sunnuntai 08. lokakuun 2017

Onnellisempi vatsa – onnellisempi minä ♥

0

HEI HUOMENTA IHANAT!

Hyvinvointihan on ollut se punainen lanka tänä vuonna blogissani. Luonnollisempi hyvinvointi. Se, jonka puitteissa luotiin raamit jo heti alkuvuonna ja jonka eteen on tehty töitä. Niin psyykkisen kuin fyysisen hyvinvoinnin eteen. Välillä hienosti onnistuen, välillä kompuroiden ja matkaa taas jatkaen. Olemme teidän kanssanne jutelleet niin flunssakauden vinkeistä kuin liikkuvan ihmisen vitamiinitarpeista, matkalla tarvittavista luonnontuotteista ja yleiseen jaksamiseen liittyvistä jutuista. Tänään jutellaan vatsanhyvinvoinnista osana kaupallista yhteistyötä Lifen kanssa. Suuntasin jälleen kerran Lielahden Life myymälään alan ammattilaisen eli Maaritin juttusille.

Onnellinen vatsa, onnellinen minä. Näinhän se menee. Tiesittekö, että jopa joka kymmenes suomalainen kärsii vatsavaivoista? Kokonaisvaltainen hyvinvointi lähtee vatsasta ja sen onnellisuudesta. Kuten viimeksi kerroinkin, niin esimerkiksi syysflunssan ehkäisemisessä ja hoidossa vatsan ja suoliston hyvinvoinnin merkitys on suuri.

Olen ollut siitä onnellisessa asemassa, että tulemme vatsani kanssa toimeen ihan hyvin. Joskus vähän liiankin hyvin ja nautin köllötellä sen vieressä 😉 Elämässäni on ollut muutamia ajanjaksoja, kun vatsa on ilmaissut tyytymättömyytensä. Kivistellyt, kovistellut ja esittänyt puhkeamaisillaan olevaa vappupalloa. Yleensä tällaisia tilanteita syntyy stressaavina ajanjaksoina. Vatsa reagoi kipuilemalla. Osin se johtuu siitä, että kun on oikein kiire ja ruuhkavuodet painavat päälle niin unohdan syödä tasaisin väliajoin. Ruokailuvälit venyvät liian pitkiksi ja annoskoot liian suuriksi.

Kierre on valmis; vatsa alkaa kipuilemaan, jolloin ei edes tee mieli syödä. Lifen valikoimista Maarit neuvoi minulle täsmätuotteen liian ison annoskoon jälkeiseen ähkyyn; Great Earth Ergozymen, jossa on monipuolinen sekoitus ruoansulatusentsyymejä. Entsyymien lisäksi se sisältää ruoansulatusta tukevaa suolahappoa sekä maitohappobakteereita. Rakastan syödä illalla ulkona ja usein tulee syötyä liian raskaasti. Tämä täsmätuote saa ruoansulatuksen käyntiin ja olon vähemmän tukalaksi kuin mitä yleensä raskaan ilta-aterian jälkeen.

Liian rasvainen ruoka ja liiallinen kahvinjuonti ovat sellaisia, jotka ovat saaneet vatsani voimaan huonosti viime vuosina. Vaikken ole varsinaisesti närästyksestä kärsinytkään, niin joku tuolla ylävatsassa kuplii töissä iltapäiväkahvin jälkeen tehden olon epämukavaksi. Tähän vaivaan Maarit suositteli Frutin -purutabletteja, jotka rauhoittavat vatsaa hedelmäkuitujen avulla. Kun tabletin pureskelee, se muodostaa syljen kanssa vatsan limakalvoja suojaavan vaahdon, mikä estää muun muassa vatsahappoja nousemasta ylöpäin.

Miten hellin vatsaani? Samalla tavalla kuin itseäni, kokonaisvaltaista hyvinvointiani. Muistatteko, kun ihan ensimmäisessä Lifen Ambassador -postauksessa juttelimme hyvinvoinnin kulmakivistä. Siitä pyhästä kolminaisuudesta eli levosta, ravinnosta ja liikunnasta. Näistä huolehtiminen on tärkeää myös vatsan hyvinvoinnin takia.

