keskiviikko 08. marraskuun 2017

Pehmeän pyykin salaisuus

5

HEIPPAHEI!

Vaatehuolto on ollut se osa-alue elämässäni, jota olen kiireen keskellä hieman laiminlyönyt. Vasta viime vuosina olen ymmärtänyt sen, kuinka paljon vaatehuolto pidentää vaatteiden elinikää. Vaikken omistakaan kuin muutamia kalliimpia vaatteita, niin silti on tärkeää pitää huolta myös niistä ihan arkivaatteistakin. Muistatteko tuossa reilu kuukausi sitten kerroin pyykinpesurutiineistamme? Kerroin, että käytän huuhteluainetta, mutta erittäin harvoin ja valikoiden. Muun muassa elastaania sisältäviin vaatteisiin en huuhteluainetta käyttänyt. Comfort nappasi tästä lauseestani kopin ja haastoi minut kaupallisen yhteistyön myötä käyttämään huuhteluainetta pariin kolmeen elastaania sisältävään vaatekappaleeseen. Aluksi ajattelin, että näinköhän lempijuoksuhousuni, -juoksutoppini & -juoksupaitani pysyisivät kuosissaan.

MISSIO: laittaa Comfort -huuhteluaineet testiin elastaania sisältävien vaatteiden kanssa
ALOITUSAIKA: 2.10.2017
PAIKKA: Tampere, omakotitalon yläkerran kylpyhuone
KOHDE: Mustat juoksutrikoot, musta juoksupaita, värikäs urheilutoppi.

Vajaan viikon kuluttua huomasin, että lurautin huuhteluainetta jokaiseen pyykkikoneelliseen. En vain noiden kolmen testiin valitsemaani vaatekappaleen kanssa. Otin riskin omin päin ja täytyy kyllä näin testijakson jälkeen todeta, että tuo on ollut yksi kannattavimmista riskeistäni. Pyyhkeistä ja lakanoista on tullut taivaallisen pehmeitä. Värikkäät vaatteet ovat säilyneet raikkaan värisinä. Juoksuvaatteeni ja jopa ne miehen aiemmin pinttyneelle hielle haisevat haisulisalivaatteet tuoksuvat puhtailta. Voi kunpa olisin tajunnut huuhteluaineen tuoman helpotuksen vaatteiden hajuongelmiin silloin, kun mies pelasi vielä jääkiekkoa. Silloin kun niitä lätkäalusvaatteita kuivattiin pesun jälkeen saunan lauteilla ja koko saunaan levisi ei niin miellyttävä tuoksu.

TESTITULOKSET: Miten on käynyt lempijuoksuvaatteilleni tässä testijakson aikana? Onko minulla mytty ylivenyneitä vaatteita, jotka ovat menettäneet kimmoisuutensa? Onko musta väri housuista ja paidasta kulahtanut? Onko juoksutoppini pirtsakka väri haalistunut? Onnellinen olen, että saan teille kertoa, että vaatteet eivät ole olleet tästä testauksesta olleet moksiskaan. Päinvastoin, on ilo pukea ennen lenkille lähtöä kimmoisat ja hyväntuoksuiset vaatteet. Comfort Intense Sunburst -huuhteluaine tuo treenivaatteisiin ihanan raikkaan tuoksun, tuulahduksen kesän aurinkoisista päivistä.

Miksi huuhteluainetta kannattaa käyttää? Ihan muutamia asoita tuossa aiemmin mainitsinkin, mutta sen lisäksi huuhteluaineen käyttö ehkäisee vaatteiden ennenaikaista kulumista. Varsinkin pehmeiden materiaalien, kuten villan kuidut saattavat nukkaantua ja takertua toisiinsa ajan myötä. Huuhteluaine hoitaa kuitua hellävaraisesti säilyttäen niiden luontaisen jouston. Näin vaatteet näyttävät uusilta mahdollisimman pitkään. Tuossa muuton aikana huomasin, että minulta tuli yksi iso jätesäkillinen vaatteita, jotka eivät olleet kierrätykseen kelpaavia. Sellaisia kulahtaneita, venyviä ja vanuvia. Huuhteluaineen avulla olisin voinut pidentää noidenkin vaatteiden elinikää.

