Taidan toistaa itseäni, kun sanon, että Lapissa on ihmisen hyvä olla. Mahdottoman hyvä olla ♥ Maisema on erilainen kuin silloin vuodenvaihteessa ja päivä on tsiljoona kertaa valoisampi. Silti se pimeä Lappi on oma suosikkini. Siinä on sitä jotain lohduttavaa. Pääsiäislapissa on taas jotain sangen ihanaa ja iloista.
Se on jännä juttu, että miksi se on juuri tämä Pyhä, missä treffataan tuttuja. Tänäänkin istuttiin terassilla yksien ystävien kanssa, joiden kohdalla aina Tampereella ollessamme mietitään, että pitäiskin nähdä. Pyytää kahville vaihtelemaan kuulumisia. Mutta ei, onneksi treffataan sen kerran pari vuodessa täällä Lapissa, kun kotona kaikkien elämät tuntuvat olevan niin kiireisiä. Lisäksi nähtiin kaupan kassajonossa yhtä ystävää ja kuultiin, että lisää tuttuja virtaa tunturiin huomenna.
Sen lisäksi, että yöllä saamme veljen perheen tänne. Tytsyillä on tiedossa kolme laskupäivää rämäpääserkkujensa kanssa. Itse tänään mäessä jälleen mietin, että onkohan tämä mun laji sittenkään 😀 Vaikka olen lasketellut kauan ja olen tykännyt siitä, niin nyt tuntuu, että en nauti enää vauhdista yhtään. Päinvastoin. Tuntuu, että nuo uudet sukset eivät sovi mulle, kun laskutyyli on jotenkin ihan omituinen. Tosissani olen alkanut harkitsemaan telemarkkia. Eikös siinä saa mennä vähän leppoisampaa vauhtia?
Tänään meillä kello soi jo anivarhain, sillä miehellä oli etätyöpäivä ja se alkoi skypepalaverin merkeissä. Loppuloma panostetaan kyllä pitkiin aamu-uniin. Jälleen kerran pitää pikkuisen nuhdella itseäni siitä, että univelkaa on päässyt kertymään. Ehkä se oli tuo kesäaika, mikä on sekoittanut unirytmin, mutta nyt on hyvä palauttaa se kohdilleen.
Nyt saunaan ja sillä aikaa lammas perunoineen uuniin. Luvassa myös Tapparan voittokulun seuraamista 😉 sekä lautapeliturnausta. Sen verran ajattelin pääsiäisloman aikana repäistä, että taidan pitää pari lomapäivää tästä rakkaasta blogityöstäni. Mikäli raaskin. Kuulumisia ja pääsiäistunnelmia tulee kuitenkin päiviteltyä tuonne Instagramiin (atmarias). Muistakaahan nauttia auringosta ja herkuista, pitkistä yöunista ja hetken hengähdystauosta!
ja terkkuja täältä tien päältä! Parin tunnin päästä olemme onneksi perillä Pyhällä, minne menemme viettämään pääsiäistä! Pakkasimme autoon mukaan rairuohon, muutaman koristellun pajunoksan ja yhden pupukoristeen. Pääsiäiskoristeiden sijaan keskitymme elämästä nauttimiseen tunturin juurella. Olen tainnut teille kertoakin, että pääsiäinen on joulun jälkeen suosikkijuhlani. Siinä on sellaista jotain iloisuutta ja värikkyyttä, joka kertoo meneillään olevasta keväästä. Tai tänä vuonna lähinnä lähestyvästä keväästä. Pääsiäisenä tulee ulkoiltua ja ladattua akkuja. Pääsiäistraditioihimme kuuluu myös syöminen pitkän kaavan mukaan. Nyt kun sain kiinni sairastelujen jälkeen liikunnan iloista, niin olen alkanut jälleen kiinnittämään huomiota niihin makeisiin herkkuihin, joita koko alkuvuoden kiitettävästi välttelin. Kohtuudella kaikkea ja lempeästi on edelleen mottoni. Kaupallisen yhteistyön myötä Breyers Delights:n kanssa sain mahdollisuuden testata astetta terveellisempää herkkua. Herkkua, joka on sallittu myös arkena. Ilman huonoa omaa tuntoa. Keskellä päivää ja vaikka suoraan treenin jälkeen. Nimittäin Breyers Delights -proteiinijäätelöä. Tykkään, että vaikka noudatankin terveellistä ruokavaliota, niin se ei saa poissulkea sitä tosiasiaa, että elämästä kuuluu nauttia. Itselläni elämän suuriin nautintoihin kuuluu liikunnan lisäksi syöminen. Herkuttelu sallituilla herkuilla. Mutta ei sekään maailman loppu ole, vaikka välillä vähän lipsuu ruokavaliosta. Sitten vaan palaa kaidalle tielle, eikä jää turhaan soimaamaan itseään.
