tiistai 13. marraskuun 2018

Mitäs, jos vain lopetettaisiin valittaminen?

22

MOIKKAMOI!

Hei huomasitteko muuten, että neljän jälkeen töistä lähteissä oli kirkkaampaa kuin moneen päivään? Hämärää, mutta kirkasta. Ainakin täällä Tampereen seudulla oli. Ja mikä hassuinta, tuli yhtäkkiä keväinen fiilis 😀 Olen ihan samoilla linjoilla kuin noin 99,9% meistä suomalaisista; marraskuu on tositosi pimeä ja välillä tuntuu, että se on todellakin sieltä syvältä. Mutta, vuosien varrella olen tullut siihen tulokseen, että a) se marraskuu loppuu jossain vaiheessa ja b) ei se valittamalla parane. Niin kuin ei parane mikään muukaan asia tässä elämässä. Positiivisuus ruokkii positiivisuutta. Samaa mieltä olen valittamisesta. Huomaan itsekin valittavani välillä pimeydestä, mutta ehkä se on se positiivisuus, jota syntyessä annosteltiin mulle muutama kauhallinen liikaa, mikä auttaa kahlaamaan läpi marraskuun.

Itse uskon ajatuksen voimaan. Siihen, että kun osaa kääntää ajatusnappulat kaakkoon (missä positiivisuus ja tsemppi sijaitsee), niin aika monesta asiasta selviää. Myös marraskuusta. Mä huomaan, että saan marraskuun pimeillä energiaa siitä, että pyrin ajattelemaan positiivisesti. Löytämään marraskuustakin niitä positiivisia puolia. Kun oikeasti osaa viisveisata siitä, että se aurinko on ja pysyy piilossa ja kanavoi energiansa vaikka kynttilänvalossa hyggeilyyn, huomaa yhtäkkiä marraskuun selän taittuneen.

Helppo olisi jäädä vellomaan itsesääliin sohvannurkaan, kun silmät lurpsii väkisin kiinni. Antaa marraskuun varastaa viimeisetkin energian rippeet. Mutta tiedättekö mitä? Sekin on ihan sallittua. Itse tosin olen saanut marraskuusta ystävän itselleni, kun olen lähtenyt  ulos. Vaikka sitten vain kävelylenkille, mutta ulos kuitenkin. Mikään ei ole ihanampaa, kun avata kotiovi ja astua sisään marraskuisessa pimeydessä heitetyn lenkin jälkeen.

Aika moni asia on sellainen, joihin pystymme itse vaikuttamaan. Marraskuu ja sen pimeys taas lukeutuvat niihin, joille me emme voi mitään. Omalle ajatusmaailmamme taas useimmiten pystymme tekemään jotain (poislukien toki mielen sairastumiset sun muut vakavat jutut). Mutta niin kauan kuin ei ole sen vakavammasta asiasta kyse kuin marraskuusta, ajanjaksosta joka kestää vaivaiset 720 tuntia, niin mitäs jos vain lopettaisiin valittaminen ja kanavoitaisiin energiamme johonkin muuhun? Somefeedit ovat viime päivinä täyttyneet marraskuumasentelusta, mutta eihän sen näin täytyisi olla. Kokeillaanko miltä tuntuu, jos vain annettaisiin marraskuulle piutpaut ja jatkettaisiin elämää niin kuin ei oltaisiin koskaan tähän mörkömarraskuuhun törmättykään?

Onko siellä ruutujen toisella puolella ketään muuta, joka kuuluu mun kanssani tuohon 0,1% suomalaisista? Heistä, keiden mielestä marraskuu on ihan jees ♥ Viime vuonna jaoin viisi marraskuun nujertamisvinkkiäni. Sen verran olen vuodessa kasvanut ajatuksen tasolla, että enää en yritä edes nujertaa marraskuuta. Sillä minkä mä tälle marraskuulle voin. Some things never change 😉 Nyt hämmentämään iltaruoaksi valmistuvaa riisipuuroa ja sytyttämään muutaman kynttilän lisää. Jos Mr. Marraskuun perimmäisenä tarkoituksena on saada  ihmiset nauttimaan kotona olemisesta, niin siinä hän on jälleen tänä vuonna onnistunut.

