MOIKKAMOI!
Kassialma laittoi tuossa mökkikassin kuosiin huomista varten ja napsaisi muutaman kuvan. Saan tosi paljon kyselyitä tuosta korikassista ja ajattelin nyt kertoa teille, mistä se on. Se on moooonta vuotta vanha TineK Homen kassi ja ostettu Nougatista. Juu, kassi on siis nyt pakattu viikonlopun mökkireissua varten. Huomenna myöhään illalla lähdetään taas saareen. Hieman mietityttää, että näinköhän Tobyn uskaltaa antaa rellestää siellä vapaana. Ohjeessa kyllä luki, että ekat seitsemän päivää kastraation jälkeen pitäisi ulkoilut suorittaa maltilla ja kytkettynä. Mutta mutta…katsotaan. Ehkä vapaana, mutta valvovan silmän alla. Ajatus vatsaa raapivasta varvikosta kauhistuttaa hieman. Haava on kyllä parantunut mallikkaasti. Kovasti sitä vissiin kutittaa, kun toinen hyörii ja pyörii kuin herhiläinen ympäriinsä 🙂
Hei, oletteko muuten huomanneet, että kesä on täällä. Se jääkausi tuossa välissä oli sellainen vuodenaika kuin kevät. Vähän erilaisena se näyttäytyi kuin aiempina vuosina, mutta silti se oli helposti identifioitavissa kalenteriin katsomalla. Nyt eletään siis jo kesää. Arvatkaa mistä sen tietää? No niistä tietyistä ihanista pikkujutuista, jotka kesällä aina tähän aikaan vallitsee. Marian kesäbarometri näyttää allaolevia kesästä kieliviä asioita.
1. Sukaton elämä: kyllä, paljain jaloin tulee tallusteltua suurin osa päivästä. Toki ulos kenkiin tulee laitettua sukat. Ja villasukat illalla, jos varpaita palelee.
2. Punaiset varpaankynnet: selvä merkki siitä, että jalat huutavat päästä open toe -sandaaleihin ja varvastossuihin.
3. Raidat vaatteissa: mikä siinä onkaan, että kesällä raidat on pop? Talvella tulee aniharvoin pidettyä raitavaatteita.
4. Sinisen eri sävyt vaatteissa: kyllähän talvellakin tuli pidettyä varsinkin tummansinistä, mutta huomaan että kesäaikaan garderoobin sinisen määrä lisääntyy. Varsinkin siniraitaisten paitojen.
5. Ampiaiset: meinasin astua yhden päälle takapihalla ollessani. Pitää olla tarkkana.
6. Lähestyvä yötön yö: meillä on pimennysverhot makuuhuoneessa, mutta silti valoisuus tunkee läpi. Rakastan valoisia kesäiltoja ja -aamuja, mutta makkarissa saisi olla pilkkopimeää.
7. Trooppisten lintujen äänet: veikkaan, että joltain naapurilta on karannut kakadu tai vastaava. Ikinä aiemmin en ole kuullut tuollaisia lintujen sirkutuksia kuin tällä viikolla. Niin ihanaa kuultavaa heti aamun sarastaessa.
8. Olkapäät paljastavat paidat: niin hurahdin näihin pari vuotta sitten ja enpäs edes tiedä ovatko enää muodissa, mutta allekirjoittaneen kesäpukeutumisen ehdottomia kulmakiviä. Mekkomuotoisina myös.
9. Valkoiset farkut: vuodesta toiseen…
10. Paljaat sääret: ihan varma merkki kesästä. Näitä on alkanut tällä viikolla näkymään katukuvassa.
11. Grilliruokaähky: jep, keväällä vielä menee, mutta kun kesä tulee on jo jokseenkin täynnä grilliruokaa (olenko muuten ainoa, joka on tässä vaiheessa vuotta jo täynnä grilliruokaa?).
12. Jätskihimo: korreloi suoraan tuon grilliruokaähkyn kanssa. Mitä vähemmän tekee mieli grilliruokaa, sitä enemmän himoitsee jäätelöä.