Jäätelö on kautta aikain ollut itselleni se suurin intohimoni, mitä tulee makealla herkutteluun. Opiskeluaikoina saatoin syödä minttusuklaajäätelöä koko litran kerralla Kauniita ja Rohkeita katsoessani. Villasukat jalassa ja shaali päällä, sillä tuossa touhussa tuli melkoisen kylmä 🙂 Oli aikoja, että söin jäätelöä vain kesäisin, mutta nykyään jäätelöä tekisi mieli vuoden ympäri. Se oli ykkösherkkuni myös silloin, kun sallin herkuttelun vain lauantaisin. Se oli ykkösherkkuni silloin, kun kärsin sydänsuruista.
Tänä päivänä en tarvitse tekosyitä herkuttelulle. Herkuttelen sen takia, että nautin elämästä. Jos mieleni tekee, saatan ostaa pakkaseen jäätelöpurkin. Tai saatoin ostaa, ennen tätä vuotta. Nyt kun olen laittanut varsinkin nuo makeat herkut syyniin olen kovin iloissani, että sain tämän yhteistyön myötä tutustua herkulliseen, mutta astetta terveellisempään jäätelöön. Jonka mausta ei oikeastaan edes maista, että se eroaisi mitenkään niistä enemmän sokeria sisältävistä jäätelöistä. Päinvastoin, maku on ihanan täyteläinen ja kermainen. Kiitos aidon kerman, jota tuotteissa on käytetty.
Breyers Delights -proteiinijäätelöissä on vähemmän sokeria ja kaloreita. Sen sijaan niissä on enemmän proteiineja. Makuina on kolme herkkumakua; Mint Chip ja Cookies & Cream sekä jäätelöpatukka Vanilla Caramel. Tuossa eräänä päivänä nautin huomaamattani melkein koko purkillisen tuotaa suussa sulavaa minttusuklaajäätelöä. Hetken aikaa ajattelin, että hupsis, mutta sitten muistin, että eipä tuo nyt niin suuren suuri moka ollut, sillä purkillisessa tuota jäätelöä olisi ollut vain 340 kaloria eli vain 68 kaloria desilitrassa jäätelöä.
Itse kuuluun niihin jäätelön syöjiin, jotka syövät hieman jo pehmenneen jäätelön ronskisti lusikalla suoraan purkista. Ainakin silloin, kun kukaan ei näe 🙂 Mutta mikä ettei, etteikö näistä terveellisimmistä jäätelöistä voisi tehdä jäätelöannoksiakin. Laittaa pari palloa jäätelöä kulhoon ja koristella koko komeus tuoreilla marjoilla tai pähkinöillä.
Näin pääsiäisen aikaan ajattelin tehdä meille jälkiruokakulhot täyteläisestä Cookies & Cream -proteiinijäätelöstä. Saada niihin hieman pääsiäisilmettä ananaskirsikoiden ja gojimarjojen kanssa. Ehkä ripsotella päälle vielä muutaman mulperimarjan ja jos aikaa on niin keittää sokerittoman kinuskikastikkeen kookoskermasta jäätelöannoksen kruunuksi. Mikä ettei näihin voisin vielä raastaa raakasuklaatakin. Tosin makunsa puolesta eivät kaipaa mitään lisää, vaan parhaimmillaan nämä jäätelöt maistuvat sellaisinaan kuin ovat. Suoraan purkista, Marian tapaan!
