Aamusella katsoin FB- ja IG-uutisvirtaa ja tuntui, että tuo Suomen yli pyyhkäissyt lumisade oli vallan jättänyt meidät tamperelaiset paitsioon. Onneksi iltapäivällä töiden ikkunasta näkyi jo täälläkin päin varsin luminen näkymä 🙂 Lumisateesta päivän akuuteihin; en tiedä onko se vain meidän perheen ”vika”, mutta mustuuko teillä banaanit? Ehkä ylimitoitetaan banskuostot, mutta tuntuu, että ihan joka viikko saa mustuneista banaaneista keksiä jotain jatkojalostettavaa. Usein smoothieita, mutta joskus myös banaanipannareita. Helppoja ja hyviä. Tässä yhtenä päivänä ei menty ihan niin terveellisen kautta kuin nuo smoothiet tai pannarit, vaan pyöräytettiin pitkästä aikaa banaanileipä. Jos jokin leipomus meidän perheessä katoaa alta aikayksikön parempiin suihin, niin se on banaanileipä. Niin tälläkin kertaa.
Esikoisen kanssa saimme idean tuunata tuota perinteistä banaanileipäohjettamme hieman jouluisilla mauilla. Piparkakkumaustepussin ansiosta tässä suussa sulavan mehukkaassa banaanileivässä maistui myös kaneli, inkivääri, kardemumma ja neilikka. Koko koti tuoksui yhtäkkiä jouluiselle.
-sekoita voisula ja sokerit sekaisin, lisää kananmunat ja muusatut banaanit
-lisää vehnäjauhojen sekaan suola, ruokasooda ja piparkakkumauste
-sekoita vehnäjauhoseos muiden em. aineiden kanssa
-lisää kermaviili seokseen ja sekoita
-kaada voideltuun leipävuokaan
-paista uunin keskitasolla 175 asteessa noin tuntiNirheä aina ohi mennessäsi palanen banaanileipää ja nauti elämästä! Huomaan, että mieltymykseni tummanpuhuviin kuviin pääsee oikeuksiin näin marraskuussa. Valoa kun ei kertakaikkiaan pilvisinä päivinä ole, niin täytyy ottaa kaikki ilo irti tästä synkästä ajanjaksosta. Korostaa kuvissa tummanpuhuvaa tunnelmaa ja huokaista helpotuksesta, että ainakaan vaaraa kuvien ylivalottumiseen ei ole 😉 Näin positiivisesti ajateltuna. Toivottavasti sielläkin hei marraskuu sujuu mukavissa merkeissä ♥
TIISTAITERKKUSIN,
PS. miksi se on banaanileipä eikä banaanikakku? Sarjassamme niitä kysymyksiä, johon tämä äiskä ei eilen osannut vastata 🙂
Muutosta lähtien olemme puhuneet tupareiden järjestämisestä. Lyömättä lukkoon kuitenkaan virallista tupaantuliaispäivää. Sen sijaan olemme kutsuneet ystäviä kylään ripotellen syksyn mittaan. Pitäneet minitupareita tämän tästä. Vaikka muutimme jo heinäkuun lopulla, niin vasta viime perjantaina saimme veljen perheen kanssa aikataulut yhteen niin, että veli vaimoineen tuli meille kylään. Tosin pitkän kaavan mukaan tupaantuliaisia ja sen myötä kellarissa sijaitsevan Marian bistron avajaisia emme päässeet viettämään, sillä miesväellä oli sovittua menoa. Jos ihmettelette siis kuvissa vilahtavia valkoisia kauluspaitoja ja pukuja niin ei, meillä ei ollut tumma puku pukukoodina 😉 Illan juomapuolesta vastasi kaupallisen yhteisytyön myötä Ca’Bianca Barbera d’Asti.
Tummista puvuista huolimatta tunnelma oli varsin kodikas. Alkutalven hämyinen ilta, kynttilöiden lepattavat liekit. Vähän juustoja ja lasi laadukasta ja pehmeää punaviiniä. Perjantaimyyssit kohdillaan. Kuulumisten vaihtoa ja uuden kodin kellarikerroksen ihmettelyä. Veli viihtyi baaritiskin toisella puolella. Siellä baarin puolella, jossa vielä vuosi sitten hänen tekemänsä graffitit koristivat seiniä ja kattoa. Onhan tuo kotimme ja varsinkin kellarikerros kokenut aikamoisen muutoksen pienen ajan sisään. Jossain sisimmässäni tiedän, että oli oikea ratkaisu saada lapsuudenkotiimme jälleen elämää.