TUNNELMALLISTA TIISTAI-ILTAA TOIVOTTAEN,

PS. kuvista ei oikein näe, mutta ostin sellaisen jouluvalovaloverhosysteemin (hmm…) verhon taakse olohuoneeseen ja tuntuu, että olkkarissa paistaa koko ajan aurinko, vaikka ulkona onkin pilkkopimeää!

 


torstai 01. marraskuun 2018

Vilukissan untuvanpehmeä ystävä & isänpäivälahjavinkki

0

Kaupallinen yhteistyö: Joutsen

ILTAPÄIVÄÄ IHANAT!

Tehän tiedätte, että vietän mielelläni aikaa sohvan nurkassa. Todella paljon aikaa sohvan nurkassa. Äänikirjoja kuunnellen, lehtiä lukien. Kahvikuppi kädessä, tyhjyyttä tuijotellen. Ajatuksissani. Minulle sohvannurkka edustaa samaa kuin monelle joogasali. Siellä saan nollattua ajatukseni ja palauduttua. Kiireisen elämän keskellä olen hurjan onnellinen, että olen löytänyt sen minulle sopivan tavan nollata ajatukset.  Sain kaupallisen yhteistyön myötä Joutsenelta Kulkuri-untuvaviltin, jonka alle olen hyvillä mielin viime aikoina käpertynyt. Fiilistellyt lokakuun sadeiltoja yhtälailla kuin niitä ihania kirpsakoita pakkaspäiviäkin. Tuntenut päälläni höyhenenkevyen viltin painon, joka tarvittaessa lämmittää, mutta ei ikinä liikaa. 

En tiedä voiko materiaan rakastua, mutta tähän höyhenenkevyeen untuvatorkkupeittoon olen silmittömän ihastunut. Koukuttunutkin siinä määrin, että kuskaan tuota torkkupeittoa alakerrasta yläkertaan ja toisinpäin. Se seuraa minua, minne ikinä menenkin. Kulkurin mukana tulee muuten pieni pussukka, johon sen saa pakattua esimerkiksi matkoille mukaan! Tykkään, että tämä elämänlaatua huomattavasti parantava uusi seuralaiseni tuolla sohvannurkassa on myös sisustukseenkin sopiva.

Kulkuria on saatavilla antrasiitin lisäksi myös tummansinisenä ja tummanruskeana. Eli just niinä väreinä, jotka sopivat monen suomalaisen sisustukseen. Enää torkkupeitto ei tarkoita sitä nyppyyntynyttä kauhtanaa, joka piilotetaan katseilta silloin kun sitä ei käytetä. Kulkuri kestää katsetta, niin sohvannurkassa kuin esimerkiksi rapujuhlissa hartioiden lämmittäjänä. Ja siinä, missä Kulkurin edeltäjät eli villashaalit pistelivät ja kutittivat, tuntuu tämä vilukissan uusi ystävä päällä erittäin miellyttävältä.ID

Itseäni perheyrityksen osakkaana kiehtoo perheyritys Joutsenen sympaattinen ja luonnonläheinen tarina. ”Joutsen Finland Oy on syntynyt vuosikymmenten ja sukupolvien ammattitaidosta sekä intohimosta laatuun. Olemme maailman pohjoisin untuvatuotteiden valmistaja ja ylpeitä siitä, mitä luonto on meille opettanut.” Takana on vuosia jo yli 80 ja kokemuksesta tiedän, että yrittäminen Suomessa on kovaa työtä. Sinnikkäimmät ja liikeideaansa luottavat pärjäävät. Kuten Joutsen. Kun toimitaan laatu, osaaminen ja asiakaspalvelu edellä ja kun toiminnasta kuvastuu rakkaus siihen mitä tekee, on tuloksena aina jotain hyvää. ”Perheyrityksen tarina alkoi jo 1936, kun Marius Pedersen sai liikeidean katsellessaan vaimonsa, Saiman, pesevän höyheniä saunassa. Harrastuksena alkanut toiminta kasvoi yritykseksi ja työllisti nopeasti koko perheen. Marius tiesi jo tuolloin, että osaaminen, laatu ja erinomainen asiakaspalvelu olisivat yrityksen kantavat periaatteet.”

