MOIKKAMOI!
Piti laittamani teille tänään vinkkejä Los Angelesiin, mutta ko.postaus vaatiikin vähän enemmän kirjoittamista eikä siihen nyt ole rahkeita. Sellaista kyllä on tulossa 🙂 En tiedä teistä, mutta itse yleensä tykkään maanantaipäivistä. Ne ovat freesi alku viikolle. Pois lukien tämä himskatin maanantai. Juuri tämä päivä, jota on vielä jäljellä reilut yhdeksän tuskaisaa tuntia. Tänään on olo ollut vähintäänkin kuin karvisella. Ei mitään suuria vastoinkäymisiä, mutta sellaista perusmaanantaihöttöä.
Siinä vaiheessa kun ensimmäisen kerran siivosin pitkin keittiön seiniä ja työtasoa (unohtamatta leivänpaahdinta ja sähköpistoketta) roiskunutta myskikurpitsakeittoa vähän vielä naurahdin kömmähdykselleni. Mutta sitten, kun tein saman virheen uudelleen eli yritin surauttaa keittoa sosekeitoksi liian kuumana, mikä sai blenderin kannen lentämään ilmaan, päästin jo muutaman kirosanan. Kerrottakoon, että kiroilen erittäin harvoin.
Tiedättekö, sitä myskikurpitsakeittoa oli ihan joka paikassa. Sitä löytyy varmaan vielä aikojenkin kuluessa ihan joka paikasta. Vähän niin kuin joulukuusen neulasia 😀 Piti kattamani kauniisti kotitoimistokaverilleni ja mulle lounas. Sytyttää kynttilät ja fiilistellä maanantaita ja uutta viikkoa, Mutta tuon toisen ”keitot pitkin seiniä” -episodin jälkeen olin niin pahalla päällä, että loppujen lopuksi huusin miehen syömään. Itsepalvelun kautta. Leivän toiselle voitelin siinä missä omanikin 😉 Mutta niin jäi kuvat ottamatta. Senpä takia turvaudun vuoden takaisiin kuviini. Keitto näytti kyllä samalta. Kattaus vain uupui.
Mutta tuo myskikurpitsakeitto. Ei se ole sen vika, että vedin herneet nenukkaan. Keitto on kerta toisensa jälkeen ihan älyttömän hyvä. Viime vuonna lorautin siihen kermaa. Sitä edellisenä vuonna taisin tehdä keiton kookosmaitoon. Tänään keiton nesteenä toimi pelkkä vesi. Keittoon tuli yhteensä viittä ainetta. Eli erittäin edullinen ja helppo. Ja hei, joku teistä voi ihmetellä, että miksi tämän blenderissä soseutin. Osa tämän maanantain ihanuutta oli myös se, että meidän sauvasekoitin on karkuteillä 😀
MYSKIKURPITSAKEITTO
1 myskikurpitsa (1,3 kg)
1 sipuli
vettä
suolaa
pippuria
koristeluun
balsamicoa
chilijauhetta
paahdettuja kurpitsansiemeniä
-kuori kurpitsa ja poista siemenet (ota talteen)
-kuori ja pilko sipuli
-kuullota kattilassa kurpitsan ja sipulin palasia oliiviöljyssä pari minuuttia
-lisää vettä niin paljon, että kurpitsat peittyvät
-lisää ripaus suolaa ja väännä pippurimyllystä pari kierrosta
-anna kiehua noin 20 minuuttia tai kunnes kurpitsat ovat kypsiä
-surauta sileäksi sauvasekoittimella tai blenderissä
-lämmitä keitto tarvittaessa vielä liedellä ja lisää suolaa maun mukaan, mausta chilillä
-tarjoile balsamicon, chilijauheen ja pannulla paahdettujen kurpitsansiemenien kera
Toivottavasti siellä on maanantai sujunut mukavammin! Kyllä tuo episodi nyt jo hieman hymyilyttää. Tästä on hyvä jatkaa työpäivää.
Taidan tosin eka mennä keittämään kupposen kahvia (ja tarkastaa samalla löytyykö kahvinkeittimestäkin myskikurpitsaa)! Hei joko teillä on muuten joulutähdet ikkunassa? Ajattelimme laittaa ne tänään, mutta juuri kellään ainakaan täällä meilläpäin ei sellaisia vielä näy. No, jos näytämme esimerkkiä 😉
MAANANTAITERKUIN,
Aika usein kiireessä tartun valmiiseen kaupan hyllyn pestoon, mutta nyt taas muistin, kuinka helppo pesto on itsekin valmistaa. Yleensä olen laittanut pestoon basilikaa ja pinjansiemeniä. Nyt pestoon pääsi lehtikaalta, persiljaa ja manteleita. Valkosipulia, laadukasta oliiviöljyä ja pikkuisen sitruunamehua. Toimi ihan äärettömän hyvin rapeiden ja maukkaiden kasvisfileesuikaleiden kanssa. Alla oleva ohje on neljälle nälkäiselle.
spaghettia
10 medjool-taatelia
Yhtä kaikki, veljen vaimon sieniämpärillistä semisti kadehtien alkoi mieleni tekemään sienipiirakkaa. Onneksi sieniä löytyi myös tuolta ruokakaupan hevi-osastolta. Tänään pyöräytin lounaaksi syksyisen kanttarellipiirakan ja täytyy todeta, että hit spot. Koska aamupäivällä oli kiirusta, niin turvauduin pakastealtaan ruiskaurapiirakkapohjaan. Joka muuten sopi tähän piirakkaan ihan loistavasti!
