perjantai 29. marraskuun 2019

Arkiviikkoni numeroina

12

MOIMOI IHANAT

ja hei sataako siellä lunta?!? Täällä tulee taivaan täydeltä! ♥ Mun piti tänään kirjoitella rakkausjuttuja, rakkauden kielistä ja vähän siitä miten me voidaan omilla pienillä toimillamme buustata parisuhdetta arjessa. Mutta tiedättekö, että nyt kun ulkona tupruttaa ja uunista tulee taatelikakun tuoksu, ei viitsi mennä liian syvällisiin. Sydän on kepeä ja lounastauolla askartelemani eucalyptuskranssi levittää tähän ruokatilaan ihanaa tuoksua. Puhutaan rakkaudesta sitten joku toinen kerta.

Viime perjantaina tekemäni arkiviikkopostaus sai teiltä niin hyvän vastaanoton, että jatketaan tänä perjantaina hieman samoilla linjoilla. Mun arkiviikkoni maanantaista tähän asti numeroina näyttää seuraavalta:

5 miehen vieressä nukuttua yötä (ensi viikolla luku onkin tasan 1)
7h32mins keskimääräinen uni / yö
1h45 mins pilatesta
3 kasvisruokaa
50 mins yin joogaa
3 kello kuuden herätystä
2 kello seitsemän herätystä
1 uusi lajikokeilu (paddle, oli kivaa!)
2 kertaa läpimäräksi kastuneet goretex kengät
14732 keskimäärin askeleet / pvä
3 ärsyyntymistä
(kaikki samalla kertaa kaupassa, kun ihmiset tukkii ensin hissin edustan,
sitten käytävät ja sitten vielä kassajonon kärryillään…ja mulla oli kiire :D)
10 ylämäkivetoa
6 tuntia dokkareita Yle Areenasta
7 kuppia glögiä
5 rappuset rappustreeneissä
1 päikkärit
12 siipeä hot-kastikkeella
3 kertaa saunomista
8h32 mins äänikirjan kuuntelua
6,1 km juoksua
2 täysin meikitöntä päivää
3 paistettua taatelikakkua (vimppa on nyt uunissa)

Ja hei tuo eucalyptuskranssi; säästin viime vuonna tekemästäni kranssista tuon kehikon (henkari) ja rautalangat. Kaupasta ostin muutaman puntin eucalyptuksen oksia ja kas, kranssi oli valmis viidessä minuutissa. Ajattelin virittää tuon takan etuosaan, mutta millähän ilveellä sen saisi siihen kiinni. Näkymättömällä langalla takan yläosasta, mutta millä kiinni tuo naru sinne takan yläosaan?

Viikonloppuna luvassa lisää jouluisia puuhia; nyt kun lakko loppui, niin sitä uskaltaa vissiin askarrella joulukortit. Huomenna koulun joulumyyjäisiä (tänään leipomani taatelikakut menevät sinne myyntiin) ja joulupukin asioilla käymistä.  Yhdet jouluiset kamppiskuvaukset pitää hoitaa myös alta, kun on luvattu aurinkoa. Sunnuntaina luvassa joulukahvittelua rakkaiden ystävien kanssa. Ai niin, sunnuntaina saa avata joulukalenteristakin ekan luukun. Sanoinko jo, että nautin tästä joulunalusajasta? 🙂

PERJANTAITERKUIN,


maanantai 25. marraskuun 2019

Kuntosali kotona

2

MOIKKAMOI MAANANATAIHIN!

Hei tasan kuukauden päästä tänään on se päivä. Mikä se? No se, kun möllötetään joulupukin tuomissa pyjamissa koko päivä, syödään suklaata ja luetaan kirjoja. Ah, ihanaa että on mitä odottaa 😀 Yleensä olen sen sortin ihminen, että tykkään liikkua. Mutta kyllä yksi pyjamapäivä joukkoon mahtuu, varsinkin tuo joulupäivä. Tosin silloinkin huomaan iltapäivästä kaipaavani kropalle vähän äksöniä. Yleensä pieni puolen tunnin hiihtolenkki ennen joulupäivän saunaa saa kropankin tyytyväiseksi.

