sunnuntai 16. huhtikuun 2017

Pääsiäisterkkuja tunturista!

HEI HELLUREI IHANAT!

Nyt on kovalevy taas niin nollautunut, että jouduin tuossa ihan miettimään, että miten tää bloggaustouhu menee ja mitä mun oikein kuuluu teille kirjoittaa 🙂 Koska nyt ei ole sen syvällisempää tajunnanvirtaa jaettavaksi, niin ajattelin vain kertoa teille pääsiäisen kuulumisia. Ekat pari päivää vietettiin mäessä. Ekaa kertaa pitkään aikaan oltiin veljen perheen kanssa huudseilla samaan aikaan tai oikeastaan ensimmäistä kertaa lasten kanssa porukalla. Joten serkukset viihtyivät rinteessä keskenään pari päivää liki putkeen. Veljen perhe jatkoi tänään matkaansa ja me jäädään vielä yhdeksi yöksi.ID Kolme yötä oltiin vuokramökissä ihan rinteen vieressä ja nyt muutettiin vikaksi yöksi tänne meidän (veljen & mun) mökkiin. Se on jännä juttu, että kun tuon oven aukaisee ja tuoksuttaa mökin tuoksua niin rentoutuu samantien. Samat parikymmentä vuotta vanhat kalusteet toimivat edelleen. Tänään pidettiin lyhyempi mäkipäivä sillä oli kova kiire päästä rentoutumaan (lue: sohvapäikkäreille ;)) mökkiin. Ja kieltämättä lapset olivat aika väsyneitä parin tiukan mäkipäivän jälkeen. Kevät on Lapissakin hieman myöhässä ja yleensä tähän aikaan vuodesta on ollut jo päivisin reilusti plussalla. Nyt on sää ollut laidasta laitaan; aurinkoa ja toisena hetkenä sankka lumisade. Rinteet ovat olleet ihan älyttömän hyvässä kunnossa ja mökin pihassa on lunta vielä liki metrin verran. Kauhunsekaisin tuntein katsoin päivityksiä Tampereelta; sielläkin näyttäisi olevan takatalvi. Näinköhän päästään ensi viikonloppuna saareen? No vapuksi viimeistään olisi pakko päästä, kun saadaan sinne vieraita 🙂

Nyt sinne sohvapäikkäreille. Camilla Läckbergin kanssa. Elämä on kaikessa yksinkertaisuudessaan just niin kovin hyvin. Lapin taika on tehnyt jälleen kerran tehtävänsä ♥ Toivottavasti sielläkin vietellään mukavia pääsiäisen pyhiä! 🙂

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


perjantai 14. huhtikuun 2017

Sähköauto arkikäytössä

Kaupallisessa yhteistyössä Nissanin kanssa.

HEIPPAHEI

ja hyvää pitkäperjantain aamua täältä Pyhältä! Muistatteko, kun esittelin teille uuden testikäyttöön saamani sähköautoystävän? Nyt tulin kertomaan teille, että miten meillä on sujunut näiden liki kolmen viikon aikana. Kuten kerroin, niin ihastuin tuohon Nissan LEAFiin heti ensiajon aikana Espoosta Tampereelle. Se alkuhuuma ei ole kadonnut minnekään. Päinvastoin, sähköauto on ollut käytössäni päivittäin kaikissa ajoissani. Siinä, missä aiemmin myöhäisillan kauppareissut jäivät miehen harteille, olen itse ollut jo toinen jalka autossa hakemassa maitoa. Niin ihana tuolla on ajaa.Siinä, missä aiemmin vaadin lapsia kävelemään koulusta kotiin, niin on vaihtunut yli-innokkaaseen äitiin, joka laittaa viestiä juuri ennen koulupäivän loppua tarjotakseen kyytiä. Olen ihan mieluusti lähtenyt hakemaan heitä kesken työpäivän. Vain jotta pääsen huristelemaan sähköautoystävälläni. Nissan LEAF on osoittautunut omassa arkikäytössäni aivan täydelliseksi. Kertaakaan ei ole tullut sellaista tilannetta, että olisin mieluummin valinnut tuon oman autoni autokatoksesta. Päinvastoin, silloin kun olen tuota puksutintani (omaa autoaani) pakon edessä käyttänyt ja ajanut korttelin ympäri, niin olen huomannut eron. Eron siinä, kuinka paljon miellyttävämpi tuo sähköauto on ajaa. Ajattelin nyt kertoa teille ihan näin naisnäkökulmasta, mitkä ovat niitä ominaisuuksia, joita LEAFissa arvostan. Mitkä tekevät sen, että hyppään ilomielin auton rattiin. Ensinnäkin ihan jok’ikinen kerta suu vääntyy hymyyn käynnistäessäni auton. Koska Nissan LEAF on täysin sähkötoiminen, ei käynnistys aiheuta moottorille tyypillistä ääntä. Painiketta painaessani sähköauto käynnistyy ja ihan oikeasti mitään ääntä ei kuulu. Valittavana toki olisi kolme eri vaihtoehtoa käynnistysäänelle, mutta minä tykkään käynnistysäänestä, jonka nimi on hiljaisuus 🙂 Toinen ominaisuus, josta pidän hurjan paljon on selkeä kojelaudan näyttöruutu. Nopeutta, akun kestoa ja muita tärkeitä tietoja on helppo seurata ajon aikana.

