Kaikki on valmista, tarjoilulautaset odottavat kakkuja ja kahvikupit kuumaa kahvia. Aamulla sain vielä päähäni leipoa mutakakun ja parsakaalipiirakan. Pitäisi piisata tarjottavien 🙂 Vieraat tulevat parin tunnin päästä, joten tässä välissä ehtii vielä tekemään vaikka mitä. Talo tulee täyttymään 15 aikuisesta ja 14 lapsesta. Hei hulinaa! Isompi synttärisankari osallistuu juhliinsa vasta tunti juhlien alkamisen jälkeen; ruuhkainen lauantai, kun parit kaverisynttärit sattuivat samaan aikaan.

Eilen illalla viriteltiin trampoliini kesäkuntoon ja hyvä niin,sillä uskon että sillä on juhlissa käyttöä. Tuonne meidän takapihalle ei sovi tuuli, joten lämmintä piisaa. Mies kultainen pesi ikkunat, joten nyt saa aurinko rauhassa porotella ilman tunkkaista valoa.

Huomenna sitten kuvasatoa juhlista ja tarjottavista. Ensi viikolla toivottavasti tilanne normalisoituu ja päästään peruspostaustahtiin 🙂

Tulin nopsasti kertomaan, että hengissä ollaan, vaikka kiirettä pitää. Kova ikävä blogistaniaan, mutta koitetaan kestää, eikös juu?! Tämä viikko ja ehkä vielä ensi viikkokin bloggaillaan harvakseltaan; sitten taas helpottaa ja ehtii keskittymään näihin harrastuksiinkin paremmin. Huomenissa myyntikokoustetaan päivä ja illalla istutaan hyvän ruoan äärellä kivojen kamujen kanssa. Perjantaina koittaa ensimmäinen kesälomapäiväni (loput sitten toivottavasti kesäisimmissä merkeissä). Kesälomapäivä pyhitetään leivontatalkoille lauantaina pidettäviä sukulaissynttäreitä varten. Pikkuisempi apulainen pääsee äidin kanssa leipomaan kolmea sorttia keksejä ja isompi apulainen pääsee juuri sopivasti juustokakkutalkoisiin. Ehkä pyöräytetään myös minikorvapuustit. Mutta ihan ekaksi kesälomapäivän aamuna ajattelin nukkua ruhtinaallisesti ainakin ysiin; olen nähkääs ensimmäistä kertaa lasten syntymän jälkeen yksin kotona yön. Los luksustados, sanon minä! 🙂 Joten huomen illalla muut saavat jatkaa illanviettoa, mutta mä ajattelin tulla kotiin ja katsoa tämän kevään ekan Huvilan ja Huussin, käydä saunassa ja mennä aikaisin nukkumaan. Näinköhän sitä tulee uni silmään, kun ei ole unikavereita…

Jotkut teistä lukijoista huomasittekin aiemmasta postauksesta, että keltaisen jakkaran kaveri (sitruunataulu) on laitettu syrjään ja ruokatilan kehyksiin on ilmestynyt valokuvia. Pari reissukuvaa ja tuo valokuvatapetti saa ajatukset kyllä jatkuvasti lomaan….tai lähinnä haaveilemaan uudesta ulkomaanmatkasta. Kesälle on onneksi tiedossa ainakin Köpiksen ja Tukholman reissut, mutta joku aurinkoinenkin matka pienellä budjetilla olisi kiva.

Ostin taannoiselta Helsingin reissulta pari huonetuoksupussia. Toinen pääsi valokuvahyllylle valokuvien taakse ja tuo sieltä vaniljan tuoksua. Toinen on olkkarissa piilossa ja tuo laventelin tuoksua. Ei lainkaan liian voimakkaita tuoksuja vaan juuri sellaisia sopivia. Pussitkin ovat sen verran tyylikkäitä, että voisivat olla ihan esilläkin 🙂

Mutta nyt odottelemaan, että nuo kuravaatteet ovat pyörineet koneessa ja sitten unten maille. Onko tänä keväänä jotenkin kuraisemmat kelit vai tuntuuko musta vain niin? Väsyneenähän kaikki asiat hieman suurentuvat – ehkä myös tuo ravan määrä 😀 Enää ei riitä niiden kurahousujen ja -tumppujen pesu vaan sitä rapaa on ihan joka paikassa. 

Hei, palaillaan viimeistään perjantaina asiaan kera leivontapostauksen! 

Viikonlopun aikana sitten kuvia ja reseptejä valmiista leipomuksista 🙂

Jaa, että miten niin kiire? Huomasin viikonloppuna, että meillä oli vielä helmikuun kalenteri työpöydän muistitaulussa! Joten kiireen vilkkaa päivitin kalenterin ajan tasalle. Vois sanoa, että agenda on suht’ täynnä. Sekä töissä että kotona. Täytin tuohon kuluvan kuun kalenteriin myös menneitä juttuja (siis kuvien oton jälkeen – private matters :), sillä mulla on tarkoituksena laittaa nämä kaikki kuukaudet sinne leikekirjan (siihen täydelliseen, joka on vielä kaupassa) väliin, johon noita lehtileikkeitä aikoinaan leikkasin. Ilman sitä maaliskuuta. Mietin, että kirjoitanko siihen ne tärkeimmät jutut näin jälkikäteen myös, mutta enhän mä enää edes muista, mitä maaliskuussa tapahtui 😀 Se on siis kaikella tapaa jäänyt välistä.

