sunnuntai 07. tammikuun 2018

Kolme uutta tuttavuutta & samettinen maa-artisokkakeitto

4

HEIHEI IHANAT!

Toivottavasti siellä on ollut mukava viikonloppu 🙂 Perjantaina taisin InstaStoryn puolella kertoa, että viikonlopun tavoitteena on nukkua. Tavoite saavutettiin 110%, joten sinänsä huippua. Enpäs ihan heti muista, koska viikonloppuisin olisi riittänyt unta reilusti yli kymmeneen. Hyvien unien lisäksi vähän kulttuuria, ulkoilua ja urheilua. Hyvää ruokaa ja perheen kesken laatuaikaa. Taas jaksaa 🙂

Viime viikolla juteltiin HeVi -osaston helmistä ja kausikasviksista ja -hedelmistä. Vaikka uljas palsternakka ja rouhean rujo maa-artisokka taitavat vissiin kuulua pikemmin loppuvuodelle tuon kausikalenterin mukaan, niin silti ne pääsivät viime viikon ostoslistalleni. Komistuksen eli romanesco -kaalin kanssa. Kolme uutta tuttavuutta, joista ajattelin valmistaa ruokaa. Se on vähän niin, että meillä on pitäydytty niissä tutuissa ja turvallisissa kasviksissa, mutta kuten kerroin niin ei pitäydytä enää. Sen verran monipuolisesti meillä nykyään on kaupoissa tarjontaa. Muistakaahan antaa uusille mauille mahdollisuus!
Kaunista romanesco -kaalia voisin käyttää ihan sisustuselementtinäkin, mikäli säilyisi. Mutta uskonpa, että se pääsee heti huomenna uuniin paahtumaan srirachakastikkeen kanssa. Palsternakasta voisin kokeilla tehdä ohuita lastuja ja valmistaa uunissa näistä sipsejä. Maa-artisokalle en keksinyt muuta käyttökohdetta kuin samettinen sosekeitto. Mikäli ravintolassa on tarjolla maa-artisokkakeittoa alkupalana, niin usein tuohon tarjoukseen käyn kiinni. Rakastan keiton makua. Itse tein päälle tuollaisen sitruunaisen basilikaoöljyn, mikä toikin keitolle mukavaa vivahdetta.

Samettinen maa-artisokkakeitto

500 g maa-artisokkia
oliiviöljyä
vettä
mustapippuria
suolaa
n. 2 dl kermaa
(käytin Kevyt & Paksu -kermaa)

-kuori maa-artisokat ja palastele ne pieniksi
-kuullotta kattilassa öljyssä
-lisää vettä niin, että maa-artisokat juuri ja juuri peittyvät
-lisää ripaus suolaa ja roiskaus mustapippuria
-keitä noin 15 minuuttia
-soseuta sauvasekottimella ja lisää kerma
-tarkista maku ja mausta tarvittaessa lisää

Tarjoile sitruunaisen basilikaöljyn kanssa!

Niin hyvää, helppoa ja terveellistäkin! Uskon, että kerman voi tarvittaessa korvata esimerkiksi kookoskermalla/maidolla tai mantelimaidolla, mikäli maitotuotteet eivät kuulu ruokavalioon. Mikäli olisi aikaa, olisin tehnyt tämän suussa sulavan keiton kanssa siemennäkkäriä. 

Ihanan viikonlopun jälkeen on edessä ihana viikko; olen varannut koko viikon pelkästään blogitöille. Poislukien huomenna paria tuntia, jotka menen tekemään töitätöitä. Viikolla saan käyttööni työhuoneen täältä meiltä kotoa, joten sitäkin tulee sisustettua. Ehkä myös vilautettua blogin puolellakin. Muuten tuossa on jonossa jos jonkinlaista terveysherkkua ensi viikolle. Ensin pitää vain valmistaa ja kuvata ne. Myös niitä arjen säästövinkkejä voitaisiin vilaista joku päivä.