Huuhteluainetta käytettäessä pyykin kuivaus vie vähemmän aikaa sillä tekstiili sitoo itseensä vähemmän vettä pesussa. Mikä taas säästää sekä aikaa, että energiaa. Huuhteluaine voi vähentää tekstiilien kosteutta ja tästä syystä pyykinkuivaus vie vähemmän aikaa.

Puhtaan pyykin tuoksu ja tuntu on yksi ihanimmista asioista, jonka tiedän. Comfort-huuhteluaine tekee vaatteistani pehmeämmän ja kevyemmän tuntuisia. Tuoksu säilyy vaatteissa yllättävän pitkään ja mikä tärkeitä, vaatteet tuntuvat raikkailta vielä käytönkin jälkeen. Tämän kun saisin meidän tytöille myös iskostettua; heillä kun on tapana viedä päivän päätteeksi vaatteet likapyykkikoreihin. Vaikkeivat ne vaatteet likaisia olekaan.

Jotkut rakastavat silittämistä. Itse en kuulu tuohon kohderyhmään. Tai ainakaan ole kuulunut. Olen huomannut tämän reilun kuukauden aikana, että silittäminen ei ole enää niin vaivalloista kuin aiemmin. Olen jopa ehkä oppinut nauttimaan silittämisestä. Ottanut sen osana omaa aikaa. Kuunnellut samalla musiikkia ja nauttinut tunteesta, kun silitysrauta liukuu vaatteen pinnalla. Vaatteiden silittäminen on helpompaa. Huuhteluaine siloittaa kuituja, mikä vähentää kitkaa vaatteen ja silitysraudan välillä. Olen myös huomannut sen, että jotkut vaatteet eivät välttämättä tarvitse enää silitystä, sillä huuhteluaine osaltaan voi vähentää ryppyjen määrää pesun ja kuivauksen jälkeen.

Tämän testijakson aikana minusta on kuoriutunut varsinainen huuhteluainehifistelijä. Siinä, missä en aiemmin juurikaan huuhteluainetta käyttänyt saan tätä nykyä tovin jos toisenkin kulumaan kaupan huuhteluaineosastolla. Olen tutustunut perinteisiin huuhteluaineisiin, kuten tuohon Comfort Sensitive -huuhteluaineeseen, mutta myös ilokseni huomannut, että myös huuhteluaineista löytyy kausituoksuja, joita on saatavilla rajoitetun ajan. Kuten esimerkiksi tuo kuvissa näkyvä Comfort Creations Winter Jasmine & Pointsettia -huuhteluaine. Tuulahdus vienoa talven tuoksua.

PUHTAIN JA PEHMOISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,


maanantai 06. marraskuun 2017

5 x marraskuun nujertamisvinkki

20

MOIKKAMOI!

Ei vitsit, jos maanantai alkaa klo 05.00 niin voisi kuvitella, että siitä tulee supertehokas, eikö? Mies lähti aamulennolla reissuun ja itse jäin pohtimaan kaikkia sellaisia juttuja, joiden miettimisen jälkeen saa aivan varmasti unta. Not. Esimerkiksi, että olenkohan nyt muistanut kaikki tärkeät deadlinet. Kaivoin siinä aamun varhaisina tunteina vuoron perään kalenteria ja vuoroin perään sähköpostiviestejä. Kunnes päätin, että hengitä syvään, kaikki on hyvin 🙂

Minne vain sitä meneekin, niin aina puheeksi nousee marraskuu. Small talkin ajankohtainen aihe, josta kaikilla riittää juteltavaa. Inhottava, pimeä, räpiskä kuukausi, josta ei kuulemma ole iloa kenellekään. Mä olen vuosien saatossa oppinut tykkäämään marraskuusta. Kehittänyt ne keinot, joiden avulla luovia läpi piiiiitkän ja pimeän kuukauden. Joka ei itse asiassa tunnu niin pitkältä kuin aiemmin. Pimeältä kylläkin, mutta sekin on vain plussaa!

Instan puolella seuraajat ovatkin huomanneet, että meitsi on saanut jälleen itseään niskasta kiinni urheilun suhteen. Ja tiedättekö mitä? Olo on mitä euforisin. Ihminen on luotu liikkumaan, siitä ei pääse mihinkään. Tapani mukaan aloitin taas juoksemisen himpun verran liian ahneesti. Viime viikon kolme lenkkiä kerryttivät kilometrejä liki 30. Sykkeet huitelivat turhan korkealla ja oikea polvi alkoi reistailemaan. Mutta pääasia, ettei se kesällä vihoitellut selän nivelrikko ole ottanut pahakseen juoksemisesta. Tosin nyt olen valikoinut reitit huolellisemmin ja juossut asfaltilla mahdollisimman vähän.

