Tämä ihanainen lauantai on vietetty ulkona. Alunperin oli tarkoitus lähteä Särkänniemeen, mutta lapset eivät halunneet. Olivat kuulemma liian väsyneitä. No, ainakin saatiin laitettua takapihaa kuntoon. Ja käytiin hakemassa Äitienpäiväruusut mummuille ja isomummulle. Mä puolestaan sain ruusujen sijaan himoitsemani auringonottotuolin. Uuuh. Tuo nurkkaus terassillamme heräsi henkiin. Mun ihan oma paikka auringossa ♥ Tuohon kohtaan ei edes osu tuuli ja aurinko paistaa siihen iltaseitsemään asti. Los perfectos. Käsittelin puunvärisen taittopöydän mustalla puuöljyllä. Se sopi tuohon lepotuolin viereen kuin nenä päähän. Maljakkoon pääsi karsimiamme angervon oksia. Meillä on yleensä tuossa takapihan ovella kasapäin varvastossuja ja släpäreitä. Ostettiin niitä varten kori. Aluksi mietin, että otan tuon kankaan korista pois, mutta antaa sen toistaiseksi olla. 

Musta tuntuu, että meidän takapiha on nyt tässä. Paitsi, jos jostain löydän halvalla sellaisen katosta roikkuvan rottinkisen korituolin. Sellainen pääsee ulkotakan eteen. Kukat ovat istutettu, toivottavasti selviävät edes heinäkuuhun 🙂 Nyt vain odotellaan, että omppo- ja päärynäpuu saavat lehdet yllensä ja kukkivat reilun parin viikon päästä. Sitten joskus, kun trampoliiniaika loppuu niin en pane pahakseni. Siihen asti on vain pakko kestää tuota sinistä hökötystä 😀

Grilliruoka, frisbeen heitto, pesäpallo, jätskit. Niin ihanan kesäinen päivä takana. Näitä lisää, kiitos!

Koska huominen bloggailu tulee tapahtumaan aikaisintaan illalla, 

toivottelen teille ihanille jo Hyvää Äitienpäivää ♥

Meillä on otettu lepopäivästä kaikki irti; urheiltu, ulkoiltu, siivoiltu, rymsteerattu, leivottu neljällä letillä pullapitkoa ja mitäpä muutakaan kuin levätty. Terassinkäsittelyproggis otti yllättävän paljon voimille ja nyt sattuu joka paikkaan. Onneksi eilinen ilta oli selkeä, että öljy ehti hieman kuivumaan. Aamulla sitten herättiinkin sateenropinaan. Täytynee antaa terden kuivua vielä pari päivää ennen kuin nostamme siihen kalusteet sun muut.

Siirsin tuon kolmijalkavalaisimen sohvan taakse lukunurkkaukseeni. Aikas kivasti se siihenkin passaa. Lisäksi oon kuumeisesti yrittänyt etsiä taas Blockille paikkaa, mutta takaisin kaappiin se pääsi, sillä paikkaa ei edelleenkään löytynyt. Missä te pidätte block-valaisinta? Meiltä vissiin puuttuu täältä joku sellainen nätti ja näppärä sivupöytä. Sellaiselle se sopisi.

Kävin muuten eilen piiiiitkästä aikaa Liidelissä (Lidlissä) maitokaupassa. Ja nyt ymmärrän, miten ihmiset siitä vouhkaa. Hertsileeri niitä vastapaistettuja juustokinkkucroissantteja. Uuuh. Vishyjä olemme tämän tästä sieltä hakeneet, mutta nuo vastapaistetut leivät yms. ovat olleet ihan unholassa. Lisäksi kasvis- ja hedelmäosastolta löytyi vaikka mitä herkkuja. Ja cashew-pähkinävalikoimaan ihastuin saman tien. Maustamaton rasvaton jugurtti on ihan parasta. Myslin ja mansikoiden kera. Eniten ilahduin kassalla; kolme kassillista ruokaa oli noin 70 euroa; siellä mun viikkomaitokaupassa nuo olisivat maksaneet 169 euroa. Jännä juttu, että kuinka paljon tahansa mä viikkomaitokaupasta ostan, niin summa on aina vakio! 😀 

Muutama kuva terassista tällä hetkellä; kansilaudat ovat ihanat – kuultavat, mutta silti niin paljon enemmän mustat kuin ruskeat. Oikeastaan sellainen hiilen väri on osuva nimitys tälle sävylle. Tykätään ihan hirmuisesti. Mutta varsinaiset testitulokset tästä meidän kokeilusta tulevat sitten myöhemmin; antaa öljyn imeytyä ja lautojen kuivua rauhassa. Aidat käsittelin ehkä vähän liian  tummiksi, mutta tuovat ryhtiä ja kontrastia 🙂

Nyt naapuriin katsomaan äidin kanssa kesän hoitopäiviä. Illemmalla sitten kommentteihin vastaamistalkoot (kiitsa ihanista kommenteistanne, olette ihkuja ღ) ja blogikierrosta.