Vastuullisuus ja eettisyys ovat yksiä Joutsenen kantavia arvoja. Joutsenen käyttämä untuva on aina lihantuotannon ylijäämätuotetta ja kaikki untuva tulee EU:n alueelta. ”Emme koskaan ole käyttäneet eläviltä linnuilta nypittyä untuvaa. Joutsen on eurooppalaisen höyhenjärjestö EDFAn jäsen, joka kieltää kaikkia jäseniään käyttämästä elävältä nypittyä untuvaa.” Vuodevaatteissa käytetään pieneltä osin myös suomalaista hanhenuntuvaa ja saaristostamme pesintäkauden jälkeen kerättyä haahkanuntuvaa. Jokaisen untuvaerän alkuperän voi tarkastaa eränumeron perusteella. Joutsenen intohimosta tekemiseensä kertoo sekin, että Joutsen Finland rakensi 2015 uuden vuodevaatetehtaan Riihimäelle. Kotimainen tekstiilituotanto on ollut katoavaa, joten sydäntä lämmittää, että meillä täällä Suomessa on tehdas, jossa valmistuu aidosti kotimaisia tuotteita. 

Untuva on ollut itselleni melko vieras materiaali, mutta nyt siihen on tullut tämän yhteistyön myötä tutustuttua paremmin. Toki jo aimminkin, kevytuntuvatakin myötä, mutta nyt Kulkuri untuvaviltin myötä olen ottanut tuosta luonnonihmeestä enemmän selvää. Sillä vieläkin on käsittämätöntä, miten niin kevyt viltti voi olla niin tajuttoman lämmin. Silloin kun lämpöä tarvitsee. Kertaakaan ei ole kuitenkaan tullut oloa, että tekisi mieli hivuttaa toinen jalka pois viltin alta. Untuva on orgaaninen, pitkäikäinen ja ekologinen materiaali. Untuva on maailman tehokkain lämmöneristäjä teknisesti ottaen ja samalla myös kaikista luonnollisin. Kulkuri viltissä on 100% untuvasisus ja päällä ultralight mikrokuitukangas. Joutsenella untuvalle ei tehdä mitään kemiallista käsittelyä – ainoastaan monivaiheinen pesu ja kuivaus, joka poistaa siitä kaikki mahdolliset epäpuhtaudet.

Huomaattekin varmasti tekstin pituudesta ja paatoksesta, kuinka hurahtanut aiheeseen olen 🙂 Alunperin piti ottaa postauksen kulmaksi sisustus, mutta Joutsenen tarina ja untuvan ihanuus taisivat viedä hieman mennessään. Sen verran vielä kerron teille untuvasta, että Joutsenen untuvatuotteiden huoltaminen on helppoa; pesu kotioloissa ja kuivatus riittävät. Joskus ihan vain tuuletuskin. Puhtaana ja raikkaana untuvatuote on parhaimmillaan!

Isänpäivä lähestyy ja veikkaan, että jokainen isi ilahtuisi pehmeästä paketista. Varsinkin, kun paketin sisältä paljastuisi 100% rakkautta Kulkuri -untuvaviltin myötä ♥
HUOM! 1.-11.11.2018 Kulkuri on tarjouksessa hintaan 199,00 euroa. Tuotteeseen pääsette tutustumaan paremmin täällä!

Tänä iltana en sujahdakaan heti töiden jälkeen ihanan untuvan lämpöön, vaan suuntaan rakkaan ystävän kanssa vaihtamaan kuulumisia pitkästä aikaa. Syömään ja kuuntelemaan musiikkia. Untuvapeitto ja ystävät – elämän ehdotonta eliittiä!

TORSTAITERKUIN,


tiistai 30. lokakuun 2018

Kotitoimistolla

1

HEPSKUKKUU!

Tällä kertaa en toivota aurinkoista päivää, vaan tyydyn toteamaan, että voihan pimeys. Ihana hämärä, joka laittaa kyllä meikämandoliinin kuvaustaidot todelliseen tulikokeeseen. Tänään on ollut parin kamppiksen kuvaukset ja koska en tajunnut eilen (aurinkoisena!) päivänä vilaista säätiedotusta, niin tässä sitä sitten ollaan. No mutta onneksi jalusta pelastaa jo aika paljon, vaikkei sekään ihmeitä tee. En tykkää käyttää mitään valaistusta kuvauksissa, muuta kuin luonnonvaloa, joten sekin tuo tiettyjä haasteita.

