Jahkailua, jahkailua, jahkailua. Ja sen anonyymin, joka viime postaukseen kommentoi, mielestä sitten vissiin epävarmuutta. Sitähän tämä elämä ja sisustaminen on 😉 Ihanaa sellaista tosin. Viimeinen vuosi meillä on jahkailtu ja pähkäilty mm. ruokapöydän suhteen. Kiiltovalkoinen vai ei. Pidetäänkö nykyinen ja vaihdetaanko vain tuolit. No, päädyimme kiiltovalkoiseen ja mun mielestä meidän jahkailu osui ja upposi. Ruokatilan seinällä ollut ruskea peili ei enää sopinut uuteen pöytään, joten se meni varastoon odottamaan aikaa parempaa. Suunnitelmiahan tuohon seinälle on vaikka kuinka, mutta suutarin lapsella ei ole kenkiä eikä mulla maalitelaa (maalipurkki kylläkin löytyy), joten väliaikaisesti tuohon seinälle päätyi tuo Ikean taulu, joka löytyi aikoinaan varmaan meiltä jokaiselta 🙂 Uusi valaisinkin on jo katsottuna. Aamulla nappasin muutaman kuvan, mutta aamuhämärä ja sen tuoma sininen hetki ei oikein imartele kuvia. Parempia kuvia sitten taas auringon paisteella.
Alunperin ajatuksena oli laittaa neljä tuolia molemmin puolin, mutta näin aseteltuina ne miellyttivät enemmän silmää. TrippTrappit pääsivät Julian huoneeseen parempaan käyttötarkoitukseen, nimittäin kirjoituspöydän ääreen.
*******************************************
Sitten pinnallisten juttujen jälkeen vähän syvällisempää pohdintaa. Aikoinaan, kun aloin pitämään blogiani mietin pitkään, että mihin vedän rajan; kerronko itsestäni saatikka perheestäni? Julkaisenko kuvia itsestäni tai perheestäni? Vai keskitynkö vain sisustusjuttuihin? Nythän tämä (kuten elämäni muutenkin) on ollut erittäin avointa touhua. Mutta jossain vaiheessa tulee kuitenkin väistämättä mieleen se, että mitä enemmän itsestään antaa ja paljastaa niin sitä haavoittuvammaksi ihminen tulee. Näin ei ole vain blogin kanssa vaan elämässä yleensä. Mutta jos mä olisin vain postannut tänne kauniita kuvia antamatta itsestäni yhtään mitään niin uskon, että en olisi löytänyt kaikkia teitä ihania ihmisiä, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia. Ja joista osasta olen saanut jopa sielunystäviä ♥ Ehkä tämä kaikki juontaa juurensa siihen, että mä suorastaan rakastan tutustua uusiin ihmisiin ja löytää ihmisistä uusia puolia. Se, että itse on avoin auttaa vastapuolta olemaan avoin. Ja se puolestaan auttaa himpun verran siinä tutustumisessa 🙂 Mietittekö te koskaan tälläisia juttuja? Vaikea sitä on luonnettaan muuttaa, joten jatkossakin aion jatkaa samaa linjaa. Whether you like it or not ;D
Ja hei, kaikkia ei voi miellyttää! Olen muissa blogeissa törmännyt anonyymien välillä törkeisiinkin kommenteihin ja niiden aiheuttamaan mielipahaan. Mutta mä olen rakentanut nyt muurin, joka tarkoittaa sitä, että anonyymit saa kommentoida, mutta en aio ottaa niistä itseeni. Kaikilla meillä on oikeus mielipiteeseen. Väistämättä tästä päästään aasin siltana perisuomalaiseen luonteenpiirteeseen nimeltä kateus. Eräässä blogissa huomasin anonyymien katkeransuloiset kommentit ja tuli mieleeni, että onko se, että tällä ko.blogin pitäjällä on äärettömän kaunis koti, pois tältä (näiltä) anonyymeiltä? Ei todellakaan, ainakaan mun mielestä. Ja se,että haluaa satsata kotiinsa ei tarkoita sitä, että ryvetään rahassa. Jotkut meistä laittaa rahansa suusta alas, toiset haluaa taas panostaa kotioloihin. Jotkut jopa tätä molempaa 🙂
Tämän saarnan jälkeen kehotankin teitä jättämään kommentteja; ei ole olemassa huonoja kommentteja. Kaikki otan nöyrästi ja ilolla vastaan. Ainakin toistaiseksi 😉
Sincerely yours ♥
Saikku-osasto vastaa heti:)
Kiva pöytä ja tuolit. Tuo on varmaan helpompi pitää puhtaana kuin puupöytä johon oikein imeytyy kaikki (joo joo, pitäis lakata;))
Mutta sitten tuohon avoimuuteen. Mullakin on perustettuna yksi blogi näistä kuulo-jutuista. MUTTA… Mä en ole vielä saanut itselleni tehtyä sitä rajausta että mitä mä sinne kirjoitan. Niille perheille joista toivon siitä olevan iloa ja apua, haluaisin kertoa myös niistä huonoista fiiliksistä ja tilapäisistä epätoivon tunteista. Mutta sitten taas jos blogia lukisikin joku jolla ei ole mitään kosketusta näihin asioihin, voisi ymmärtää tekstini väärin…
Elämä on välillä hankalaa:)
Toivottavasti nähdään huomenna, ainakin jollain kokoonpanolla.