Kuten tiedätte, niin meillä on perjantai-iltaisin tapana laittaa jotain helppoa, mutta hyvää naposteluruokaa ja nauttia työviikon jälkeen lasilliset punaviiniä. Rentoutua sohvalla ja katsella leffaa. Siinä sivussa ehkä summata mennyt työviikko ja kääntää ajatukset tulevaan viikonloppuun. Mutta viikonlopun voi aloittaa myös näin toisella tavalla. Hyvässä seurassa ja ilman sitä sohvannurkkaan jämähtämistä. Ca’Bianca Barbera d’Asti sopi illanviettoomme oikein mainiosti. Se oli juustojen vallaton kaveri, mutta voisin kuvitella, että tämä mausteinen ja hieman jopa kirsikkainenkin viini kävisi hyvin myös liharuokien kanssa sekä voimakkaampienkin pata- ja pastaruokien kanssa.
Italialainen Ca’Bianca Barbera d’Asti punaviini löytyy Alkon tilausvalikoimasta ja kolmen pullon tilauksissa viinit toimitetaan sisustukseen sopivassa puulaatikossa 500 ensimmäiselle tilaajalle. Tyylikäs puulaatikko viineineen on myös oiva joululahja! Meillä tuo puulaatikko pääsi Marian bistron baaritiskille kätkien sisäänsä tuikkukynttilöitä. Näin ensi alkuunsa. Haaveilen siitä myös ylhäällä keittiön tasolla servettisäilönä. Lautasliinat kun seilaavat tällä hetkellä keittiössä laatikosta toiseen.
Alkutalven illoissa on se oma taikansa. Jollain jännällä tavalla tunnelma on myös odottava. Nämä alkutalven ihanat illat kun ovat alkusoittoa aluillaan olevaan juhlakauteen. Pikkujoulukauteen, nimittäin. Veikkaanpa, että tuolla meidän kellarissa tullaan istumaan vielä useasti hyvällä porukalla.Elämästä nauttien ♥ Oli kyse sitten pikkujouluista tai ihan vain tavallisesta perjantai-illasta.
TUNNELMAA TORSTAIHINNE TOIVOTELLEN,
HUOM! Suomen alkoholilainsäädännön takia alkoholia koskevia kommentteja ei julkaista! Muut kommentit ovat erittäin tervetulleita 🙂
Mitä kuuluu tiistai-iltaanne? Tänne kuuluu sitä perusarkea. Tortillatiistaita ja syömisen jälkeen molemmat lapset hävisivät kuin tuhka tuuleen. Mitäpä siinä muuta kuin molemmat miehen kanssa tuumaamaan yhteen ääneen, että tehdäänkö vähän aikaa töitä. Hän työhuoneessaan ja mä ruokahuoneessa. Näppäimistön naputus taustaäänenä. Arkiromantiikkaa kerrassaan 😉 Päätin jo, että tänä iltana vastaan kommentteihinne ja jätän postauksen tekemättä. Mutta kun tuli kirjoittamisen tarve. Kyllä ne kommentitkin vielä tämän illan kuluessa saa vastaukset.