Myös 7-tuumainen näyttö, NissanConnect EV -telematiikkajärjestelmä on aivan huikea. Sen avulla voin soittaa handsfree -puheluita. Ilman mitään johtohässäköitä. Tähän astihan olen autossa käyttänyt mikrofonilla varustettuja nappikuulokkeita, jotta pystyn puhumaan puhelimeen ajon aikana. Yksi erittäin iso plussa on tuo USB-liitäntä, jonka ansiosta voin ladata puhelinta ajon aikana. Lisäksi sen kautta pystyn soittamaan omasta puhelimestani musiikkia. Niin, että äänet kaikuvat laadukkaasti Bose®-audiojärjestelmän ansiosta. En ole tainnut ikinä ennen käyttää navigaattoria. Mutta nyt olen ihan arkiajossakin navigaattoria käyttänyt. En suinkaan reittitarkoitukseen vaan etsinyt kiinnostavia kohteita. Kuten ravintoloita, pankkiautomaatteja ja pikalatauspisteitä. Tosin yhden kerran olen navigaattorin avulla suunnistanut pitkän matkan reissulle. Tästä lisää seuraavassa postauksessa. Pitkällä matkalla painan auton ECO-napin käyttöön, joka säästää sähköä. Kaupunkiajossa tosin pidän ECO-ominaisuutta pois päältä, sillä tykkään nopeista lähdöistä esimerkiksi liikennevaloista 🙂 Lisäksi iso plussa siitä, että esimerkiksi parkkihalleissa tiukat kurvit menevät heittämällä. Toisin kuin tuon oman autoni kanssa, joka kääntyy kurveissa varsin vaivalloisesti ja laajalla säteellä. Itse tunnustan olevani maailman huonoin peruuttaja ja taskuparkkeeraaja. LEAFista löytyy peruutuskamera sekä 360 astetta näyttävä kamera, jonka avulla taskuparkkikin onnistuu käden käänteessä.

Se, että autoa ei ole tarvinnut käydä tankkaamassa on ollut myös iso etu. Olen ladannut sähköautoa nyt kahtena yönä kotipihassa. Kahtena yönä liki kolmeen viikkoon. Se on tuntunut todella vaivattomalta; vaan piuha kiinni autoon ja töpseli seinään. Tuolla yhdellä latauksella olen kapunkiajossa ajanut sen liki 250 kilometriä, joka auton toimintasäteeksi on kerrottu. Sähkön hinta verrattuna bensiinin tai dieselin hintaan kun on huiman paljon edullisempi. Eli tuo sähköautoystäväni tuo rahallisia säästöjä arkipäivän ajossa.

Jopa pienimmätkin seikat on viety loppuun asti. Esimerkiksi se, että oikealle kädelle on lepuutuspaikka etupenkkien välissä. Yritin keksiä tähän postaukseen jotain puutteita tuosta uudesta sähköautoystävästäni, mutta vielä sellaisia en ole löytänyt. Elämme edelleen kuherruskuukausivaihetta 😉 LEAFin erittäin mukavat ja tyylikkäät istuimet on muuten osin tehty kierrätetyistä pulloista. Ne ovat tyylikkäät, modernit ja mukavat ja siksi sopivat Nissan LEAFiin; kuten sähköinen voimansiirto, nekin ovat ympäristön kannalta parempi valinta. Joko olette varanneet ajan koeajoa varten? Jos ette, niin suosittelen tekemään sen täällä

SÄHKÖAUTOILUUN HURAHTANEENA,

YHTEISTYÖSSÄ NISSAN

 


keskiviikko 12. huhtikuun 2017

Maailman kaunein koti ♥

(sis. kuvatulvan eli kuvatulvavaroitus 🙂

MOIKKAMOI!