Meillä on ihan kesäiset tunnelmat täällä; me vietellään pikkuisemman kanssa ex-tempore kesälomapäivää (elokuun vikan viikon lomasta varastettua sellaista), ruokatilassa on ikkuna auki ja linnun viserrys kuuluu sisälle asti. Pihakoivuissa alkaa olemaan havaittavissa vihreää ja aurinkokin lämmittää jo ikkunan läpi. Taitaa tulla kesä…

Ex-tempore kesälomapäivään kuuluu kyllä parisen tuntia töitä; tämä kesälomapäivä päätettiin vasta eilen illalla ja on muutama projekti, jotka pitää käydä hoitamassa. Iltapäivästä suditaan loput terassiaidat, pompitaan trampalla, juodaan iltapäiväkahvit ja -mehut ulkona ja ehkä vähän siivoillaan leikkimökkiä. Trimmeriinkin pitäisi viritellä uusi siima. Mutta se saa odottaa sitä meidän työssäkäyvää osapuolta 🙂

PS. eikös olekin hellyttävä tuo sininen kukkakimppu? Sain sen eilen lapsilta (etukäteis-) 

äitienpäivälahjaksi. Olivat kuulemma käyneet varastamassa kukat mummun pihasta. 

Ihan ilman lupaa 😀

Pidemmän aikaa blogiani lukeneet muistavatkin jo parin vuoden takaiset haaveiluni mustasta terassista. Mutta koska tuo terassimme kaiteineen on ollut ruskea ja koska kaikki kokeiluni täällä töissä olivat antaneet tummanruskean lopputuloksen, olin hieman jo jättänyt asian taka-alalle. Kunnes päätimme kokeilla veljeni kanssa sävyttää tuon meidän pellavaöljypitoisen vesiohenteisen puuöljymme liuotinohenteisen puuöljyn kaavalla eli tuplapastoilla. Tiedostimme kuitenkin sen, että kuivumisaika tulee olemaan pidempi. Täten ollen maalaus(öljyämis-)olosuhteet tulisi olla mahdollisimman suotuisat; alla muutama kaunis aurinkoinen päivä ja maalaushetkellä yli 10 astetta eikä aamu/yökasteen/sateen uhkaa.

Koska suutarin lapsella ei ole kenkiä, niin päätin kuitenkin eilen illalla töiden jälkeen aloitella projektia aidoista.  Tietäen, että se yökaste hiipii sieltä kuin varkain. Alkuun näytti siltä, että tuo mustaksi sävytetty puuöljy ei ihan peitä vaan pinnasta tulee tummanruskeahko. Lisäksi olin hieman huolissani kuivumisen kanssa; käsittelyn loppuvaiheessa pihaan ei juurikaan paistanut aurinko ja lämpötilakin tippui radikaalisti. Mutta niin vain kävi, että iltasaunan jälkeen tilannetta tarkistettuani huomasin, että puuöljy oli kuin olikin imeytynyt puuhun kauniisti muodostaen silkinhimmeän mustan pinnan. Ah, ihanuus!

Nuo meidän kaiteet on vain ihan ihme puuta; pystypalkit imivät öljyn nätisti sisäänsä. Olivat huokoista, ehjää puuta. Mutta nuo rimotukset olivat jo alun alkaenkin ihan kirjavat (siis puuvaiheessa viisi vuotta sitten) ja sellaista kovaa puuta. Eivätkä imeneet öljyä yhtään niin kivasti kuin nuo pystypuut. Mutta ei hätää, kuivuttuaan näyttävät kyllä hyvinkin tasaiselta. Näin jälkikäteen olisin vain toivonut, että olisimme jaksaneet nuo aidatkin käsitellä vuosittain puuöljyllä. Olisivatten olleet ehkä nyt paremmassa kunnossa. 