Ja jos oikein oltaisiin extreme tyyppejä täällä tunturissa, niin pakattaisiin yksi jäätelöpikari ja lusikka mukaan selkäreppuun rinteeseen. Nostettaisiin sukset pystyyn tunturin laella ja pidettäisiin jäätelötauko. Käännettäisiin kasvot kohti aurinkoa ja nautittaisiin. Ei kuulkaas lainkaan hassumpi idea!
Oletteko jo maistaneet näitä herkullisia Breyers Delights -proteiinijäätelöitä?
Sain jaettavakseni 20 koodia, joilla saa noutaa oman Breyers Delight -jäätelöpatukkansa R-Kioskilta. Kannattaa siis vastata yllä olevaan kysymykseen tämän postauksen kommenttiosiossa, mikäli haluatte herkutella. Arvonta-aika alkaa nyt ja loppuu viikon päästä 4.4. klo 18.00. Arvonnan säännöt löydätte täältä.
Joten hei, te ketkä siellä olette miettineet, millä herkutella pääsiäisenkin juhlapyhinä terveellisemmin niin tässä erittäin oiva vaihtoehto. En malta odottaa jo tulevaa hellekesää ja sitä, että saan täyttää mökkipakastimen näillä herkuilla. Istua mökin terassilla ja syödä jäätelöni nopeasti parempiin suihin ennen kuin se ehtii paahtavan auringon alla sulamaan ♥
Täällä ollaan lähtövalmiina kohti pohjoista, mutta sitä ennen tulin aamupalaa syödessäni kertomaan teille aamuauringosta. Hempeistä sävyistä, joita silmän on helppo katsella näin kevättalvella. Lapsuusvuosista ja siitä, kuinka kaikella on kuitenkin loppupeleistä tarkoitus. Noh, ainakin sisustusmielessä. Pidetään tämä juttu kevyenä, eikä lähdetä pohtimaan sitä, missä tapauksissa tuo väite ei pitäisi paikkansa. Sisustusmielessä hutiostos voi ollakin loppupeleistä nappivalinta. Sillä on siis tarkoitus.
Kuten näitte, niin tuo kuvankaunis Kate Moss pääsi ilostuttamaan ruokatilan seinää. Ainakin hetkeksi. Seinää, jolle olin alunperin suunnitellut jotain hempeää ja herkkää. Hempeä ja herkkä ei vain yksinkertaisesti sopinut siihen seinälle. Hempeän ja herkän puuteriroosat ja pinkit sävyt riitelivät tuolien puunvärin kanssa. Hempeät ja herkät olivat liian pieniä tuolle seinälle eivätkä päässeet eduksi. Ne saivat paikan olohuoneesta. Isolta seinältä, jossa ne tarvitsivat pari kaveria vierelleen. Olohuoneen ilme muuttui kertaheitolla keväisemmäksi.
”Äiti, miksi meillä on surffari seinällä? Surffari, joka on sitä paitsi eri sävymaailmaa kuin kolme muuta julistetta?” Tarina on pitkä, mutta se juontaa juurensa teiniaikoihin. Niihin muistoihin, joita ystävien kanssa koimme. Niihin muistoihin, joita miettiessä hymyilyttää vieläkin. Kerrotakoon sen verran, että tuon meidän kotikadun nimikyltin päälle oli liimattu moneksi vuodeksi Kaarila Beach Ave -teksti ennen kuin sen joku oli repinyt pois. Kerrotakoon myös se, että yksi meistä koitti tehdä kotitekoisesti rastoja tupeerauskamman ja hiuslakan avulla. Koska jossain surffileffassa niin oli ollut. Noina aikona Myrskyn ratsastajat vhs-kasettini pätki joka ikisessä kohdassa, jossa Keanu Reevesiä näytettiin läheltä. Veikkaanpa, että huoneessani olleessa telkkarissakin oli sormenjälkiä, koska niin pääsimme paljon lähemmäs Keanua 😀
Ne oli niitä aikoja, kun sunnuntaisin katsottiin porukalla huoneeni lattialla Beverly Hills 90210:aa ja unelmoitiin, että kunpa joskus tuonne maisemiin pääsisi. Eipä tainnut tuo 16-kesäinen Maria tietää, että kun kovasti unelmoi, niin unelmat saattavat käydä toteen. Ja niinhän niistä aika moni on käynytkin.
