maanantai 25. helmikuun 2019

Muistoja, joita ei mitata rahassa ♥

HIPHEI JA HELLUREI!

Ja lämpimiä terkkuja Koh Yao Yailta! Vaikka wifi tökkii melko lailla, niin sain kuin sainkin kuvia siirrettyä blogiin. Ehkä vähän liikaakin 😉 Sorry kuvatulvasta, mutta olen saanut niin paljon kyselyitä tästä meidän majoituksesta ja pyynnön laittaa kuvia blogiin. Aika moni on kysynyt myös sitä, että mitä kautta löydetään hotellit reissuihin. Tekisi mieli vastata, että ihan sattumalta. Yleensä mä olen se, joka nettailee hotelleja ja esittelee ne sitten miehelle. Kertaakaan ei olla kaduttu hotellivalintaa, vaan kaikki on menneet nappiin. ID

Yleensä katson hotellit Booking.comista. Laitan kriteerit kohdilleen ja katson karttahausta. Jos maksaa majoituksen heti, saa usein runsaan alennuksen. Mutta useimmiten ollaan maksettu vasta paikan päällä. Siinä kun ehtii vaihtamaan majoitusta monta kertaa odotellessa reissua. Joiltain hotelleilta saa parhaat diilit varatessa hotellit suoraan hotellista, ilman välikäsiä. Niin kuin nyt tällä reissulla.

Tämä nykyinen majoituksemme on kyllä kaikista ihanin ikinä. Toiseksi hintavinkin, kyllä. Kaikista kallein satsaus oli Atlantis Dubaissa, mutta se ei suinkaan ole ollut paras. Vaan moni edullisempikin hotelli on kiilannut ohi tuon. Eli aina raha ja laatu eivät mene käsi kädessä. Tässä Santhiya Koh Yao Yai Resort & Spassa kyllä ollaan saatu jokaiselle pennille vastinetta. Varattiin ja maksettiin villa vuotta etukäteen. Early bird promotion oli sen verran hyvä. Oikeastaan ei edes varattu näin isoa villaa. Kaksikerroksista.

Vaan yksi kerroksinen. Mutta jo lentokentällä saatuamme laukkuihin tägit, joissa oli villamme numero huomasin, että tämä villa on ainut laatuaan. Ainut näin iso villa koko resortissa. Kiitollisia olemme upgreidauksesta, mutta kyllä vähempikin olisi riittänyt 🙂 Täällä hotellilla kuljetaan sellaisilla avolava-autoilla. Alkuun mietin, että onkohan liian vaivalloista. Mutta lomalla on aikaa odotella. Soitetaan respaan, kun tarvitaan kyyti. Hurautetaan pari minuuttia tuohon ”assembly pointille” ja valitaan uusi auto sen mukaan, minne ollaan menossa. Kätsyä!

Moni on kysellyt myös sitä, että oliko tänne vaikea tulla. No ei ollut, lennot Phuketiin ja sitten varasimme hotellin kautta kuljetuksen. Autolla noin puoli tuntia satamaan ja siitä reilu 20 minuuttia veneellä saarelle. Eli älyttömän vaivattomasti pääsimme paratiisiin. Jossa vietämme vielä kolme yötä. Sitten jatkamme matkaa toiseen paratiisiin.

Nyt takaisin kokeilemaan, josko tuossa terassilla ”tarkenisi” olemaan. Tai pystyisi olemaan. Mittarissa on 38 astetta ja auringossa varmastikin lähemmäs 50. Vajaan tunnin päästä meidän perheen naiset pääsevät hierontaan ja mies käy vetämässä hikitreenin. Illalla luvassa hyvää ruokaa ja Suitsin vikat jaksot. Mitähän me sit alettaisiin katsomaan? Täytyykin mennä tsekkaamaan teidän taannoiset suositukset!

Vaikka me ollaan reissattu viimeisten viidentoista vuoden aikana niin paljon, että tuolla rahalla oltaisiin saatu asuntolainat maksettua pois, niin silti olen sitä mieltä, että ollaan saatu rahoille niin paljon vastinetta, että niitä kokemuksia ei voi edes rahassa mitata. Se, että lapset näkevät maailmaa, tutustuvat uusiin ihmisiin ja kulttuureihin, oppivat kieliä ja mikä tärkeintä – oppivat arvostamaan Suomea, on tässä elämänvaiheessa tärkeämpää kuin asuntolainan poismaksu. Tärkeämpiä on ne muistot, joita ei voi rahassa mitata 

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,


maanantai 04. helmikuun 2019

Luota vaistoosi!