1. Marraskuun lenkit ovat kautta aikain olleet itselleni elinehto marraskuusta selviytymiseen. Silloin kun juoksin säännöllisemmin odotin jo töissä kotiin pääsyä. Sitä kun pääsen räpiskään ja pimeään kuuntelemaan musiikkia ja viettämään laatuaikaa itseni kanssa. Lenkkipoluilla ei ole juurikaan ruuhkaa marraskuun iltoina. Satunnaisia koiran ulkoiluttajia tulee vastaan harvakseltaan. Jollain masokistisella tavalla rakastan juosta sateella. Ollakin, että gore-texini vetelevät viimeisiään. Tai ainakaan eivät enää juurikaan vettä pidä. Se näky, kun auton valot heijastuvat vesilätäkköihin on jotenkin kiva. Salaperäinen ja houkutteleva.

2.   Kun liikun, niin se menee käsikädessä terveellisesti syömisen kanssa. Eilen tosin lipsahti pullan puolelle, kun oltiin miehen kanssa kahvilla keskustassa, mutta osa sitä hyvinvointia on osata olla itselleen armollinen. Nautittiin pullat ja päiväkahvit hyvillä mielin. Tänään pullat on unohdettu ja pyöräytetty maanantain kunniaksi pitkästä aikaa raakakakku. Siinä maistui jo pienesti joulu ja pala suklaaraakakakkua iltapäiväkahvin kanssa piristi muuten synkkää maanantaipäivää.

3.   Sen sisäistäminen, että aika aikaansa kutakin. Uskon ajattelun voimaan ja varsinkin silloin, kun mieli yrittää muuten vetää matalaksi. Milloin muulloin on yhtä ihana avata kotiovi kuin marraskuussa? Tuoksuttaa kodin tuoksu ja tuntea lämpö poskilla. Sen takia mulla on tapana jättää aina eteiseen valo ulos lähteissäni. Ihan jo koirankin takia, mutta on monin verroin kivempi tulla kotiin, jossa on tunnelmavalo päällä. Sen sisäistäminen, että me ei tälle marraskuulle mitään voida, auttaa myös. Kuten aika monen asian kanssa; mikäli ne on sellaisia, joihin emme voi vaikuttaa, niin turha tapella vastaan. Edes periaatteesta 😉

4.  Näinä marraskuun päivinä olen kehitellyt itselleni juoksemisen lisäksi uuden harrastuksen; nukkuminen. Joka ilta nukahdan sohvalle. Ei tule leffailloista mitään, mutta silti rakastan sitä tunnetta, kun saan vain kääntää kylkeä ja todeta urheiluruudun juuri alkaneet. Huomata, että mulla on vielä pari tuntia hyvää nukkumisaikaa ennen kuin siirrytään sänkyyn nukkumaan. Viikonloppuna tuli vedeltyä kellon ympäri ja voin sanoa, että siinä missä usein ylipitkät unet saavat mut kahta kauheammin väsyneeksi, niin nyt ne ovat vain tehneet hyvää. Liekö vieläkin jotain aikaeroväsymystä…

5.  Huomaan marraskuussa pesänrakennusviettini olevan kaikista vahvimmillaan. Sitä myötä trendin aallonharjalla oleva hyggeily ja kotoilu. Ojentelen tämän tästä sohvatyynyjä, heittelen sinne tänne torkkupeittoja ja kaivan esiin uusvanhoja kynttilänjalkoja. Poltan kynttilöitä niin, että patterit saa liki vääntää minimille. Takkapuut uhkaavat usein jo marraskuun iltojen ansiosta loppua. Tänä vuonna uutena pesänrakennusvietin kohteeksi on joutunut sänky. Mikä sen ihanampaa kun kömpiä sieltä sohvalta valmiiksi avattuun sänkyyn. Sillain, että peiton kulma on vedetty auki, kuten hotelleissa konsanaan.

