tiistai 30. huhtikuun 2013

Iloista Wappua! :)

Moi ,

pikaisesti tulin toivottamaan Iloista Vappua teille murut! Me viedään lapset naapuriin mummuvaarilaan yökylään ja suunnataan raksun kanssa iiiiihanille ystäville vappua juhlimaan (ja syömään tapaksia….can’t hardly wait ♥). Ajateltiin lähteä matchymatchy-vaatteissa. Ainakin yläosien tiimoilta. Miehen kauluspaidan kauluksessa ja hihansuissa on pilkkuja ja mulla niitä onkin sitten koko paita täynnä 🙂 Harmittaa ihan vietävästi, että olen jonnekin hukannyt ylioppilaslakin. Se on ollut kadoksissa jo yli 10-vuotta ja aikeissa on ollut ostaa uusi. Mutta, eipä sillä uudella ole sitä samaa tunnearvoa. Aikomuksena on tulla aikaisin kotiin, mutta nehän ovat ne kuuluisat viimeiset sanat…

Huomen aamulla suunnataan sitten lapsosten kanssa vapputorille. Saas nähdä onko ikä tullut vastaan vai vieläkö kaasupallot kelpaavat. Ja josko sää sallisi, niin pääsisi taas pihaa rupsuttamaan.

Hei, tuolla FB:n puolella jo lupailinkin, että vaikka blogi hiljenee vapun viettoon, niin Instagramissa silti tapahtuu. Mun ja blogin (me ollaan kattokaas vähän symbioosissa 😉 yhteinen Instagram löytyy täältäSieltä löytyy muun muassa kuvia siitä, mitä me tänään töissä puuhailtiin. Kun kissa on poissa, niin hiiret hyppivät pöydillä 😉 Ei vaiskaan, terkkuja sinne Pohjoiseen, firma on vielä pystyssä ja voi hyvin 


Ihanaa Wappua 




maanantai 29. huhtikuun 2013

Wow, mitkä munkit! ;)

Maanantaipäivää taloon! 🙂

Meillä otetiin eilen varaslähtö vappuun ja paistettiin ensimmäinen satsi munkkeja. Harmi vain, että koti-Valtsun kassa ei tiennyt, mikä on kookosrasva eikä liiemmin, että onko heillä sitä. Margariinihyllyssä ei ainakaan näkynyt. Joten rypsiöljyssä munkit sitten paistettiin. Ja kyllä maku mun mielestä valitettavasti kärsi. Kookosrasvassa paistettuihin tulee ihan erilainen maku ja jotenkin ne tulevat rapsakoimmiksi. Mutta kyllä näitäkin söi ihan mielellään 🙂 Munkit tein tällä samalla vanhalla pullaohjeellani:
5 dl punaista maitoa
paketti tuorehiivaa
2 tl suolaa
2 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
1 muna
n. 15 dl vehnäjauhoja
100 gr huoneenlämpöistä voita

– hiiva sulatetaan kädenlämpöiseen maitoon
– suola, sokeri, kardemumma ja muna sekoitetaan maitoseokseen
– kolme desiä vehnäjauhoja sekoitetaan hyvin em. seokseen
– loput jauhot sekoitetaan taikinaan ja vaivataan ilmakuplat pois
– vaivauksen loppuvaiheilla (ennen kuin kaikki vehnäjauhot on lisätty) lisätään huoneenlämpöinen voi
– vaivataan niin,että irtoaa astian reunoista
– annetaan kohota puolisen tuntia
Tämän jälkeen jaoin taikinan kahtia ja vaivasin pötkylät näistä. Veitsellä veistelin molemmista pötkylöistä 10 yhtäsuurta taikinapalaa (yht. 20 palaa). Nämä muovasin munkkirinkilöiksi, jotka paistoin öljyssä (muistahan varata kattilan kansi viereen, siltä varalta jos öljy leimahtaa). Ja noin 30% munkeista oli munkinomaisia ulkonäöltään, 30 % oli tuollaisia kuin kuvassa (eli kuitenkin jokseenkin munkinnäköisiä) ja loput 40% oli U-mallisia munkkeja 😀 Mutta yhtäkaikki, hyviltä maistuivat ja tuhoavat mennessään ruokarempan. Mutta kerranhan sitä vaan vappua juhlitaan!
Nyt vielä pariksi tunniksi työn touhuun.
Hassuja nämä tälläiset katkinaiset viikot. Mutta en valita 🙂
Mukavaa maanantaita 
ja alkuviikkoa toivottelee

