keskiviikko 09. heinäkuun 2014

Aurinkorasva-addikti & kesän luottorasvat

Heippahei ihanaiset!

Ihan ekaksi; kiitos kaunis kommenteistanne pariin edelliseen postaukseen. Mua oikein hävettää, että helteiden myötä niihin vastaaminen laahaa. Mutta lupaan palata niihin asap. Päivät kuluu aamusta iltaan ulkosalla. Eilen illalla tultiin kotiin ja tänään illalla suunnataan taas mökille. Tulin vain varoittamaan teitä tuosta ihanasta auringosta, joka meitä hellii. 
Kymmenisen vuotta sitten olin vielä sitä mieltä, että kotimaassa mitään aurinkokertoimia tarvitse. Kunnes tuossa noin viisi vuotta sitten ihan lähipiiristä löytyi melanoomatapaus. ”Harmiton” luomi selässä, joka loppujen lopuksi oli jotain aivan muuta. Onneksi se tuli löydettyä tarpeeksi ajoissa. Nyt tuosta muistuttaa vielä lukuiset tikit selässä (ihoa poistettiin aikalailla) ja loppuelämän varovaisuus aurinkoa kohtaan. Itse marssin seuraavana päivänä diagnoosin kuultuamme ihotautilääkäriin tutkituttamaan luomeni. Joita oli siunaantunut aika monta. Yhden ihotautilääkäri suositteli poistamaan, mutta poistatin kuusi luomea. Nyt selässä on yhteensä yhdestätoista tikistä pikkuiset arvet, mutta pieni hinta tuo on siitä, että luomet ovat nyt pois. Omaan selkään on hirmuisen hankala nähdä, joten suosittelen että pyydätte miestä tai vaikka kaveria välillä tarkistamaan luomitilanteen!

Nykyään myös minä, entinen auringonpalvoja, käytän Suomessakin kesäkeleillä suojakerrointa 30. Ulkomaanreissuilla mennään samoilla aurinkorasvoilla lasten kanssa pääosin 🙂 Siellä suojakerroin 50 on ihan pakollinen ainakin ekojen päivien ajan. Näppyihin taipuvaiset kasvoni ei sulata mitä tahansa rasvoja. Ihan perusaurinkovoiteet saavat aikaan mannaryynirykelmän otsalle ja ohimoille. Aikapäiviä sitten ostamani Sothysin aurinkorasva ei tätä tee. Päinvastoin, tämän ansiosta ihoni voi auringossa paremmin. Tämän vuoden Thaimaan reissua varten ostin L’orealin aurinkovoiteen, johon olen ihan koukussa. Tuota laitan kaulalle, olkapäille ja dekolteelle. Siinä on mukana pikkuisen helmiäistä, joten saa ihon hehkumaan. Välillä sipaisen tuota kosteusvoiteenkin sekaan.

 

Silloin maksimekkopostauksessahan valittelin kiiltäviä kasvoja (kiitos hormonihäiriöiden) ja testasin paperilaput sun muut. Mutta nyt olen löytänyt tuotteen, joka ihollani toimii. Cliniquen pore refining solutions pitää ihoni pisimpään mattapintaisena. Saahan se iho näin kesällä vähän hehkuakin, mutta mulla se tuppaa hehkumaan ja kiiltämään vähän liikaakin ilman tätä voidetta. Kesällä ei tulisi mieleenikään taputella puuteria ihoon, joten laitan alle tuon Sothysin aurinkorasvan ja poskille, nenään, otsaan ja leukaan tuota Cliniquen voidetta. Yllättävän hyvin kyllä auttaa. Ihan tuossa ylimmässä kuvassa sen vaikutus näkyy; ylähuulen yläpuolelle sitä en laittanut, joten se helmeilee hikipalleroista 😀 Tuota voi toki myös lisätä meikin päälle päivittäin. 
Jos on jotain menoa tai haluan hieman säväyttää ihoa niin, kesäisin puuterin ja meikkivoiteen sijaan käytän Estee Lauderin Day Wearia. Sitä olen käyttänyt jo pian kymmenen vuotta. Siinä itsessäänkin on suojakerroin, mutta päivällä tuon alle lisään myös aurinkorasvaa. Iltaisin tuon alle laitan Cliniquen tuubista hieman mattavoidetta ja tuon päälle taas sipaisen vähän aurinkopuuteria. Joskus, kun kaipaan hieman peittävämpää lopputulosta, niin sekoitan tuohon Day Weariin hieman CC-voidetta (mä olen tykästynyt Lumeneen). 