♥ UNI ♥

Ainakin itse tarvitsen sen liki kahdeksan tuntia yössä unta. Mikäli sitä en saa, menee seuraava päivä sumussa. Kroppa huutaa polttoainetta eli yleensä kaikkea epäterveellistä syötävää. Herkkuja, jotta jaksaa pysyä hereillä. Ruokia, jotka saavat vatsan huutamaan apua. Väsyneenä ateriarytmini venyy liian pitkäksi ja kuten todettua, se ei ole vatsan hyvinvoinnille hyväksi.

♥ RAVINTO ♥

Kuitupitoinen ruoka on avain oman vatsani hyvinvointiin. Sekä säännölliset ruoka-ajat. Myös ruoan määrään tulee kiinnittää huomiota. Mieluusti syön usein ja vähän kerrallaan. Mutta kuitenkin niin harvoin, että vatsa saa rauhassa sulatella siinä välissä. Voin hyvin kasvisruokavaliolla. Ja oikeastaan kypsentämätön kasvisruoka toimii vatsalleni kaikista parhaiten. Salaatti, josta löytyy vihreää, punaista ja keltaista. Vaikka parsakaali ja kaalit eivät kaikkien vatsalle sovi, niin musta tuntuu että tuo parsakaali on oman vatsani lemppariruokaa 🙂 Jälleen kerran haluan muistuttaa veden juonnista. Riittävästi, mutta ei liikaa. Vatsa kiittää!

♥ LIIKUNTA ♥

Jotta suolisto toimii ja voi hyvin, on ehdottoman tärkeää liikkua. Harrastaa kuntoliikuntaa ja kävellä auton sijaan. Huomaan, että jos istun toimistolla tietokoneen äärellä päivät pitkät, niin vatsa vetää juntturaan. Myös se ilmapalloefekti vatsan seudulla kertoo siitä, että liikunnat ovat jääneet vähänlaiseksi. Niinä iltoina, kun en ole ehtinyt liikkumaan tuntuu välillä siltä, että joku voisi pian onnitella tulevan perheenlisäyksen johdosta. Vatsa ei välttämättä kivistele, mutta ulkomuodollaan hienovaraisesti yrittää vihjata, että muistathan minut.

Edellä mainittujen pienien tekojen ja muutaman täsmätuotevinkin lisäksi suosittelen suuntaamaan Life-myymälään, mikäli vatsan kanssa on ongelmia. Lifen valikoimista löytyy apu monenlaiseen vatsaongelmaan ja Lifen asiantuntijoilta saa varmasti apua myös mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Maitohappobakteerit ovat ehkä tunnetuin vatsan hellimiseen soveltuva luonnontuote. Life Sporebiotic -maitohappobakteerikapselit sisältävät 3 miljardia maitohappobakteeria kapselissa. Tuote on tehty niin, että se sulaa vasta suolistossa, kun osa maitohappobakteerikapseleista saattaa sulaa jo ennen suolistoa. Tuhlaten siis osan jo maitohappobakteereista matkan varrella. Näin ollen niistä ei ole niin paljon hyötyä. Sporebiotic -kapseleiden maitohappobakteerit kolmenkymmenkertaistuvat suolistoon päästyään niin, että loppujen lopuksi niitä on 90 miljardia.

Aika paljon olen luonnontuotteista nyt opiskellut, mutta yksi tuote tuli minulle ihan uutuutena. Nimittäin Puhdas + Boulardii. Se on hiivatyyppinen mikro-organismi. Hyvänlainen hiiva, ns. probioottihiiva, joka ei ole elävässä muodossa. Koska se ei ole bakteeri, niin antibiootit eivät pääse sitä tuhoamaan. Boulardii toimii maitohappobakteerien kasvualustana. Se korjaa limakalvoja ja siitä on todettu olevan apua esimerkiksi ärtyvän suolen oireyhtymässä.

Viimeksi flunssakauden vinkkipostauksessa kerroinkin jo hieman Lectinectistä. Se sisältää aktiivisia mustaseljanmarjan lektiinejä ja tukee immuunijärjestelmää sekä ruoansulatusentsyymien normaalia toimintaa. Lectinect nostaa ohutsuolen sietokykyä ja sopii koko suoliston hyvinvointiin tasapainottaen suoliston toimintaa. Se kiinnittyy suolinukkaan ja estää haitallisten aineiden pääsyä suolistoon. Se toimii ikään kuin blokkaajana. Sopii monenlaiseen vaivaan aina ummetuksesta suolistotulehdukseen.