Ai niin ja yhtiökokoukset! Tänään firman yhtiökokousta ja huomenna taloyhtiön yhtiökokousta. Listaan voisi vielä lisätä vipattavan juoksujalan, mutta toisaalta se on nyt vipattanut muutenkin tämän vuoden puolella. Onko teillä listaan lisättävää? Säätiedotuskin näyttää jo varsin kesäisiä lukemia tuleville päiville. Kesä ♥
AURINKOISIN TORSTAITERKUIN,
Kysehän ei todellakaan ole siitä vaan siitä, että toisen elämä on ollut viimeisen parin kuukauden ajan aivan todella stressaavaa. Ihan jo näin sivusta katsottunakin. Sisälle merkkailut ja yksi pilalle mennyt sohva on pientä verrattuna siihen, että toinen ei rauhoittunut edes yöllä kunnolla unille, kun piti jatkuvasti olla aistit höröllä tyttökoirien perään. Aloitti aamunsa ulvomalla tuulikaapissa ja lopetti päivänsä ulvomalla takapihan oven edessä. Päikkärit olivat pätkittäisiä ja Toby tuntui olevan koko ajan jotenkin stressaantuneen ja hermostuneen oloinen.
Aamuyön väsyneinä tunteina eksyin googleen. Onneksi, sillä nyt meillä on sen hirmuisen muovisen satelliittihärpäkkeen tilalle puhallettava kauluri. Pehmeä kuin mikä ja menee tyynystä. Tuossa se nyt pötköttelee tyynynsä päällä eteisen lattialla. Peitto päällä, ettei palele. Nukkukoon rauhassa. Aamulla nimittäin oli jo sen verran virtaa, että piti vähän toppuutella. Olisi hyppinyt sohville ja leikkinyt vaikka kuinka.
Ehkä eniten sen takia, että mulla on elämässä niin paljon, mistä olla kiitollinen. On asioita ja tärkeitä ihmisiä, joista on joutunut luopumaan liian aikaisin, mutta silti koen, että olen ihan super onnekas. Onnekas, että mulla on nuo kaksi kullannuppua ja tuo isoin rakkauspakkaus. Sekä tuo karvainen kaveri. On sukulaisia ja ystäviä. Ylipäätään elämä, jota en vaihtaisi pois. Saan herätä uuteen aamuun ja ottaa jokaisen päivän innolla vastaan. Sellaisella asenteella, ettei tarvitse sitten kiikkustuolissa vanhana haikailla.
Liian usein sitä haikaillaan jonkin sellaisen perään mitä ei ole. Ajatellaan, että jos se puuttuva palanen olisi olemassa, niin elämässä olisi kaikki hyvin. Tänään jälleen olen tullut tulokseen, että ei siihen elämän ihanuuteen paljoa tarvita. Elämänsä voi kuluttaa haikailuun tai sitten voi elää unelmiansa. Elää elämänsä niin, että osaa nauttia sen ihanuudesta. Siihen riittää se, että saa yllättäen aamupalan. Että aamupalapöydässä toiset ovat laittaneet parastaan. Hepulit heti aamusta sen takia, että toinen pienemmistä yritti tarjota maustamattoman jugurtin sijaan ranskankermaa cashewpähkinöillä ja gojimarjoilla. Hetken aikaa kikatin asialle yksinäni ja mietin, että viitsinkö sanoa asiasta. 
Mutta vaikka ranskankermaa rakastankin, niin oli pakko huomauttaa asiasta. Siinä vaiheessa sain kuulla, että jopa tuo mies oli mukana tässä ranskankerma-gatessa…pitäisköhän päästää toinen useammin keittiöön? 😀 Elämän ihanuuteen riittää se, että toisen äitienpäiväkortin ikäkohtaan oli jälkikäteen kirjoitettu todellisen iän sijaan 28 vuotta. Ja että äiti on maailman kaunein. Sen lisäksi, että äiti tekee maailman parhainta ruokaa. Elämän kultakimpaleita olivat tänään nuo pikkuiset, jotka yöpuvut päällä menivät puhaltelemaan mökin pihaan saippuakuplia. Kikatuksen kera. Koen olevani etuoikeutettu, kun olen saanut elämääni näin paljon.