Nyt räväytysmatsi käyntiin ja sitten ysiksi töllöttimen äärelle; mulla on maailman huonoin leffamaku, mutta silti ajattelin vinkata, että klo 21.00 tulee The Hangover part 2 Neloselta, joka kuuluu ykkösosansa kanssa niihin leffoihin, joita voisin katsoa monta kertaa kuluttamatta niitä 😀 (miksei täältä löydy sellaisia apinaemojeita, joilla on kädet silmillä? Niitä tulisi tähän ainakin rivi!)

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA,


torstai 04. tammikuun 2018

HeVi-osaston helmiä & herkullinen kasvisvuoka

8

HEIPPATIRALLAA!

Olen joskus kertonutkin, että olen tainnut olla kasvissyöjä edellisessä elämässäni. Sen verran rakastan salaatteja ja kasvisruokia ylipäätään. Kalasta en voisi luopua, broitsusta ja punaisesta lihasta kyllä. Tai ainakin vähentää niiden käyttöä. Tässä tammikuun alkupäivinä on käynyt huomaamatta niin, että meillä ei ole syöty yhtään punaista lihaa tai broileria. Liekö siinäkin syy tähän yhtäkkiseen keventyneeseen oloon. Yleensä, kun meillä on arjessa tupattu syömään sitä jauhelihaa liki joka toinen päivä. Ainakin silloin, kun en ole suunnitellut ruokalistaa etukäteen ja ostanut raaka-aineita koko viikon varalle. Eikä siinä mitään, jauheliha on helppo ja hyvä raaka-aine 🙂 ID

Viime loppysyksynä koin (totaali)repsahduksen ruokavaliossani, ei vain niiden makeisten suhteen vaan myös hedelmien ja kasvisten suhteen. Saatoin mennä kokonaisen viikon ilman hedelmän hedelmää. Mustikoita tuli syötyä joka päivä, mutta ei hedelmiä. Kasviksia tuli syötyä jonkin verran. Aina silloin tällöin kuntouduin salaattien tai sosekeittojen suhteen. Mutta silti  kasvisten syöntini oli ehkä 20-30% siitä mitä normaalisti. Ja tiedättekö mitä? Se tuntui kropassa. Olotila oli sellainen pöhkö ja hieman pöhöttynyt.

Mutta nyt, kun on tämä vita nueva eli uusi elämä, niin bring them on! HeVi -osaston antimet nimittäin. Kauppakassitilauksen tein tällä viikolla tämän osaston tuotteisiin panostaen. Netistä kun selaa saa aika pian selville, että mitkä ovat niitä kauden sesonkikasviksia ja -hedelmiä. Mitä HeVi-osaston helmiä kannattaa suosia milloinkin. Edullisuus- ja ekologisuusasiat sekä tuotteiden tuoreus ja maku edellä mentäessä on syytä vilaista esimerkiksi tätä informatiivista taulukkoa ennen kauppaan suuntaamista. Sen ansiosta meillä löytyy tällä viikolla jääkaapista mm. punakaalia, porkkanoita, avokadoa ja appelsiineja. Ajatuksena tehdä huomiselle illalle esimerkiksi punakaalisipsejä ja avokadodippiä. Pysykäähän siis kuulolla, jos kiinnostaa!

Kauden kasviksia ei löydy tästä ihanan herkullisesta kasvisvuoasta, joka kuvissa vilahtelee, mutta senkin uhalla jaan reseptin teille. Tämä nimittäin oli niin hyvää, että jopa mies ja toinen tytöistäkin tykkäsi. Aina näin ei ole näiden ”äiti taas näitä sun kasvispöperöitä” -ruokien kanssa 😉

HERKULLINEN KASVISVUOKA

1 myskikurpitsa
2 punaista paprikaa
1 tlk kikherneitä
loraus oliiviöljyä
sormisuolaa
mustapippuria
loraus hunajaa
(piccolo)basilikaa