No niinhän siinä sitten kävi, että unohdin viime viikolla laittaa teille näiden lounasleipien ohjeen. Vaikka niin lupasin. Pahoitteluni. Täytyy sanoa, että rakastan tätä tunnetta, kun on monta rautaa tulessa, mutta yllättävän usein huomaan pohtivani, että onko jotain jäänyt tekemättä. Onneksi ei ole mitään sen vakavampaa jäänyt tekemättä. Marraskuu, kaikessa ihanuudessaan, on buukattu aivan täyteen; on blogitöitä, töitätöitä, ystävien treffausta ja kaikkea muuta kivaa. Veikkaanpa, että siinä yksi syy siihen, että marraskuu ei anna lannistaa. Pahinta on jäädä möllöttämään ja yksin ihistelemään pimeyttä eikö vain? 🙂
Liian raa’at kananmunat ovat olleet itselleni pienimuotoinen kammo. Veljen vaimon kahden minuutin munia töissä olen hieman karsastanut, kunnes kerran maistoin löysäksi jätettyä kananmunaa. Suolaa ripottelin päälle ja avot. Siitä syntyi ajatus näihin lounasleipiin. Helppoa ja herkullista, jälleen kerran. Niin kuin Marian keittiössä on tapana tehdä. Täyttääkin ihan mukavasti. Kuviin en näistä paistanut öljyssä, vaan laitoin paahtimen kautta. Mutta ehdottomasti suosittelen tuota öljyssä rapsakaksi paistamista.
LOUNASLEIVÄT KAHDELLE
2 isoa siivua maalaisleipää öljyä 1 avokado 2 löysäksi keitettyä kananmunaa sormisuolaa pippuria
tuoretta persiljaa
-puolita leivät ja paista niitä pannulla öljyssä
-kuori avokado ja murskaa sitä hieman haarukalla
-lisää mustapippuria muutama pyöräytys
-lisää avokado leivälle
-puolita kananmunat ja lisää avokadososeen päälle puolikas/leipä
-ripsottele päälle sormisuolaa ja persiljaa
********************
Ja nyt niiden kommenttien kimppuun. Eikun ensin oven takana ulospääsyä vinkuvan koirulin kanssa ulos. Toivottelen sinne teille oikein tunnelmallista tiistai-iltaa 🙂
Sanotaan, että ruuhkavuodet ovat klisee. Käsite, jonka joku on keksinyt helpottamaan meitä keski-iän kourissa olevia. Jotta voimme samaistua toisiimme ja tuntea, että emme ole yksin kiireemme kanssa. Useimmiten äitejä, mutta yhtälailla ruuhkavuodet koettelevat isiäkin. Myös lapsettomia, joiden ura on nousujohteessa. Olen pyrkinyt tietoisesti hidastamaan elämää. Mutta vainka kuinka pyristelenkin kiirettä vastaan, niin fakta on, että niitä kiireisiäkin päiviä mahtuu kalenteriin. Niitä, kun huomaat iltapäivällä kello neljän jälkeen, että olet käyttänyt koko päivän polttoaineena aamupalalla nauttimaasi kaurapuuroa. Ihmettelet voimatonta ja ärtynyttä olotilaasi, kunnes tajuat, että asialle olisi pitänyt ehtiä tekemään jotain. Olisi pitänyt ehtiä syömään. Kiitos kaupallisen yhteistyön Knorrin kanssa pääsin tutustumaan paremmin helppoihin ja herkullisiin lounasratkaisuihin, nimittäin Knorrin Snack Poteihin.
”Juoksen autosta sisään, rapsutan pikaisesti koiraa tervehdykseksi, heitän takin kaulahuiveineen eteisen tuolille. Napsaisen vedenkeittimen päälle ja kun vesi kiehuu, tarkistan sähköpostit puhelimestani. Avaan lounaspurkin kannen ja kaadan spagettien päälle kiehuvaa vettä. Hyvä, viisi minuuttia aikaa vastata pariin tärkeään sähköpostiin. Juoksen yläkertaan tietokoneen ääreen. Joitain asioita, kun ei voi vain hoitaa kännykän välityksellä. Mietin mielessäni, että onneksi näitä näin kiireisiä päiviä ei liiemmin viikon varrelta löydy. Mielessäni kiitän sitä, että joku on keksinyt meille kiireisille lounaan, jonka valmistamiseen ei montaa minuuttia mene. Lounaan, jonka mausta ei kuitenkaan ole tingitty. Lounaan, jonka voi nauttia suoraan purkista. Lounaan, jonka voi napata mukaan matkaan.”