MAANANTAI-ILTAA IHANAT!

Niin vain piti laittaa teille tänään ihonhoitojuttuja, mutta kun on taas vähän muutakin ajankohtaisempaa, niin ne saavat odottaa. Jälleen kerran sellaista jonka varjossa ihonhoitojutut tuntuvat niin mitättömiltä. Pääasia, että perheenjäsenet on kunnossa. Olen huomannut että niin lasten kuin koirankin kanssa ei voi olla liian varovainen, vaan aina on kannattanut kuunnella sitä ”äidinvaistoa”. Siitä, joka kertoo että kannattaa varata lääkäri. Lasten ollessa pieniä olimme keskustan erään lääkärikeskuksen kanttisasiakkaita. Tuolloin tuli sairauskuluvakuutukset tosiaankin tarpeen. Yhtään hukkareissua ei kuitenkaan tullut tehtyä.

Koiruuden kanssa ei onneksi ole tarvittu niin paljon tuota vakuutusta, mutta hyvä sekin on olla olemassa. Lauantaiaamuna heräsin siihen kun karvainen ystävä läähätti meidän sängyssä. Toinen tassu oli aivan pinkki. Aluksi ajattelin, että siitä vuotaa verta. Tassukarvat olivat tummanpunaiset. Oli yön aikana päässyt lussutamaan tassuaan oikein antoisasti. Isäntäväen nukkuessa samassa sängyssä (en ymmärrä, miten tuo on mahdollista, sillä niin herkkäuninen olen :). Anturat olivat turvonneet niin, että pelkäsin ihon ratkeavan. Iho anturoiden sisäsyrjällä näytti erittäin kipeältä. Käveli jalalla, mutta ei antanut juurikaan tutkia jatkaa.

Konsultaatiosoitto tuohon maailman mahtavimpaan eläinlääkärikeskukseen, kauluri kaulaan ja ell:istä haavasuihketta ja hunajasalvaa. Mustista ja Mirristä kumipintaiset tossut ulkoilua varten. Ainakin siihen kipuiseen jalkaan. Kauluri jälleen kerran aiheutti lamaantumisen. Mutta ilman kauluria ei pystynyt olemaan hetkeäkään; toinen hoiti itse itseään, vaan ei tajunnut sen tekevän enemmän hallaa.

Tänä aamuna peilistä katsoi lievästi sanottuna zombie 😀 Takana on pari valvottua yötä. Hämärästi tuli mieleen lasten vauvavuodet. Katkonaiset yöt ja sen, kun ei voi auttaa kipuista mitenkään. Tassukin kirkui vielä aamulla punaisena ja anturat turvonneena. Aamupäivällä mietin, että kyllähän se siitä ohi menee. Kunnes iltapäivästä mietin, että soitetaan aika lääkäriltä. Akuuttiaika illalle järjestyi, ylimääräisenä potilaana. Kotiin töistä tullessani vastaan tuli karvainen kaveri häntää heiluttaen. Sitä heiluvaa häntää ei ollut pariin päivään näkynyt. Niin onnellinen olin, että meinasin perua lääkäriajan.

Tassukin näytti jo paljon paremmalta, vaikka sitä mieluusti ylhäällä lepuuttikin. Onneksi en perunut, sillä ilman lääkärin lääkkeitä tilanne olisi saattanut mennä jopa pahempaan; tassutulehdus ja sen lisäksi hiivatulehdus tassussa. Tassutulehdus lienee viime torstai-illan peruja, kun olimme pitkällä lenkillä kouluttajan kanssa ja tassu keräsi lumipaakkuja. Anturoitten väli oli vieläkin vereslihalla ja melko kipeän oloinen. Kipulääke tuli tarpeeseen ja kotiin tultuamme toinen nukahti samantien levollisesti. Antibiootti- ja kipulääke jatkuu viikon, hiivatulehdukseen saimme shampoota.