Life täyttää vuosia ja sen kunniaksi Life Synttärit -kampanjaa vietetään 9.-22.10. kaikissa Life-myymälöissä sekä verkkokaupassa. Luvassa on huikeita tarjouksia esimerkiksi Lifen probiooteista ja Aurinko D-vitamiineista (vahvuudeltaan 100 µg tai 50 µg) sekä ihon ja hiusten hyvinvointia  sekä vastustuskykyä tukevista ravintolisistä, joten kannattaa poiketa paikan päällä tai verkkokaupassa katsomassa synttärihulinoita!

Seuraavaksi ajattelin helliä vatsaani pehmeän samettisella aamupuurolla. Tästä on hyvä startata suloinen sunnuntai! ♥

SUNNUNTAITERKUIN,


lauantai 07. lokakuun 2017

Hyvä Vuosi 2018 & arvonta

156

HEI HUOMENTA!

Kuten tiedätte niin kesän lopusta asti olen tehnyt jonkinlaista syväanalyysiä. Analysoinut elämääni, minuuttani, työkuvioita, mahdollisia opiskelujuttuja ja sitä, että mikä mä haluan olla isona. Osa analysoinneista on vielä kesken, mutta se on varmaa, että työkuviot on nyt mallillaan. Eli tuo ”mikä mä haluan olla isona” -kysymys on nyt ratkaistu. Saan tehdä kahta minulle rakasta työtä. Luoda ihania numerontäyteisiä excel-käppyröitä ja markkinointimatskua, olla tekemisissä asiakkaiden kanssa ja ennustaa tulevaa budjettien muodossa. Ja sitten vastapainona sille kirjoittaa. Kirjoittaa sydämeni kyllyydestä. Valokuvata ja ilmaista itseäni myös sitä kautta. Elämä on balanssissa töiden suhteen. Se on suuri onni, josta olen valtavan kiitollinen.

Itsensä kehittäminen, se on viimeisten vuosien aikana ollut itselleni se juttu. Asia, jota olen pyrkinyt parantamaan. Sen sijaan, että olisin haalinut materiaa, olen yrittänyt kasvattaa henkistä pääomaani. Opetellut olemaan parempi minä. Opetellut olemaan itselleni kiltti. Välillä takapakkia ottaen ja itseeni pettyen. Usein kuitenkin itseäni olalle onneksi taputtaen.

Julistin vuoden 2017 hyvinvoinnin vuodeksi ja sitä toki tulee olemaan koko loppuelämä, sillä oikeastaan ainoa, mikä elämässä on tärkeää on hyvinvointi ja onnellisuus. Se sisältää niin paljon. Konkreettisella tasolla voin todeta sivusta seuranneena, että kun vakava, parantumaton tauti iskee, niin elämänlanka on erittäin ohut. Toki ympäristö ja kanssaihmiset voivat vaikuttaa hyvinvointiisi, mutta vahvasti olen sitä mieltä, että avaimet hyvinvointiin lähtee minusta itsestäni. Siitä, miten minä olen itseni kanssa sinut ja miten koen ympäristöni suhteessa itseeni.

Onko muut ihmiset uhka, jota vastaan koko ajan taistella vai keskitynkö omaan tekemiseeni ja olemaan sitä kautta parempi ihminen? Ja kun olen itse tyytyväinen itseeni, miltä maailma ja ne muut ihmiset sitten näyttäytyvät. Joskus pidin tätä antikilpailuhenkisyyttäni vakavana puutteena. Tänä päivänä olen ihan helskutin onnellinen siitä. Hyvillä mielin voin keskittyä omaan tekemiseeni ja kilpailla itse itseni kanssa. Benchmarkata itseäni siihen, mitä olin ennen.

”Lyhyestä” virsi kaunis. Tutustuin tuossa viisi kuusi vuotta takaperiin ihanaan ihmiseen. Pulppuavan pirteään Fridaan, Friiduskaan näin meidän kesken. Ihmiseen, kenen kanssa ollaan jotenkin samalla aaltopituudella. Pulputtavan pinnan alla on kuitenkin syvällisyyttä. Ihana Fridahan on maailman taitavin valokuvaaja. Nyt jälleen on kuvannut vuoden päivät kauniita kuvia ja laittanut ne kansiin. Tehnyt kansien väliin myös kalenterin. Eikä minkä tahansa kalenterin vaan sellaisen, joka antaa aihetta itsensä kehittämiseen ja itsetuntemukseen. Juuri siihen, mitä rakastan tehdä.