Meitä on moneen junaan ja kukin tekee hyvinvointinsa eteen sen, minkä parhaimmaksi näkee. Mulle yksi suurin tekijä, joka tuo hyvinvointia on liikunta. Olenko aina ollut liikunta-addikti? En todellakaan. Musta tuntuu, että tässä liikunta-asiassakin ennakkoluulot ovat ihmisten pahin este liikkumisesta nauttimiselle. En mä osaa juosta. En edes jaksaiskaan. Mä olen kuin rautakanki (mä muuten oikeesti olen :D). En veny minnekään. No eihän kukaan meistä ole seppä syntyessään. Välillä pitää nähdä vähän vaivaa ja lähteä pois epämukavuusalueeltaan saavuttaakseen sen hyvän olon. Sen tilan, jossa liikkuminen on mielekästä. 

Mulle hyvän olon hormonien, mm. serotoniinien ja endorfiinien tankkaaminen liikunnan avulla sopii parhaiten. Eikä sen liikunnan tarvitse enää olla niitä puolimaratonin mittaisia juoksuja ihan järkyttävän korkealla keskisykkeellä niin kuin silloin joskus; pitkä kävelylenkki, puolen tunnin maltillinen juoksulenkki, pilates, ylämäkivedot, jooga tai ihan vain venyttely saa mut voimaan hyvin. Välillä, kun olo on vähän nuutunut, niin nousen työtuolilta ylös ja laskeudun lattialle. Venyttelen ja kuulostelen kroppaa. Ja niin ihmeelliseltä kuin se saattaakin kuulostaa, niin itselläni jo pieni kropan herättely saa mielihyvän hyrräämään aivoissa. Jopa silloin kun elämä tuntuisi muuten kaatuvan päälle.

Kotiliikuntaan ei mitään kuntosaleja tarvita. Ei todellakaan! Mutta meillä jäi tuo alakerran vanha pannuhuone ylimääräiseksi, kun remonttia tähän lapsuudenkotiini suunnittelimme. Siihen sujahti kuin itsestään tila kuntoilulle. Kaksi ja puoli vuotta tuo tila on ollut kaikkea muuta; katosta lattiaan olevia kasoja. Peilikaappi, joka oli ideana hyvä, mutta joka sekin oli sullottu täyteen vaikka sun mitä. Nyt kun saimme vihdosta viimein tilan siivottua, palvelee se alkuperäisessä tarkoituksessaan. Kotikuntoiluun tarkoitettuna tilana.

Remppamiehet aikoinaan laittoivat meille seinän yläosaan vahvisteen koolauksien väliin ja sähköpistokkeet telkkaria varten. Nyt voi katsoa telkkaria samalla kun kuntopyöräilee. Alunperin oli tarkoituksena tuonne laittaa reformerilaite pilatesta varten, mutta nyt kävi niin, että tuollainen kahden metrin laveri ei taivu meidän alakertaan. Menimme sulkemaan toisen sisäänkäynnin alas kellariin, josta olisi kyllä saanut moisen sisään kannettua. Crossarista haaveilemme edelleen, joten sellainen tuonne mahtuu. Ja toivottavasti sen saa niin palasiksi, että mahtuu myös ahtaasta portaikosta alas 🙂

Itse olen perjantai-illasta lähtien ottanut kaiken ilon irti tuosta kuntoilutilasta. Se vetää mua puoleensa kuin magneetti. Olen laittanut rauhoittavaa musiikkia taustalle, levittänyt joogamaton lattialle ja tehnyt syvävenytyksiä. Herätellyt lihaksia vähän dynaamisemman joogan avulla ja nauttinut hetken läsnäolosta. En tiedä kumpi, tuo kropan herättely vai mielen rauhoittelu, on tehnyt taikojaan. Mutta viime aikoina olo on ollut ihan tosi zen. Yhtäkkiä tuntuu, että se kaikki kiire on tiessään. Virkistynyt kroppa, virkistynyt mieli.

