…se kun lapset ovat siinä iässä, että voitte laulaa kuorossa Titaniumia ja huomaat itse laulaa luritelleesi sitä ihan väärillä sanoilla
…ja kuunnella Titi-nalle levyjen sijaan autossa lasten pyynnöstä Loopia
…kun voitte laulaa lasten kanssa kaanonlauluna ”We wish you a merry christmas”:iä saunanlauteilla, eikä kenelläkään ole kiire lämpöä pakoon
…se, kun voit käyttää esikoisen kanssa samoja vaatteita
…kun koiraa ulos viedessäsi voit sujauttaa jalkaasi lapsesi kengät. Niin, että sinne kenkiin vielä mahtuu villasukatkin.
…se, kun tulet töistä kotiin ja lapset ovat laittaneet iltaruoan alulle
…kun he ovat kattaneet pöydän kauniisti ja laittaneet servietitkin sen talouspaperirullan tilalle, joka yleensä meillä on ruokapöydässä
…se, kun lapset briiffaavat koulusta kotiin tullessaan sulle päivän uutiset, jotka ovat lehdistä lukeneet päivän aikana
…kun voitte käyttää samoja meikkejä esikoisen kanssa
…kun voitte puhua lasten kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä eli saada aikaan oikein rakentavaa keskustelua
…kun lasten joululahjalistassa on sellaisia lahjatoiveita, joita itsekin toivoisit itsellesi
…se, kun lapsista on kasvanut samanlaisia jouluhulluja kuin sä
…kun elokuvissa voi olla tekstitys eikä tarvitse olla dubattuja piirrettyjä
…kun toinen ei syö punaista lihaa ja toinen on kalavegaani -> saa käyttää välillä luovuutta keittiössä!
…saada kehuja murrosikäiseltä 🙂 Välillä, kun tuntuu että mitä vaan tekee, niin on nolo
…kun lapset haluaa edelleen samaan sänkyyn mun kanssani nukkumaan miehen ollessa työreissussa
…kun on lasten kanssa samoja lemppariohjelmia, kuten Suomen kaunein koti ja Suomen tulli
…kun saa vielä peitellä lapset yöunille ja suikkaista hyvänyön suukon poskelle
…kun on niitä seesteisiäkin hetkiä (ainakin kerran viikkoon). Niitä kun kumpikin unohtaa hetkeki murrosiän myllerrykset ja ovat…noh, sellaisia ei-murtsikkaikäisiä ♥

Vaikka harmittelen aina välillä sitä, että nuo lapset kasvavat aivan liian nopeasti, niin onhan tuo lasten vanheneminen kuitenkin aika siistiä. Tietyillä mittareilla mitattuna. Mutta hei, vähänkö siistiä, että on perjantai ja edessä viikonloppu, joka on pyhitetty perheelle, joulufiilistelylle, juustolautaselle ja pilatekselle?

IHANAA PERJANTAITA! ♥

HEIPPA JA HUIPPUIHANAA SUNNUNTAI-ILTAA!

Tänään on ollut niin leppoisa ja rentouttava sunnuntai, että oksat pois. Ei tietoakaan siitä viime sunnuntaisesta pikkujoulujen jälkimainingeista. Heh, hyvä näin! Ollaan saatu paljon aikaan ja toisaalta, netflixattu sohvalla vastapainoksi. Yksi aikaansaannos on tässä; nimittäin miehen vastaukset 33 kysymykseen. Haaste on lähtöisin Julia Toivolan blogista ja ai että, mä olen nauttinut lukea muiden bloggaajien vastaavia postauksia. Taustatietona teille, ketkä olette hypänneet kelkkaan vasta viime aikoina; olemme olleet mieheni kanssa yhdessä pian 17 vuotta, josta naimisissa 13 vuotta.

Luulisi, että toinen tuntisi minut, mutta olisittepa kuulleet, kuinka tuskaili ja pähkäili vastausten kanssa…liekö liian hienotunteinen vai mitä ;D Mutta hei, päästetään tuo mies ääneen!

• Mitä oikeasti ajattelit minusta ensitreffeillämme?
– Mahtavan positiivinen ihminen ja olit kiinnostunut jopa jääkiekkojutuista (…tai sitten esitit hyvin olevan kiinnostunut…;)

• Nauranko vitseille, mitä en oikeasti tajua?
– Et varmaan, tai en tiedä kun ymmärrät vitsejä hyvin…jopa minunkin jotka ”välillä” ehkä hieman huonojakin.

