HEIPPAHEI
ja onnea kaikille äideille, mummuille, mummoille, isoäideille ja ihan kaikille, jotka ovat saaneet kunniatehtävän nimeltä äitiys ♥
Kolme vuotta sitten vietettiin äitienpäivää täällä mökillä maailman parhaimman äidin ja maailman parhaimman anopin (ja appiukon) kanssa. Siitä seuraavana vuonna äitienpäivää vietettiin sairaalassa. Suuren suuri tuska rinnassa, sillä siinä vaiheessa äidin tauti oli uusiutunut eikä toivoa annettu. Äiti ei ollut enää se äiti, joka äiti oli ollut minulle 40 vuoden ajan. Ei ulkokuoreltaan eikä sisältäkään. Silti äitienpäivänä oli vielä olemassa äiti, jota juhlia. Viime vuonna äitienpäivää vietettiin hieman uusia traditioita luoden. Hieman ehkä hapuillenkin.
Tänä vuonna äitienpäivänä olo on kuitenkin levollinen. Tuolla jossain sisälläni on se rauha, josta olemmekin teidän kanssa jutelleet. Kiitollinen olen siitä tunteesta. Ihan helpolla sitä ei ole saavutettu, mutta näin jälkikäteen ajateltuna loppuviimein olen saavuttanut sen helpommin kuin ikinä olisin uskonutkaan. Tämä rohkaisuna teille kaikille, keillä tämä äitienpäivä on syystä tai toisesta hieman vaikea. Vielä se siitä helpottaa…♥
Haikeutta voi olla ilmassa tänään monella eri tavalla. Eilen vietettiin lapsettomien lauantaita. En edes pysty kuvittelemaan sitä tuskaa heidän puolestaan, jotka äidiksi kovin haluavat, mutta syystä tai toisesta eivät äidiksi ole vielä tulleet. Siitäkin syystä aion jälleen rutistella noita meidän kullannuppuja. Niitä jotka vielä välillä punkeavat syliin oivan tilaisuuden tullen. Äitiys on suuri kunnia, eikä todellakaan mikään itsestäänselvyys.
Monasti sitä lukee, että kenenkään ei pitäisi esitellä itseään äitinä tai vaimona. Vaan omana itsenänsä. Kyllä, olen Maria, mutta ihan hemmetin ylpeä olen siitä, että olen myös äiti (ja vaimo). Ja vaikka sitä kuinka pitäisi elää elämäänsä itsenäisesti ja olla onnellinen ilman riippuvuutta kenestäkään, niin ihan varmasti elän tietyltä osin elämääni noiden meidän lasten kautta enkä voisi kuvitellakaan elämäämme ilman heitä. Lapset ovat parasta mitä meille on tapahtunut.
Nyt äitienpäivää viettämään aurinkoisissa merkeissä. Mansikkakakkua, saunomista, uimista ja grillihamppareita luvassa. Todellakin erilainen äitienpäivä jo senkin takia, että kerrankin ei tarvitse villapaitaa pukea päälle. Niin kuin ei tarvinnut silloin 16 vuotta sittenkään äitienpäivänä, kun ensimmäisen kerran tapasin tulevan anoppini. Kyllä, äitienpäivälounaalla ravintolassa. Monasti jälkikäteen ollaan puhuttu, että oli tuokin aika ja paikka esitellä uusi tyttöystävä. Mutta hei, onneksi esitteli 🙂
Tänään juhlitaan äitienpäivää melkein samalla porukalla kuin tuolloin 16 vuotta sitten. Lapsia on vain siunaantunut maailmaan enemmän. Eikä tänä äitienpäivänä tarvitse jännittää niin kuin tuolloin ♥
AURINKOISIN ÄITIENPÄIVÄTERKUIN,
Vaikkei itseäni elämässä ole juuri täytynyt muistuttaa niistä elämän perusasioista, niin silti tuo muistutus ranteessa on hyvä olla olemassa. Näin kiireaikoina kuin ei välttämättä aina ole itsestään selvää muistaa elää, nauraa ja rakastaa. Kesän ekaa kertaa huomasin eilen illalla, että oli ollut niin kiire päivä töissä, etten ollut edes Insta Storya päivittänyt. Toisaalta on ihana huomata, että sitä vaistomaisesti tulee karsittua tietyistä jutuista kiireen keskellä. Niistä sellaisista, joita ehtii kyllä tekemään myöhemminkin. Blogikin jäi päivittämättä ja muutenkin somekäynnit oli laskettavissa yhden käden sormilla. Nekin suurin osa liittyivät töihin. Sängyssä nukkumaan mennessäni mietin, että pitäisi ehkä useammin pitää someton päivä.
