kovin hyvä idea aloittaa vaatehuoneen siivoaminen; viskata sieltä kaikki vaatteet ja laatikot ulos. Kuvitellen, että ne saa yhtä nopeasti siististi laitettua takaisin. Just joo! Mä olen ainakin sellainen, että alan tutkimaan papereita, lukemaan vanhoja juttuja ja pohdin jok’ikisen vaatekappaleen kohdalla, että tarvitaanko sitä vielä vai ei. Noh, projekti jatkuu tuota pikaa. Sitä ennen eilisiin mökkitunnelmiin.

Vaikka tehtiin se helpottava päätös, että jatketaan mökkikautta vielä pakkasiin asti, niin olihan siinä eilen jo haikeutta ilmassa. Käytiin metsäretkellä, kierrettiin saarta. Todettiin, että vesi on liki puoli metriä keväistä alempana. Käytiin katsomassa isolla kivellä, onko meidän kaloista enää mitään jäljellä. Siihen yleensä käydään veneellä tiputtamassa kalasaaliit lokeille. Löydettiin ajopuita ja yksi hylätty linnunpönttö. Silmät etsivät valkoisia kauniita lintuja ja korvat kuulostelivat. Siinä missä vielä pari viikkoa sitten puhaltavan myrksyn keskeltä saattoi kuulla laulujoutsenten laulun, nyt ei kuulunut mitään. Joutsenpariskunta on lähtenyt lämpimään.

Luonto hehkui aivan murretun oranssina, tosin lehdet olivat pääosin jo tippuneet saaren koivuista. Varvikko näyttäytyi jo sammuneen ruskan väreissä ja jostain tuulen mukana tuli talven tuoksu. Vaikka sitä kuinka tappelisi vastaan, niin kesä ja oikeastaan pian syksykin taitavat olla ohi. Jostain luin, että talvi alkoi virallisesti 14.10. Siitä syystä rohkenin eilen virittää ne kausivalot. Ja sen kausikuusen 😉

On varmastikin aika sanoa, että kiitos kesä  Olit jälleen kerran ikimuistoinen ja mahtava. Enää en ajatellut tapella talven tuloa vastaan, sillä sille en mitään mahda. ”Grant me the serenity to accept the things I cannot change, the courage to change the things I can, and the wisdom to know the difference.” Ei auta kuin virittää mieli kohti tulevaa joulua, pikkuhiljaa. Ei niin aikaisin kuitenkaan kuin viime vuonna. Silloin mulle kävi vähän niin, että jouluna olin jo ihan valmis riisumaan kaikki jouluiset jutut pois 😀

No nyt takaisin siivouspuuhiin, saas nähdä mitä helmiä sieltä vielä löytyy. Instan puolella (atmarias) paria jo vilauttelinkin 😉 Ai niin ja tänään pitääkin katsoa taas huomiset kouluvaatteet valmiiksi. Oli kyllä ihana syysloma, mutta innolla odotan taas jo täyttä työviikkoa ja arkea!

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

alle


lauantai 17. lokakuun 2015

Kausivalokauden korkkaus (& arvonnan voittaja)

IMG_6495IMG_6494 IMG_6502 IMG_6504 IMG_6505IMG_6506

ILTAA IHANAT

ja oikein leppoisia lauantai-illan terkkuja kaupungista. Niin se vain tilanne elää. Iltapäivästä tuli tunne, että josko sittenkin yöksi kotiin. Mökillä oli ihanaa, mutta jotenkin vain tuntui, että tuo yksi yö tänä viikonloppuna riitti saaressa. Saunottiin, pelailtiin, syötiin ja samoiltiin metsässä. Sitten tuli koti-ikävä takavasemmalta. Täytyy kuunnella sydämen ääntä. Ollakin, että olisin halunnut haastaa itseni noilla ruoka-aineksilla tuolla mökillä 😉 Tultiin kotiin tuossa tunti sitten, siivoilin ja virittelin kausivalot.  Onko teillä jo kausivalokausi korkattu?

Mökiltä toin mukanani myös pienen kuusen. Ei joulukuusen, niin kuin tuo mies ajatteli vaan kausikuusen 😀 Aikas söpö, eikö?! Hei, ei ollut tarkoitus postata tänä iltana, mutta Sara ihanainen tuossa aamun postauksen kommentissaan kyseli Mackaysin marmeladiarvonnan voittajan suhteen. Pahoitteluni, olen unohtanut arvonnan kokonaan suorittaa. Kiitos siis Sara muistutuksesta! Arvonnassa onni suosi Jasminellaa kommentilla: ”Täytyypä tunnustaa, ettei meillä oo ikinä marmeladia kaapissa! Olisipa siis kiva päästä testaamaan :)” Onnea Jasminella, laitan sinulle sähköpostia viikonlopun aikana, niin saadaan tuotepaketti oikeaan osoitteeseen.