Ihania muistoja jälleen. Täältä minun lapsuudenkodistani. Rakastan kertoa lapsille niistä ajoista. Nyt kun olemme asettuneet kunnolla kodiksi, on kotimme eteinen aika usein kenkävuorella vuorattu. Kengillä joita en edes tunnista. Aika usein myös huomaamme miehen kanssa viettävämme aikaa jossain muualla kuin tuolla alakerrassa, miesluolassa. Ilomielin sitä antaa lasten kutsua kavereita kylään ja pelata lautapelejä alakerrassa. Tuntuu, että hempeyden, aamuauringon ihanuuden ja lasten kikatuksen myötä lapsuudenkotini on herännyt henkiin. Täällä on pitkästä aikaa elämää ♥ Jos seinät osaisivat myhäillä tyytyväisyydestä, niin ne ehkä tekisivät niin.
”Mutta tuo surffari ei edelleenkään kuulu tuohon, sillä on erivärinen kuin muut!” Elämän ihanuus on se, että me kaikki emme ole samasta puusta veistetty. Täydellisessä elämässä saisimme kaikki toteuttaa itseämme niin kuin haluamme. Välittämättä muiden mielipiteistä. Niin kuin se yksi rastapäähihhuli teiniajoilta. Niin kuin tuo surffari tuossa seinällä. Se edustaa sitä osaa elämää, joka tuo elämään särmää. Kaiken ei pidä olla harmoniassa keskenään, jotta elämästä voi nauttia. Ne pienet poikkeavuudet tuovat iloa päivään ja piristävät pimeänäkin päivänä. Mutta myös näin aamuauringon paistaessa.
Nyt koiruus ja lapset autoon. Termari täyteen kuumaa kahvia ja reipasta reissumieltä mukaan!
Palataan illalla Pyhältä erään herrrrkullisen ja helpon pääsiäisjälkkäriehdotuksen kanssa 🙂
HEMPEIN KESKIVIIKKOTERKUIN,
PS. Instastoriessien puolella voitte seurata matkantekoamme. Jännitysmomentti on edelleen tuo karvakorva, joka stressaa autolla matkustamista. Veikkaanpa, että aika nopsaa siirryn etupenkiltä takapenkille, jotta toinen saa olla sylissäni. Siinä ei läähätä ja tärise niin kovin ♥
ja pahoitteluni tuosta hieman ehkä ”klikahtavasta otsikosta”. Minulla ei ole tapana sellaisia tehdä, mutta nyt mietin, että olikohan tämä sittenkin vähän harhaanjohtava otsikko…ettei kukaan vaan olettanut näkevänsä täällä kuvia kalliista design-laukusta? 🙂 Sillä sellaisia ei ole luvassa. Olen siinä suhteessa aivan mahdottoman epäkelpo kansalainen, että vaikken paljoa ostelekaan, niin laukkuihin olen hurahtanut. Enkä mihinkään sellaisiin kunnon isoihin laukkuihin vaan näihin clutch -tyylisiin. Tarvitsenko niitä? En. Mutta nämä nyt sattuvat olemaan se minun akilleen kantapääni. Heikkous, josta on vaikea päästä pois. Varsinkin, jos edullisesti saa. Tämän kuvissa näkyvän kaunokaisen ostin Glitteristä 7,5 eurolla.