ID

Meillä on tälle illalle varattu koko perheen kesken padel-tunti! Harmi vain, kun toinen lapsukainen on kotona kipeänä. Ehkä tuosta kolmistaankin kuitenkin jotain saa irti. Liikunta on ihanaa, mutta silloin kun sen saa tehdä koko perheen kesken, niin se on parasta ♥

MUKAVAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,


sunnuntai 24. marraskuun 2019

Joulunaluspuuhia lasten kanssa

0

HEI HELLUREI!

Aamusta mulla piippasi puhelin. (toim. huom. aamusta = klo 10.17 :D) ”Äiti, ookko hereillä?” Ajattelin, että nyt on varmaan flunssa iskenyt tai joku. Miksi muuten pikkuisempi viestittelisi naapurihuoneesta. Vastasin, että hereillä ollaan. Pyysin tulemaan pötköttelemään hetkeksi vielä meidän sänkyyn.  ”Voidaanko alkaa nyt leipomaan niitä pipareita?”

Otettiin eilen illalla piparkakkutaikina pakkasesta sulamaan ja pienempi oli sen ehtinyt jo aamusella käydä ottamassa huoneenlämpöön. Aamukahvi ja -puuro tulille ja piparkakkumuottien metsästykseen. Vaikka sitä välillä tuntuu olevan niin kiireinen arjessa, niin  kun on kyse lasten joulumielen ja siinä samalla oman joulumielen nostattamisesta, niin mä olen valmis. Aina.

Laitettiin joululaulut soimaan taustalle ja mietittiin, millaisia kuvioita pipareihin haluaisimme. Madagasgarin pingviiniä, bambia, enkeleitä ja tähtiä. Yhdessä tekeminen on ihanaa! Kolmas pellillinen oli juuri menossa uuniin, kun esikoinen palasi yökyläreissulta kotiin. Silmät kiiluivat, kun näki missä touhuissa keittiössä ollaan. Nanosekunnissa teinistä sukeutui se äipän pikkuinen, joka nauttii joulunaluspuuhista lapsen lailla ♥

Mulle joulu on aina ollut tärkeä ja ihana juhla, mutta lasten synnyttyä joulu sai jälleen aivan uuden merkityksen. Aina olen tykännyt koristella kotia ja jouluaskarrella, mutta lasten kanssa sekin touhu jotenkin on mielekkäämpää. Saan niin paljon siitä, kun huomaan toisten nauttivan.

Mitä muuta joulunaluspuuhia me tykätään tehdä yhdessä kuin leipoa? Käydä joulutorilla glögillä ja Tallipihalla fiilistelemässä. Varsinkin Tallipihalla leijailee sellainen joulun taika, että oksat pois. Eritoten pimeällä, kun jouluvalot pääsevät oikeuksiinsa. Kun taivaalta leijailee hiljaksiin lunta. 

Se on kuulkaa sellainen juttu, että kun tuo aika menee fast forwardilla eteenpäin, niin kehoittaisin teitä nauttimaan tästä joulunalusajasta nyt ja tässä. Ei vasta ensimmäisen adventin tai itsenäisyyspäivän jälkeen. Me ollaan tänään nautittu jouluisista jutuista, eikä yhtään liian aikaisin. Synnytetty pipareiden koristelun lomassa uusi nisäkäslaji nimeltä seeprabambi. Kuunneltu Maija Vilkkumaan joululaulua repeatilla ja kikatettu. Vietetty aikaa perheenä.

Niin paljon jopa varastoon, että nyt voin ottaa hyvillä mielin parituntisen vain itselleni ja lähteä pikkupakkaseen katsomaan miltä Pispala tänä iltana näyttää ♥ 

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


tiistai 19. marraskuun 2019

Joulusiivous helpoimman kautta

4

MOIMOI IHANAT!