Päälle
 2 rkl maustamatonta jugurttia/kermaviiliä
tuoretta minttua

-kuori mystikurpitsa ja palastele se sekä paprika
-lisää ne uunivuokaan
-valuta ja huuhtele kikherneet ja lisää vuokaan
-lorauta päälle oliiviöljyä ja sekoita
-pyöräytä mausteeksi muutama pyöräytys mustapippurimyllystä, lisää loraus hunajaa ja pilko päälle basilikaa
-paista 225 asteisessa uunissa noin 25-30 minuttia
-tarjoile kermaviilin ja tuoreen mintun kanssa

Mikähän siinä muuten on, että tosi moni ruoka on kuvauskelpoisempi ennen sen valmistamista 🙂 Kuten tämä kasvisvuoka. Maku tosin vain parani uunissa olon jälkeen. Hei nyt kohti ekaa sokerittoman tammikuun tulikoetta; saamme töiden jälkeen kahvitusvieraita, joille tarjoamme herkkuja. Sellaisia herkkuja, jotka eivät ole sallittuja itselleni (eikä kyllä tuolle miehellekään, mutta harjoittaa kuulemma sokeritonta tammikuuta soveltaen :D). Taidan pyöräyttää itselleni pallon banaanijädeä, kun pakkanen pullistelee banaaneita.

ILOISTA TORSTAI-ILTAA,


maanantai 18. joulukuun 2017

Äidin lusikkaleivät & co

10

MOIKKAMOI MAANANTAI!

Ja hei ai vitsit, voiko jouluviikko alkaa ihanammin kuin lumisateen merkeissä? Ei voi! Täytyy sanoa, että vaikka rakastan tehokkuuden tunnetta ja tekemisen meininkiä, niin nyt on aivan puhki eilisistä kahvitteluista. Tai ei niinkään kahvitteluista, mutta siitä etukäteisleipomisesta (miehen mielestä etukäteissäädöstä :D). Hienosti tarjottavat upposivat eikä meille oikeastaan jäänyt kuin marenkikranssia ja tuota piparkakkuvuokaleipää. Lusikkaleipiä jäi myös muutama.

Perjantaina Insta Storyn puolella seuraavat tietävätkin pienistä kommelluksista lusikkaleipiin liittyen. Ensinnäkin aamulla reseptin äidin reseptiarkistoista löydettyäni olin hetken aikaa sormi suussa. Reseptin määrät ovat grammoina. Meinasin jo kääntyä googlen puoleen, mutta onneksi esikoinen muisti, että mummun talousvaaka oli vielä kaapissa. Kaivettiin vaaka esiin, mutta en luottanut siihen. Joten guugletin 🙂 Seuraava koetinkivi oli se, että ohjeissa luki vain että ruskista voi vaaleanruskeaksi. Ei mitään muuta. Ei paistoaikoja tai saatikka sitä, että mitä sokerille, soodalle ja vehnäjauhoille tehdään. Päätin soveltaa. Mutta näin jälkikäteen ajateltuna aika onnistuneesti sovellettu.

Kun ottaa huomioon, että leivontaprosessissa oli muutama pieni vastoinkäyminen. Ensinnäkin mielestäni taikina oli liian löysää -> se meni pariksi tunniksi jääkaappiin. Sieltä tullessaan oli kivikovaa -> pääsi mikroon 😀 Ekan pellin tuskailin lusikkani kanssa, kun lusikkaleivistä ei tullut lainkaan sellaisia kuin äipällä. Kunnes pikkuisempi tuli ihmettelemään, että mitä mä teen. Neuvoi miten mummu nuo aikoinaan teki kahdella lusikalla, joten toinen pellillinen onnistui paremmin. Koska kiire painoi päälle leivonnoissa, niin asettelin lusikkaleipien kannet ja pohjat nätisti muovirasiaan. Ehkä ne oli vielä vähän lämpimiä (lue: liki kuumia). Eilen aamuna niitä jääkaapista poisottaessani selvisi, että mulla oli yksi iso lusikkaleipäkasa. Ei muuta kuin mikron kautta jälleen.