Frida lähetti minulle kaksi Hyvä Vuosi 2018 -kalenteria. Toisen saan pitää itse ja toisen saan arpoa teidän kesken. Arvontaan osallistutaan tutun kaavan mukaan, vastaamalla tämän postauksen kommenttiboksissa seuraavaan kysymykseen:

Missä olet erityisen hyvä?

Olen huomannut, että meidän suomalaisten on hirmuisen vaikea kehua itseämme. Tai ottaa kehuja vastaan. Itse olisin vielä muutama vuosi sitten vastannut tähän kysymykseen, että en mä nyt tiedä…en oikein missään 🙂 Nyt vastaan, että positiivisen mielen yläpitämisessä ja sen tarttuttamisessa muihin ihmisiin. Ai niin, arvonta-aika alkaa nyt ja loppuu ensi viikon torstaina klo 12.00.

Kiitos Frida ja hei onnea teille kaikille tasapuolisesti arvontaan♥ Nyt katsomaan josko yökyläsynttärivieraat kera sankarin ovat heränneet ja ovat valmiita aamupalalle. Huomenna muuten jatketaan hyvinvoinnin parissa, joten pysykäähän linjoilla!

LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,


torstai 05. lokakuun 2017

Syksyn suloinen kanttarellipiirakka

4

HEIPSULI!

Onko siellä sieni-ihmisiä kuulolla? Ai että, en tuppaa kadehtimaan ketään, mutta te sieni-ihmiset ansaitsette pienesti kateuttani 😉 Veljen vaimo tuossa kertoi, kuinka olivat saaneet ämpärillisen sieniä saaristossa ollessaan. Siinä ajattelin, että miksei me koskaan saada sieniä. No hei, ehkä sinne sienimetsälle pitäisi ensiksi mennä, jotta niitä sieniä voisi saada. Harmillisesti sienituntemukseni on niin heikko, etten ilman sieniä tuntevaa ystävää suostu sienimetsälle menemään. Kärpässienen tunnen sekä kanttarellin. Siihen se sitten jääkin. Sieniharrastus (poimimis- ja leipomismielessä) kutkuttaa kovasti. On kutkuttanut jo parin vuoden ajan. Ehkä mä tästä vielä saan aikaiseksi ja aloitan tuon harrastuksen. Mikään kun ei voita metsässä samoilua, niin luulenpa, että sienestäminen olisi juuri oma lajini. Yhtä kaikki, veljen vaimon sieniämpärillistä semisti kadehtien alkoi mieleni tekemään sienipiirakkaa. Onneksi sieniä löytyi myös tuolta ruokakaupan hevi-osastolta. Tänään pyöräytin lounaaksi syksyisen kanttarellipiirakan ja täytyy todeta, että hit spot. Koska aamupäivällä oli kiirusta, niin turvauduin pakastealtaan ruiskaurapiirakkapohjaan. Joka muuten sopi tähän piirakkaan ihan loistavasti!

KANTTARELLIPIIRAKKA

1 suolainen piirakkapohja

Täyte
200 g kanttarelleja
1 sipuli
kirsikkatomaatteja
1 prk Crème Bonjour kanttarellituorejuustoa
2 dl kermaa
0,5 dl emmentaljuustoraastetta
1 muna
tuoretta timjamia
ripaus suolaa ja pippuria

-levitä piirakkataikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille
-kuullota pienisteltyjä kanttarelleja ja sipuleja öljyssä, kunnes neste haihtuu
-lisää piirakkapohjan päälle
-sekoita tuorejuusto, muna, kerma ja emmentalraaste suolan ja pippurin kanssa
-lisää sipulisieniseoksen päälle
-asettele tomaatit leikattu puoli ylöspäin munajuustoseoksen päälle
-paista uunin alatasolla 200 asteessa noin 30 minuuttia
-anna jäähtyä kunnolla (mitä en taas malttanut tehdä…)