Aika usein multa kysytään, mitä mä teen näinä kotitoimistopäivinä. Millainen päivä mulla on kotona. Se riippuu todella paljon päivästä. Kuten kerroin niin tänään olen kuvannut pari juttua ja mikäli kuvaukset vaativat järjestelyitä, niin toki ne tulee tehtyä ensin. Mikäli kyseessä on ruokakuvaukset, niin ruoanlaittaminen, esillepano ja kuvaaminen saattaa napsaista puolikin päivää. Itse kun en ihan vähällä itseäni ruokakamppiksissakaan päästä, niin yleensä tulee ahnehdittua aika suuritöisiä juttuja 🙂 Kuvien käsittelyä ja kirjoittamista. Sähköposteihin ja kommentteihin vastaamista. Päivätyötöitä. Kotitoimistopäivät ovat ihanan monipuolisia! ID

Mutta, kotitoimistopäivien iloja, niiden kiireistäkin kiireisimpien, on se, että voin samalla laittaa pesukonetta pyörimään, hoitaa koulukuskauksia ja tehdä iltaruoan valmiiksi. Käydä myös lenkillä kesken päivän, kuten tänään. Se tietää vaan sitä, että mikäli kotitoimistopäivän aikana tulee tehtyä muita juttuja kuin niitä töitä, niin sitten töitä tehdään ilta. Kotitoimistopäivinä en tunne käsitettä ”office hours”, vaan töitä tehdään niin kauan kuin niitä on. Ok, no jossain välissä toki vihellän pelin poikki ja laitan pillit pussiin.

Tänään ehdin tanssimaan jopa mattorumbaa kotitoimistopäivänä; työhuoneen matto meni takan eteen, takan edestä matto keittiöön (nukkamatto keittiössä…uhka vai mahdollisuus? :D) ja sitten toin yläkerrasta rullalla olevan maton työhuoneeseen. Tykkään, että sopii hyvin puunvärisen pöydän ja tuolin kanssa. Toisella puolella työhuonetta on aivan päinvastainen tunnelma harmaan nojatuolin myötä. Tiedättekö, että se kesällä kertomani tapettivillitys on saanut taas uudelleen siivet alleen ja haaveilen joka huoneeseen jotain kaunista, vanhan talon tyyliin sopivaa kuviotapettia. Mutta sitten mietin, että sopivatko nämä meidän tekstiilit kuviotapetteihin…ettei tule liian sekavaa? Tai taulut?

Jos aloittaisi tapetoinnin työhuoneesta. Tekisi siitä sellaisen hämärän hyssyn ja tunnelmallisen kirjastohuoneen. Enää ei puutu kuin se kirjahylly ja sitä tänne ei kyllä saa mahtumaan. Mutta toisaalta, koko perhe ”lukee” tänä päivänä kirjansa äänikirjoina, joten ehkä kirjastohuoneen tarkoituksena olisi olla paikka minne mennä kuuntelemaan äänikirjoja. Istua tuon pehmeän nojatuolin syleilyyn ja heittää jalat rahille ♥

Nyt hetkeksi kone kiinni ja iltaruoan pariin. Se on kyllä niin, että tavan kotiruoka on parasta. Tänään vuorossa lasten toiveesta nakkisoppaa. Sekä uunituoretta ruisleipää. Ehkä pitkästä aikaa otan lasillisen jääkylmää maitoakin. Ne tutut ja turvalliset rutiinit, tuoksut ja maut nousevat arvoon arvaamattomaan näin hämärän hyssyssä. Tuovat sitä jotain valoa elämään, jota muuten ei päivän mittaan ole näkynyt. Ehkä lohdutustakin, vaikkei mieli sitä tällä hetkellä kaipaakaan 🙂