Sitten kun on päivän d-vitamiinitankkaukset tehty ja illalla tuntuu iho vähän kiristelevältä, lutraan vähän lisää rasvojen kanssa 😀 Thaimaan tuliaisina tuli aikoinaan ostettua tuollainen Smooth E, jota sieltä palaneeseen ihoon apteekista haettiin. Nyt hamstrailen näitä E-vitamiinirasvatuubeja, sillä auringon ruskettaman ihon lisäksi tämä on ihan ässätuote talvella pakkasen kuivattamaan ihoon. Ja niitä harvoja tuotteita, joka sopii myös mun kasvoille ilman, että iho ottaa siitä nokkiinsa ja alkaa puskemaan epäpuhtauksia ulos. Toimii sata kertaa paremmin kuin mitkään after sunit ja on edullista. Muistaakseni tämä tuuli on jotain viiden euron luokkaa paikallisesta apteekista. Joten jos teillä on menoa Aasian suuntaan, niin kysykäähän tätä erittäin riittoisaa voidetta apteekista!

No nyt tuli niin paljon merkkejä ja mainosta, mutta belive you in me ihanat, tämä ei ollut maksettu mainospostaus vaan mun hyväntahtoinen ele auttaa teitä samojen asioiden kanssa painivia 🙂
Käytätkö sä aurinkorasvoja kotimaassa? Jos et niin suosittelen käyttämään. Tänäänkin toi UV-arvo on ollut ihan kamalan korkealla täällä meillä pohjolassa.
Loppuviikko mökillä ja ensi viikko kuluu vieraita kestiten (ihanaa!), joten voipi olla ruokapainotteisia postauksia tulossa. Lisäksi liikunnasta saaressa on juttu tekeillä. Sen loppuun saattamiseen vain tarvitaan eka se inspiraatio ja motivaatio liikkua. Se on viikon verran ollut kadoksissa. Ehkä näiden helteiden ansiosta. Mutta en jaksa stressata, liikutaan ja huhkitaan sitten syksyn sateilla senkin edestä!
Aurinkoisia päiviä
toivottelee
PS. vaikka blogissa ei joka päivä tapahdukaan, niin muistakaa tuo Instagram (atmarias), johon tulee päivittäin kuvattua tunnelmia (ja sorry niistä lukuisista auringonlaskukuvista…auringonlaskut on vaan ehkä parasta, mitä mä kesäiltaisin tiedän :)!

sunnuntai 06. heinäkuun 2014

Kesäisiä päiviä, kauniita iltoja ja hunajaista persikkapiirasta

…niiden niin rakkaiden seurassa 

Heippahei ihanat!

Kuvat kertokoot enemmän kuin tuhat sanaa. Suunnattoman ihania lomapäiviä takana. Tasan tarkalleen puolet takana ja puolet edessä. Kaksi viikkoa (lomarahavapaat) jää reserviin syksyä varten. Viime elokuussa naputtelemamme terassi on tuonut kokonaan uuden ulottuvuuden mökkeilyyn. Näin aurinkoisilla keleillä meidän päivän aktiviteetit keskittyvät siihen. Sohvapöydällä pelailemme lautapelejä, välillä raahaamme lapsille patjat ja piirusteluvälineet varjon alle. Lepotuoliin on painautunut allekirjoittaneen muodot; yksi romaani on jo luettu näillä helteillä ja nyt aloitin toisen. Täydellistä lomailua.
Iltaisin on vastaavasti koettu luonnon puolesta aivan uskomattomia auringonlaskuja. Meillä ilta-aurinko laskee tuonne kalliorannalle, joten siellä tulee tuijoteltua väriloistoa ja peilityyntä järven pintaa. Meditointia huomaamattaan 😉 Eilisille ex tempore vieraille tarjottiin ex tempore persikkapiirakkaa. Sillä samalla vanhalla ohjeella (vain hedelmät/marjat vaihtuvat):