Muuten kyllä tykkään tästä DIY-kalenterista. Huhtikuulle kuvaksi valikoitui jo hieman keväisempi. Tammikuussa kalenteria tehdessäni meinasin jo laittaa huhtikuulle jonkun ihanan ulkokuvan keväisestä luonnosta. Mutta little did I know then. Muistan, että meillä on muutamilla tyttöjen synttäreillä istuttu takapihalla auringossa kahvittelemassa – näillä näkymin tämä ei tule toteutumaan tänä vuonna. Lauantaille kun on luvattu sitä samaa kuin koko viikolle. Jos jotain positiivista, niin ainakin lumet sulavat tämän sateen myötä 🙂

Pidemmittä puheitta, nyt täytyy keskittyä Tapparan peliin. Mun Tapparan miähen kanssa 🙂 Huh, ihan kamalaa katsottavaa! Joten voipi olla, että vetäydyn pian tuonne telkkarin äänien kuulumattomiin ja pidän kommentteihin vastaamistalkoot 🙂 Kiitos niistä ihanat, bloggauksen parasta antia tämä vuorovaikutus ღ

sateesta huolimatta 🙂

Mut hyvin tuntevat tietävät, että olen aika nopea käänteissäni 🙂 Ehkä teillekin se on jo välittynyt blogin välityksellä. Viime tiistainahan haaveilin tilaavani valokuvatapetin (klik). Veikkaseni teki töissä mulle havainnekuvan siitä, miltä tuo muokkaamani valokuva tulisi näyttämään seinällä ja se oli menoa. Tilasin tapetin Photowallilta tiistaina, torstaina hain tapettivuodat postista ja eilen illalla tapiseerattiin. Ja nyt meillä näyttää siis tältä kuin kuvissa. Oi että ja tykkään tuosta seinästä ihan hurjan paljon!

Mulla oli jo ennen reissuun lähtöä tietty visio siitä, millaisen kuvan tytöistä tuohon seinälle haluan; siinä ei saisi olla liikaa palmuja ja muuta meidän sisustukseen sopimatonta. Eikä se saisi olla ”täynnä tavaraa”. Lisäksi kuva tuli ottaa ennen tyttöjen hiusten letitystä (pikkuletit), sillä nekään eivät olisi ihan istuneet skandinaaviseen sisustukseen. Joten hätsynpikaa yhtenä iltana ennen illallista käväisimme hotellin rannalla ja otin muutaman koevedoksen. Jälkeenpäin alkoi harmittamaan, että en ollut käyttänyt kameran parhaimpia kuva-asetuksia, vaan olin säätänyt kameran asetukset niin, että muistikorttiin mahtuisi mahdollisimman monta kuvaa. 

Huoli oli turhaa, sillä vaikka käsittelin kuvaa ihan hirmuisen paljon kirkkaammaksi kuin perus mustavalkokuva niin se ei silti mennyt rakeiseksi näinkään isolla pinnalla. Tiedustelin toki Photowallilta ennen tilausta, että miltä kuva näyttää, meneekö ”pikselit” rakeiseksi (ihan kuin mä tietäisin näistä kuvankäsittelyjutuista jotain :D). Ei mennyt, joten tilaukseen vaan! 

Tuo seinä on 1260×2000 mm, joten ajattelin jättää vähän valorajaa ylös ja sivuille. Tilasin tapetin täten ollen 1240×1980 mm kokoisena ja ihanasti istuu. Edes tuo taivaanranta, joka hohtaa valkoisena meren yllä, ei saa kuvaa epätasapainoon, vaan tykkään että on ilmava. Tapetti on non-woven tapetti ja yhden vuodan leveys Photowallilla on 45 cm. Meillä näitä kokonaisia vuotia tuli kaksi ja kolmannesta leikattiin reunasta tyhjät pois. Ohjeissa kehotettiin leikkaamaan vasta sitten, kun on tapetoinut, mutta me leikattiin etukäteen. Paketin mukana tuli kuivaliisteri, joka sekoitettiin veteen, joten omasta takaa piti olla vain tela ja telakotelo liisteröintiä varten (ja toki ämpäri liisterin sekoittamista varten). Vatupassinkin mies kantoi tuohon eteiseen, mutta koska olen nopea käänteissäni, niin sekin jäi käyttämättä 🙂

Nyt meillä on mukava muisto lomasta tuossa seinässä. Joka kerta sitä katsoessani tulen hyvälle päälle. Yhtä hyvälle päälle, kuin tuon keltaisen jakkaran ohi kävellessäni 🙂

Suloista sunnuntaita ღ