TIISTAITERKUIN,

PS. näyttäisi siltä, että tuo peililiukuovi olisi aivan likainen – vaikkei se ole! Hämärän hyssy saa kuviinkin rosoisuutta. Halusin sitä tai en ;D


perjantai 26. lokakuun 2018

Käykö teille koskaan niin…

6

ID …että huomaatte työpaikan pihassa, että roskapussi on repsikan jalkatilassa? Se, mikä piti tiputtaa roskikseen jo kotipihassa.
…että otatte ison hörpyn lasista, jossa ajattelette olevan vissyä ja huomaattekin, että se on vettä?
…että lataatte juuri ennen nukkumaanmenoa kahvinkeittimen aamua varten valmiiksi ja matkalla sänkyyn alatte kuuntelemaan, että mikä siellä keittiössä porisee?
…että ajattelette itseksenne jotain juttua ja saattekin hervottoman kikatuskohtauksen julkisella paikalla?
…että heitätte heviosastolla kurkut ostoskärryyn, lähdette hakemaan mandariineja ja huomaatte, että vieras ihminen lähtee ostoskärryjenne kanssa jatkamaan matkaa? Tai niiden kärryjen, joiden luulitte olevan teidän.
…hoilotatte hyvää biisiä liikennevaloissa ja huomaatte viereisen auton repsikan paikalla olevan hymyilevän teidän soolollenne?
…että löydätte itsenne kotipihasta, kun olisi pitänyt kurvata kotiin kaupan kautta?
…että ajatuksissanne laitatte kätenne pakkaseen ja hapuilette sitä pussia, missä herkut sijaitsee, mutta herkun suuhun laittaessanne huomaattekin, että se on koiran lihapulla?

Juu ei minullekaan, mutta kaverin puolesta vain kyselen ;D Mietittekö koskaan, että kuinka tylsää elämä olisi, jos ei välillä tulisi näitä tällaisia sattumia? Jos se olisi tasaisen harmaata ja tylsää ilman mitään mokailuja? Mä viihdytän päivittäin itseäni (ja ympärillä olevia ihmisiä) mokailemalla ja päästämällä sammakoita suustani. Osaan olla toki korrekti, kun tilanne sellainen on, mutta muuten annan elämän viedä. Elämän suola on se, että osaa nauraa itselleen eikä ota elämää liian vakavasti.

Alunperin piti laittaa teille tänä iltana ne perinteiset eli ruokapainotteiset fredagsmysit, mutta esikoinen sai päähänsä pitää tänään ystävilleen yön yli kestävät Halloween-bileet, joten Marian Bistro on varattu. Sitäpaitsi juniori kysyi, että voitaisko me pitää kaksistaan Posse-katsomoa, ostaa sipsejä ja dippiä. Harvoin sitä tulee vietettyä laatuaikaa jommankumman lapsen kanssa erikseen. Tai syötyä sipsiä ja dippiä. Joten illalla kannetaan kuopuksen herkut eli Kartano -sipsit ja Broadway -dippi yläkertaan ja tehdään maja pikkuisemman sängylle. Telkkari päälle ja lötkötellään jouluvalojen loisteessa villasukat jalassa.

Siihen asti, kunnes mies tulee kotiin ja alkaa perjantai-illan vietto aikuisten tapaan. Se ei kyllä eroa juuri muiden iltojen ohjelmasta, sillä luvassa on muutama jakso sitä samaa sarjaa, johon ollaan koukututtu (Blacklist) ja ehkä lasi punaviiniä sekä muutama raakasuklaapallero pakkasesta (tällä kertaa pitää olla tarkkana, ettei käsi käy koiran lihapullapussilla…) ♥

IHANAA PERJANTAITA TOIVOTELLEN,

PS. Halloween ja perjantaitunnelmia päivittyy illalla varmastikin tuonne Insta Storyn (atmarias) puolelle 🙂

 


sunnuntai 21. lokakuun 2018

Hyvinvointiloman hekumoissa

2

ILTAA IHANAISET, NAURAVAISET…

…blogini lukijat siellä ruutujen toisella puolella! Hei toivottavasti teillä on ollut kiva ja rentouttava viikonloppu ♥ Ja teillä, ketkä olitte viime viikolla syyslomalla, niin toivottavasti sekin oli onnistunut. Te, keillä mahdollinen syysloma on vielä edessä toivottelen ihanaa sellaista. Muistakaahan rentoutua ja levätä. Mikäli mahdollista!