sunnuntai 28. huhtikuun 2013

Sunnuntaisutinat

Moikkista moikka! 🙂

Meinaa kuulkaas ulkohommelit ja sisähommelit ihan viedä mukanaan. Sisustussuunnittelusta puhumattakaan. Yhtenä kauniina päivänä Thaimaan auringon alla makoillessani mulle tuli yhtäkkinen tarve päästä piirtämään skissipaperille. Juuri sille, johon kouluaikoina loin viharakkaussuhteen. Silloin skissille piirettiin miljoona tuntia pohjapiirrustuksia ja projektioita. Mutta mulla sen antipatian skissipaperia vastaan aiheutti vasta perspektiivipiirrokset. Kun ei vaan luonnistunut. Taivas aukesi tietokoneavusteisen suunnittelun myötä. Mutta tänään tuli kiireetön ja hyvä sauma, joten kaivoin skissirullani, suhdeviivaimeni ja etäisyysmitan esiin. Ja aloin hommiin. Mutta mihin hommiin, niin siitä myöhemmin.
Sen piirtelyn lisäksi tänään ollaan kyllä saatu ihan konkreettistakin aikaan:

Sisällä ollaan

– nautittu 11 tunnin yöunien jälkeen rauhallinen aamianen pitkän kaavan mukaan
– iloittu munkkitaikinan loistavasta sitkosta
– paistettu ensimmäinen erä vappumunkkeja
– nautittu munkki jos toinenkin iltapäiväkahvin kera
– herätelty henkiin viharakkaussuhde skissipaperiin
– mittailtu ja mallailtu
– piirretty 3D-piirroksia tietokoneella 
– muisteltu renderöintikikkoja
– uppouduttu täysin makuuhuonesuunnitteluun
– pesty viisi koneellista pyykkiä
-ihmetelty oliivipuun vauvaoliiveja 🙂
Ulkona ollaan
– vaihdettu toiseen autoon talvirenkaat kesärenkaat (kiitos Sally :))
– haravoitu takapiha ja huomattu, että kuolleen ruohon alta pilkistää vihreää ruohoa
– löydetty muutama lehtikasa, joka syksyllä oli jäänyt lumien alle. Hups.
– piikitelty karviaispensaan kanssa toisiamme. Auts.
– ihasteltu pian jäistä vapaata järveä
– hytisty jääkylmässä tuulessa ja nautittu aina välillä auringon lämmöstä
– siivoskeltu leikkimökkiä ja pohdittu yhdessä lasten kanssa, että tarvitaanko me sitä enää
Suloista sunnuntain jatkoa 
pyykkikasa kaipaa tainnuttajaansa 🙂
PS. kiitos ihanat jälleen kivoista kommenteistanne ed.postauksiin,
käyn ne läpi iltapuhteina 🙂

lauantai 27. huhtikuun 2013

DIY-ripped jeans

njaa…ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä 🙂

Hellou! 🙂

Vanha rokkimimmi, ihanainen Sally, vinkkasi mulle tuosta raastimesta, kun haaveilin revityistä farkuista. Ja hei, se toimi. Varautukaahan vain allergikot siihen, että farkkupölyä tulee ihan hirmuisesti. Ainakin mun farkuista tuli. Tyytyväinen olen näihin ekoihin koeversioihin. Näitä farkkuja en olekaan pitänyt piiitkään aikaan, joten ehkä näitä tulee nyt käytettyä enemmän. Mutta silti jotain jäi vielä uupumaan. Mulla on toiset vaaleammat, enemmän boyfriend-farkkujen tyyliset, jotka ajattelin myös uhrata. Saas nähdä, miten käy 🙂 Lapset tosin olivat ihan kauhistuneita; ”Äiti, miks sä teet reikiä sun housuihin?” Niinpä, katsotaan vaan niin pian on meidänkin esiteinari taiteillut omista farkuistaan vastaavanlaiset. 

Niin siinä taas kävi, kuten uumoilin; väsyin hiusten blondausrumbaan. Alle vaaleanruskea sävy ja päälle hivenesti vaaleampia raitoja. Näin kiinni ollessaan eivät juurikaan raidat erotu, mutta aukinaisina näkyy selvästi. Varsinkin, jos suoristaa suoristusraudalla hiukset.

Mutta hei, nyt me lähdetään vähän shoppailemaan. Esikoinen tarvitsee kipeästi uusia vaatteita. Ja mä ajattelin siinä sivussa katsastaa ne Lindexin ripped jeans. Että josko ne sittenkin olisi stylemmät kuin nämä DIY-revityt farmarit 🙂
Rock on sisters,
mukavaa lauantaita!

