MOIMOI IHANAT!

Päivät kuulkaas soljuu ohi ja tuossa töissä kalenteria päivittäessäni se iski; ensi viikolla on jo lokakuu. Siis whaaat, mihin tämä syyskuu taas katosi? Siinä missä syksy on joskus näyttäytynyt hieman pimeältä ja ahdistavalta on syksy tänä vuonna tuntunut hyvältä. Lohdulliseltakin. Villasukat jalassa ollaan hipsuteltu menemään. Osin sen takia, että maalämmön asetukset olivat ensi alkuun vähän liian pienellä. Nyt koti jo lämpeneekin, mikä on iso plussa, mutta villasukista en silti luovu 😉

Meillä syödään puuroa ympäri vuoden, mutta tänä syksynä aamupuurojen lisäksi ollaan kunnostauduttu iltapalapuuroissa. Se on mannaa korville, kun kuulee lapsen suusta ”Äiti, voidaanko keittää puuroa?” -kysymyksen. Ei siinä kannata alkaa vastaan hannaroimaan, vaan yleensä olen nanosekunnissa puuroa hämmentämässä. Siinä missä jossain vaiheessa meillä syötiin sulkaamannapuuroa on vaihtunut astetta terveellisempiin puurovalintoihin. Kaurapuuro on kaikkien meidän aamupuurosuosikki, helppo ja muunneltavissa. Ruis(hiutale)puuro nostaa jälleen päätään ja lapsuuden suosikkipuuroni helmipuuro on kirimässä myös meidän lasten puurojen top ykköseen.

Mies hoitelee meillä yleensä aamupuurojen keiton. Laittaa illalla veteen likoamaan pakurikääpää ja keittää aamun kaurapuuron pakurikääpäveteen. Miehen keittämä kaurapuuro on heittämällä parempaa kuin mun keittämä. Se on löysempää ja pehmeämpää. Vaikka yleisesti ottaen pidänkin itseäni ihan hyvänä kokkina, niin kaurapuuron keittäminen on se, jossa mielelläni annan ohjat jollekin muulle. Tässä ajan saatossa olen pikkuhiljaa tottunut siihen, että tuohon puuroon ei lisätä suolaa. Alkuun lisäsin omaan annokseeni suolaa, mutta enää en juurikaan. Kaurapuuron päälle ripsottelen jäisiä mustikoita, cashewpähkinöitä ja pienen nokareen kookosöljyä sekoitan itse puuroon. Joskus lorautan mantelimaitoa puuroon, mutta usein se menee sellaisenaan.

Ruispuuro ja siihen nokare voita on sunnuntai-iltojen ehdoton eliittipuuro. Harvoin kuitenkaan tulee keitettyä ruisruispuuroa, mutta luomuruispuuroa hiutaleista kylläkin. Ruisruispuolukkapuuroa rakastan ja sitä usein himoitsenkin. Hiutaleista keitettynä ruispuuro tulee nopeammin ja kun siihen mukaan muussaa muutamia puolukoita, ollaan jo pikkuisen lähempänä tuota himoitsemaani ruispuolukkapuuroa. Tähän väliin on muuten pakko sanoa, että sen reilun kolmen viikon aikana, jotka sairaalassa makoilin esikoisesta koukutuin ihan täysin sairaalan tarjoamaan Pajalan puuroon. Sitä ei ole tullut kotona tehtyä, mutta pitääkin kokeilla joku päivä!

Helmipuuro on aivan helmi. Oletteko maistaneet? Olen täällä blogissakin muutamaan otteeseen omistanut helmipuurolle kokonaisen postauksen. Pitkään luulin, että tuo puuro on saanut nimensä Oriveden mummulta. Koska Helmi-mummu teki aina helmipuuroa. Jossain vaiheessa opin, että asian laita ei näin ollutkaan. Perunasuurimoista tehty puuro on niin hyvää, että litran maitoon keitettynä saamme koko kattilallisen kulumaan iltapalaksi. Helmipuuro ei kaipaa mitään lisukkeita, mutta joskus sekin saa seurakseen jäisiä mustikoita.

Puurot ja varsinkin tuo helmipuuro ovat lohturuokia isolla ällällä. Sellaisia lohturuokia, joita tulee syötyä näin syksyllä enemmänkin. Kanelikausi meneillään, joten kanelilla kiitos. Terveellisiä ja kaiken lisäksi älyttömän helppoja valmistaa. Yleensä syksyllä puuroa sulostuttaa kanelin lisäksi samettinen omenahillo. Meillä on omppuja piha täynnä, mutta hillot ovat vielä keittämättä. Josko sitä viikonloppuna ehtisi? Itseäni vaan mietityttää hillosokeri tai lähinnä se, että voiko sitä korvata jollain terveellisemmällä vaihtoehdolla…onko arvon lukijaraadilla tästä tietoa? 🙂

TORSTAITERKUIN,

PS. kiitos kaunis ihanat kommenteistanne otsispostaukseen, palaan niihin jahka ollaan saatu miehen kanssa eräs dc fix -proggis tehtyä 😀