Ollakin, että laskin omistavani noin 12 clutchiksi luokiteltavaa laukkua ja niitäkin tulee vain harvoin käytettyä. Ei ekologisesti ehkä maailman järkevintä…Kesäaikoina tulee kyllä käytettyä clutcheja, mutta eipä tuollaista kainalokaveria tule juuri toppatakin kanssa kanneltua mukana. Osa clutcheistani on juhlavampia, mutta toisaalta tykkään hirmuisesti näistä ihan perusclutcheista. Tämän kaunokaisen ajattelin kesällä yhdistää bohohippityyliin joko yksivärisen kesämekon ja sandaalien kanssa tai sitten revitteyjen farkkujen seuralaiseksi.
Parhaat clutch-apajat (sekä rahapussiapajat, wink wink) löytyvät ulkomailta surffikaupoista. Niissä suuntaan aina ekana joko laukkuhyllylle tai tiskin äärelle vitriinin antia ihastelemaan. Siinä missä clutchit on mun suuri heikkouteni, niin samaan sarjaan menevät meikkipussit tai toalettipussit. Sellaiset suloiset, kirjaillut ja välillä, varsinkin sinivalkoraitaisissa sellaisissa, saa lukeakin jotain fiksua, kuten ”Gone to the beach” ;D
Onko siellä ruutujen takana muita pikkulaukkuihin hurahtaneita? Laukkurakkaus ei kyllä ole hassumpi tauti niin kauan kuin puhutaan tämän hintaluokan laukuista 😉 Omistan kyllä pari merkkilaukkuakin, mutta jotenkin niiden suhteenkin on viime vuosina tullut ähky. Tuo sama vanha LV:n Noe kulkee mukanani vuodesta toiseen. Koska se on niin huikea ahmatti tavaroiden suhteen, niin tuppaan pitämään sen sisällä pientä pussukkaa tärkeille tavaroille. Ehkä tästä lähtien pitäisi ottaa nuo clutchit käyttöön niin sanottuina apulaukkuina!
Nyt takaisin töiden pariin, palataan illalla kotoa käsin edellisien postausten kommentteihin.
Kiitos niistä ihanat ♥
TIISTAITERKUIN,
PS. rakas aviomieheni; mikäli luit tämän postauksen ja pyörittelet nyt päätäsi,
niin haluaisin muistuttaa sinua vanhalla sanonnalla ”Happy wife, happy life” 😀
Koti on se paikka, jossa itse tunnen tätä nykyä olevani turvassa. Koti on se paikka, jossa haluan, että myös nuo lapsemme tuntevat olevansa turvassa. Kaupallisen yhteistyön myötä Verisuren kanssa pääsin tällä kertaa pohtimaan kodin turvallisuutta lapsiperheen näkökulmasta. Kertomaan teille niitä hyötyjä, joita me olemme kokeneet saavamme Verisuren hälytysjärjestelmän ansiosta lapsiperheenä.
Tiesittekö, että turvabarometrin mukaan joka neljäs suomalainen kokee kotonaan turvattomuutta? Yleensä se ollaan me naiset ja nuoret, jotka turvattomuutta kokevat, mutta yhtälailla myös 17% miehistä tuntee kotonaan turvattomuutta. Se, että jopa 40% nuorista kokee kotonaan olonsa turvattomaksi kuulostaa omaan korvaani huikean suurelta lukemalta. Meillähän tytöt uskalsivat olla yksin kotona edellisessä kodissamme kevät- ja kesäaikaan. Siinä näppärässä yhdessä tilassa sijaitsevassa kodissamme, mutta muutettuamme tähän tien toiselle puolelle, huomasimme että eivät mielellään jääneet kotiin keskenään. Saatikka yksistään. Edes valoisaan vuorokauden aikaan. Ehkä se on tämä kolme kerrosta, joka tuntuu jotenkin pelottavalta hallita.