Huhheijjakkaa, mitä säätöä ollut tämä päivä. Joskus hihittelin itsekseni sille, kun sain kommentin, että mulla tuntuu olevan aina kaikki niin järjestelmällisesti kohdillaan ja aikataulut sun muut reilassa. No eipä kuulkaas ole, se tuli taas tänään todistettua. Aamun tein töitä ja aikataulutin päivän niin, että mikään homma ei katkea kesken, kun joudun lähtemään Tobyn kanssa kympiltä fyssarille. Niin me lähdettiin ja toinen intoa piukalla kallisteli päätään, kun kerroin, minne mennään. Palataksemme samantien kotiin. Fyssariaika olikin vasta iltapäivällä. Olin siirtänyt sitä kertaalleen ja puhelimen kalenterin merkinnän siirsin kyllä oikein tälle päivälle. Kellon aikaa vaan en tajunnut siirtää. No mutta, näin meillä – mites teillä? 😀

Hei nyt kun on reilu kuukausi jouluun ajattelin itse ottaa uudenlaisen lähestymistavan joulusiivoukseen. Kerroinkin, että meillä ei sen kummemmin puunata, mutta on paikkoja, joita tekee näin loppuvuonna mieli siivota. Sellaisia, joihin harvemmin viikkosiivouksessa kiinnittää huomiota. Tai mä en ainakaan kiinnitä. Mun viikkosiivous kun käsittää tavallisimmin vain imuroimisen, pölyjen pyyhkimisen ja vessojen siivoamisen. Noin lyhykäisyydessään. Meillä käy siivoajat kyllä kerran kuussa, mutta silti tarvetta on viikkosiivouksellekin. En tiedä kuka meillä sotkee, mutta olen tullut tulokseen että meidän ei ulkopuoliselle siistijälle välttämättä kannata maksaa, sillä pari päivää tuosta siivouskerrasta eteenpäin pitää jo imuroida ja pyyhkiä pölyt.

Ajattelin aloittaa joulukuun ekana päivänä joulua valmistelevat (vai omaa mieltä selkeyttävät?) järjestely- ja siivouspuuhat. Sellaiset pienet jutut, joita ehtii tehdä töiden jälkeen illalla ja joista saa hyvän sysäyksen jo alkuvuodellekin. Alkuvuonna kun poikkeuksetta mut valtaa ihan hirmuinen konmaritusvillitys. Vaatteeni (pl. alusvaatteet) olen juuri läpikäynyt, mikä helpottaa projektia. Kirjaan nuo nyt tänne teidänkin nähtäville ja samalla tämä lista toimii omana tehtävälistanani. Toivottavasti saatte myös siitä inspiraatiota ja apua joulusiivoukseen 🙂 Tehtävät olen ajoittanut joulukuun 1. ja joulukuun 20. päivän välille. 21.12. menee koulun joulujuhlassa ja haudoilla käymiseen.

1. Siivoa alusvaate- ja sukkalaatikot
2. Pese ikkunoiden karmit
3. Järjestele keittiön kattiloita yms. leivontatavaraa sisältävät kulmakaapit
4. Pyyhi valonkatkaisijat
5. Käy läpi mustan lipaston ylälaatikon rojut
6. Pidä vapaapäivä ja nauti
7. Järjestele astiakaapit
8. Siivoa liinavaatekaappi
9. Käy läpi kellarin lautapelit
10. Siivoa keittiön aterin-, kauha- ja sekalaislaatikot
11. Pese jäteastiakaappi
12. Vie sohvatyynyt ulos ja imuroi sohva
13. Siivoa tyttöjen vaatekaapit tyttöjen avustuksella
14. Vie matot tuulettumaan ja tamppaa ne
15. Käy läpi Lappiin otettavat talvikamppeet ja pakkaa ne!
16. Pese sisäovet ja karmit
17. Järjestele kuivamuonakaappi
18. Pese jääkaappi
19. Siivoa vessan laatikot
20. Pese uuni & mikroaaltouuni