Jos olisi ollut aikaa olisin tehnyt tämän kanssa vielä raikkaan salaatin. Mutta ehkä sitten iltapalalle? 🙂

Mutta nyt paneudun teidän eilisiin vinkkeihinne tuon ongelmallisen tilan sisustamisen kanssa. Olette ihania ja parhaita! Kiitos kaunis vinkeistä teille siellä ruudun toisella puolella ♥ 

TEHOKASTA TORSTAITA TOIVOTELLEN,


keskiviikko 04. lokakuun 2017

Sisustuksen kannalta ongelmallinen tila

37

MOIKKAMOI IHANAT!

Tämä rymsteerausinnostukseni siirtyi kodista myös työpaikalle. Tänä aamuna aloimme suunnittelemaan tuota meidän neljän naisen avotoimistoamme, josta yhdeltä puuttui työpiste. Iltapäivästä oli toimisto kunnossa. Neljä uutta työpöytää koottuna ja tietokoneet asennettuna. Kyllä nyt kelpaa. Harmi vaan, että loppuviikko kuluu pääosin kotitoimistolla. Pitää kyllä käydä muutama juttu tekemässä töissä ja siinä samalla ihastella uutta toimistoa 😉

Tykkään, että mun on yleensä helppo hahmottaa tila ja sen funktio. Tällä kertaa tuntuu, että olen ihan purjeessa tuon meidän keittiön jatkeena olevan aulan kanssa. Kiitos teille eiliseen postaukseen vinkkejä antaneille♥ Tuossa tilassahan meillä oli lukunurkkaus ja sen jälkeen ruokapöytä. Nyt lukunurkkauksen tuoli on olohuoneessa eikä sitä kärsi sieltä pois siirtää. Ruokapöytä on ruokahuoneessa, joten tuohon ”ongelmatilaan” kannettiin ensihätään esikoisen huoneesta lasinen sivutaso. Sinne pitää ostaa muutama iso korilaatikko alatasolle. Vaikka olen vähän sitä mieltä, että lukunurkkaus on käsitteenä kiva, niin toiminnallisuudeltaan voipi olla, että se sakkaa. Tosin sen viikon ajan, kun meillä oli lukunurkkaus tässä se toimi kyllä loistavasti. Siinä tuli luettua lehtiä monena päivänä.

Kerroinkin, että silloin kun äiti ja iskä asuivat tässä kodissa, niin tuossa oli sellainen Aspen-henkinen ruudullinen nojatuoli. Meillä iskä oli kova lukemaan. Siinä tuolilla on lukenut monen monet kirjat meidän tytöillekin. Paikan historia on siis vahvasti lukunurkkaushenkinen. Sivupöydälle konjakki (lääkkeeksi) ja jalat rahille. Joskus muinoin tuo tila oli erotettu keittiöstä seinällä ja tilassa oli silloin ns. pirttipöytä penkkeineen. Tila on vain 2 metriä leveä ja 2 metriä pitkä, joten mitään isoa pöytäryhmää siihen ei sopisi. Kuitenkin pähkäilemme nyt sitä, että tarvitaanko siihen ns. arkiruokapöytä. Meidän ruokahuonehan tosin on ihan vieressä, tuossa tuijottavan naisen seinän takana 😀

Te, keillä on ruokahuone erikseen, niin onko teillä myös sellainen arkiruokapöytä? Sellainen pyöreä vanhanajan pöytä kuulostaisi ihanalle. Tai sitten tuosta tulee löffäys/lukunurkkauspiste. Mutta millainen löhötuoli? Divaani siihen voisi sopia hyvin. Siitä näkisi takkatulenkin. Vai onko vielä jotain muuta uutta vaihtoehtoa, jota en osaa edes ajatella? Elämän jälleen näitä suurimpia ongelmia, eikö? 😉

Nyt hieman siivoten, että miehen on kivempi tulla työreissusta kotiin ♥ 

KESKIVIIKKOTERKUIN,

 


maanantai 02. lokakuun 2017

Koiran elämää ♥

4

”MOIKKAMOI MAANANTAI & KAVERIT!