Ah, gotta love November ♥ Olenko jälleen outo lintu vai onko siellä ruudun toisella puolella myös muita marraskuun puolesta puhujia? 🙂

MAANANTAITERKKUSIN,

PS. resepti tuohon raakakakkuun; pohjaan surautin desin auringonkukansiemeniä, desin manteleita ja puoli desiä cashew-pähkinöitä. Ripaus suolaa, puoli desiä raakakaakaojauhetta, loraus hunajaa  ja puoli desiä kookosöljyä. Painelin sen irtopohjavuoan pohjalle. Täytteeseen jouti neljä ylikypsää banaania, kaksi parhaimmat päivät nähnyttä avokadoa ja raakakaakaojauhetta iiiso huiskautus. Vajaa desi kookosöljyä ja 1 rkl kanelia. Surautin sileäksi ja kaadoin irtopohjavuokaan. Annoin tekeytyä jääkaapissa kolmisen tuntia ja koristelin raastetulla appelsiiniraakasuklaalla.

 


sunnuntai 05. marraskuun 2017

Kiireisen tyypin ”on the go” -lounas & arvonta

74

SULOISTA SUNNUNTAIHUOMENTA IHANAT!

Sanotaan, että ruuhkavuodet ovat klisee. Käsite, jonka joku on keksinyt helpottamaan meitä keski-iän kourissa olevia. Jotta voimme samaistua toisiimme ja tuntea, että emme ole yksin kiireemme kanssa. Useimmiten äitejä, mutta yhtälailla ruuhkavuodet koettelevat isiäkin. Myös lapsettomia, joiden ura on nousujohteessa. Olen pyrkinyt tietoisesti hidastamaan elämää. Mutta vainka kuinka pyristelenkin kiirettä vastaan, niin fakta on, että niitä kiireisiäkin päiviä mahtuu kalenteriin. Niitä, kun huomaat iltapäivällä kello neljän jälkeen, että olet käyttänyt koko päivän polttoaineena aamupalalla nauttimaasi kaurapuuroa. Ihmettelet voimatonta ja ärtynyttä olotilaasi, kunnes tajuat, että asialle olisi pitänyt ehtiä tekemään jotain. Olisi pitänyt ehtiä syömään. Kiitos kaupallisen yhteistyön Knorrin kanssa pääsin tutustumaan paremmin helppoihin ja herkullisiin lounasratkaisuihin, nimittäin Knorrin Snack Poteihin.

”Juoksen autosta sisään, rapsutan pikaisesti koiraa tervehdykseksi, heitän takin kaulahuiveineen eteisen tuolille. Napsaisen vedenkeittimen päälle ja kun vesi kiehuu, tarkistan sähköpostit puhelimestani. Avaan lounaspurkin kannen ja kaadan spagettien päälle kiehuvaa vettä. Hyvä, viisi minuuttia aikaa vastata pariin tärkeään sähköpostiin. Juoksen yläkertaan tietokoneen ääreen. Joitain asioita, kun ei voi vain hoitaa kännykän välityksellä. Mietin mielessäni, että onneksi näitä näin kiireisiä päiviä ei liiemmin viikon varrelta löydy. Mielessäni kiitän sitä, että joku on keksinyt meille kiireisille lounaan, jonka valmistamiseen ei montaa minuuttia mene. Lounaan, jonka mausta ei kuitenkaan ole tingitty. Lounaan, jonka voi nauttia suoraan purkista. Lounaan, jonka voi napata mukaan matkaan.”

Meillä on pari kertaa syksyn aikana ostettu kaupan kuivahyllyltä löytyviä suloisia pikkupurnukoita. Kiehautettu vettä ja odotettu muutama minuutti. Lapset ovat näitä nauttineet koulun jälkeen, mikäli ovat olleet kovin nälkäisiä. Täytyy rehellisesti myöntää, että alkujaan itselläni oli Knorrin Snack Pot -ateriaratkaisuja kohtaan hieman epäluuloja; voiko noin hyvää saada aikaan noin helposti? Muutaman haarukallisen olen lasten kipoista maistanut tämän syksyn aikana ja vakuuttunut, että aterian valmistamisen helppous ei tarkoita sitä, että mausta tai laadusta on tingitty.

