sunnuntai 08. kesäkuun 2014

Kesäyöt ♥

14

Moikkamoi

ja terkkuja täältä yhdeltä yökyöpeliltä, joka on ihan vasta tänä kesänä hiffannut nämä kesäyöt. Huhheijakkaa, että osaa olla valoisia yöt näin kesäkuussa. Ja kauniita! Viime yönä (pe-la yönä) lähdin miestä veneellä vastaan ennen yhtä ja hyvin näki. Ollakin, että sumuverho oli vallannut järven pinnan. Siinä oli jotain maagista, kun souti tuon 200 metrin matkan valoisassa, mutta silti kunnolla vasta rantaa hahmottamatta. Järvi oli peilityyni ja airot liplattelivat vedessä. Takaisin tulimme sitten moottorilla, joten se siitä romanttisesta yöveneilystä 😀
Lauantaina nautimme pitkistä aamu-unista, pulikoimme järvessä (lapset pulikoi) ja käsittelimme tuon terassin jatkeen. Onneksi se tällä kertaa ehti kuivahtaa ennen sateiden tuloa. Iltapäivästä suuntasimme kaupunkiin synttäreille ja palasimme mökille yhdentoista maissa illalla. Auringonlasku oli jälleen tajunnanräjäyttävän ihana ja voi kunpa olisin saanut yhden hetken painettua pause-nappulaa ja ikuistettua näkymän kameralle. Hirviaidan takana siinsi vihreä pelto, jonka takana aurinko oli painumassa metsän taakse. Pelto oli hennon usvaverhon peittämä ja siellä näkyi kaksi hirveä. Jotka taistelivat. Nousivat sen sekunnin aikana, kun ohi ajoimme kaviot vastakkain. Tuo oli oikeasti upea näky ja kun suljen silmät näen sen uudelleen.
Mökillä sytyttelin ulos vähän kynttilöitä ja ripustin Annon blogivalot puukarahkaan. Järvikin oli erittäin kuvauksellinen, mutta valitettavasti mun kuvaussessiot stoppasi siihen, kun olin kävelemässä rantaan ja joku molskahti äänekkäästi järveen mun vieressä. Veikkaan majavaa. Mä tulin sitten häntä koipien välissä takaisin mökkiin 🙂 Postauksen kuvat on siis otettu tuossa puolen yön jälkeen, joten siihen nähden on kyllä valoisaa!
Tällä hetkellä mökissä kuuluu tyytyväistä tuhinaa. Pienet uimamestarit ovat olleet jo tovin nukkumatin mailla; pienempi heistä nukkui jo koko automatkankin, mutta venematkan ajaksi herätimme hänet. 
Huomen aamulla luvassa toivottavasti jälleen pitkät aamu-unet. 
Muistakaahan osallistua tuohon arvontaan täällä. Sunnuntai-iltaan aikaan asti vielä osallistua 🙂 
Ensi viikolla starttaa jälleen uusi ihana arvonta, joten pysykäähän kuulolla. Lisäksi huomenna yritän ennättää kuvailla tätä meidän valkaistua olkkaria mökillä. Joten siitä postausta heti alkuviikosta. Myös juhannusta varten on yksi kesäinen jälkkäri kehitteillä. Tuotekehityksen tulos on vielä vähän epävarma, mutta katsotaan huomisten koemaistamisten jälkeen, onko tuosta jälkkäristä hitiksi vai hudiksi! 🙂
Suloista sunnuntaiaamua 
ja
teille muille yökyöpeleille kauniita unia,