Se olen taas mä täällä. Toby the Tobymaisteri nääs. Murtsikkaikäinen ihanuus, joka tuossa muutama kuukausi sitten unohti kuulemma kaikki opetetut asiat. Paitsi sisäsiisteyden. Siinä mä olen pitäytynyt, että sisälle ei pissitä. Vähän hävettää ne keväiset lirutukset, mutta minkäs mä sille voin, kun olin silloin vielä ihan skidi. Nythän mä olen jo kulmakunnan kingi. Ainakin omasta mielestäni. Rambo-labbis välillä yrittää viedä kingeyttä multa, mutta mä ärähdän sille kun tavataan, niin eiköhän se pikkuhiljaa mene jakeluun.

Tällä hetkellä elämä on vähän kurjaa sen suhteen, että aamukinkut ja iltajuustot on pannassa. Herkut on liki kokonaan kielletty. Aloin pissaamaan taas sellaisia lasinsirpaleita muistuttavia kiteitä, jotka tekivät tosi inhottavaa. Sitten jouduin pissaamaan sellaiseen purkkiin ja sieltä ne lasinsirpaleet sitten löytyi. Nyt saan aamuin illoin kuivia nappuloita, joita toi mamma aina välillä liottaa vedessä, jotta saan tarpeeksi nestettä. Hei haloo, en mä ole enää vauvakoira. Että ei niitä napuja tarttis mua varten liottaa. Mä kyllä ihan tykkään niistä nappuloista ja tällä hetkellä ne menee herkuistakin. Koulutusnameistakin. Olen kova poika oppimaan kaikkea uutta. No kai nyt, kun tuossa oli vaihe, että hupskeikkaa – kaikki opittu katosi kuin paukku saharaan.

Niitten perusjuttujen lisäksi ollaan nyt kiinnitetty huomiota siihen, että mitä tarkoittaa odota. Musta on tullut vähän malttamaton. Jaksan kyllä istua kököttää ja odottaa, että saan luvan mennä ruokakipolle, mutta sitten muuten olen vähän sellainen ”kaikkihetitännemulle”-koiruus. Nyt olen taas malttanut istua ja odottaa, että kaulapanta kiinnitetään. Tuossa oli vaihe, että mä ryntäilin ja säntäilin uloslähtiessä. Ehkä tää mun murrosikä on menossa poispäin. Jollain tapaa mä nautin suunnattomasti siitä, että mun ei tartte olla se meiän perheen pomo. Vaikka alkuun olinkin aika kovapäinen, niin nyt olen vähän lepsuuntunut.

Meille saapui viime viikolla sellainen kamala painepesuria muistuttava hurinalaite. Tosin sieltä ei tule vettä. Mutta niin kova tuuli käy, että mun korvat meinas lähteä päästä. Voi olla, että sen hurinalaitteen sisään on muuttanut se hirmumyrsky-Maria. Sen lisäksi mä sain ikioman koulupöydän (toim.huom. trimmauspöytä). Ei tarvitse enää vessanpöntön kannen päällä kököttää kun mua kuivataan ja huolletaan. Se pöytä vaan on niin kertakaikkisen kamalan korkea, että meinasi alkaa pyörryttämään. Punkesin itseäni siitä äipän syliin muutamaan otteeseen, kunnes tajusin, että en mä sieltä pöydältä tipu.

Mutta se hurinalaite. Mä olin ihan varma, että kaljuunnun kokonaan kuivausoperaatiossa. Mutta ehei, se teki mun fledasta oikein ihanan tuuhean. Ja ihan ältsin nopeasti. Noi ihmiset ei malta olla nuuskuttelematta mua 🙂 Mä otan vaan lungisti ja nautin huomiosta. Meillä on äiskän kanssa uusi harrastus, johon toi hurinalaite liittyy. Siis sen lisäksi, missä me pötkötetään sängyssä komeus- ja kauneusunillamme vieri vieressä (niin ei se hurinalaite siellä mukana kuitenkaan ole :D). Me kuulemma ollaan otettu mun turkinhoito yhteiseksi harrastukseksi. Jossa kuulemma pitäisi puhaltaa johonkin yhteiseen hiileen. No jossain kuitenkin menee raja, kuten tassutakkujen selvittämisessä. En ole yhtään yhteistyökykyinen, kun kyseessä on tassutakut.