Ehkä ensi yönä saamme taas kunnon yöunet? Tarinan opetus; luota vaistoosi.  Sen on näiden vuosien aikana oppinut. Oli kyse sitten mistä tahansa asiasta. Ei välttämättä lasten tai koiran sairastelusta, vaan kaikesta muustakin. Se oma ”gut feeling” kun yleensä tuppaa olemaan oikeassa ♥ 

Huomenna sitten levännein (toivotaan näin…) ja virkein jutuin liikenteessä. Joko niitä ihonhoitojuttuja tai sitten ollaan arkiruoan parissa. Nyt lumitöiden pariin TAAS. Ja sitten aikaisin nukkumaan. Vaisto sanoo, että tänään se tulee tarpeeseen 😉

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

PS. katsokaas muuten kuinka vähän oli lunta pari talvea sitten! Ja miten pieni tuo karvaturri oli.


lauantai 19. tammikuun 2019

Talvi-illan hämärtyessä

ILTAA IHANAT!

Oletteko huomanneet kuinka huimasti päivä on pidentynyt? Varsinkin näin aurinkoisina päivinä. Tulimme kotiin kauppa- ja autonpesureissulta neljän maissa ja silloin oli olohuoneessa vielä valoisaa. Mutta kuitenkin jo sen verran hämärää, että valot piti sytyttää. Talvi-ilta oli tänään jokseenkin haalean liila. Vähän niin kuin nuo tulppaanit maljakossa ja tyynyt sohvalla.
Tänä lauantaina on saatu paljon aikaan, mutta toisaalta osattu myös olla. Heräilty pitkän kaavan mukaan ja noustu vasta, kun nälkä kurnii vatsassa. Tehty aamupalaksi munakokkeli-avokado-leipiä ja supersmoothieta. Joiden avulla jaksettiin tehdä tulevan autokatoksen ympäriltä (ja sisältä)  lumityöt. Lunta oli vähintään 30 cm ja sitä ei enää mahdu kippaamaan minnekään, kun ojakin on täynnä 🙂 Nyt on autokatoselementtien ja pystytysporukan kivempi toimia.

Yksi pikkuinen on tänään vain vilauttanut pikaisesti nenäänsä ulkona. Toinen on viihtynyt koko päivän sisällä. Iltapäiväsaunan lauteilla mietin, kuinka ne tunteet on jälleen olleet pinnassa viime aikoina; ne sellaiset äititunteet, jotka pitävät kynsin hampain kiinni lapsien lapsuudesta ja jotka nauttivat niistä hetkistä, kun lapset ovat kotona. Tiedän, että pian tulee se aika, että toiset ovat mieluummin lauantai-iltojaan toisaalla. Kuin äiskän ja iskän kanssa kotona. Äiskän ja iskän, jotka ovat välillä jälleen niin maailmankaikkeuden noloimpia tyyppejä.

Joten niin kauan kuin voin, ajattelin nauttia täysillä näistä illoista, kun koko perhe on koolla. Sulkea kannettavan ja levittää Trivial Pursuitin tänne kellarin pöydälle. Ja toivoa, että saamme illemmalla lapsista seuraa myös keittiöön. Tacolauantai, ihanan tavallinen sellainen edessä. Niitten parhaimpien tyyppien kanssa. Paljosta saa olla taas kiitollinen 

IHANAA ILTAA TOIVOTELLEN,

PS. Sohvalla makoileva karvainen rakkaus voi eilen vähän huonosti ja olohuoneen matto koki kovia. En saanut oksujen jälkiä kokonaan pois, joten luvassa on maton hankinta. Tuo matto on yli 10 vuotta vanha ja maksoi aikoinaan alennuksessa 149,00. Enkä suostu uudestakaan matosta enempää maksamaan. Mistä ihmeestä löytyy katseen kestäviä nukkamattoja koossa 2m x 3m edullisesti?


keskiviikko 02. tammikuun 2019

Elämän suuri rikkaus, jota itselläni ei ole

HEI HELLUREI!

Tervetuloa arki ja tervetuloa uusi vuosi! Täällä on herätty jo anivarhain etätoimistopäivään ja siinä missä ajattelin näiden välipäivien olevan rauhallisia, niin ainakin toistaiseksi on riittänyt vipinää 🙂 Tämä päivä on hyvä etätoimistopäivä senkin takia, että tulee oltua näillä näkymin visusti tietokoneen äärellä; jo perinteeksi muodostunut peijakkaan lomaflunssa alkoi uudenvuoden aattona kurkkukivulla ja kylmillä väreillä. Eilen saapui sellainen ärsyttävä nuha, joka piti yön hereillä. Joten tämä päivä otetaan iisisti kannettava sylissä peiton alla sohvalla.