torstai 05. kesäkuun 2014

Vaihtoehto perinteiselle pizzaperjantaille

10

…eihän sen pizzan tarvitse aina pyöreä lätyskä olla? 🙂
Morolonskis!
Huh hellettä, mutta en valita. Aivan mielettömän ihanaa, että on kesä ja ilmat sen mukaiset. Toistaiseksi. Naurettiin tuossa just kahvitunnilla, että Suomen neljä vuodenaikaa on siitä jännät, että ihan noiden vuodenaikojenkin sisään saattaa esiintyä kaikki neljä vuodenaikaa. Kai ens viikolla sit jo puut kellastuu ja sataa lunta 😉
Instagram-seuraajat tietävätkin, että maalailin eilen mökin olohuoneen seinät valkoiseksi. Mutta koska mökki saa olla mökkimäinen, niin siihen se valkaisu ehkä sitten jääkin. Ikkunoiden ja oven pielet jätettiin puulle. Vähän houkuttelisi vielä maalata tuo kovin oksainen katto, lukuun ottamatta sitä hirsipalkkia. Tällä hetkellä lihakset huutavat apua maalausurakan jäljiltä, joten viikonloppu ehkä vain levätään. Tai no, käsitellään terassit, mutta se on vähän niin kuin lepoa 😀 Eilen yllytin miehen käsittelemään uutta osaa terassista, vaikka mies näytti mulle uhkaavasti lähestyviä pilviä. Noh, puolessa välissä käsittelyä alkoi satamaan kuin saavista kaatamalla. Täytynee uusia ja jatkaa projektia kauniimmalla ilmalla.
Viime sunnuntaina nautittiin pizzaa iltahämärässä vähän erilaisessa muodossa. En nyt taas muista mistä lehdestä Henri Alenin idean bongasin, mutta pizzalevy kaulitaan suorakaiteen muotoiseksi ja molempiin sivuihin leikataan noin 2 cm korkuisia viiltoja. Pizzapohjan keskelle levitetään täyte ja nuo suirot sitten ladotaan vuorotellen molemmilta puolin täytteen päälle. Pizzapitkojen pohjan tein tällä Leilan ohjeella:
50 g hiivaa (mulla oli vain kuivahiivapussin puolikas)
2 tl sokeria
1 tl sormisuolaa
1/2 dl oliiviöljyä
3 dl haaleaa vettä 
7-9 dl erikoisvehnäjauhoja
1. Sekoita veteen murennettu hiiva, sokeri, suola ja öljy 
(mä sekoitin kuivat aineet keskenään, kun käytin kuivahiivaa ja lisäsin niihin haalean veden ja öljyn)
2. Lisää vähän kerrallaan jauhoja ja sekoita, kunnes saat kimmoisan taikinan. 
Säästä loput jauhoista leipomiseen. 
3. Kohota taikinaa leivinliinan alla 25 minuuttia.
4. Jaa taikina neljäksi palaksi ja kaaviloi ne pizzapohjiksi jauhoitetulla leivinpöydällä.

Tosin mä tein nyt yhden pellillisen tavallista pizzaa ja kaksi pizzapitkoa. Pizzapitkoihin laitoin molempiin vähän erilaiset täytteet kuin mitä yleensä; toiseen creme fraiche cuisinea, kylmäsavulohta, parsaa ja juustoraastetta ja toiseen tomaattipyrettä, ilmakuivattua kinkkua, parsaa ja juustoraastetta. Oli kyllä hyvää! Ja hei, nämä voisi mennä ihan noutopöytään kesän juhliinkin. Leikkaa vain sellaisia pienempiä paloja!
Pistäkäähän pizzavinkki korvan taakse huomista pizzaperjistä varten! 
Kiitos murut kommenteistanne meidän kukkapeltokotipostaukseen 😉 palaan niihin illalla. Nyt yhtiökokoukseen nauttimaan kanssaosakkaiden seuran lisäksi ehkä yhdestä Tampereen parhaimman ravintolan ruoasta. Ei ole Antikan pippuripihvin voittanutta! Välillä kunnon pihvi tekee poikaa, vaikka tässä nyt kevennetty ruokavaliota onkin näiden lämpimien ilmojen myötä 🙂
Torstaiterkuin,
PS. ja ei, meillä ei aina ja joka päivä juoda viiniä, vaikka viinilasit ruokapostauksissa vilahteleekin 🙂 Viikonloppuna tosin usein juodaan lasilliset ruoan kanssa. Usein pullon loppu tosin joutaa huononnuttuaan viemäristä alas, sillä viikolla ei tule viiniä juotua.

tiistai 03. kesäkuun 2014

Koti kuin kesäinen kukkaketo! (kuvatulvavaroitus)

20

 

