Kaikki on valmista, tarjoilulautaset odottavat kakkuja ja kahvikupit kuumaa kahvia. Aamulla sain vielä päähäni leipoa mutakakun ja parsakaalipiirakan. Pitäisi piisata tarjottavien 🙂 Vieraat tulevat parin tunnin päästä, joten tässä välissä ehtii vielä tekemään vaikka mitä. Talo tulee täyttymään 15 aikuisesta ja 14 lapsesta. Hei hulinaa! Isompi synttärisankari osallistuu juhliinsa vasta tunti juhlien alkamisen jälkeen; ruuhkainen lauantai, kun parit kaverisynttärit sattuivat samaan aikaan.

Eilen illalla viriteltiin trampoliini kesäkuntoon ja hyvä niin,sillä uskon että sillä on juhlissa käyttöä. Tuonne meidän takapihalle ei sovi tuuli, joten lämmintä piisaa. Mies kultainen pesi ikkunat, joten nyt saa aurinko rauhassa porotella ilman tunkkaista valoa.

Huomenna sitten kuvasatoa juhlista ja tarjottavista. Ensi viikolla toivottavasti tilanne normalisoituu ja päästään peruspostaustahtiin 🙂

Tulin nopsasti kertomaan, että hengissä ollaan, vaikka kiirettä pitää. Kova ikävä blogistaniaan, mutta koitetaan kestää, eikös juu?! Tämä viikko ja ehkä vielä ensi viikkokin bloggaillaan harvakseltaan; sitten taas helpottaa ja ehtii keskittymään näihin harrastuksiinkin paremmin. Huomenissa myyntikokoustetaan päivä ja illalla istutaan hyvän ruoan äärellä kivojen kamujen kanssa. Perjantaina koittaa ensimmäinen kesälomapäiväni (loput sitten toivottavasti kesäisimmissä merkeissä). Kesälomapäivä pyhitetään leivontatalkoille lauantaina pidettäviä sukulaissynttäreitä varten. Pikkuisempi apulainen pääsee äidin kanssa leipomaan kolmea sorttia keksejä ja isompi apulainen pääsee juuri sopivasti juustokakkutalkoisiin. Ehkä pyöräytetään myös minikorvapuustit. Mutta ihan ekaksi kesälomapäivän aamuna ajattelin nukkua ruhtinaallisesti ainakin ysiin; olen nähkääs ensimmäistä kertaa lasten syntymän jälkeen yksin kotona yön. Los luksustados, sanon minä! 🙂 Joten huomen illalla muut saavat jatkaa illanviettoa, mutta mä ajattelin tulla kotiin ja katsoa tämän kevään ekan Huvilan ja Huussin, käydä saunassa ja mennä aikaisin nukkumaan. Näinköhän sitä tulee uni silmään, kun ei ole unikavereita…

Jotkut teistä lukijoista huomasittekin aiemmasta postauksesta, että keltaisen jakkaran kaveri (sitruunataulu) on laitettu syrjään ja ruokatilan kehyksiin on ilmestynyt valokuvia. Pari reissukuvaa ja tuo valokuvatapetti saa ajatukset kyllä jatkuvasti lomaan….tai lähinnä haaveilemaan uudesta ulkomaanmatkasta. Kesälle on onneksi tiedossa ainakin Köpiksen ja Tukholman reissut, mutta joku aurinkoinenkin matka pienellä budjetilla olisi kiva.

Ostin taannoiselta Helsingin reissulta pari huonetuoksupussia. Toinen pääsi valokuvahyllylle valokuvien taakse ja tuo sieltä vaniljan tuoksua. Toinen on olkkarissa piilossa ja tuo laventelin tuoksua. Ei lainkaan liian voimakkaita tuoksuja vaan juuri sellaisia sopivia. Pussitkin ovat sen verran tyylikkäitä, että voisivat olla ihan esilläkin 🙂

Mutta nyt odottelemaan, että nuo kuravaatteet ovat pyörineet koneessa ja sitten unten maille. Onko tänä keväänä jotenkin kuraisemmat kelit vai tuntuuko musta vain niin? Väsyneenähän kaikki asiat hieman suurentuvat – ehkä myös tuo ravan määrä 😀 Enää ei riitä niiden kurahousujen ja -tumppujen pesu vaan sitä rapaa on ihan joka paikassa. 

Hei, palaillaan viimeistään perjantaina asiaan kera leivontapostauksen! 

Viikonlopun aikana sitten kuvia ja reseptejä valmiista leipomuksista 🙂

Jaa, että miten niin kiire? Huomasin viikonloppuna, että meillä oli vielä helmikuun kalenteri työpöydän muistitaulussa! Joten kiireen vilkkaa päivitin kalenterin ajan tasalle. Vois sanoa, että agenda on suht’ täynnä. Sekä töissä että kotona. Täytin tuohon kuluvan kuun kalenteriin myös menneitä juttuja (siis kuvien oton jälkeen – private matters :), sillä mulla on tarkoituksena laittaa nämä kaikki kuukaudet sinne leikekirjan (siihen täydelliseen, joka on vielä kaupassa) väliin, johon noita lehtileikkeitä aikoinaan leikkasin. Ilman sitä maaliskuuta. Mietin, että kirjoitanko siihen ne tärkeimmät jutut näin jälkikäteen myös, mutta enhän mä enää edes muista, mitä maaliskuussa tapahtui 😀 Se on siis kaikella tapaa jäänyt välistä.

Muuten kyllä tykkään tästä DIY-kalenterista. Huhtikuulle kuvaksi valikoitui jo hieman keväisempi. Tammikuussa kalenteria tehdessäni meinasin jo laittaa huhtikuulle jonkun ihanan ulkokuvan keväisestä luonnosta. Mutta little did I know then. Muistan, että meillä on muutamilla tyttöjen synttäreillä istuttu takapihalla auringossa kahvittelemassa – näillä näkymin tämä ei tule toteutumaan tänä vuonna. Lauantaille kun on luvattu sitä samaa kuin koko viikolle. Jos jotain positiivista, niin ainakin lumet sulavat tämän sateen myötä 🙂

Pidemmittä puheitta, nyt täytyy keskittyä Tapparan peliin. Mun Tapparan miähen kanssa 🙂 Huh, ihan kamalaa katsottavaa! Joten voipi olla, että vetäydyn pian tuonne telkkarin äänien kuulumattomiin ja pidän kommentteihin vastaamistalkoot 🙂 Kiitos niistä ihanat, bloggauksen parasta antia tämä vuorovaikutus ღ

sateesta huolimatta 🙂