Tosi asiaa ovat mietteesi <3
MUtta sinullahan on minun pöytä ja tuolit 🙂 Siis minä vasta hhaveilen ja säästän. Mistä tää pöytä ja tuolit on ostettu?
Tosi kaunis on ruokailutilanne, niin minun mieleen !!
Ihanaa viikonloppua.
Mietin ihan samaa anonyymiasiaa juuri hetki sitten, kun postailin noista mun ”tököteistä” ja siitä miten hävitin meiltä hiuslakat eikä siitä oikein neiti 16v tykännyt. Joku heti anonyyminä siihen kommentoi että voi kauhee sentään… ensin ajattelin että no voi hitto, taas näitä kommentteja.. sitten ajattelin, että no, voi voi. Että kyllä sitä anonyyminä on niin kiva päästellä kommentteja jos jonkinlaisia..
Minä kanssa sitten päätin vaan, että no, kommentoikoon, minä en ota itseeni (vaikka kyllä se vaikeeta on olla ottamatta!! kun siinä kuitenkin arvostellaan joitakin henkilökohtaisia ratkaisuja tms). Oikeasti en ymmärrä noita ihmisiä, jotka tahallaan tulee pahoittamaan ihmisten mielet. Toki mielipiteitä saa olla ja myös eriäviä, mutta onkin eri asia sanoa mielipiteensä kuin mennä arvostelemaan toisen ratkaisuja!!!
Mut hei, ei välitetä vaan jatketaan omaan tyyliimme, sillä vain me itse tiedetään mitä on omien ajatustemme ja ratkaisujemme takana!
Kivaa viikonloppua, ei kun lumihommiin.. =D (täällä tullu ihan karseen paljon lisää lunta..)
Onnittelut! Ihana uusi ruokaryhmä!
Ihanaa viikonloppua!
Hitsit mulla on ihan kauhea kiire joten pikakommentti. IHANA ihana i-h-a-n-a pöytä ja tuolit. Meille tulee varmaan ihan samat :))
Ja kommentoinnista yms. oon ihan samaa mieltä. Ja miettinyt samoja asioita.. välillä mua harmittaa, että on tullut kirjoiteltua itsestään, perheestään, elämästään ihan liikaakin (vaikka kuinka pintapuolisesti kirjoittaisikin).. mutta sitten taas toisaalta mä itse pidän sellaisista blogeista joissa kirjoittajalla on kasvot.
Nyt pitää mennä… hali sinne!
Ihana pöytä! Kivasti sopii myös taulu tuohon ja antaa vähän väriä tilaan:)
Aivan ihana pöytä ja tuolit, tykkään todella paljon!
Ja mitä tulee pohditaasi, tuttua, niin tuttua, kuin mun suusta. Mutta mä just tykkään tästä sun blogista siksi että kirjoitat asioista avoimesti ja laitat kuvia jne. Jotenkin se tekee blogisi paljon mielenkiintoisemmaksi ja homma saa ”kasvot”.
Mä saan myös tasaisin väliajoin mitä ihmeellisempiä kommentteja, osan julkaisen, osaa en. Ja aina kun sellainen ilkeän kommentin saan, sadattelen mielessäni että mitä varten mun piti perustaa blogi ja ottaa tämä avoin linja. Onneksi yleensä viimeistään seuraavana päivänä kaikki on taas hyvin. 😀
Tsemppiä, blogisi on juuri ihana tällaisena, kuten sinäkin!