…on koiranputkea, löytyy sireniää, villejä lupiineja sekä kukkakedolta mukaan tarttuneet pari muurahaista!
Moikkamoi! 
Jestas, miten hyvä pössis on kun kerrankin sain aikaiseksi sen, josta aina vain haaveilen; suoraan töistä kotiin tultuani vaihdoin juoksuvaatteet ja kävin vetäsemässä kunnon hikilenkin. Ei tarvitse illan suussa alkaa enää sohvalla pohtimaan, että jaksaiskos lähteä vai ei. Nyt se on ohi ja kokonainen ilta aikaa tehdä vaikka mitä! Ostin muuten Tigeristä sellaisen ”käsikahvallisen” jumppakuminauhan ja suosittelen. Noihin kyykkyihin (joihin muuten olen jo täysin kyllästynyt :D) antaa mukavasti lisäpontta myös!
Meillähän pitää olla aina tuoreita leikkokukkia tai muuten koti ei tunnu kodilta. Näin kesäaikaan ei tarvitse syytää rahaa kukkakauppoihin, sillä pellon pientareet ovat täynnä mitä ihanampia kukkia. Roskakukaksi luokiteltu koiranputki on ehkä kauniimmasta päästä, jonka tiedän. Ollakin, että sen mukana tuli pari pientä eläintä meille lemmikiksi…tais olla ihan vaarattomia murkkuja. Lisäks lupiinit on jo aukeamaisillaan, joten ne pääsivät jalosyreenin kanssa samaan maljakkoon. Lupiineja olen aiemmin bruukannut pitää vain ulkona maljakossa, mutta eipä kait ne niin vaarallisia ole, etteivätkö sisälläkin menisi.
Bongasitteko kuvista, missä maalisuti (tai tässä tapauksessa maalitela) on viuhunut? No kyllä, Julian huoneessa (olkkarin takana) tuo aiemmin ollut musta kaapin sivu on nyt valkoinen. Se musta sopi siihen loistavasti ja tämä vaaleus tuntuu vähän pliisulta. Se mustenee takaisin kyllä syksyn tullen! 🙂
Mutta koska tosiaan urheilu valtasi alkuillan, niin nyt kait olisi sitten iltaruoan aika. Sitä ennen kauppaan; jääkaappi huutelee tyhjyyttän. Lapset ovat remunneet mummun ja serkkujen kanssa tänään HopLopissa kuusi tuntia putkeen, joten saattaapi olla, että ruoan jälkeen tulee hyvin äkkiä nukkumatti noutamaan! 
Kuulemisiin ihanat!
Tiistaiterkuin,
PS. tajusin muuten just, että mähän lähden viikon päästä sinne Tanskaan miehen työreissulle ja mulla ei ole mitään päälle pantavaa ensinnäkään iltatilaisuuteen (pukukoodi black tie) saatikka sinne museokierrokselle mammojen kanssa. Köpiksen shoppailulauantaille onkin sitten jo ihan sama mitä laittaa päälle; pääasia taitaa olla, että on mukavat kengät! 🙂

maanantai 02. kesäkuun 2014

(super)terveellinen vadelmajäädyke

16

Maanantaihuomenta ihanat!
Oli sitten kuulkaas viimeinen kerta, kun torkutan puhelimella. Tai siirrän herätyskelloa myöhemmäksi. Huh, miten pökkelsön olo 😀 Lasten koulu- ja eskariaamuina herään joka arkipäivä tikkana kuudelta ylös. Mutta lasten loman kunniaksi lipsuttiin aikataulusta. Meillä soitti aluksi kello 06.45 ja siirrettiin se herättämään 07.15. Sanomattakin selvää, että jos kasiksi pitää olla töissä niin tuossa ajassa ei saa silmiä edes sen verran auki, että ripsarit tulisi tuhrittua nätisti, saatikka olisi aurinkopuuteri tasaisesti tupsuteltuna pitkin poskia. Onneksi vilkaisin juuri veskin peilistä…olis voinyt työkaverit pelästyä 😀 Kahvikupillisesta ehdin vain haaveilla kotona. Mutta hei, nyt töissä ja ekan kahvikupin jälkeen elämä alkaa voittamaan. Kyllä tää tästä vielä iloksi muuttuu! 🙂 
Mulla jatkuu tänään ruokailut ruotuun -kampanja. Viime viikon aikana ruokailut ovat taas vähän lipsuneet. Ei mitenkään pahasti, mutta jätskihimo on ollut hirmuinen. Ja liki joka päivä on tullutkin syötyä vähän jäätelöä. Välillä vähän enemmänkin 😉 Mutta eikös kesällä saa vähän herkutellakin? Perunoita ei tule syötyä syksyllä ja talvella kuin harvoin, mutta nyt olen jo koukuttunut uusiin perunoihin. Voilla, tillillä ja sormisuolalla höystettynä. Ei sitä kesän lapsi paljoa muuta tarvitse ollakseen onnellinen.
No kuitenkin, mulla on jo jonkun aikaa pyörinyt päässäni hahmotelma jäätelön korvikkeelle. Meillä ei ole jäätelökonetta, joten home made jätski ei siten ole käynyt mielessäni. Enkä uskonut, että mun superterveellisestä vadelmajäädykkeestä tulee mitenkään jäätelömainen. Mut niin vaan kuulkaas tuli ja vie kielen mennessään!