• Pidänkö halailusta?
-Kyllä!

• Haluanko pienet vai isot häät?
– Meillä oli kyllä isot häät ja paljon kavereita niissä…kiitos appivanhempien!

• Olenko koskaan rikkonut lakia?
– Varmaan vahingossa jotain liikenteessä, muuten en usko että muuten tietoisesti. (toim.huom. se parkkisakkojen määrä on ehkä kolmenumeroinen…)

• Millainen on voileipäni?
– Ruisleipä jossa avocadoa isot kasat jne. Tai Tanskan reissuilta opitut Smørrebrödit.

• Millaista musiikkia kuuntelen mieluiten?
– Suosikki country, mutta taidat muuten kuunnella kaikenlaista sen lisäksi

• Mitä pelkään?
– Ylipositiivisena et varmaan mitään asiaa liikaa, vaan valmiina ottamaan asiat vastaan kuten ne tulevat. Siis asiat johon ei pysty vaikuttamaan itse. Tiedät että selviydyt kaikesta!

• Kestänkö stressiä?
– Aivan uskomattomasti, sekä osaat suodattaa ja muuttaa sen mahtavasti positiiviseksi energiaksi. Kadehdin ja ihailen siitä taitoa!

• Oudoin tapani?
-”Tuuliviiri yllä talon katon” …;) (toim.huom. naisella on oikeus muuttaa mielipidettään :D)

• Mihin työhön et missään nimessä laittaisi minua?
-Ei taida olla hommaa josta et selviytyisi tai osaisi ottaa selvää miten siitä suoriutua. Kärsivällisyytesi opetella kokonaan uusia asioita on ihailtavaa.

• Jos saisin viettää päivän jonkun kuuluisan, elävä, kuolleen tai ihan kenen kanssa tahansa. Kuka se olisi?
– Melko varmasti K&K jotka olivat äärettömän hyviä ja rakkaita ihmisiä!

• Voittaisin lotossa, mitä tekisin rahoilla?
– Varmistaisit lähimmäisten taloudellisen turvan ja sitten lähtisit perheen/lähisuvun kanssa rentoutumaan ja purkamaan travel-bucket listaa.

• Mikä väri vastaisi persoonaani ja miksi?
– Kultainen 😉

• Mikä minua ärsyttää eniten muissa ihmisissä?
– Aikaansaamattomuus, kateellisuus ja liiallinen negatiivisuus

• Mikä on suosikki roskaruokani?
– Olisikohan tamperelaisena aidot ja alkuperäiset siivet….jos se kuuluu ko. kategoriaan

• Rumin vaatteeni mistä minä pidän, mutta sinä et?
– Haaremihousut (toim.huom. eiiii, ne on ihan suokkarit! Varsinkin ne armeijan vihreät 🙂

• Mikä oli viimeisin tekstiviesti minkä lähetin sinulle?
– ”Keksin kuningasidean mistä saadaan Dunkin Donuts:n makukahvia meille ja V&T… Tilataan Anulle kotiin west coast webshopista ja pyydetään lähettämään postissa meille!”
….että näinkin hempeä….;)

• Kun olen kipeä, haluanko että minua hoidetaan vai olenko mieluummin yksin kunnes paranen?
– Sekä että, riippuen olotilastasi. Et halua olla liikaa muitten passattavana, vaan touhuta itse.

• Kun riitelemme miten käyttäydyn?
– Ei juurikaan kokemusta, mutta varmaan 1-2min radiohiljaisuus, kunnes unohdat että ”piti” olla mykkäkoulussa…;)

• Menemme ravintolaa, mitä tilaan?
– Kuplivaa alkuun…! Ruoan suhteen pidät kaikesta ja yleensä valmis kokeilemaan jotain paikallista.

• Minkä asian äärellä voisin viettää tuntikausia?
– Käsitellen blogikuvia. Opiskellen jotain uutta tai suunnitellen seuraavaa matkakohdetta. Tykkäät siis matkustaa ja nähdä maailmaa.

• Mikä saa minut todella vihastumaan?
– Liiallinen negatiivisuus ja ihmisten kateus etenkin jos eivät tiedä faktoja.