Huh, mutta maku oli priimaa. Vaikka voi vähän ruskistuikin liikaa 😉

LUSIKKALEIVÄT

200 g voita
200 g sokeria
3,5 tl vaniljasokeria
1,5 tl soodaa
300 g vehnäjauhoja
vadelmahilloa

-ruskista voi vaaleanruskeaksi (varo ettei pala!)
-lisää sokerit ja anna seoksen jäähtyä
-siivilöi sekaan jauhot ja sooda
-muotoile kahden teelusikallisen avulla lusikkaleipiä (jep, sellaisia kauniimpia kuin mulla)
-paista uunin ylätasolla 200 asteessa noin 8-10 minuuttia
-jäähdytä
-täytä vadelmahillolla

ID

Siellä ne lusikkaleivät kavereineen sulostuttivat eilisen juhlapöydän. Jotain uutta ja jotain vanhaa -meiningillä mentiin. Suolaisiksi valikoituivat ruisnapit tuorejuustokinkkutäytteellä sekä lohifetakolmiot. Nyt vielä muutama työjuttu ja sitten kohti kotia. Josko tänä iltana sitten ehtisi korkkaamaan joululahjaostokset tälle vuodelle 😉

MAANANTAITERKUIN,


perjantai 15. joulukuun 2017

Fredagsmys…finally!

3

HELLOU HELLOU!

Ja oikein ihanaista perjantai-iltaa sinne ruutujen toiselle puolelle. Pikkuisen meinasi mennä tämän illan myyssit ruokineen pitkäksi, mutta on ollut niin touhua täynnä tämä päivä, ettei aiemmin ehtinyt ruoanlaiton pariin tai blogiin. Jos olette tuolla Insta Storyn puolella seuranneet, niin tiedättekin että tämä kokki kolmonen on taikonut herkkuja. Vaihtelevalla menestyksellä 😉 Vielä on marenkikranssi tekemättä, mutta muuten on kokolailla makeat tarjoilut sunnuntaille plakkarissa.

Ruokapöytäkin sai illansuussa tartuntapohjamaalikerroksen ja sen jälkeen ekan pintamaalikerroksen. Niin hyvin tuo musta kalustemaali peittää, että ei välttämättä tarvitsisi toista pintamaalikerrosta. Sellaisen kuitenkin sutaisen vielä tänään. Mikäli ehdin ennen kuin mies tulee kotiin. Muuten otetaan suunnitelma b käyttöön eli telkkaria ja lasit punkkua. Kainaloterapiaa ja viikon nollausta. Ei paha sekään 🙂

Tänä iltana meillä syödään (taas) päärynän ja auran pyhää liittoa. En muista olenko tätä versiota koskaan blogiin laittanut, mutta aiemmin tekemäni aurapäärynäpizzan ohjeen olen jakanut täällä. Samalla makumaailmalla mennään tänäänkin, mutta hieman helpomman kautta.

AURAJUUSTO-PÄÄRYNÄPIIRAKKA

3 lehtitaikinalevyä
1 iso päärynä
aurajuustoa murusteltuna
pinjansiemeniä
voiteluun: muna

-sulata lehtitaikinalevyt ja kiinnitä ne pitkältä sivuilta toisiinsa
-voitele levyt munalla
-asettele päälle viipaloitu päärynä, aurajuustomurut ja pinjansiemenet
-paista 200 asteessa noin 15 minuuttia

**************************

Helppoa (ja hyvää) kuin heinänteko! Meillä se olen minä, joka ostaa viinipullot yleensä etiketin perustella, joten erittäin yllättynyt olen kuin mies taannoin tuliaisena kuvissa näkyvän pullon kotiin toi. Kerrankin oli ostanut pullon kuulemma ulkonäön tai tuon hieman erilaisen, rakkauden täyttämän, etiketin perusteella ♥ Mutta nyt tuntuu siltä, että pala piirakkaa on laskenut, joten voi hyvin mennä kumartelemaan pöydän jalkojen kimppuun ja heiluttelemaan vähän sutia. Katsotaan, josko huomenna jossain töiden lomassa ehtisin otella päivännäöllä teille tuosta uudistuneesta ruokahuoneen ilmeestä kuvia 🙂