Vadelmajäädyke

sulatettuja pakastevadelmia
3 dl low fat kreikkalaista jugurttia
(mä käytän Lidlin Milbonan maustamatonta)
1 dl intiaanisokeria
3 keltuaista
-vatkaa keltuaiset vaahdoksi
-lisää sokeri, jugurtti ja pakastevadelmat
-vuoraa pieni kulho elmukelmulla ja ripottele pohjalle vähän vadelmia
-kaada seos kulhoon ja laita pakkaseen noin neljäksi tunniksi
-neljän tunnin jälkeen tarkista, että on hyytynyt 
-ota kelmu pois ja tarjoa hetken kuluttua, että on vähän ehtinyt sulamaan
-enjoy!
Tuo intiaanisokeri eli täysruokosokeri antaa jäädykkeelle tuon beessahtavan sävyn ja aivan tajuttoman hyvän, karamellimaisen maun. Mä pyrin nykyään käyttämään inkkarisokeria valkoisen prosessoidun sokerin sijaan. Kun on nähnyt läheltä, minkälaista tuhoa diabetes (tosin 1-tyypin, johon sokerin syönti ei altista) saa aikaan, niin sitä on alkanut pohtimaan omalla kohdalla näitä terveysvaikutuksia. Kuitenkin kun on perintötekijöinä tuo hitaasti tappava tauti, niin se kannattaa ottaa vakavasti. Valkoinen sokeri on pahin mahdollinen altistaja kaikille sairauksille. Myös sille kavalalle 2-tyypin diabetekselle yhdessä muiden tekijöiden kanssa. Täysruokosokeri sisältää monia vitamiineja, antioksidantteja, kivennäisaineita ja aminohappoja. Ja pitää aivojen serotoniinitasoa korkealla, minkä takia tämä onkin usein tituleerattu ns. hyvän olon sokeriksi. Ei aiheuta myöskään niitä hirmuisia sokerihumaloita ja näistä aiheutuvia aallonpohjia (trust me, lauantaisen Makuunin pääkallopussin jälkeen tiedän, mistä puhun ;). Joten jos ette ole vielä kokeilleet intiaanisokeria niin suosittelen. Maistuu kuulkaas leivonnaisetkin paljon paremmalle! 
Semmotteisia heti maanantaiaamuun. 
Tästä ei voi tulla kuin hyvä viikko, kun se alkaa (ainakin paperilla) näin terveellisesti! 😉
Aurinkoisin maanantaiterkuin
PS. mulla on vadelmia pakkasessa sellatteisissa hehtopusseissa (big mistake), joten kun sulatin tätä varten pussillisen niin lopuista keitin vadelmamehua. Siihenkin inkkarisokeria makeutukseksi, niin tuli kyllä hyvää ja ah, niin terveellistä!

sunnuntai 01. kesäkuun 2014

Valkoista (& kausivaloja) tyttöjen valtakunnassa

14

 

…kausivalokausi (kääk, mikä sana!) korkattu 🙂

Suloista sunnuntaita murut!