Olen jo pitkään haaveillut hyvinvointilomasta. Joogaretriitistä Balilla tai meditaatiolomasta Santorinilla. Tietäen jossain mieleni sopukoissa, että en yksin sellaiselle kuitenkaan lähtisi. Tajuten, että mun ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Senpä takia otin viime viikon lomani yksi tavoite mielessäni; saada jälleen ruokailut, unet ja liikkumiset balanssiin. Voida vielä paremmin niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Hyvinvointiloma, sellainen tuosta syyslomaviikostani muodostui. Yöunia kellotin järjestäen reilusti yli yhdeksän tuntia, paitsi viimeisenä virallisena lomapäivänä, jolloin heräsin ”jo” kahdeksan tunnin yöunien jälkeen virkeänä uuteen päivään. Tiesin ennen lomaa, että mulla oli univelkaa, mutta en tajunnut sitä olevan ihan noin paljon. Tai sitten se on vain tuo yhtäkkinen pimeys, joka väsyttää. Kympin maissa kun menin lomalla sänkyyn ja laitoin napit korville, niin voin sanoa ettei ollut kerta tai kaksi, kun aamulla piti kelata äänikirjaa rutkasti taaksepäin. Muutamana yönä tuo äänikirja oli jopa lukenut itse itsensä loppuun ja heräsin puhelimen päältä korvanapit ilkeästi selkääni painaen 😀

Jätin heti Kööpenhaminan reissun jälkeen ylimääräiset herkut ja sokerit pois ruokavaliosta ja panostin kasvispitoiseen ruokaan. Aloitin aamuni inkiväärishotilla, msm:llä, macalla ja vitamiineilla. Join vettä joka välissä ja liikuin järkevästi. Päikkäritarvetta en tuntenut yhtenäkään päivänä, sillä yöunet olivat niin hyvät. Se ei toki poissulkenut sitä, ettenkö olisi viettänyt aikaa sohvalla. Todellakin vietin ja oikein ajan kanssa vietinkin. Mutta siinä missä yleensä sohvalla menee silmät väkisin kiinni, ei tällä lomalla vaaraa siitä ollut. Sain jopa luettua Köpiksen tuliaislehdet läpi (varsinkin ne tanskankieliset reseptit tuottivat alkuun vähän hankaluuksia, mutta yllättävästi sitä ruotsinkielen avulla osaa tanskaakin lukea :)).

Hyvinvointilomani yhtenä menestystekijänä oli se, että kerrankin olin vaatimatta itseltäni mitään. Kyllähän sitä aina olisi siivottavaa ja kaappien läpikäymistä, mutta en laittanut tikkua ristiin minkään uuden projektin eteen. Makuuhuoneen seiniin varaamani maalikin on vielä maalaamatta, mutta no stress. Silti sain jotain aikaiseksikin; nimittäin vein tuon olkkarin uuden lampun sähköliikkeeseen ja nyt siinä palaa valo. Kaunis kohdevalo tuli tarpeeseen syksyn pimeillä.

Jos jotain viime viikosta opin niin sen, että tarvitsen vähintään kahdeksan tuntia yössä unta. Mikään ei saisi mennä unen edelle. Ei edes se Netflix-sarja, johon ollaan koukututtu. Nyt täytyy taas palauttaa mieliin ne keinot, joiden avulla saan itseni sänkyyn arkipäivinä viimeistään kympiltä. Eikä silloin puolen yön maissa, kun unta tulee maksimissaan kuusi tuntia.

Hyvinvointilomalla tuli parannettua ystävien kanssa maailmaa. Kahdesti. Eilen pitkän kaavan mukaan Tampereen uudessa suosikkiravintolassani, nimittäin Kajossa. Iso suositus sille. Ruoka, juoma, palvelu ja miljöö olivat kymppiplus! Yöunet jäivät vähän vähäisiksi ja viinimenun viinit saivat tästä aamusta vähän tahmean, mutta hei – silti olo on mitä hyvinvoivin. Meillä on kuin varkain muodostunut sellainen ystäväporukka, jonka kanssa viihtyy missä vain. Miehet tuosta meidän 12 hengen porukasta olen tuntenut pisimpään, mutta ihanaa, että miesten mukana olen saanut niin monta uutta naisystävääkin. Tyttöenergiaa kun ei koskaan ole liikaa.

Nyt riisipuuro hautumaan ja siksi aikaa koiruuden ja miehen kanssa ulos. Ostettiin tänään kaupasta luumukiisseliäkin tuon riisipuuron kanssa. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa se hiipii sieltä lähemmäs…joulu ja sen myötä uusi hyvinvointiloma 🙂

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA &
IHANAA ALKAVAA VIIKKOA ♥

 


« Vanhemmat
Uudemmat »