Tänä iltana pesemme terassilaudat homepesulla ja huomenna veljeni tulee käsittelemään sen mustaksi. Ihanaa! Ja hei viimeisimmän tiedon mukaan viikonlopuksi onkin luvassa sen aiemman ennustuksen sateista poiketen aurinkoa. Jihuu! Saa käydä ostamassa vähän lisää ulkokukkia. Pari valkoista runkoruusua jo ostinkin ja äitini toi miehelle valkoisen terassihortensian synttärilahjaksi (mun pyynnöstäni tosin ;). Sitten toivotaan, että viikonlopun aikana saan postausta tuosta valmiista terassista. Täällä (klik) ja täällä (klik) kuvia terassista viime kesältä, ruskeana.

Kiitos ihanaiset jälleen kommenteistanne ed.postaukseen. Palaan niihin illemmalla. Meillä on tänään tiedossa pikkuisemman esikouluun tutustuminen. Niisk. Niin ne vuodet vain vierivät.

Jälleen yksi katkonainen viikko edessä, mutta ei valiteta eihän?! Aikas kivaa ja vielä kun näyttäisi siltä, että kesä tekisi tuloaan…

Jokos te olette muuten tutustuneet Helkaan, Arjaan, Toiniin ja kumppaneihin? Mä ajattelin aluksi olla tutustumatta näihin Arabian 140 vuotislautasiin, koska eihän ne sovi meille edes värityksensäkään puolesta. Mutta niin vain kävi, että löysin yhden niistä ostoskoristani. Helkan nimittäin. Toinia (klik) lähdin hakemaan, mutta se oli juuri myyty tuolta lähikaupasta loppuun. Toinin lisäksi ajattelin investoida vielä Arjaan (klik) ja Heliin (klik). Tuo Helka onkin ollut oikein oiva kumppani; sopii hyvin yhteen meidän valkoisten astioiden kanssa. Tuo vähän särmää pöytään tarjoilulautasen ominaisuudessa. Vaikka mies tokaisikin ihan sopivasti yksi päivä, että ei voi sitten yhtään ymmärtää näitä meidän eriparilautasia 😀 

Kuvissa Helka-neidin helmoihin on päässyt yksi suosikkisalaateistani. Pohjalla on ihan perussalaattimix-pussi, päällä marinoituja parsakaalia (vähän balsamicoa, öljyä, pippuria ja suolaa parsakaalien päälle-> jääkaappiin mehustumaan tunniksi pariksi). Sivussa avokadoa ja fetaa. Parsakaaleja meillä kuluu noin 7-10 viikossa ja koska kukaan muu ei niistä perheessämme juuri perusta, niin voin sanoa, että meikäläisen c-vitamiinin saanti on aikaslailla kunnossa 🙂 Toinen jääkaappimme sulostuttaja tällä hetkellä on avokado. Olenkin tehnyt vertailevaa tutkimusta ja tällä hetkellä parhaimmat ja edullisimmat avokadot löytyy ihan tuosta meidän koti-Valtsusta. Kaksi avokadoa on alle kolme euroa. Kolmantena must-ainesosana mun salaatteihin (tosin ei juuri kuvassa olevaan) kuuluu cashew-pähkinät. Eli ei mitään ihan rasvattomia laihdutussalaatteja vaan oikeastaan aika tuhteja nuo mun salaatitkin tätä nykyä ovat. 

Mulla on tässä työn alla haasteisiin vastaamista sekä toivepostauksia mm. lasten kanssa matkustamisesta, unelma-asunnosta ja tästä mun liikunta- ja ruokailuaddiktiosta (nimenomaan…ruoka-addiktio ja siihen tasapainottavana tekijänä tuo liikunta ;). Oliko vielä jotain muuta, josta haluaisitte lukea tai postaustoiveita, joita olen unohtanut toteuttaa?

Semmotteisia, nyt taitaa olla taas aika laittaa läppäri kiinni ja käydä herättelemässä kullannuput uuteen viikkoon. Nämä mun omat aamutuokiot on ihan parhaita; kahvikuppi & blogistania seurana. Tämän takia laitan kellonkin herättämään yleensä aamulla ihan järjettömän aikaisin. Mutta kyllähän sitä ihminen tarvitsee omaakin aikaa; olkoon se sitten näin heti aamusta 🙂 Tänään tosin on poikkeus ja sai nukkua 6.30 asti; meillä esikoisen koulu alkaa vasta 9:ltä, joten nukuttiin vähän pidempään.