Hei hyvää sunnuntaihuomenta blogistania!
Kylläpäs menee viikonloput nopsaa, kun on töissä. Yhtäkkiä huomaa, että onkin lauantai-ilta (siis viikkishän on tässä vaiheessa jo ihan förbi ;), jota seuraa ihan melkein yhtäkkiä sunnuntai-ilta. Mutta en valita, sunnuntait on ihan kivoja.
Nyt jatketaan haasteiden ja tunnustusten parissa. Sain
Mapsilta jo aika päiviä sitten
A blog with a substance-tunnustuksen. Kiitos kaunis vielä siitä ihana Mapsi ja anteeksi, että siihen tarttuminen vähän kesti (
joulukiireitä, lapin reissua, töiden aloittamista ja kaikkea you know :). Tunnustuksen säännöt menevät seuraavasti:
– jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
– ilmoita heille tunnustuksesta
– kerro kahdeksan asiaa itsestäsi
Mun mielestä joskus aiemmin olen tämänkaltaisen haasteen tehnyt,mutta nyt en sitä mistään blogistani enää löytänyt. Joten voipi olla, että tässä tulee teille vanhoille lukijoille vähän kertauksena asioita 🙂 Mutta hei, tässä välissä on syytä toivottaa teidä uudet lukijat tervetulleiksi ♥ Teitä on tullut ihan hirrrrrrmuisesti lisää. Tervetuloa ja ilmoitelkaahan itsestänne. On aina mukava kuulla, ketkä juttujani lueskelee 🙂 No mutta,nyt tuumasta toimeen ja kahdeksan enemmän tai vähemmän tärkeää asiaa minusta.
1. Lempparilehteni oli aikoinaan (siis way back in the late 90’s) Talouselämä. Haaveilin joku päivä pääseväni 500 vaikutusvaltaisimman naisjohtajan joukkoon. Tänä päivänä lempparilehteni on Glorian Ruoka & Viini ja haaveilen sen täydellisen lampaankareen valmistamisesta (tänään kokeiluyritys! :). Näin ne ajat muuttuvat. Ilman lapsia olisin varmasti uraputkessa ja asuisin töiden perässä ulkomailla.
2. Horoskooppimerkiltäni olen leijona (kuten Mapsikin :). Kautta aikojen mulla on ollut ystäväpiirissäni ihan hirmuisen monta muuta leijonaa. Leijonan luonteenpiirteitä ovat mm.:
Leijonat ovat siis syntyneet paistattelemaan milloin
missäkin valokeilassa
ja he kyllä osaavat kiinnittää huomion itseensä.
Tuskastuminen ja elämän päämäärättömyys nousee ensimmäisenä esille arkielämän
rutiineihin kypsymisenä ja siitä
nousevan kiukun saavat niskaansa
Leijonan puoliso, lapset ja muut hänen kanssaan päivittäin tekemisiin joutuvat ihmiset.
Leijonan tulee tiedostaa alitajuinen tarpeensa päästä toteuttamaan omaa luovuuttaan
juuri itselleen kuuluvalla sektorilla, joka tosin voi vaihdella elämäntilanteiden
muuttuessa moneenkin kertaan.
Ensimmäisenä ja näkyvimpänä heikkoutena on oman merkityksen suurentelu ja sen lieveilmiöinä mahtailevuus, pöyhkeys, kaiken ulkoistaminen, ylimielisyys, mahtipontisuus ja itsekkyys.
Näistä samaistuin kohtaan kaksi ja kolme. Valokeilassa en tykkää olla ja minua epäitsekkäämpää ihmistä saa hakea. Enkä kyllä liioin koe itseäni ylimieliseksikään. Ja mielelläni teen itse kuin ulkoistan. Joten ehkä olen sitten epätyypillinen leijona.
3. Olen tehokkaimmillani ja onnellisin töissä silloin, kun things to do lista on kilometrin mittainen. Rakastan myös multitaskingiä – monen eri projektin hoitaminen samaan aikaan on vain jotenkin mielekästä. Ja niin haasteellista, että mielenkiinto pysyy yllä.