Joka päivälle jotain pientä puuhaa. Ei mitään yhden päivän isoa joulusiivousprojektia. Jotenkin tuntuu, että näin pääsee helpoimman kautta. Jos vietettäisiin joulu kotona, niin tuohon vielä parille päivälle imurointi, pölyjen pyyhintä ja lakanoiden vaihto. Se olisi siinä – koti joulukunnossa. Jotenkin voisi myös kuvitella, että on kiva palata joulunvietosta kotiin, kun on siistiä. Mutta sieluni silmin näen kaaoksen tuossa eteisaulassa lauantaina ennen lähtöä. Ja ne tavarat, jotka eivät autoon tai suksiboxiin mahdu jäänevät siihen paikoilleen vastaanottamaan meitä, kun tullaan kotiin. Mutta hei, ainakin jääkaapissa, uunissa ja mikrossa on siistiä kun tullaan takaisin ;D

Kävin läpi vanhoja joulukuvia ja postauksen kuvissa meidän joulua vanhassa kodissa vm. 2014. Huomaatteko muuten kuinka valoisaa silloin on joulukuussa ollut?
Jep, tuo lumi ikkunan takana teki taikojaan ♥ 

TIISTAITERKUIN,


sunnuntai 17. marraskuun 2019

Kodikkaampi makuuhuone

0

ILTAA IHANAT!

Täällä me köllötellään koko tyttökolmikko, meidän makkarissa. Villasukkajalat yhdessä kasassa. Suloista sunnuntai-iltaa viettäen saunan raikkaina. Odotellaan, että mies tuo kaupasta hetken himotusruokaa iltapalaksi eli suolakurkkua, ruisleipää ja Oltermannia. Pienet huvit – parhaat huvit 🙂

Sängyt vaihtoi eilen pitkällisen pohdinnan jälkeen paikkaa ja hei, kohti sitä kodikkaampaa makuuhuonetta ollaan menossa. Vaikka sänkyjen luonnollinen paikka olisi ehkä ollut juuri siten miten ne aiemmin oli, niin tämä miellyttää omaa silmää enemmän.  ID

Ensinnäkin tuo ”klohmo”-tv siirtyi pois kauniin lipaston päältä, mikä teki sen, että lipasto pääsee vihdosta viimein oikeuksiinsa. Se on äiskän ja iskän peruja ja tuon lipasto-osuuden sisältö on kokolailla vielä sellaisena kuin se oli äidin ja iskän aikana. Täytyisi käydä se joku päivä läpi. Laatikoihin olen laittanut lakanoita. Niitä sellaisia vanhoja kunnon lakanoita, joissa on kirjailtu pitsiosuus ja nimikirjaimet.

Ja nyt kun se telkkari (miksi makkarissa pitää olla telkkari? No tulosruutua, urheiluruutua ja formuloita varten :D) siirtyi penkille lähemmäksi sänkyä, pystyn minäkin sitä katsomaan ilman silmälaseja. Aiemmin etäisyys sängystä telkkariin oli aivan liian pitkä enkä ilman silmälaseja juurikaan tekstejä nähnyt.

Makuuhuoneen seinät odottavat vielä sävyään. Maalitelaan en ole tarttunut tarkoituksella; tiedän että kevään tullen kaipaisin taas vaaleita seiniä 🙂 Joten kerrankin olen valmis tuumaamaan ajan kanssa, että mitähän tässä tekisi. Juuri tähän hätään huone on just hyvä näin.

Nyt kävi alhaalla ulko-ovi, joten iltapalapuuhiin! Ja hei sitten aikaisin nukkumaan. Vaikka tänä viikonloppuna on tullut nukuttua yhteensä reilut 20 tuntia kahteen yöhön, niin silti tuntuu, että uni maittaa taas. Ehkä se on osaltaan tuon vinokaton ansiota, jonka alla mun puoli sängystä sijaitsee. Jotenkin turvallinen olo nukkua just tuossa.

SULOISIN SUNNUNTAI-ILTATERKUIN,


« Vanhemmat
Uudemmat »