”Kipaisen portaat takaisin alakertaan ja mietin, että miksi täytyy juosta. Pysähdyn, vedän henkeä ja jatkan matkaa kävellen. Lattia narisee jalan alla kohti keittiötä kävellessäni. Tuttu ja turvallinen tunne. Tuttu ja turvallinen on myös tuoksu keittiössä. Se, joka tulee Knorrin Snack Pot:sta. Tänään kiirepäivän lounaaksi valikoitui Spaghetti Carbonara. Suussa sulava kermainen kinkkuspaghetti. Sen sijaan, että olisin ottanut lounaani tällä kertaa automatkalle mukaan, päätän rauhoittua hetkeksi syömään. Istun eteisen tuolille ja sallin itseni hengähtää. Rauhassa syöminen ja ruokaan keskittyminen kun ovat asioita, joista en mielelläni tingi.”

Knorrin Snack Potit ovat tulleet viime aikoina itselleni tutuksi työpäivien nopeana ja herkullisena lounaana. Aamulla jääkaappiin katsoessani ja todetessani, että eipä sieltä mitään lounaaksi kelpaavaa löydy, olen heittänyt kassin pohjalle Snack Potin ja lähtenyt töihin. Keittänyt töissä vettä ja syönyt lounaan suoraan purkista työpisteelläni. Tai ajan niin salliessa nauttinut lounaani posliinilautaselta. Kiireisen arjen luksusta. Nämä on the go -tuotteet mahdollistavat myös sen, että ne kulkevat vaivattomasti mukana ei vain töissä vaan myös esimerkiksi työmatkoilla, harrastuksissa ja matkoilla. Termariin mukaan kuumaa vettä ja maittava lounas tai välipala on valmista nautittavaksi paikasta riippumatta.

”Nousen ylös nojatuolista, laitan haarukan astianpesukoneeseen ja roskat roskiin. Huomaan, että nojatuolin, jolla juuri istuin on vallannut tuo koiraystäväni. Katsoen kulmiensa alta kuin pyytäen hetken läsnäoloa. En malta olla ottamatta kiireen keskellä hetkeä ja upottaa sormet toisen pehmeään turkkiin. Tuntuu, että siinä missä vielä vartti aiemmin olin melkein nälkäkiukun partaalla, hymyilee elämä yhtäkkiä. Päätän, että vaikka monista asioista kiireen keskellä joudunkin tinkimään, niin maistuva lounas ei ole yksi niistä. Jätän Tobyn nukkumaan tuolille, puen takin ylle ja riennän seuraavaan tapaamiseen.”

Tuoteperheestä löytyy yhteensä viisi vaihtoehtoa meille kiireisille. Meidän perheessä on testattu ja maukkaiksi havaittu Knorr Snack Pot Spaghetti Bolognese, Knorr Snack Pot Spaghetti Napoli ja Knorr Snack Pot Spaghetti Carbonara. Seuraavan kerran täytyy ostaa Knorr Snack Pot Perunamuusi pekonilla sekä Knorr Snack Pot Rice Curry. Nämä maukkaat ja nopeat kiireisen tyypin päivän pelastajat ovat melko lompakkoystävällisiäkin; hinta purkilliselle hyvää on vähän yli euron luokkaa.

Missä tilanteessa Knorrin helppo ja maukas, 5 minuutissa valmistuva
lämmin välipala Snack Pot olisi sinulle täydellinen ateriaratkaisu?  🙂

Vastaamalla ylläolevaan kysymykseen tämän postauksen kommenttiosiossa, olet mukana huikean tuotepaketin arvonnassa mukana. Knorrin Snack Pot -tuotepaketti sisältää kaikki viisi herkullista makua. Arvonta-aika alkaa nyt ja päättyy viikon päästä sunnuntaina klo 12.00. Arvonnan säännöt löydätte täältä.

SULOISTA SUNNUNTAIN JATKOA TOIVOTELLEN,


torstai 02. marraskuun 2017

Onko kateus ansaittua?

54

MOIKKAMOI IHANAT!

Piti kertomani teille tänään lounasleipien kuninkaista, sellaisista jotka vievät tajunnan mennessään. Mutta, kuten niin usein aiemminkin niin nytkin aihe muuttui viime metreillä. Kävin aamupäivällä juoksemassa tunnin lenkin ja sen aikana tuli pohdittua, tapani mukaan, elämää. Ajankohtaisia aiheita ja sitä, miten ne minuun vaikuttavat. Miten koen ne ja mikä on kantani niihin. Tällä kertaa pohdin eilen julkistettuja verotietoja. Niiden aiheuttamaa kateutta. Tässä vaiheessa on pakko sanoa, että kirjoitan jälleen tätäkin postausta sydän auki ja hieman haavoilla, joten don’t shoot the messenger. Kateus, raha ja onnellisuus kun ovat arkoja asioita ja saattavat aiheuttaa kiivastakin keskustelua.

