MOIKKAMOI MAANANATAIHIN!
Hei tasan kuukauden päästä tänään on se päivä. Mikä se? No se, kun möllötetään joulupukin tuomissa pyjamissa koko päivä, syödään suklaata ja luetaan kirjoja. Ah, ihanaa että on mitä odottaa 😀 Yleensä olen sen sortin ihminen, että tykkään liikkua. Mutta kyllä yksi pyjamapäivä joukkoon mahtuu, varsinkin tuo joulupäivä. Tosin silloinkin huomaan iltapäivästä kaipaavani kropalle vähän äksöniä. Yleensä pieni puolen tunnin hiihtolenkki ennen joulupäivän saunaa saa kropankin tyytyväiseksi.
Meitä on moneen junaan ja kukin tekee hyvinvointinsa eteen sen, minkä parhaimmaksi näkee. Mulle yksi suurin tekijä, joka tuo hyvinvointia on liikunta. Olenko aina ollut liikunta-addikti? En todellakaan. Musta tuntuu, että tässä liikunta-asiassakin ennakkoluulot ovat ihmisten pahin este liikkumisesta nauttimiselle. En mä osaa juosta. En edes jaksaiskaan. Mä olen kuin rautakanki (mä muuten oikeesti olen :D). En veny minnekään. No eihän kukaan meistä ole seppä syntyessään. Välillä pitää nähdä vähän vaivaa ja lähteä pois epämukavuusalueeltaan saavuttaakseen sen hyvän olon. Sen tilan, jossa liikkuminen on mielekästä. 
Mulle hyvän olon hormonien, mm. serotoniinien ja endorfiinien tankkaaminen liikunnan avulla sopii parhaiten. Eikä sen liikunnan tarvitse enää olla niitä puolimaratonin mittaisia juoksuja ihan järkyttävän korkealla keskisykkeellä niin kuin silloin joskus; pitkä kävelylenkki, puolen tunnin maltillinen juoksulenkki, pilates, ylämäkivedot, jooga tai ihan vain venyttely saa mut voimaan hyvin. Välillä, kun olo on vähän nuutunut, niin nousen työtuolilta ylös ja laskeudun lattialle. Venyttelen ja kuulostelen kroppaa. Ja niin ihmeelliseltä kuin se saattaakin kuulostaa, niin itselläni jo pieni kropan herättely saa mielihyvän hyrräämään aivoissa. Jopa silloin kun elämä tuntuisi muuten kaatuvan päälle.
Kotiliikuntaan ei mitään kuntosaleja tarvita. Ei todellakaan! Mutta meillä jäi tuo alakerran vanha pannuhuone ylimääräiseksi, kun remonttia tähän lapsuudenkotiini suunnittelimme. Siihen sujahti kuin itsestään tila kuntoilulle. Kaksi ja puoli vuotta tuo tila on ollut kaikkea muuta; katosta lattiaan olevia kasoja. Peilikaappi, joka oli ideana hyvä, mutta joka sekin oli sullottu täyteen vaikka sun mitä. Nyt kun saimme vihdosta viimein tilan siivottua, palvelee se alkuperäisessä tarkoituksessaan. Kotikuntoiluun tarkoitettuna tilana.
Remppamiehet aikoinaan laittoivat meille seinän yläosaan vahvisteen koolauksien väliin ja sähköpistokkeet telkkaria varten. Nyt voi katsoa telkkaria samalla kun kuntopyöräilee. Alunperin oli tarkoituksena tuonne laittaa reformerilaite pilatesta varten, mutta nyt kävi niin, että tuollainen kahden metrin laveri ei taivu meidän alakertaan. Menimme sulkemaan toisen sisäänkäynnin alas kellariin, josta olisi kyllä saanut moisen sisään kannettua. Crossarista haaveilemme edelleen, joten sellainen tuonne mahtuu. Ja toivottavasti sen saa niin palasiksi, että mahtuu myös ahtaasta portaikosta alas 🙂
Itse olen perjantai-illasta lähtien ottanut kaiken ilon irti tuosta kuntoilutilasta. Se vetää mua puoleensa kuin magneetti. Olen laittanut rauhoittavaa musiikkia taustalle, levittänyt joogamaton lattialle ja tehnyt syvävenytyksiä. Herätellyt lihaksia vähän dynaamisemman joogan avulla ja nauttinut hetken läsnäolosta. En tiedä kumpi, tuo kropan herättely vai mielen rauhoittelu, on tehnyt taikojaan. Mutta viime aikoina olo on ollut ihan tosi zen. Yhtäkkiä tuntuu, että se kaikki kiire on tiessään. Virkistynyt kroppa, virkistynyt mieli.
Meillä on tälle illalle varattu koko perheen kesken padel-tunti! Harmi vain, kun toinen lapsukainen on kotona kipeänä. Ehkä tuosta kolmistaankin kuitenkin jotain saa irti. Liikunta on ihanaa, mutta silloin kun sen saa tehdä koko perheen kesken, niin se on parasta ♥
MUKAVAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,