Uusi vuosi vastaanotettiin rauhallisesti. Syötiin nachopeltiä ja blinipannukakkua. Poksuteltiin muutama paukku, iloittiin tähtisadetikkujen loisteesta ja jaksettiin jopa valvoa vuodenvaihtumiseen asti. Kerrankin 🙂

Tässä pian viikon olen taas sivusta ihastellut tuota serkkujen bondausta. Miettinyt, että kuinka onnekkaassa asemassa nuo ovat ollessaan niin läheisiä. Ihan kuin sisaruksia. Ilman sitä sisarusten kinastelua. Itselläni ei ole lainkaan serkkuja, joten olen kasvanut tähän serkusasiaan vasta omien lasten myötä. Toki läheisiä välejä edesauttaa se, että tytöt (ja hurmurikummipoika) ovat olleet tiiviisti tekemisissä heti syntymästään asti ja kasvaneet yhdessä. Aluksi asuimme vajaan sadan metrin päässä toisistamme ja edes tuo veljen perheen muuton myötä tullut välimatka ei ole saanut serkuksia erilleen. Tänä päivänähän serkusten välissä on jopa viisisataa metriä 😀

Täällä pohjoisessa vain seinä erottaa serkukset toisistaan ja se saa aikaan sen, että iltaisin viettävät aikaa lautapelien äärellä. Päivisin suhailevat menemään mäessä keskenään. Yöt ovat vielä toistaiseksi nukkuneet eri mökeissä. Tämä laatuaika tekee serkuksillekin hyvää; kotona kun eivät juuri tänä päivänä ehdi viettämään aikaa.

Voin vain kuvitella, kuinka tiiviinä tuo tyttönelikon ystävyys jatkuu mitä enemmän kasvavat. Neljä tyttöä, noin vuoden ikäeroilla. Ei todellakaan ollut suunniteltu juttu, vaan suuren suuri onni ja siunaus. Itse asiassa kaikki serkukset (kaikki ne, joita meidän lapsille on siunattu) ovat todellakin rikkaus  Sellainen rikkaus, jota itselläni ei ole. Mutta rikkaus, jonka olen onneksi osannut ehkä kompensoida ystävien avulla. Niin, että en koe jääneeni mistään paitsi.

Silti en voi muuta kuin olla onnellinen noiden punaposkien puolesta, jotka mulle tänne mökille lähettävät viestiä rinteestä 🙂

IHANAA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,


tiistai 04. joulukuun 2018

Onneksi tuli lähdettyä ♥

Oli enkun kokeisiin lukemista. Sähköposteihin vastaamista. Pyykkien viikkausta ja koiran pesuprojektia. Lenkillekin olisi ollut mukava ehtiä. Astianpesukone odotti tyhjäämistä, jotta olisi saanut laitettua iltaruoalta tulleet tiskit koneeseen. Pois silmistä. Keittiön työtasoille oli kertynyt vaikka mitä lajiteltavaa. Miehen kauluspaidat piti silittää ennen reissuun lähtemistä ja erään projektin kuvat odottelivat käsittelyä. Olisi vaan ollut niin paljon kaikkea muuta. Lakanoiden vaihtoa ja autokatostarjouksien läpi käymistä. Tyypillistä maanantai-iltaa.

Hetken hangoittelin vastaan. Kun ei ehtisi. Ja kun se Joulutorikin menisi pian kiinni. Olkoon menneeksi, mennään vaan. Pyynikin munkkikahvila, suupielet sokerissa ja kolme rakkainta ihan lähellä. Glögi, joka ei polttanut kieltä. Taivaalta tippuvat isot lumihiutaleet, jotka saivat silmät sirrilleen. Leppoisa puheensorina ja yksi ihastuttava valkoinen pieni havannalaiskoira. Beigein yksityiskohdin. Lappi -koju ja sen maistuvat herkut. Valkosuklaapäällysteiset omenalohkomaistiaiset ja niin kaunis Tammerkosken seutu.

Kaunis kotikaupunkini ja hellästi annetut lumipesut. Pusutkin. Pikkuisen jäätyneet sormen päät ja varpaat.
Hei, onneksi tuli lähdettyä 

IHANAA TIISTAITA TOIVOTELLEN,