Aloin miettimään sitä, että miksi meitä laitetaan järjestykseen tienistien mukaan? Mitä hyötyä siitä on ja kenelle? Lööpit huutavat, että katso, mitä naapurisi tienaa tämän linkin takaa. Voisi kysyä, että ketä kiinnostaa? No varmasti monia kiinnostaa, mutta silti en näe tätä jutun juonta. Miksi mun täytyisi tietää, mitä naapurini tienaa? Jotta voisin kadehtia häntä? Kertokaa mulle, jos tiedätte syyn, että miksi verotietoja julkaistaan 🙂 Miksi tehdään erillisiä uutisia siitä, jossa kuuluisia bloggaajia laitetaan tulojen mukaan järjestykseen? Kertomatta kuitenkaan, että onko blogi ainoa elanto vai tuleeko raha jostain muustakin työstä. Saaden aikaan sen, että useat voivat vetää johtopäätöksen bloggaajien ”helposta rahasta”. Siellä ne vain istuvat sohvalla kahvikuppi kädessä ja esittelevät uusinta joulunumeroa 😉 Liksa juoksee ja elämä hymyilee. Kamerakalusto päivittyy ja juostaan kokkareilta kokkareille.

Kaikkihan me tiedämme, että jokainen työ on arvokasta. Jokainen työ vaatii sinulta panoksen. Kenellekään työstä ansaittu raha ei tule ilmaiseksi. Sen verran itsekin klikkasin jotain linkkiä, että näin lukuja, joissa oli kuusi nollaa perässä. Toisen sarakkeen luvussa oli vain viisi nollaa. Hetken ajattelin, että voi vitsit, jos olisi noin rikas, niin voisi vaan matkustella. Ei tarvitsisi vertailla lentoyhtiöitä tai hotelleja. Voisi kääntyä lentokoneeseen astuessaan sinne vasemmalle oikean sijaan. Mutta hei, olisiko se elämää jota haluaisin elää? Todennäköisesti ei. Jotenkin sitä on vaan niin kovin kiitollinen ja nöyrä, kun tietää, että perheellä on katto pään päällä ja varaa ostaa ruokaa. Kaikilla kun edes näin hyvin asiat eivät ole. Tietämättä, mistä miljonäärien rahat tulevat, niin en voi muuta kuin ajatella, että good for them. Ei se ole minulta pois, jos joku miljonäärisuvun vesa on syntynyt kultalusikka suussa ja elää numeroiden valossa hyvää elämää. Mutta tiedämmekö, mikä on totuus numeroiden takana? Emme.

”No se on yrittäjä, sehän tienaa miljoonia!” ”No kun se möi sen yrityksensä, niin sehän elää leppoisasti loppuelämän!” Olen törmännyt tämän pienen elämäni aikana hurjan paljon olettamuksiin. Olettamuksiin siitä, että miten asiat on mennyt. Varmaan tietoon siitä, että sillä naapurin Maralla on eläke turvattu, kun möi yrityksensä ja ajelee sillä uuden karhealla Audilla. Itse kartan olettamasta mitään. En näe syytä, miksi pitäisi olettaa muiden ihmisten elämästä pienintäkään häivää. Omasta puolestani voin vain sanoa sen, että olen törmännyt vastaavanlaisiin olettamuksiin koskien itseäni. Me bloggaajat olemme tietyllä tapaa julkista riistaa. Olemme tiemme valinneet. Mutta tuskin kukaan meistä on teflonista.