Eilen pitkin kaunista Suomea ajellessani en vielä tiennyt, mikä määränpäässä odottaa. Tai tiesin, että siellä odottaa ihana ystävä ja kollega Emilia ja heidän ihana kotinsa. Mutta en tiennyt, että siellä odottaa valehtelematta maailman kaunein koti. Se kokonaisuus, joka seinien sisälle kätkeytyi. Ihmiset, jotka tuota kotia asuvat ja ne puitteet. Se oli jotain ihan käsittämättömän kaunista ja harmonista. Harvoin menen sanattomaksi, mutta nyt ei auttanut kuin huokailla ja katsella ympärilleen. Toki olen Emilian blogissa kuvia ihastellut aiemminkin, mutta en voinut edes kuvitella, että tuo kaunis koti voisi siitä enää enempää kaunistua. Mutta näin vain kävi. Meni heti kerrasta Marian Maailman kaunein koti -äänestyksen ykkössijalle 🙂
Kauniin kodin lisäksi vastassa oli tuo kaunis sielunsiskoni. Vain toinen bloggaaja voi ymmärtää toista bloggaajaa. Meillä on molemmilla ollut melko tiivis kevät ja teki hyvää istua alas ja nauraa meikit poskilla. Emilia oli valmistanut älyttömän hyvää lohisalaattia lounaaksi ja jälkkäriksi vein rahkapullat meidän lähileipomosta. Kolmisen tuntia vierähti maailmaa parantaen ja musta kuulkaa tuntuu, että me molemmat saatiin tuon kolmen tunnin aikana sellainen minilomafiilis. Hetkeksi unohtui kaikki työt ja arkiset askareet. Kotiin päin lähdin ajelemaan posket nauramisesta krampissa ja itsekseni typerästi hihitellen. Onnellisena.
Heitinkin Emilialle, että saitte musta nyt vakivieraan, sillä eihän tuo matka nyt mikään pitkä ole. Tunnissa sinne ja tunnissa takaisin. Ylipäätään olen sitä mieltä, että olen edellisessä elämässäni ollut maalaistyttö. Jotenkin kaupungista pois pääseminen rauhoittaa. Nyt ymmärrän Emiliaakin paremmin, kun aina silloin tällöin viittaa siihen, että ei viihdy kaupungissa pitkiä aikoja. En minäkään viihtyisi, jos mulla olisi tuollainen rauhan tyyssija kotina. Maatalokuumeen lisäksi muhun iski järjetön kissakuume. Tuli jopa vähän ikävä meidän edesmenneitä kissoja Elliä, Eppua, Essiä ja Ossia. Mutta eiköhän tuo koiruus nyt riitä täyttämään perheen karvainen kaveri -kiintiön 🙂

Vaikka bloggaaminen on melko yksinäistä touhua, niin onneksi on tukiverkosto puhelimen päässä. Välillä sitä ei tarvi lähettää kun havainnollistavat emojit ja toinen on jo ihan kärryillä ja osaa antaa tukea. Aivan loistavaa. Olen siunattu ihanilla ihmisillä ympärillä 

ILOISTA KESKIVIIKKOA!


tiistai 11. huhtikuun 2017

Tulevan kotimme keittiö

MOIKKAMOI!

Ja uuh, mikä päivä. Tunnelmia huomenna tänne blogiin ihanasta vierailusta ihanalle Emilialle. Sitä ennen voitte mennä katsomaan Emilian blogista hersyviä kuvia hersyvistä bloggaajista. Naurulihakset ovat ehkä lopullisesti krampissa, mutta eipä tuo haittaa. Vuosia on tullut lisää toiseen päähän roppakaupalla 🙂

Tulevan kotimme keittiö esittelyssä kuulkaas seuraavaksi. Tällä hetkellä kyseessä on pyökkikalusteinen l-mallinen keittiö (ennen jälkeen kuvia luvassa, kun keittiö on valmis). Eli tuon ison ikkunan alla ei ole työtasoa/kaapistoja. Me kuitenkin halusimme u-mallisen keittiön, joten ikkunaa joudutaan hiukan nostamaan, sillä se oli liian matalalla työtasoon nähden. Kerroinkin, että päädyimme tilaamaan keittiön kalusteet ensimmäisestä paikasta, minne menimme. Lielahden Kruunukeskuksen Keittiömaailman myymäläpäällikkö Soile Pellinen oli kanssamme niin samalla aaltopituudella keittiön suhteen, että ei siinä voinut muuta kuin nyökytellä. Tällaisen keittiön itsekin olin yrittänyt hahmotella jo syksyllä skissipaperille. Tosin hieman laihemmin tuloksin 😉

Ikkunat tekevät sen, että yläkaappeja ei oikein kärsi laittaa ja mielestäni hyvä näin. Tuohon allasseinustalle tulee avohylly. Yritetään ensin pärjätä yhdellä ja katsotaan ajan kanssa onko tarvetta toiselle. Valkoisen Festivo -jääkaappipakastimen vieressä on 40 cm kaappi, jossa ulosvedettävät laatikot. Apteekkarin kaapin hyllyjen painorajat kun olisivat paukkuneet meidän elintarvikkeista 😉 Astianpesukone on korotettu ja sen yläpuolella on integroitu mikroaaltouuni.