Kuten viimeksi teille kerroinkin, niin siltä se tuntui itsellenikin. Kolme kerrosta ja vanhan talon narisevat nurkat. Sen takia meillä tehtiin Verisuren maksuton turvakartoitus viime elokuussa, minkä jälkeen ei mennyt montaakaan päivää, kun hälytysjärjestelmä oli asennettu. Sen jälkeen en ole kertaakaan pelännyt omassa kodissani. En ole edes tuntenut oloani turvattomaksi mitä tulee esimerkiksi sairauskohtauksiin tai tulipalovaaraan. Tiedän, että hädän sattuessa apu on erittäin lähellä. Tuo meidän hälytysjärjestelmämme ei ole vain mötikkä seinässä tai kamerat katonrajassa, vaan se on hälytyskeskukseen liitetty järjestelmä, joka näkee, kuulee, puhuu ja tuntee! Suuri osa sitä on myös tuo mobiilisovellus puhelimissamme, jonka avulla pystymme ohjaamaan hälytysjärjestelmää etänä sekä myös valvoa kotiamme, kun emme kotona ole.
Perhe on minulle kaikki kaikessa. Haluan, että niin mies, lapset, koira kuin itsekin saamme elää huoletonta elämää. Ilman pelkoa siitä, että joku murtautuisi kotiimme ja koskisi siihen, mikä on meille erittäin yksityistä ja rakasta. Kun aamulla viimeinen lähtee kotoa kouluun, laittaa hän hälytykset päälle seinässä olevasta käyttönäppäimistöstä. Se tarkoittaa sitä, että kun olemme koko perhe poissa kotoa, vahtii Verisure kotiamme. Se osaa ennakoida tulevan murron, sillä ovi- ja ikkunavahdeissa on tärinäilmaisimet. Murtautumisyritys huomataan siis jo siinä vaiheessa, kun joku on oven tai ikkunan kimpussa. Ei tarvitse odottaa siihen saakka, että tuo joku on ehtinyt hajottamaan ikkunan tai oven.
Kun hälytys laukeaa, menee hälytyssignaali 24/7 palvelevaan Verisuren hälytyskeskukseen, jossa hälytyskeskuspäivystäjä reagoi hälytykseen välittömästi ja alkaa selvittää hälytyksen syytä. Tässä vaiheessa on apua noista kameroista, joita meille on asennettu; hälytyskeskuspäivystäjä näkee kamerailmaisimien avulla, mitä meillä tapahtuu. Tarvittaessa hän voi ottaa puhekeskuksen kautta suoran kuulo- ja puheyhteyden kotiimme ja tarpeen mukaan lähettää paikalle vartijan tai välittää poliisin tai palokunnan
Kun ensimmäinen koulusta palaava lapsi tulee kotiin, tulee sovelluksen @kotona -ominaisuuden kautta meille vanhemmille tieto. Tuo sovellus on myös siitä erinomainen, ettän avulla Verisuren hälytyskeskus voi hälytyksen tullessa tarkistaa, keitä meillä on kotona. Tästä on merkittävää apua esimerkiksi tulipalotilanteessa, jossa Verisuren hälytyskeskuspäivystäjät voivat jakaa informaation pelastusviranomaisille. Koululainen avaa ulko-oven ja kuulee piippausääntä, mikä tarkoittaa, että hälytykset ovat päällä. Hälytyksen saa laitettua päälle ja pois kätevästi joko yksilöidyllä numerokoodilla tai avaimenperällä. Aika usein meillä tytöt koulusta kotiin tullessaan ottavat hälytyksen pois päältä, mutta asentavat samantien hälytyksen, joka meillä laitetaan myös joka ilta päälle, kun koira on käytetty viimeisellä lenkillään. Hälytystoiminto, joka suojaa kotiamme ja perhettä silloin kun olemme itse kotona.
Vaikken juuri hälytyksiä itse pidäkään päällä yksin kotona ollessani, paitsi yöaikaan, niin silti tuossa kipeänä ollessani tein poikkeuksen; olin juuri lukenut lehdistä, että murtovarkaat ovat innokkaita naamioitumaan esimerkiksi remonttimiehiksi ja käyvät päivisin kolkuttelemassa ovien takana. Kuulin yläkerran makkariin, kun ovikello soi ja olen aivan varma, että kyseessä oli joku harmiton vieras, mutta silti tuossa hetkessä olin onnellinen, että olin asentanut hälytykset päälle etänä puhelimestani. Tunne siitä, että on turvassa on yksi ihanimmista tunteista!