perjantai 26. huhtikuun 2013

Muistoja eiliseltä ja kahdeksan vuoden takaa ♥

Moikka!🙂

Niin ihania kuin lasten synttärit ovatkin, niin nyt on äipän kisakunto aika heikossa hapessa! Pari kiireellistä viikkoa synttäreiden (ja töiden, ihanaa!) tiimoilta takana; näin jälkeenpäin kilo vehnäjauhoja, kilo voita, sokeripaketti, kermaa, pari tiuta munia köyhempänä, mutta mieleltään silti niin hurjan onnellisena. Ja yksi ihan älyttömän tärkeä syy mun onnellisuuteen oli eilenkin se, että näin kun itse synttärisankari oli onnensa kukkuloilla koulukaveriensa keskellä. Nauroi lapsen naurua. Heleää ja vapautunutta. Ihasteli saamiaan lahjoja. Aidosti. Ei pyytänyt mitään, vaan saikin enemmän. Yhteisiä hetkiä, mukavia muistoja ♥  Näitä muistoja haluan tänne blogiinkin tallentaa tulevien vuosien varalle.
Muistan kahdeksan vuotta sitten juuri tänään maanneeni TAYSissä jo paria päivää vajaan kolme viikkoa raskausmyrkytyksen takia. Liikuntakiellossa. Lukukiellossa. Telkkarin katselukiellossa. Vierailuja rajoitettuna. Pimeällä huoneella uhkailtuna. Verenpainelääkityksen juuri aloittaneena. Synnytyksen käynnistystabletteja pari viikkoa nauttineena. Tuloksetta. Vierustovereita tuli ja meni, mutta minä olin ja möllötin. Vauvan sydänäänetkin olivat laiskanpuoleiset aina välillä ja suklaata oli kulunut muutamia levyjä noiden viikkojen aikana vain sen takia, että sydänkäyrälle saatiin vaihtelua. Osaston lääkäri nimesi mut positiivisimmaksi potilaaksi, mutta sinä tiistaina 26.4.2005 tuntui, että enää ei jaksa. Sainkin sitten ihanalta kätilöltä luvan kävellä (tähän asti kävelyt oli rajoitettu veskin ja sängyn välille ja se mun huonekin oli ihan sitä veskiä vastapäätä juuri tuon liikuntakiellon takia) alakertaan jätskiannokselle. Voi sitä onnea! Ja arvatkaas kuinka rivakasti ne portaat kapusin takaisin neljänteen kerrokseen. Ajattelin vauhdittaa käynnistyspillereiden aiheuttamia supistuksia. Ja hei, se auttoi! Seuraavana päivänä saimme ihanan pienen esikoisprinsessamme, jonka elämän ensi hetket tosin olivat raskausmyrkytyksen takia hieman kriitilliset. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Nyt tuo silloin 44 cm pitkä pikkuinen on venähtänyt jo 130 cm  mittaan ja painokin on hyvin lähtenyt kasvuun 🙂 
Eilen pari tyttöä tuli mulle sanomaan, että ”Hei, me sitten niin tykätään aina näistä Julian synttäreistä, kun täällä on niin kivaa ja säkin leikit meidän kanssa.”. Havahduin juuri siihen, että kuinka harvoin sitä tulee enää ”leikittyä” lasten kanssa. Kun vietti sen reilun kolme ja puoli vuotta aikoinaan kotona lasten kanssa, lattialla päivät pitkät lasten kanssa leikkien, sai hetkeksi tarpeekseen. Mutta ehkä se leikkien muoto on muuttunut; nyt lasten kanssa ”leikkiminen” tarkoittaa lukuisia Uno-turnauksia ja lautapelejä. Toisaalta, enhän mä enää varmaan osaisi leikkiäkään näillä nykylasten leluilla 🙂 Jos jonninlaisia Moshi Monstereita ja Pollyja kuoritui eilen lahjapaketeista. Ja synttärisankari oli onnensa kukkuloilla. Meidän aikana leikittiin Barbeilla ja jos hyvä säkä oli niin yhdellä kaverilla kaveripiiristä oli myös Ken tai jopa Barbien hevonen.
Synttäritarjottavat olivat synttärisankarin toiveiden mukaiset; synttäreillä saa herkutella. Itse tein vain marenkipohjan jäätelökakkuun. Ai niin, lupailin tälle päivälle niitä loppuja reseptejä viikon takaisista herkuista. Hei, koska ruokis on niin rajallinen aika niin ne reseptit tulevat lähipäivinä, ok? 🙂 
Viikonlopulle ei ole kummempia suunnitelmia; huomenna vietetään Julian virallista synttäripäivää ja synttärisankarin toiveesta matkustamme keskustaan shoppailemaan bussilla. Onnikalla. Linja-autolla. Dösällä. Nyssellä. Täytyykin ottaa jostain selvää, että paljonkos tuollainen kustantaa ja voiko siellä maksaa kolikoilla. On nimittäin hilppasen aikaa kulunut siitä, kun olen viimeksi ollut Tampereen kaupungin liikennelaitoksen kuljetettavana 🙂
Mutta ennen sitä tänä iltana nautin siitä, että mies tulee viikon työreissusta kotiin. Otan selvää, miten niillä Moshi Monstereilla ja Polly Pocketeilla leikitään. Lämmitän saunan. Syön hyvää Thairuokaa. Kaadan lasiin kylmää valkoviiniä. Sylittelen. Halittelen. Selaan sisustuslehtiä. Käyn blogikierroksella. Olen läsnä. Elän hetkessä