• Entäs piristymään?
– ystävät ja perhe…ja jopa tavallinen arki. Osaat nähdä kaikesta jotain positiivista.

• Millainen olen tyttöystävänä?
– En muista enää…. Häistä on niin kauan 😀

• Kumpi sanoin ensin “rakastan sinua” ja missä se tapahtui?
– En kyllä muista ihan varmasti.

• Mitä teen heti ekana aamulla?
-Peset hampaat ja lähdet koiran kanssa ulos…paitsi viikonloppuna mä vien koiran.

• Millaisia vaatteita käytän kotona?
– Rentoja

• Mitä kotiaskaretta en osaa hoitaa?
– Kaikki hoituu…paitsi tiskikoneen täyttö siten että kaikki astiat tulee ekalla pesulla puhtaaksi…jos jotain pitää mainita.

• Kumpi määrää kaapin paikan?
– Varmaan kyllä enemmän minä

• Mikä on paras luonteenpiirteeni?
– Positiivisuus

• Entä paras piirre ulkoisesti?
– Sporttisuus ylipäätään

• Ihanin yhteinen muisto?
– Lapset ehdottomasti ja perheen yhteiset matkat uusiin kolkkiin maailmalla.

Kiitos Julialle vielä ihan huikean kivasta haasteesta ja miehelle vastauksista! ♥ Näinhän se on, että me bloggaajat kun ollaan yleensä äänessä (mäkin jaaritellut täällä jo pian 9 vuotta!), niin ihan kiva saada vaihtelua blogiin ns. vieraskynästä.

SUPERIA SUNNUNTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,

 

HEI HELLUREI IHANAT!

Toivottavasti siellä vietettiin rakkaudentäyteinen isänpäivä ♥ Kun on itse saanut isäkseen maailman parhaimman isin ja lapsilleen myös maailman parhaimman isin, niin ei voi muuta kuin olla sangen kiitollinen. Vaikkei sitä omaa isiä enää ole ollutkaan täällä seuranamme viimeiseen viiteen vuoteen, niin ne 38 vuotta, jotka sain maailman parhaimman, ankarimman, rakastavimman ja luotettavimman iskän kanssa viettää, kantavat kyllä loppuelämän. On mistä ammentaa vuosien varrella. Ja se, jos mikä on ihanaa!

Eilen kävimme syömässä ravintolassa oman perheen kesken ja laskun maksettuani ystävällinen tarjoilija halusi antaa vielä erityismaininnan hyvin käyttäytyneistä lapsista. Aluksi menin hämilleni. Ajattelin, että eiköhän nyt tuollaiset 11- ja 13-vuotiaat osaa ravintolassa (ja muutenkin!) käyttäytyä. Kunnes tajusin, että ei se välttämättä aina näin ole. Vaikka sitä on välillä aivan hurjan epävarma äitiydestä, niin sitten onneksi välillä tulee näitä äitiyden tähtihetkiä. Tietää tehneensä jotain oikein. Tietää, että se kukkahattu ei ole turhaan ollut päässä.

Meillä on lapset otettu ruokaravintolaan mukaan ihan pikkuvauvoista asti. Ravintolaillallisen ajaksi ei ole tarvinnut viedä lasta hoitoon. Ellei sitten ole ollut treffi-ilta 😉 Aina silloin tällöin sitä kuulee vanhempien suusta ”No ei sitä Pekkaa voi ravintolaan mukaan ottaa…viedään mieluummin hoitoon, niin on kaikilla mukavampaa!” Mutta mitäs jos se pikku-Pekka haluaisi mukaan sinne ravintolaan. Haluaisi oppimaan, että miten siellä käyttäydytään. Itse olen sitä mieltä, että kyllä maailmaan itkua ja kiukuttelevia lapsia mahtuu. Mutta pää punaisena lapselle ravintolassa huutavia vanhempia ei välttämättä mahdu. Joten se pikku-Pekka on ehkä syytäkin jättää kotiin, mutta ei sen takia, että pikku-Pekka ei osaisi käyttäytyä. Vaan sen takia, että vanhemmalla on kenties paha päivä, eikä pinna veny.