Meillä on pari kertaa syksyn aikana ostettu kaupan kuivahyllyltä löytyviä suloisia pikkupurnukoita. Kiehautettu vettä ja odotettu muutama minuutti. Lapset ovat näitä nauttineet koulun jälkeen, mikäli ovat olleet kovin nälkäisiä. Täytyy rehellisesti myöntää, että alkujaan itselläni oli Knorrin Snack Pot -ateriaratkaisuja kohtaan hieman epäluuloja; voiko noin hyvää saada aikaan noin helposti? Muutaman haarukallisen olen lasten kipoista maistanut tämän syksyn aikana ja vakuuttunut, että aterian valmistamisen helppous ei tarkoita sitä, että mausta tai laadusta on tingitty.
”Kipaisen portaat takaisin alakertaan ja mietin, että miksi täytyy juosta. Pysähdyn, vedän henkeä ja jatkan matkaa kävellen. Lattia narisee jalan alla kohti keittiötä kävellessäni. Tuttu ja turvallinen tunne. Tuttu ja turvallinen on myös tuoksu keittiössä. Se, joka tulee Knorrin Snack Pot:sta. Tänään kiirepäivän lounaaksi valikoitui Spaghetti Carbonara. Suussa sulava kermainen kinkkuspaghetti. Sen sijaan, että olisin ottanut lounaani tällä kertaa automatkalle mukaan, päätän rauhoittua hetkeksi syömään. Istun eteisen tuolille ja sallin itseni hengähtää. Rauhassa syöminen ja ruokaan keskittyminen kun ovat asioita, joista en mielelläni tingi.”
Knorrin Snack Potit ovat tulleet viime aikoina itselleni tutuksi työpäivien nopeana ja herkullisena lounaana. Aamulla jääkaappiin katsoessani ja todetessani, että eipä sieltä mitään lounaaksi kelpaavaa löydy, olen heittänyt kassin pohjalle Snack Potin ja lähtenyt töihin. Keittänyt töissä vettä ja syönyt lounaan suoraan purkista työpisteelläni. Tai ajan niin salliessa nauttinut lounaani posliinilautaselta. Kiireisen arjen luksusta. Nämä on the go -tuotteet mahdollistavat myös sen, että ne kulkevat vaivattomasti mukana ei vain töissä vaan myös esimerkiksi työmatkoilla, harrastuksissa ja matkoilla. Termariin mukaan kuumaa vettä ja maittava lounas tai välipala on valmista nautittavaksi paikasta riippumatta.
”Nousen ylös nojatuolista, laitan haarukan astianpesukoneeseen ja roskat roskiin. Huomaan, että nojatuolin, jolla juuri istuin on vallannut tuo koiraystäväni. Katsoen kulmiensa alta kuin pyytäen hetken läsnäoloa. En malta olla ottamatta kiireen keskellä hetkeä ja upottaa sormet toisen pehmeään turkkiin. Tuntuu, että siinä missä vielä vartti aiemmin olin melkein nälkäkiukun partaalla, hymyilee elämä yhtäkkiä. Päätän, että vaikka monista asioista kiireen keskellä joudunkin tinkimään, niin maistuva lounas ei ole yksi niistä. Jätän Tobyn nukkumaan tuolille, puen takin ylle ja riennän seuraavaan tapaamiseen.”
Tuoteperheestä löytyy yhteensä viisi vaihtoehtoa meille kiireisille. Meidän perheessä on testattu ja maukkaiksi havaittu Knorr Snack Pot Spaghetti Bolognese, Knorr Snack Pot Spaghetti Napoli ja Knorr Snack Pot Spaghetti Carbonara. Seuraavan kerran täytyy ostaa Knorr Snack Pot Perunamuusi pekonilla sekä Knorr Snack Pot Rice Curry. Nämä maukkaat ja nopeat kiireisen tyypin päivän pelastajat ovat melko lompakkoystävällisiäkin; hinta purkilliselle hyvää on vähän yli euron luokkaa.
Missä tilanteessa Knorrin helppo ja maukas, 5 minuutissa valmistuva lämmin välipala Snack Pot olisi sinulle täydellinen ateriaratkaisu? 🙂
Vastaamalla ylläolevaan kysymykseen tämän postauksen kommenttiosiossa, olet mukana huikean tuotepaketin arvonnassa mukana. Knorrin Snack Pot -tuotepaketti sisältää kaikki viisi herkullista makua. Arvonta-aika alkaa nyt ja päättyy viikon päästä sunnuntaina klo 12.00. Arvonnan säännöt löydätte täältä.