Persikkapiiras

pohja
pakastealtaan muropohja
täyte
3 persikkaa lohkoina
hunajaa
1 kermaviili
1 dl (intiaani)sokeria
1 muna
Sulata muropohja ja painele voideltuun piirakkavuokaan. Lado päälle persikan lohkota ja lorauta niiden päälle hunajaa. Sekoita muna, sokeri ja kermaviili ja kaada persikoiden päälle. Paista 175 asteessa noin 35-45 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt. Anna jäähtyä.
*********************************************
Mä en ehtinyt antaa piiraan jäähtyä, mutta ok:lta tuo lämpimänäkin maistui. Lisäksi ajan taju katosi vieraiden kanssa keskustellessani, joten mulla ei ole hajuakaan, kuinka kauan tuo uunissa oli. Mutta tarkkailkaa tilannetta 😉 Perjantaina juhlittiin 4th of Julya ja siitä juttua myöhemmin. Korkattiin tuo Kodin1:sen alesta ostamani ulkotuli/grilli vaahtokarkkien paistamisen merkeissä ja ihana tunnelmatuli siinä iltaisin onkin nyt palanut. Savu pitää hyttysetkin loitolla. Mökkeröön niitä pirulaisia sitten eksyykin ja iltasin, kun pään tyynyyn painaa niin vähän aikaa täytyy huitoa ympäriinsä, että saa tuon ininän loppumaan 🙂
Kuulkaas, järvivesikin on jo lämmennyt viime viikon +13 asteesta +20 asteeseen. Lapset viettävät päivänsä vedessä ja niin mäkin. Ensi viikolla pitäisi tulla laiturisedän rakentamaan meille uusi laituri. Sitä odotellessa.
Tällä hetkellä meillä on kaksi telkkaria tapittavaa silmäparia linnottautunut Vain Elämään ja Cheekin päivän pariin olkkarissa. Pizzataikina on kohonnut juuri sen verran, että seuraavaksi laitamme pizzan uuniin. Grilliruoka alkaa pikkuhiljaa tulemaan korvista ulos. Niin kuin aina tässä vaiheessa kesää 🙂
Suloisia kesäpäiviä 
toivotellen,


perjantai 04. heinäkuun 2014

Samoilemassa

Moikkamoi!