Silloin kun meillä nämä esiteinit olivat pikkuisia, ei ollut tabletteja tai älypuhelimia mitä antaa ravintolassa lapsen käteen viihtyvyyden takaamiseksi. Usein meillä oli mukana Muumien luukkukirjat. Ja niihin tyytyivät. Toki on varmasti niitäkin kokemuksia, että sitä on otettu lapsi syliin ruokailun ajaksi, mutta aika kultaa muistot. Kuten tapana on. Voi olla, että jälleen tässäkin asiassa kukkahattutätiyteni heittää vähän volttia, mutta ne on ne pöytätavat, jotka pätevät. Niin kotona kuin ravintolassakin. Ruoan kunnioittaminen. Jos kotona katsoo sormien läpi ruoan lattialle heittämistä, niin mistä se lapsi tietää, että sitä samaa ei saisi harjoittaa ravintolassa. Väsyneenä äitinä sitä helposti lipsuu tietyistä käytöstapojen vaalimisista kotioloissa. Vain huomatakseen, että sen edestään löytää.

Itse olen sitä mieltä, että lapset voi ottaa mukaan moneen juttuun. Ihan pieninäkin. Jopa sinne ravintolaan. Lapset eivät ole este mennä myöskään hienompiin ravintoloihin, mutta itse vanhempana olen käyttänyt tässä maalaisjärkeä. Lyhyeksi jääneet päikkärit, puhkeava kulmahammas ja fiini ravintola eivät ehkä ole toimiva yhtälö. Tärkeimpänä koen sen, että itse vanhempana hyväksyy sen, että toinen on vielä pieni ja opettelee asioita. Toisaalta koen, että rajat on tehtävä selväksi ja pidettävä johdonmukaisuus mukana. Annettava myös positiivista palautetta ja kehuttava. Kaikista ruoka-aineista ei tarvitse tykätä, mutta kaikkia pitää ainakin kerran maistaa. Ja vaikkei tykkäisikään, niin senkin voi esittää nätisti ilman kakomisia ja yököttelyitä. Varsinkin siellä ravintolassa. Ugh. Kukkahattutäti on nyt puhunut 😀

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,

MOIKKAMOI

ja hei ette arvaakaan, kuinka jonkun punasänkisen silmät täällä kiiluu. Pääsi pöytälätkän pariin kummityttöjen synttäreillä ja se oli menoa. Sattui sopivasti pöytälätkä olemaan alennuksessa, kun kävimme kaupassa ostamassa tytöille syyskenkiä. Ja pitihän Bostonin pojan saada Suomi-Ruotsi -pelaajien tilalle toiseen joukkueeseen Boston Bruinsin äijät ja toiseen Chicago Blackhawksit. 

Tehtiin koiran kanssa pitkä iltalenkki ja kasvatettiin nälkää. Synttäreillä kun tuli herkuteltua ehkä enemmän kuin laki sallii. Sunnuntai-illan iltaruokana toimi maalaisperunat, majoneesidippi (Hellmann’s + sinappi), salaatti, päärynäkinkku- ja avokadokinkkulohkot. Pitkään aikaan en olekaan tehnyt noita päärynäkinkkulohkoja uunissa, mutta täytyypäs pian taas tehdä uudelleen. Sen verran mehukkaita ja maukkaita ovat. Päärynä makeutuu uunin lämmössä ja ilmakuivattu kinkku rapsakoituu ihanasti!

Usein sitä tulee juhlistettua viikonlopun alkua, tällä kertaa juhlistamme myös onnistuneen viikonlopun loppua. Marian Bistro ja koko miesluola on naisvoittoinen ja pöytälätkän ääniin sekoittuu kikatus. Saunasta tulee tuoksu, joka kertoo sen olevan lämmin. Koko perheen kanssa lauteille ja sitten formulan pariin. 

Kyllä kuulkaas taas on ladattu akkuja, vaikkei onneksi lataamisen tarvetta suuresti ollutkaan. Osa viikonlopusta meni blogitöiden merkeissä, mutta nekään kun eivät ole tuntuneet töiltä. Viikko polkaistaan käyntiin muutamalla kotitoimistopäivällä ja sormet syyhyävät kirjoituspuuhiin. Sitä ennen huomenna on pakko siivota työhuone. Siistimpi työtila antaa ajatuksille tilaa. Vaikka joku viisas on tainnut joskus väittää muuta. Nyt sinne saunaan, palataan viimeistään heti huomen aamusta kommenttien vastaamisten myötä asiaan 🙂

SULOISIN SUNNUNTAI-ILTATERKUIN,