Mulla on meneillään vielä tää takkuikä, kun vauvakarva muuttuu isojen poikakoirien karvaksi ja jollei mua harjaa päivittäin, niin olen yksi iso huopapallo. En tiedä mitä toi äiti sillä tarkoitti, että ei edes ehdi kissaa sanomaan, kun takkuja syntyy. Toivottavasti se ei tarkoita sitä, että meille olisi tulossa kissa! Huh, painajaismainen ajatus. Jostain pikkusiskosta toi äiti jaksaa vaahdota. Sanoo iskälle, että siinä ne kaksi koiraa menee missä yksikin. Mut mä olen isimiehen kanssa sitä mieltä, että mussa on kyllä tarpeeksi.

Muuten elämä lutviutuu oikein kivasti. Mä sain pari uutta kerrosta telmimistilaa, kun muutettiin heinäkuun lopulla. Menee kuulkaa ihan porrastreenistä, kun suhailee alhaalta ylös. Välillä yritän päästä kellarista yläkertaan sylikyydillä, mutta useimmiten joudun itse kävelemään. Palvelusväki ei ihan aina hiffaa mun kingeyttä 😉 Olohuoneen ison ikkunan edessä mulla on harmaa nojatuoli, jossa päivystän parikin tuntia kerrallaan. Kaikki pihaan tulijat haukun, kunnes kuulen ”riittää”. No joo, sen jälkeenkin ehkä haukahdan vielä varmuuden varalta pari kertaa. Naapurin Nellan mennessä ohi päästän sellaisen kurkkuvingahduksen ja juoksen ulko-oven eteen. Feikkaan, että olis pisuhätä ja pitää päästä ulos. Ja mä vaan haluan Nellaa katsomaan, kjäh kjäh 🙂

Iltaisin mua vähän ärsyttää, kun nää kaks katsois telkkaria. Puoli kympin maissa viimeistään menen komentamaan sohvan viereen, että nyt nukkumaan. 99,9% mua ei tässäkään asiassa kuunnella, vaan jään sohvan viereen nukkumaan. Sitten kun ne rymistelee yläkertaan makkariin ne yleensä kantaa mut sinne nukkuvana. Paitsi kerran. Silloin tapahtui niin iso vääryys, että korkeimpaan koiraoikeuteen meinasin tehdä valituksen. Heräsin yöllä. Ihan pilkkopimeästä. Seuranani vain haamut ja aaveet. Olin kellarissa. Hyvin äkkiä hiffasin, että äiskä ja isimies oli lähtenyt nukkumaan ilman mua.

Hipihiljaa hiivin yhdet rappuset ylös ulko-oven eteen. Ulko-ovesta kajasti vähän vienoa valoa. En uskaltanut jatkaa matkaa. Haukuin kuin viimeistä päivää peloissani, kunnes pelastaja saapui. Hyppäsin ison loikan isimiehen syliin, joka kantoi mut sänkyyn. Parkkeerasin äiskän viereen ja laitoin pääni äidin tyynylle. Siinä mun paikkani on ♥ Mut hei, ennen kuin menee ihan mamoiluksi, niin mä annan puheenvuoron tuolle äipälle. Sillä on jotain asiaa. Ollaan kuulolla! Love, peace & chicken grease, Toby”

 No niin, hän on puhunut 🙂 Täytyy sanoa, että ei olisi enää elämää ilman koiraa. Elämää ilman tuollaista Cottonia. Ollakin kuinka murrosikä päällä ja suuritöinen turkki tahansa. Lauantaina puunasin koirulia neljä tuntia ja se, jos mikä on terapeuttista. Aivojen nollausta parhaimmillaan ja mikä parasta – näkee kättensä työn tuloksen. Ollakin, että ensimmäisen ulkoilulenkin jälkeen sai jo käydä huuhtelemassa masun ja tassut. Se, missä jossain vaiheessa meinasin jo tarttua saksiin (heh, tämä parturointifetissi yltää näköjään lemmikkeihinkin omien hiusten lisäksi :D), haaveilen nyt toiselle täyspitkästä turkista. Onneksi Toby on oppinut nauttimaan turkin hoitamisesta tai lähinnä harjaamisesta. Kuivaajalle kyllä vielä näytetään hampaita, mutta hitaasti hyvä tulee 🙂

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

 


« Vanhemmat
Uudemmat »