Kesä ja lohi. Kesä ja graavilohi. Ne sopivat yhtä hyvin yhteen kuin lime ja tillikin. Näistä graavilohikanapeista tuli omia suosikkejani. Krustadin rapsakkuus, limen hapokkuus ja majoneesin täyteläisyys saivat aikaan tyytyväistä mmm-äännettä. Myös muissa perheenjäsenissä!
Tuo Hellmann’s Valkosipulimajoneesi on ollut meillä käytössä sellaisenaan bataattiranskalaisten ja ranskalaisten dippaamiseen. En voi vastustaa sitä. Voisin syödä sitä ihan pelkältäänkin. Tällä kertaa se pääsi jättikatkaravun pyrstöjen, avokadon, tillin ja sitruunan kanssa solmittuun liittoon rapsakoiden ruisnappien päälle.
Kaikille ei kalaruoat maistu. Meillä pienempi on ilmoittanut, että ei ole kalan ystävä. Paitsi lohisopassa. Kana onneksi hänellekin maistuu. Joten niitä ”ei kalaruokien” -ystäviä varten tein myös broilerinleikkeistä pikkusuolaisia. Näissä majoneesin pehmeys saa rinnalleen kirpsakan punaposkisen omenan, kielenkantoja vienosti kutkuttelevan tulisen kastikkeen sekä makua ja väriä antavan curryn. Tarjoiltuna tuorean ruisleivän päällä.
Minttua, aurinkokuivattua tomaattia ja vuohenjuustoa. Pehmeän täyteläistä majoneesia ja suloisen makeaa hunajaa. Tarjoiltuna raikkaan kurkkuviipaleen päältä. Näissä lihattomissa kanapeissa maistuu kuulkaas kesä! Mutta koska kesä on aika lämmin, niin nämä kannattaa täyttää vasta juuri ennen tarjoilua, ettei kurkun nesteen turhaa valuta täytettä kurkulta pois.
Onko mitään ihanampaa kuin varhaisperunat? Mitään ihanampaa kuin eilisen päivän perunoista tehty perunasalaatti? Eipä juuri tule montaa asiaa mieleen. Se, kun ne eilisen päivän perunat sekoitetaan yhteen herneiden, papujen, retiisien ja avokadon kanssa, lisätään siihen kastikkeeksi hieman makeantulista sinapilla höystettyä majoneesia ja annetaan tuon salaatin tekeytyä jääkaapin viileydessä hetki, lähentelee jo sitä kesäruokaideaa, jota itse olisin valmis toteuttamaan aina toukokuusta elokuuhun.
Parsakaali, tuo pitkäaikainen rakkauteni, kulkee mukana myös tänä kesänä. Aina minulta kysytään, että enkö keitä sitä. En edelleenkään keitä sitä. Tähän salaattiin parsakaali sai kaverikseen pensasmustikoita, kirpsakkaa omenaa ja ihanaa luomusellerin vartta. Siemensekoitus tuo rouheutta ja minttu raikkautta. Kastikkeen suloisuus saa parsakaalin jääkaapissa hieman pehmenemään. Niin että salaatista tulee hetkessä niin kesäkattauksen katseenvangitsija kuin santsauskierroksen kunkkukin!
Sitten ei muuta kuin essu pois kaulasta, hiukset kikkuralle, huuliin punaa ja kesämekko ylle. Kesäiset piknikit odottavat! Rakkauteni majoneesiin on yltänyt siihen pisteeseen, että ajattelin sen moninaisia käyttötapoja tämän tästä. Tälle kesälle ajattelin vielä kehittää reseptit bbq-majoneesista, jolla maustaa taivaallinen grillipitsa sekä testata elämäni ensimmäisen kerran, miten majoneesi sopii suklaakakun leivontaan.