Olen jättänyt julkaisematta kaksi kommenttia. Toinen koski sitä, miten käsittelen suruani vanhempieni kuollessa. Meni ihon alle ja satutti. Toinen tuli reissussa ollessamme, jonka valitettavasti menin poistamaan.  Olisin nimittäin halunnut sitä tässä yhteydessä siteerata. Eräs ihminen sylki päälleni ryöpyn kateutta. Kateutta siitä, että näemme maailmaa. Koin että sen sijaan, että olisin paneutunut hänelle vastaamaan ja pilannut pahalla mielellä lomani, lakaisin kommentin maton alle. En mielestäni ole tilivelvollinen kenellekään, mutta se, miten tähän elämänvaiheeseen on päästy on vaatinut paljon työtä. Se ei ole tullut helpolla. Vai oletko sinä valmis perustamaan yrityksen, ottamaan liki miljoonan euron investointilainan ja valvomaan öitä seuraavan päivän erääntyvien ostolaskujen takia? Sen takia, että ostolaskuja erääntyy 67 000 eurolla ja firman tilillä on vain 3720 euroa? Tuntien häpeää siitä, että joudut lakki kourassa kääntymään maksujärjestelyasioissa velkojiin. Takaamaan omalla nimelläsi ja omaisuudellasi nuokin velat. Tietäen, että olet henkilökohtaisessa konkurssissa, ellet saa niitä hoidettua.

Elämä ei ole aina niin helppoa, miltä se näyttää. Kateus kalskahtaa omaan korvaani negatiivisena. Minut on opetettu kotona olemaan kadehtimatta. Olen todistanut sivusta, kuinka paljon pahaa jälkeä kateus saa aikaan. Kateus sellaisilta ihmisiltä, jotka ovat verisukulaisia. Olen nähnyt, miten kateus sairastuttaa ihmisen henkisesti. Se ei ole kivaa katseltavaa.  Sanotaan, että sääli on sairautta. Mutta mielestäni sitä on myös kateus, jos se menee liiallisuuksiin. Kateus usein liittyy rahaan, mutta valitettavasti usein myös perheeseen ja onneen. Tietyllä tapaa ajattelen, että kateus voi olla myös hyvällä tavalla motivoivaa. ”Hei, toi on pystynyt tuohon, ehkä mäkin pystyn.”

Jos on pakko laittaa ihmisiä järjestykseen, niin miksemme laita ihmisiä järjestykseen sen perustella, kenellä on kultaisin sydän? Sen perusteella, kenen hymy valaisee maailman? Kenen silmät heijastavat elämänkokemusta ja antavat sinullekin toivoa? Tiedän, että multa puuttuu monia geenejä 🙂 Muun muassa se kateusgeeni. Mutta jos sellainen olisi, niin voisin kadehtia teitä, joilla on vanhemmat elossa. Isä kenen kanssa keskustella maailman talouden jamasta. Jonka tietotaito on sitä luokkaa, että otat iskän mieluusti mukaan lähipubin tietovisaan vaikka se olisikin niin uncool viedä oma iskä sinne kavereitten keskelle. Voisin kadehtia teitä, joilla on äiti elossa. Äiti, kuka tekee maailman parasta hirvipataa. Joka on maailman pihein, mutta kerran vuodessa revittelee ja ostaa merkkivaatteen. Hihittelen tulee sen kanssa kotiin ja sanoo ääneen peilin edessä, että olikohan tää nyt fiksu ostos. Palauttaa merkkivaatteen kauppaan, sillä mieluummin laittaa nuokin rahat perheen yhteisen hyvinvoinnin eteen. Olette etuoikeutettuja. Mutta suostunko teitä kadehtimaan? En, vaan olen sydämeni pohjasta onnellinen teidän puolestanne ♥

Joten rakkaat ystävät, muistetaan että asioilla on aina kaksi puolta. Minua ei kannata kadehtia. Tai jos kadehditte, niin tehkää se vaikka sen takia, että olen elämää täynnä ja katson maailmaa positiivisten lasien läpi. Ajatelkaa, että teilläkin on mahdollisuus siihen. Työtä se ehkä vaatii, mutta kuulkaas kun ei ole olemassa ilmaisia lounaita. Onko kateus ansaittua? Voi kunpa osaisin tuohon vastata järkevästi. Kateus silloin, kun se on negatiivista ei ole missään tapauksessa mielestäni ansaittua. Kukaan tuskin tuntee ylpeyttä ollessaan negatiivisen, pahansuopaisen kateuden kohde. Positiivisen kateuden kohteena oleminen taas tavallaan on ansaittua. Mutta en tosin näe miksi kenenkään pitäisi huomionhakuisesti kerjätä kateellisuutta ympäristöstään. Käyttäytyä niin, että brassailisi omaisuudellaan tai nauttisi kateuden kohteena olemisesta.