Vaikka me illat kukutaankin ja aamut nukutaan, niin ollaan me ehditty sentäs poistua saarestakin. Tänä aamuna miehen kanssa kaksistaan mökkikaupunkiin täydentämään ruokavarastoja ja eilen lasten (+pari ystävää) kanssa parin kilometrin päähän Seitsemisen kansallispuistoon. Kameraa en jaksanut ottaa mukaan tuonne, mutta hyvin kännykkäkameralla näemmä pärjättiin 🙂
Suosittelen ihan jok’ikiselle metsäretkeilyä. Itse ainakin saan voimaa metsästä ihan tuhottomasti. Se tuoksu ja kaikki ne äänet. Akut latautuvat. Me etsittiin pari geokätköä tuolta Seitsemisen alueelta ja sitten päätettiin vielä lähteä pienelle patikkaretkelle. Lähdimme Koverosta (punaiset rakennukset ja lampaat) kohti Haukilampea, jonne oli noin 1,3 kilometrin patikkamatka. Välillä kuljimme pitkospuita pitkin ja välillä ihan metsäpolkua. Määränpäässä paistoimme makkarat ja ihastelimme Suomen suvea. Ja yllättävää kyllä, pikkujalat jaksoivat mukisematta vielä matkan takaisin autollekin 🙂 Joten teille, jotka pienten lasten kanssa täällä meidän mökkihuudseilla liikutte, niin suosittelen heittämään tuon Haukilammen reitin. Uskoisin, että kaikki yli 5-vuotiaat sen jaksavat tallustaa. Maasto vaihtelee hurjasti, joten näkemistä on koko ajan. Itselläni oli juoksuvaatteet päällä, joten vähän siinä lenkkeilin samalla. Joku päivä käyn heittämässä tuolla ihan kunnon lenkin!
Mulla piippas eilen puhelin sen merkiksi, että Adlibrikselta tilaamani kirjalähetys on saapunut postiin. Ei tarvinnut miestä kauaa houkutella tänään kavereidensa kanssa iltapäivägolfkiepille. Saanpahan ihan rauhassa ottaa aurinkoa sen ajan ja tuliaisina kaupungista vielä kesälukemista 😀 Tänä iltana meillä pidetään 4th of July bbq-bileet. En mä niinkään tästä päivästä perusta, mutta tuo rakas oppi juhlistamaan sitä kuuden jenkkivuotensa aikana. Budweiseria ei mökkikaupungista löytynyt, mutta hamppareita, maissia ja ranskalaisia kylläkin. Jälkkäriksi grillataan vaahtokarkkeja. Mikäli saan tuon meidän uuden takka/grillisysteemin koottua. Ostin Kodin1:sestä tunnelmatulisijan alennusmyynneistä (klik) tuohon terassille. Saas nähdä saako alle neljällä kympillä tunnelmaa…tai vaahtokarkkeja tehtyä 🙂
Meillä on muutenkin täällä keskitytty luonnon tarkkailuun; toissa päivänä esikoisen kanssa kikateltiin laiturilla, kun pääskysen poikaset tekivät haparoivia lentoharjoituksia. Varpunen, joka on tehnyt pesän meidän makuuhuoneen ikkunan ylläolevaan räystääseen kuikistelee aina ohi mennen. Neljä pientä munaa pesässä on ja innolla odotamme, koska sieltä alkaa kuulumaan pientä piipitystä. Aamulla miehen käydessä mökin takana lähti pöllö humisten kuusien keskeltä lentoon. Aurinko on näyttäytynyt nyt jo toista päivää peräkkäin ja kelit on varsin kesäiset. Kyllä nyt kelpaa! 
Aurinkoisin viikonlopputerkuin,

keskiviikko 02. heinäkuun 2014

Lyhtyjen valossa, takkatulen ääressä

Iltaa ihanat!

Lomalaisen rytmi on…no, miten sitä kuvailisi. Just tällainen. Niin ihanan pitkiä iltoja, että ihan ihmettelen, miten jaksan valvoa. Lasten ollessa pienempiä olin itsekin jo kanttuvei kympiltä. Samoin työpäivinä. Mutta ehei, lomilla kello yksi yöllä on ihan normaali aika mennä nukkumaan. Ja ihmettelenpä suuresti, jos ei näillä nukkumaanmenoilla nukuttaisi aamulla pitkään. Tosin tänä aamuna olin jo tylsistyä, kun lapset posottivat melkein kymmeneen 🙂
Miehellä oli tänään työpäivä ja itsekin töissä liki puoli päivää viihdyin. Ihanaa päästä välillä katsomaan, missä mennään. Mä kun olen ihmisenä sellainen, että kaikki narut pitää olla omissa käsissä ja koko ajan pitää olla ajan hermoilla mm. päivittäisestä tilauskannasta ja laskutuksesta vs. budjetti. Lisäksi olen siinä onnellisessa asemassa, että pääsen ihan täältä mökiltäkin seuraamaan reskontria, reaaliaikaista tuloslaskelmaa ja lisäksi tekemään kaikkia niitä toimenpiteitä kuin töistäkin. Taidan olla osaltani vähän työnarkomaani 🙂 Kuten olen monasti aiemminkin todennut, että mulle työ ei ole työtä. Se on elämäntapa. Ja niin kauan kuin se on mukava osa elämää, niin aion nauttia siitä täysin rinnoin. 
Yksi yö kaupungissa teki hyvää. Eilen puunasin keittiön ja en muistakaan, koska se on ollut viimeksi noin puhdas! Täytyisi useammin ottaa ja tyhjätä tasot tavarasta ja kunnolla pestä tasot/välitila/kaapinovet/kylmälaitteet/uunit sun muut. Saavuttiin mökille reilu tunti sitten. Sykyiseen ja sateiseen saareen, jossa ulkoilma on tällä hetkellä alle 10 astetta. Sisällä sentäs on jo 17 astetta. Takassa palaa tuli ja uunissa tekemäni iltapalaleivät maistuivat taivaalliselle. Nopea herkku iltanälkään on puolittaa esipaistetut patongit, sipaista niille hieman margariiniä, pusertaa päälle valkosipulia ja mieltymyksen mukaan murustaa homejuustoa ja päällystää leivät vielä juustoraasteella. Grillivastuksen alla tulee viidessä minuutissa valmiiksi. 
Kuvat antavat hieman vääristetyn kuvan meidän ruokapöydästä. Tällä hetkellä on molemmilla koneet auki (toinen meistä tosin tekee oikeita töitä ;). Käytiin tänään äidin kanssa vähän sisustuskauppakierroksella ja vinkkinä teillekin; Askosta löytyi ihania lasilyhtyjä ja vain 6,90 euroa tsipale. Noihin tuli mukaan simpukkapussit, mutta simpukoita en vielä ainakaan hurrikaanien pohjille laittanut. Ne ehkä pääsevät lasten askarteluihin.
Nyt koneet säppiin, saunaan ja sitten vielä treffeille Jack Bauerin kanssa. 
Niin kiirettä on pitänyt, että 24 on boksilla vielä katsomatta!
Ihanaisia kesäpäiviä toivotellen,