Pikareissu mökille nollasi taas aivot ihan totaalisesti. Aina kun vain on mahdollisuus, niin otetaan suunta tuonne. Vaikka vain yhdeksi yöksi. Missään en vielä tähän päivään asti ole nukkunut paremmin kuin mökillä. Viime yön 11 tuntia tuli kyllä tarpeeseen, jotenkin sitä on taas ollut vähän väsynyt ja univelkaa on kertynyt. Meillä pienemmän yökyläilytkin oli mennyt loistavasti. Tosin mun täytyy sanoa, että kerta kerran jälkeen nämä lasten yökyläilyt alkavat olemaan mulle vaikeita. Ihan outo tunne oli olla mökillä kolmistaan. Sellainen haikea mötti tuossa rinnassa. Eihän siitä ole aikaakaan, kun vielä toivoi edes yhtä yötä täysiä unia ja hetkeä kaksin miehen kanssa. Ja nyt on kaikista onnellisimmillaan silloin, kun iltaisin painaa pään tyynyyn ja tietää koko perheen olevan kotona. Aika saisi pysähtyä just tähän! Mutta äitiyden ihanuudesta sisustusprojekteihin…

Ei kuulkaas haittaa lumihiutaleet valosarjassa näin keskellä kesää…niin kauniisti nuo tuovat tunnelmaa tuonne prinsessojen valtakuntaan tuolla möksällä! Helatorstaina käsittelin hirsiseinät valkoiseksi pikkuruisessa huonessa ja täytyy kyllä sanoa, että huone kasvoi monta neliömetriä kooltaan. Katto, lattia ja ikkunan puitteet saavat olla puulla. Toistaiseksi 🙂 Onhan tuo sänky ja muutkin kalusteet puun värisiä. Yöpöytälipaston kannen suhteen päti jälleen sanonta ”suutarin lapsella ei ole kenkiä”. Olin laittanut sen päälle sudin maalauskotelossaan ja kappas, nostin maalauskotelon tuosta ylös, niin jostain pahus vie oli mennyt valkoista maalia myös tuohon kanteen. Ei muuta kuin pari kertaa maalausta sillä samalla seinämaalilla, jolla hirretkin vetelin. Kuvissa ei näy, mutta tuli kiire kuvien ottamisen kanssa ennen kotiin lähtöä, joten valaisin taitaa olla kiinni lipaston kannessa, kun sen silloin märälle maalipinnalle lättäsin. Ei siinä sinällään mitään, ihan hyvin tuo valaisin tuohon sopii, joten olkoon nyt siinä 😀

Tuo ihana rottinkivalaisin on muuten edullinen löytö Löytötavaratalosta ja sopii hyvin mökkitunnelmaan. Sinne oli tullut tosi paljon muitakin kivoja sisustustavaroita. Enpä ole pitkään aikaan siellä poikennutkaan, mutta täytyy alkaa käydä useimmin. 
Tyttöjen huoneen ikkuna antaa pohjoiseen ja helatorstaina siellä ulapalla myrskysi vaahtopäät oikein toden teolla. Taidankin ottaa ja vallata tuon yläpedin kerrossängystä joku sadepäivä hyvän kirjan kanssa. Välillä aina aavaa järveä tuijotellen. Edelliset asukkaat ovat laittaneet halkopinot osittain tuon tyttöjen ikkunan alle, joten meillä on projektina siivota ne siitä pois, niin näkymät tuonne ulapalle ovat esteettömämmät.
Meidän makkarin ja tyttöjen makkarin ovina on perustaiteovet. Pyökin värisinä. Aluksi ajattelin, että ne ottaa liikaa silmään, mutta oikeastaan ovat tosi kätsyt. Iltaisin saa rauhoitettua tyttöjen huoneen, kun laittaa oven kiinni. Telkkarin äänetkään eivät olohuoneesta tuon taiteoven läpi pahemmin kuulu. Samoin molempien huoneiden oviaukon eteen saa vedettyä pimentävät verhot, jotka ovat yöaikaan käytössä. Tuolla tyttöjen huoneessa huomaa aamuisin huoneen ollessa pimeänä, että hirsien välissä on rako ulkonurkassa. Sieltä alkaa kajastamaan aina aamun valo. Ilmankos tuolla saa hyvät unet, kun on niin happirikasta ilmaa 🙂

Nyt edessä perustavaa laatua oleva siivous, koti on ollut vähän retuperällä ja jotta täällä taas viihtyy, 
niin on pakko siivota pölyt nurkista ja viikata pyykit. Näin se vain on, ei auta kuin ryhtyä hommiin 🙂
Suloista sunnuntain jatkoa
toivotaan, että kesälomien myötä ilman nyt lämpenisivät!
PS. Kiitti ihanat kommenteista ed. postauksiin, palaan niihin myöhemmin tänään!
PPS. Muistakaahan käydä osallistumassa tuohon arvontaan! 🙂

« Vanhemmat
Uudemmat »