Hei, jatketaan huomenna taas siirapilla ja hunajalla. Ehkä niillä lounasleivillä tai sitten ei. Takataskussa on myös yksi superhyvä glögiohjekin. Ehkä se voisi sopia perjantaille 🙂

TORSTAITERKUIN,

 


keskiviikko 01. marraskuun 2017

Terveellisempiä ja herkullisempia snäxejä

10

MOIKKAMOI!

Napostelija ja herkkusuu. Nautiskelija ja välipala-addikti. Sellainen minä olen. Olen yrittänyt vierottaa itseni napostelusta. Tai ainakin napostella astetta terveellisempiä herkkuja. Kaupallinen yhteistyö Närpiön Vihanneksen kanssa tuli kreivin aikaan; pääsin tutustumaan nimittäin Närpiön Vihanneksen #Snäxeihin. Eikä mihin tahansa snäkseihin vaan suloisen herkullisiin oransseihin ja punaisiin helmitomaatteihin. Tomaattejahan on sen seitsemää sorttia, mutta nämä helmitomaatit ihastuttavat niin maullaan kuin ulkonäölläänkin. Usein pitkällä automatkalla käsi hamuaa keskikonsolista jotain suuhun pantavaa. Maitokaupasta kotiin töiden jälkeen kurvatessa sitä turvautuu tämän tästä kassalla myytäviin snackseihin, niihin ei niin terveellisiin välipaloihin. Valitettavasti. Kotona ruokaa laittaessaan on jo usein kovin nälkä. Tulee syötyä kuormasta, maisteltua kattiloista tai pahimmassa tapauksessa puputettua leipää ja kun ruoka on valmista ei enää välttämättä ole nälkä. ID

Nämä kaikki naposteluni voisin korvata #Snäxeillä. Nämä maukkaat helmitomaatit iskevät myös tuohon napostelurakoon. Auttavat pahimpaan nälkään, mutta kuitenkaan eivät täytä liikaa. Snäxit on siitä ihania, että ne ovat pakattu käteviin muovipikareihin. Just sopivan kokoisiin muovipikareihin, jotka on helppo ottaa mukaan niin töihin kuin esimerkiksi leffateatteriinkin. Tuo muovipikari oli kuin tehty oman autoni juomatelineeseen. Ja mikä parasta, Snäxejä ei tarvitse pestä laisinkaan. Joten kun käsi hamuaa autossa etupenkin kauppakassista leivänpalaa, voi se vastedes suosiolla osua muovipikariin, jossa on syöntivalmiita #Snäxejä. Kotimaisuus on iso plussa sekä se, että tuotteita on saatavilla vuoden ympäri.

Eräänä maanantaiaamuna pikkuisempi valitteli vielä nälkäänsä juuri ennen kouluun lähtöä. Oli syönyt kyllä jo aamupalan, mutta jotain teki mieli. Pitkä koulupäivä oli edessä ja istutin pikkuisen sohvalle. Annoin käteen muovipikarillisen täynnä herkullisia ja laadukkaita helmitomaatteja. Alta aikayksikön sai kaverin kanssaan sohvalle. Helmitomaatit maistuivat myös tuolle karvaiselle kaverille 🙂

Koska jaettu ilo on paras ilo, niin halusin yllättää myös työkaverini terveellisemmillä #Snäxeillä. Kävin tarjoamassa pikarista herkullisia välipaloja maanantaiaamupäivällä niin toimiston kuin tuotannonkin väelle. Jätin yhden pikarin yllätykseksi trukin päälle ja toisen eurolavalle. Sain vastalahjaksi hymyjä, sanattomia kiitoksia. Tietokoneen äärellä käsi kävi napostelemassa helmitomaatteja tämän tästä. Kuin huomaamattaan siitä saa muuten vitamiineja pitkän talven varalle, kun valitsee naposteltavat huolella.

Välipalana, leffaeväänä, napostelemiseen. Läheisten ilahduttamiseen ja salaattien kruunaamiseen. Kyllä musta tuntuu, että Närpiön Vihanneksen sympaattiset ja seuralliset #Snäxit ovat tulleet meidän perheeseen jäädäkseen 🙂

Missä tilanteissa sinä korvaisit perinteiset napostelut herkullisilla #Snäxeillä?

KIVAA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,

 


« Vanhemmat
Uudemmat »