4. Haluaisin ehtiä tekemään paljon enemmän. Mutta tässä iässä olen alkanut ymmärtämään,että vuorokaudessa ei ole kuin se 24 tuntia ja siihen on tyytyminen. Inhottaa, kun pitää karsia joistain asioista tehdäkseen toisia juttuja. Esimerkiksi se, että tiedän pitkän juoksulenkin vievän aikaa rakkaalta harrastukseltani bloggaamiselta. Kaikkea ei voi ympätä yhteen iltaan työpäivän jälkeen. Ja sen ymmärtäminen välillä ketuttaa ihan kamalasti.
5. Olen himpun verran turhamainen. Mulla on ollut aikoinaan hiuspidennykset kahden vuoden ajan. Haaveilen jatkuvasti pitkistä hiuksista. Ripsipidennyksiä pidin puolisen vuotta. Omat ripset kuluivat tyngiksi ja nyt vasta olen saanut ne entiselleen. Geelikynsiä olen kokeillut myös, mutta kaikista tyytyväisin olen näihin omiin kynsiini. Jotka eivät vain harmillisesti kasva kauniisti ja vahvoina.
6. Joululoman ajaksi unohdin oman kasvorasvani kotiin, joten turvauduin miehen reissulaukussa olevaan miesten Nivean kosteusvoiteeseen. Ja ihan oikeesti se toimi jopa paremmin kuin tuo kymmenen kertaa kalliimpi oma rasvani. Harkitsen vaihtamista miesten Niveaan 🙂 Tähän väliin voisi ympätä myös sen, että en käytä silmänympärysvoidetta; ehkä tällä iällä kuitenkin jo pitäisi 🙂
7. Olen yltiöpositiivinen. Näen (useimmiten) kaikessa sen toisenkin puolen ja uskon vakaasti,että kaikella on tarkoituksensa. Hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita. Joten kohtelemalla muita niin kuin toivoisin itseäni kohtelevan en voi ainakaan syyttää itseäni siitä, että joku kohtelisi minua ei-toivotulla tavalla.
8. Olen ehkä maailman surkein sairastaja. Ei, en sillä tavalla kuin miehet vaan sillä tavalla, että en malta levätä. Pakon edessä jään kotiin makaamaan ja jätän työpäivän väliin. Tiedän, että itsestään pitäisi pitää sen verran huolta, että malttaisi levätä. Jälkitautien riskit tiedostan myös. Tässä on siis petraamisen varaa. Ja sanottakoon, että olen suunnattoman ylpeä itsestäni, että maltoin olla menneellä viikolla kaksi päivää pois töistä ja lepoasennossa. Olosuhteiden pakosta tosin, kun en pysynyt pystyssä. Mutta nyt seuraava haaste on se, että maltan pysyä pois lenkkipoluilta niin kauan, että keuhkot eivät enää ihistä. Täällä mä vaan haaveilen 1,5 tunnin kunnon hikijuoksulenkistä, vaikka vielä ihan hiljainen kävelykin saa sykkeen pilviin. Maltti on valttia!
Nämä tälläiset haasteet on siitä kivoja, että oppii tuntemaan blogikollegoita. Kuten se viimeaikainen that’s who I am-haaste. Voipi olla, että tämä haaste on jo kiertänyt monessa blogissa, kun olen mattimyöhäisenä liikenteessä, mutta seuraavista ihanista bloggaajista, joiden blogeissa on todellakin tuota substanssia, haluaisin oppia tuntemaan enemmän:
Toivottavasti em. blogit löytyvät teidänkin ihanaisten lukijoiden lukulistoilta. Muun muassa näissä vierailen päivittäin; vaikka liian harvoin tulee jätettyä merkkiä käynnistä. Pahoitteluni siitä ♥
Huomisesta alkaen sitten aletaankin purkamaan Katjalta ja Cinnabarialta samaani sisustushaastetta. Aloitetaan makuukammarin puolelta 🙂 Lisäksi ensi viikon postauksiin tulossa ainakin yksi toivepostaus; lasten lelujen säilytyksestä. Sikäli mikäli ehdin nuo huoneet saada tänään kuvauskuntoon. Mä en ymmärrä, kuka tuolla lastenhuoneissa levittelee leluja sinne tänne? 🙂
Sunnuntaiterkkusin,