Kuinka siellä jaksellaan näin pyhäinpäivän iltana? Täällä voidaan oikein hyvin. Ja mikä ihaninta, lauantai on tuntunut pitkältä. Vaikkakin aamulla nukuttiin pitkään. Osa esikoisen yökylävieraista oli valvonut koko yön. Huh, onneksi ei tarvitse olla enää nuori ;D Haudalle suuntasimme aamupäivällä, nappasimme veljen hautakynttilöineen mukaan ja ajoimme puolen tunnin matkan. Mikä siinä onkaan, että tuo matka tuntuu ylitsepääsemättömän pitkältä muulloin kuin pyhäinpäivänä, isänpäivänä, jouluna ja äitienpäivänä? Pitäisi käydä haudalla useammin. Siinä missä haudalla käynti meni joskus ihan itkuvirreksi on haudalla käyminen tänä päivänä varsin seesteinen kokemus ♥
Ilta on kulunut Kalpan kaadossa. Terkkuja sinne Kuopioon vaan! 🙂 Kalpan kaatoeväät ovat olleet kohdillaan. Pitkästä aikaa hieman tapas-tyyppistä lautasta makkaroineen, omenoineen ja juustoineen. Harmi, kun en ottanut ylös tuon sinihomejuuston kääreestä tekijää. Oli joku pienempi juustomeijeri. Niin älyttömän hyvänmakuista, että harvemmin olen tuollaista syönyt. Tapas-lautasen lisäksi tarjolla oli myös cocktail-kurkkuja, artisokan sydämiä, patonkia sekä oliiveja. Kuvauksen jälkeen kipaisin vielä keittiöön hakemaan joulupipareita. Pöydällä on sytytettynä kaksi kynttilää. Koska pyhäinpäivä.
Yhtäkkiä tuli vallan jouluinen olo. Vaikka joulu on perhejuhla ja kovin tekisi mieli viettää se uudessa kodissa, niin suuntaamme silti omalla porukalla Lappiin. Heti perjantaina 22.12. koulujen jälkeen. Kerran aiemmin olemme jouluaaton viettäneet Lapin rauhassa. Tänä vuonna tuntuu, että sitä haluaa yksinkertaistetun joulun. Älkää käsittäkö väärin, kotona sellaisen saisi myös. Mutta vaikka kuinka päätän pysyä pois kaupoilta joulunaluspäivinä, niin vielä kertaakaan se ei ole onnistunut. Tuolla Lapissa sitä vaaraa ei ole, sillä shoppailumahdollisuuksia ei juuri löydy 🙂 Jouluaattona päästään laskettelemaan, hiihtolenkin jälkeen joulusaunaan. Istumaan yksinkertaistettuun joulupöytään ja mikäli vain jaksamme valvoa niin puolen yön joulukirkkoon ♥
Ostin tänään kaksi uutta joululehteä. Jotenkin tuntuu, että tänä vuonna joulun odotukseen kuuluu pitkästä aikaa jouluaskartelut ja -leivonnaiset. Viime joulunalusaika kun meni vähän sumussa. Mutta nyt hurraamaan Tappara-voittoon!
LAUANTAI-ILTATERKUIN,
PS. marraskuu on näemmä näiden tummien pimeiden kuvien kulta-aikaa, valoisampia kelejä odotellessa 😉
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
Nirheä aina ohi mennessäsi palanen banaanileipää ja nauti elämästä! Huomaan, että mieltymykseni tummanpuhuviin kuviin pääsee oikeuksiin näin marraskuussa. Valoa kun ei kertakaikkiaan pilvisinä päivinä ole, niin täytyy ottaa kaikki ilo irti tästä synkästä ajanjaksosta. Korostaa kuvissa tummanpuhuvaa tunnelmaa ja huokaista helpotuksesta, että ainakaan vaaraa kuvien ylivalottumiseen ei ole 😉 Näin positiivisesti ajateltuna. Toivottavasti sielläkin hei marraskuu sujuu mukavissa merkeissä ♥
HEIPPAHEI!