U:n päätyseinälle valitsimme rosteriset kodinkoneet. Särmän takia. Lisäksi tuo päätyseinä on haaveissa maalata sillä samalla sävyllä kuin nykyisen ruokatilamme seinä eli liki mustaksi. Vaalean musta taitaa olla oikea sävy. Mitään välitilalaattoja sun muita ei tule, mutta katsotaan, josko tuon altaan takaseinään pitäisi laittaa lasilevy tai muu suojaamaan roiskeilta. Ison ikkunan alle tulee 800 mm leveää laatikkoa, joihin tulee myös osaan sisälaatikot. Valaisimiksi mustat nivelvalaisimet ja sitten se olisi siinä. Kulmissa on ulosvedettävät ”karusellit” puupohjalla.

Vaikka tuleva kotimme on rakennettu jo 1960-luvulla niin se ei poissulje sitä, etteikö jotkut osat voisi olla modernimpia. Esimerkiksi tämä keittiö ja saman kerroksen vieraswc ovat kaikkea muuta kuin ajan henkisiä. Mutta meidän silmäämme just sopivia. Pitkään pähkäilimme perusvalkoisen ja kiiltovalkoisen oven kanssa, päätyen kuitenkin kiiltovalkoiseen. Tila on verrattain pieni, joten kiiltovalkoinen korostaa ikkunoista tulevan valon määrää.

Työtasomateriaalia pohdimme pitkään. Tuo nykyinen laminaatti kun on aika helppohoitoinen. Sen takia hiottava puutaso ei esimerkiksi tule kyseeseen. Päädyimme kvartsitasoon. Kauniin valkoisen 20 mm paksun qvartsitason ostamme Suomen Kivijaloste Oy:lta (blogiyhteistyö*). Suomen Kivijaloste Oy on modernilla konseptilla valtakunnallisesti kivitasoja toimittava yritys, jonka vahvuuksiin kuuluvat nopeat ja edulliset toimitukset sekä laadukkaasti valikoidut materiaalit. Kivijaloste on erikoistunut 20mm paksuihin luonnongraniittitasoihin, sekä 20mm qvartsitasoihin. 

Hih, pakko vielä myöntää, mutta arvaatteko miltä kantilta myös mietin tuota tummaa päätyseinää keittiöön? No kun sitä vasten ruokakuvat näyttävät astetta herkullisimmilta. Voi tätä bloggaajan elämää 😀 Ja vitivalkoinen keittiö kaipaa kontrastia. Seinästä sitä siis myös. Mancaven bistrokeittiöön tulee sitten vähän erilaista tunnelmaa. Josko sinne saisin ne kauan haaveilemani (ja tänään Emilian luonakin kuolaamani subway-laatat).  Täältä postauksesta voi aistia tuon keskikerroksen yleistä tunnelmaa. Keittiö ja kylppäri kokee muutoksen, samoin entinen lastenhuone. Muuten mennään olemassa olevilla seinillä ja lattioilla. Väreineen päivineen. Keittiö sijoittuu kuvissa tuon valkoisen kauniin vitriinin toiselle puolen.

Halusimme aikaa kestävän, osaltaan ehkä hieman pelkistetynkin keittiön. Mielestäni onnistuimme aika hyvin, eikö? 🙂 Kodikkuutta tulee öljytystä parketista sekä kaikista ihanista leikkuulaudoista sun muista. Lisäksi ikkunan eteen ajattelin istuttaa muutamat yrtit tuomaan ripauksen vihreää sisustukseen.

TIISTAITERKUIN,

,joka suuntaa nyt penkomaan lasketteluvaatteita, monoja ja kypäriä. Palataan huomenna kommentteihin vastaamisten merkeissä 🙂

*saamme hinnanalennusta bloginäkyvyyttä vastaan


sunnuntai 09. huhtikuun 2017

Helpotusta lomaltapaluuseen

MOIKKA,

ja ihanaa palmusunnuntaiaamua! Muistatteko sen tunteen, kun palaa lomalta arkeen ja kaikessa ihanuudessaan se arki alkaa vähän takkuisasti? Kun on kaksi viikkoa syönyt muiden tekemää ruokaa ja oma mielikuvitus arkiruokiin sahaa siskonmakkarasopan ja makaronilaatikon välillä? Siihen sain helpotusta kaupallisen yhteistyön myötä; Sannan ruokakassit saapuivat kotiovellemme loman jälkeisenä maanantaina. Kreivin aikaan.