TUNNELMALLISTA PERJANTAI-ILTAA,

PS. teille tamperelaisille tiedoksi, ketkä taannoin kyselitte, että missä pääsee hiihtämään, niin nyt tuon Koukun tykkilumiladun lisäksi sieltä pääsee hiihtämään aina Alisenjärvelle saakka. Lisäksi Teivon rappusten yläpäästä lähtee valaistu ja hyvässä kunnossa oleva latu. Pakko ehtiä viikonloppuna taas suksille, niin koukussa olen koko lajiin!


maanantai 11. joulukuun 2017

Jouluinen (pähkinätön) suklaalevite

11

HELLUREI IHANAT

ja oikein mukavaa maanantaiaamupäivää ja alkanutta viikkoa! Täällä odotellaan päivänvaloa, jotta päästään kuvauspuuhiin. Pitäkää peukkuja, että sellainen edes pieni valonkaje tänään nähdään, muuten on kuvaukset keinovalon varassa. Hei, kerroinkin teille, että näin joulun alla musta kuoriutuu se, joka näpertelee kaikkea pientä. Tämä pätee myös pienten joulusyötävien suhteen. Sellaisten, joita voisi antaa lahjaksi ystäville. Itse rakastan syötäviä joululahjoja. Niiden antamista ja saamista.

Viime viikolla kampaajan tuolissa istuessani selasin lehteä ja silmäni osui itsetehtyyn nutellaan. Rakastan nutellaa, mutta välillä saan siitä allergisia oireita. Jos joku näistä allergioistani ärsyttää eniten, niin ehkä tuo pähkinäallergia. Onneksi ei mitään vakavaa reaktiota tule, vaan selviän kurkkukutituksella. Mutta sitäkään ei uskalla montaa kertaa ottaa viikon sisään. Kehittelin reseptin, jossa korvasin hasselpähkinät manteleilla, ihan jo senkin takia, ettei tarvitse allergialääkettä ottaa ennen tämän suloisen ja syntisen hyvän suklaalevitteen käyttöä 🙂

JOULUINEN SUKLAALEVITE

240 g maitosuklaata
240 g mantelijauhetta
n. 0,5 dl leivontaöljyä
0,5 dl tomusokeria
2 tl piparkakkumaustetta
ripaus suolaa

-sulata maitosuklaa mikrossa/kattilassa
-lisää sulanut maitosuklaa ja muut aineet tehosekoittimeen
-surauta sekaisin (jos haluat ihan sileän levitteen, niin surauta lisää)
-säätele leivontaöljyn määrällä levitteen paksuus
-annostele pieniin lasipurkkeihin ja anna jäähtyä
-säilytä jääkaapissa

Tätä levitettä olen nyt syönyt suoraan purkista lusikalla, laittanut lusikallisen kahvin joukkoon (tuloksena täydellinen mantelikaakaokahvi) ja levittänyt erinäisten keksien päälle. Yllä olevasta ohjeesta tuli neljä tuollaista pientä lasipurkillista suklaalevitettä. Kolme on vielä jäljellä, joten voipi olla, että mikäli pidän näppini niistä erossa, niin ne pääsevät joululahjoiksi ystäville 😉 

Mutta nyt työn touhuun ja laittamaan kuvauspaikat kuntoon! Ai niin ja sitä ennen vastaamaan kommentteihinne koskien tuota ihanaa mustaa senkkiä. Pöytää en vielä maalannut mustaksi, sillä pohdimme uuden, jatkettavan pöydän ostamista. Suoraan mustana, ettei tarvitsisi maalata. Puunvärisiä ja valkoisia jatkettavia pöytiä löytyy vaikka kuinka, mutta mikä siinä onkaan ettei mustaa jatkettavaa pöytää löydy. Tai sitten ollaan vain kranttuja asiakkaita 😀

ILOISIN MAANANTAITERKUIN,


« Vanhemmat
Uudemmat »