Ulko-oven vieressä sijaitsevassa käyttönäppäimistössä on kaksi SOS-painiketta. Näitä yhtäaikaa painettaessa saa välittömästi tehtyä hälytyksen Verisuren hälytyskeskukseen. Lasten kannalta ajateltuna tämä toiminto on kultaakin kalliimpi esimerkiksi silloin, kun he menevät avaamaan oven yksin kotona ollessaan ja kokevat tilanteen jollain tavoin uhkaavaksi. Hälytyskeskuspäivystäjä ottaa samantien puheyhteyden puhekeskuksen kautta ja selvittää tilanteen vakavuuden. Myös kameroista on tässäkin tapauksessa apua. Toivottavasti koskaan emme joudu sellaisen tilanteen eteen, että SOS-painikkeita tarvitsisi painaa, mutta ne ovat turvana silloinkin, jos esimerkiksi kotona oleva vanhempi saisi sairauskohtauksen eivätkä lapset muistaisi hätäkeskuksen puhelinnumeroa.
Täältä viime postauksestani löytyy tarina siitä, mikä loppujen lopuksi sai meidät päätymään Verisuren kokonaisvaltaiseen hälytysjärjestelmään. Kertaakaan emme ole hälytysjärjestelmän hankkimista katuneet. Päinvastoin; näin paljon reissaavanakin perheenjä se tuo suunnatonta turvaa tietää, että koti on turvassa. Verisuren mobiilisovelluksen kautta laitamme lomalle lähtiessä loma-asetukset päälle, jotta hälytyskeskuspäivystäjäkin tietää, että meille on ehkä turha hälytyksen sattuessa soitella, sillä useimmiten olemme aivan eri aikavyöhykkeellä. Lomalla ollessamme tarkkailemme myös päivittäin kotiamme; kovien pakkasten aikaan viime reissulla tarkastelimme etänä huonekohtaisia lämpötiloja ja kosteusprosentteja.
Aiemmin sitä tuli mietittyä, miten lapset pärjäävät kotona meidän ollessa töissä, mutta tätä nykyä sitä osaa olla asian suhteen rauhallisemmin. Toki kodin turvallisuuteen näin lapsiperheen näkökulmasta liittyy paljon muutakin kuin kattavan hälytysjärjestelmän käyttöönotto; tulee huolehtia siitä, että lapset osaavat toimia esimerkiksi vesivuodon tai tulipalon sattuessa. Tietävät missä veden pääsulkuventtiili sijaitsee. Osaavat ripeäsi kaivaa esiin sammutuspeitteen tai vaahtosammuttimen. Varsinkin itseäni välillä huolestuttaa se, kun meidän tytöt ovat iässä, jossa ovat innokaita leipojia ja ruoanlaittajia. Niin ihanaa kuin se onkin, niin harvoin annan tähän lupaa ellei jompi kumpi aikuisista ole kotona. Se tieto helpottaa hieman, että mikäli palohälyttimet havaitsevat savua menee siitä välittömästi tieto Verisuren hälytyskeskukseen ja tämän myötä päivystäjä ottaa puhe- ja kuuloyhteyden kotiimme ja pystyy ohjeistamaan tyttöjä toimimaan tilanteessa.
Arki on elämän parasta aikaa ja jo ihan arjen sujuvuudenkin kannalta Verisuren hälytysjärjestelmä on ollut paras hankintamme ikinä. En näe itse asiassa yhtään syytä olla hankkimatta Verisuren hälytysjärjestelmää. Tämän totesin ääneen jo viime syksynä ennen kuin koko yhteistyön blogissani alkoi 🙂 Tuo meidän kattava hälytysjärjestelmä maksaa reilun neljäkymmentä euroa kuussa. Mielestäni pieni hinta siitä, mitä saamme vastineeksi. Voitte tilata maksuttoman kodin turvakartoituksen sekä tutustua eri hälytysjärjestelmäpaketteihin Verisuren kotisivuilla!
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
Herkkua, joka on sallittu myös arkena. Ilman huonoa omaa tuntoa. Keskellä päivää ja vaikka suoraan treenin jälkeen. Nimittäin 