Me aletaan miehen kanssa askartelemaan nyt yhden yhdistyksen tilinpäätöksen kanssa. Just sellaista sopivaa lauantai-illan puuhaa. Eih. Haaveilen myös take out sushista. Kerran kun täällä kaupungissa ollaan… Palataan huomenna kera mökkikuvien ja mökkiturinoiden.

TUNNELMALLISIN ILTATERKUIN,

alle


lauantai 17. lokakuun 2015

Köpis ♥

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA 0P7232211-checker OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA P7232375-sideOLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

HEI HUOMENTA IHANAT

ja jälleen kerran pahoitteluni kuvatulvasta. Tämä on muuten sellainen asia, johon saan kovin eriäviä mielipiteitä; osa teistä tykkää kuvatulvasta ja osa ei. Senpä takia suosin molempia postaustyylejä. Ja eihän niitä kuvia tässä mittakaavassa usein ole (seliseli…oikeastaan on ihan huippua, että saan muistoja talletettua tänne ihan omaa itseänikin varten :). Vähillä kuvilla on menty viikolla, joten mennään nyt vähän runsaammilla. Terkkuja täältä saaresta. Kuinka ollakaan, että ollaan ainoita mökkihöperöitä koko saaressa. Kuka olisi uskonut? Heh, kaikki muut mökkeilijät ovat jo vuosikausia täällä käyneet, joten veikkaanpa että meillä tässä on vielä sellaista uutuuden viehätystä.

Palatakseni tuohon otsikkoon; Kööpenhaminaan. Niin paljon kuin rakastankin suurkaupunkeja, joista tähän asti ehdottomana ykkösenä on ollut Singapore, niin silti tuo kotoinen Köpis on kiilaamassa kovaa vauhtia ohi. Se saa aikaan vatsan pohjassa kutkuttavan tunteen. Tuntuu, että Kööpenhaminasta en ole vielä löytänyt mitään ns negatiivista. Onhan siellä suhteellisen korkea hintataso, mutta kun sen tiedostaa, niin sekään ei ole ongelma. Nyhavn, Strøget, kaikki ne pikkuiset sisäpihat, hipsterialueet. Ihan kaikki.

Ylläolevat kuvat ovat viime heinäkuulta. En yleensä ole huvipuistoihmisiä, mutta Tivolissa saimme koko perheen voimin kulumaan 12 tuntia. Vuoristorataa, hyvää ruokaa, aurinkoa, iloisia ihmisiä. Tivoli herää mun mielestä henkiin vasta auringon laskettua. Tuo valaistus on aivan omaa luokkaansa! Me ostettiin tällä kertaa hotellista Tivolin sisäänpääsyliput ja laiterannekkeet. Vink vink, niiden avulla pääsee noiden hermeettisten jonojen ohi.

Muistatteko, kun meillä oli tuolla reissulla vähän kotimatkassa mutkia? Kun lentomme Tukholmasta Tampereelle peruttiin ja pääsimme seuraavana päivänä onnellisesti kotiin Helsingin kautta? Emme ole todellakaan mitään valittajaihmisiä ja mistään ei yleensä reklamoida. Nyt laitoimme ystävällisen viestin ko.lentoyhtiölle tästä pikkuisesta, tosin ymmärrettävästä, lentosählingistä. Onneksi laitoimme, sillä nyt pääsemme uudelleen Köpikseen tuosta tulleiden korvausten voimin!!! Tivoli jouluvalaistuksessa houkuttelee. Joten joulukuun alussa odottaa pitkä viikonloppu tuolla kauniissa kaupungissa kera oman perheen ja mummun. Ällikällä lyötyjä olimme, kun huomasimme Norweigianin lentävän edestakaisin Helsingistä Köpikseen 66 eurolla. Joten sillä menemme. Hotellithan Kööpenhaminassa eivät ole ihan edullisimmista päästä, mutta teimme mielestämme aika hyvän löydön. Kantsii odotella hieman ja tarkkailla päivän hintoja. Noissakin kun pystyy saamaan hyvä diilejä 🙂

Nyt pelilauantai käyntiin. Uno-turnaus odottaa! Jossain vaiheessa myös päiväsauna, kiuasmakkarat ja päikkärit. Iltaruoaksi tuhotaan pakkasen ja kuivamuonakaapin sisältöä. Mielenkiinnolla odotan, mitä saan loihdittua broitsusta, kahdesta lehtitaikinalevystä, ananaksesta, kuivatuista banaanilastuista, fariinisokerista, tabascosta, kuohuviinistä ja valkosipuleista. Ai niin, onhan meillä vehnäjauhoja. Tuollainen desin verran. Ihanaa. Kokkikolmonen ehkä raportoi illalla köökin puolelta. Saas nähdä miten meidän käy – vai löydetäänkö itsemme illalla kaupungista kotijääkaapin herkkujen ääreltä 😀

LEPPOISAA LAUANTAITA MURUT,

alle

PS. Miten muuten teillä nuo kuvat tätä nykyä latautuvat? Hitaasti vai ok? Kun muistelisin, että jossain vaiheessa joillain lukijoilla ne latautuivat toooosi kauan…varsinkin näissä kuvatulvapostauksissa.