Tieto siitä, että joku muu on suunnitellut arkiviikon ruokailut puolestani, oli vallan helpottavaa. Varsinkin kun oli se Thaimaan tuliaistauti päällä ja olo oli jotenkin vetämätön. Tytsyt auttavat usein ruoanlaitossa ja nyt innostuivat vallan seuraamaan reseptejä ja kokkailemaan. Reseptivihkonen on erittäin helppolukuinen ja reseptit laitettu muotoon, että vähän vähemmänkin kokkaileva pystyy niitä hyvin seuraamaan. Tuon viikon ruokalistasta kirjolohigratiini nousi koko perheen suosikiksi. Sekä jauhelihawrapit tzatzikilla, jotka toivat mukavasti vaihtelua niiden perinteisten tortillojen makuun.

Tuona sateisena maanantai-iltana meillä soi ovikello sovittuun aikaan. Jälleen kohtasin oven toisella puolella kohteliaan ja hymyllä varustetun nuoren miehen, joka ojensi meille yhden paperikassin ja yhden muovikassin. Molemmat täynnä ruokaa. Viiden päivän ruokailuihin tarkoitetun perhekassin (neljälle henkilölle) normaali hinta on 95,00 €, ensimmäistä kertaa tilaaville 79,00 €. Kassi sisältää raaka-aineet ja reseptit neljään illalliseen, joista yksi on mitoitettu kahdelle päivälle. Valittavana on myös kolme illallista sisältävä kassi, gluteeniton perhekassi, pikakassi ja hedelmäkassi.

Terveellistä, hyvää ja helppoa arkiruokaa. Siinä on meidän arkiruokailujen perusta. Siinä on myös Sannan ruokakassin perusta. Sannan ruokakassin tuotteet ovat huolella valittuja. Kassissa käytetään aina kotimaista lihaa ja kananpoikaa, paljon kotimaisia kasviksia sesongin mukaan ja usein luomutuotteita. Tuontikasviksia käytetään etenkin talvisin, monipuolisuuden takaamiseksi. Sannan ruokakassi seuraa WWF:n kalaopasta, ja kasseissa ei käytetä koskaan punaisella merkittyjä kalalajeja.

Tämä toinen kokeiluni Sannan ruokakassista vain vahvisti positiivisesti kokemuksiani. Ensimmäisen postaukseni löydätte täältä ja siinä keskityin siihen, kuinka arkiruokailua voi helpottaa kotiovelle tuotavan ruokakassin kera.  Tällä kertaa kiinnitin huomiota siihen, kuinka monikäyttöinen palvelu on. Reissusta kotiin palattaessa helpottaa arkeen paluuta huomattavasti. Voisin jopa kuvitella tilaavani Sannan ruokakassin lahjaksi ystävälleni, jolla on tällä hetkellä menossa raskaampi elämänvaihe eikä paukkuja arkiruokien keksimiseen välttämättä ole.
Suosittelen kokeilemaan palvelua! Itse olen näiden kahden kokeilukerran aikana saanut niin paljon inspiraatiota ruoanlaittoon ja kivoja reseptejä tulevaisuuden varalle. Olen myös oppinut käyttämään uusia ruoka-aineita. Kuten kyssäkaalia 🙂 Ei sellainen ilman Sannan ruokakassia olisi ehkä eksynyt ostoskärryyni. Rakastuin kyssäkaaliin kertaheitolla. Liian usein sitä tulee pyöritettyä niitä samoja arkiruokia. Vaihtelu repertuaariin tuli todella tarpeeseen. Koko perheen mielestä! Lisäksi tarvitsee vielä mainita, että ruokaa tulee runsaasti. Melkein kaikista saimme vielä seuraavalle päivälle lounaat miehelle ja minulle.

Nyt jatkamaan suloisen sunnuntain askareita. Tänä sunnuntaina tosin nekin poikkeavat perinteisistä. Ensimmäisenä listalla on pienten noitien puvustaminen ja meikkaaminen. Sitten toki tartutaan siihen imurin varteen. Iltapäivästä saadaan isikin kotiin reissusta. Kiva sunnuntai tulossa!

PALMUSUNNUNTAITERKUIN,

YHTEISTYÖSSÄ SANNAN RUOKAKASSI