maanantai 30. kesäkuun 2014

Sateinen aamu saaressa ♥

Hei huomenta ihanat!
Tulin pikaisesti toivottamaan ihanaa alkanutta viikkoa, nehän kuulkaas ihan lupailee aurinkoisia ja lämpöisiä kesäpäiviä loppuviikolle 🙂 Tällä hetkellä, kun katsoo ulos ikkunoista, tihuttaa sumutinpullosadetta ja näkymä on harmaa. Mutta tyyni. Pilvet roikkuvat alhaalla. Illalla päästään toivottavasti iltakalaan.
Tytöt katsoivat aamulla boksille tallennettuja lasten ohjelmia ja mä kaivauduin vielä hetkeksi peiton alle kera aamupalan. Pian on pari vuotta menty tuolla turkkilaisella jugurtilla (tai maustamattomalla luonnon jugurtilla), jäisillä mustikoilla, cashew-pähkinöillä ja hunajalla. Ja edelleen uppoaa. Kokeilkaahan! Tykkään tuosta suolainen meets makea meets jäinen mustikka combosta! 😉
Lomarytmi on löytynyt yllättävän helposti. Illat venyvät, mutta vastaavasti aamutkin venyvät. Toista kesää vasta, kun tällainen onnistuu. Aiemmin lasten nukkumaanmenolla ei ollut vaikutusta aamuherätyksiin. Silloin herättiin kuuden seiskan maissa, vaikka nukkumaan mentiin myöhään. Meillä herättiin tähän päivään puoli kymmenen aikaan. Jos ei oteta sitä ekaa herätystä klo 06.00 huomioon…pikkuisempi oli laittanut puhelimeensa herätyksen päälle!?! Tästä lähtien tarkistan tuon puhelimen ennen nukkumaanmenoa 😀
Viime kesänä askartelemani tuohimaljakko (klik) is alive and kicking. Sopii tänne möksälle oikein hyvin. Te, jotka olette vasta nyt hypänneet kelkkaan mukaan niin mm. täältä löytyy juttua tuosta meidän makuuhuonen valkaistamisesta viime kesältä. 
Hei, nyt pidemmittä puheitta toivottelen
Ihanaa alkanutta viikkoa!
….Me punnitaan tässä aamu-uinnille menoa (hrrrr) ja sen jälkeen lähdetään vähän karsimaan noita lukuisia kuusen ja pihlajan taimia, jota tuo mustikkapeltomme puskee kohti taivasta.