Löysin blogiisi jonkun toisen kautta ja ihastuin:)
En ole koskaan käsittänyt anonyymejä, mulle ei mene järkeen että miksi lukea blogeja jotka ärsyttävät ja vielä vaivautua kommentoimaankin niitä ja miksi ihmeessä ilman nimierkkiä, en vaan käsitä edelleenkään.
Pöytä on todella upea. Onnea valinnalle.
Ed. postaukseen liittyen, niin sanoisin, että joskus kannattaa jahkailla. Ajatus kypsyy ja saattaa jopa muuttua. Sit voi myöhemmin onnitella itseään, et onneksi malttoi odottaa ja saikin tosi mieleisen jutun, jonka oli jo aikaisemmin täysin teilannut. Omakohtaista kokemusta. 🙂
Mietippä vielä valkovahattua lattiavaihtoehtoa, jos olette vaihtamassa. Ei tule steriili kokonaisuus, jos laitat vaikka makkarin seinän tehostevärillä. Ja tummempia yksityiskohtia. Valkoinen lattia on vaan niin ihana. Tummassa näkyy herkemmin pöly (niiiiin arkista).
Tsemppiä. Teet varmasti hyvät ratkaisut. Teille mieleiset ja sopivat. Jahkailu on mukavaa ja todella kannattaa!
Tosi kiva ruokailuryhmä. Minä haaveilen isosta pyöreästä pöydästä. Kiiltävä valkoinen, nams. Noo.. se haave saa odottaa kymmenen vuotta.
Meitä on moneen junaan. Ei kannata ottaa itseensä kommenteista. Minäkin olen täällä muutamasti käynyt mutta en ole tainut vielä jättää merkkiä. Tykkään blogistasi!
Minusta on käsittämätöntä että jos jostain ei pidä tai arvostelu tipahtaa omalla asteikolla miinuksen puolelle niin pitää vielä kommentoida. Pakkoko on lukea ja seurata jos ei tykkää.
Monesti se on se – kateus.
Kaunis pöytä ja ihan mielettömät tuolit. Kyllä kannatti jahkailu sanon ma 🙂 Minä olen löytänyt blogin kautta muutaman todella ihanan ystävän. Ja olen miettinyt joskus sitä rajanvetoa, että mihin sen vedän. Haluanko, että asiakkaani tietävät miten ja millälailla asun jne. Mutta väistämättähän tällaisia pohdintoja tekee ja eihän sitä koskaan tiedä tulevaisuudesta, jonain päivänä sitä voi huomata, että on pakko blogata suljettujen ovien takana 😀
Ihanaa viikonloppua sinulle ihana blogiystävä <3
Hiukan se on hieno, ihan vihreenä täällä ♥
Avoimuusasiaan; tää on ihan parhautta ja mä ainakin totean, että niitä ei kasvoilla olevia blogeja ei tule ollenkaan niin syvällisesti seurattua. Ja kommentoitiin; mua niin välillä harmittaa ei ehkä se mitä lauotaan vaan se että siihen ei laiteta mitään nimeä alle, tulee niin sellainen ”puskasta on helppo huutaa” fiilis, laittais vaikka keksityn nimen alle, mutta aika panssarin mäkin olen saanut rakennettua 🙂
Ihana ruokailuryhmä, kiiltovalkoiseen päädyttiin mekin ja ollaan tykätty! Omatoimisesti ruokailevan (=ympäriinsä ruokaa roiskivan) puolitoistavuotiaan sotkutkin siitä on helppo pyyhkäistä pois. Valkoiset keinonahkaiset tuolit ei tosin meillä olleet mikään järjen riemuvoitto, mutta näillä mennään 😀
Samaa rajanvetoa olen itsekin pohtinut ja anonyymien kommentointimahdollisuuden sallinut, toistaiseksi en ole mieltäni pahoittanut vaikka köyhäksi onkin ”nimitelty” 😉
Kaikkia ei vaan voi miellyttää- enkä haluaisikaan!
Hyvää viikonloppua!!
Minna: kiitos, näin mäkin toivon, että tuo puhtaanapito olis helpompaa 🙂 Tai sitten meillä ei tästä lähtien syödä mitään pastaa tomaattikastikkeessa tms. 🙂 Mun mielestä sun kannattais kirjottaa kaikkien nähtäville niitä kuulojuttuja, sillä niistä on varmasti apua ja tukea monille. Siitä vaan rohkeasti! Aina sitä saa blogin suljettua tai rajoittaa esim. anonyymien vastauksia. Juu, tervetuloa huomenna 🙂
Eija: kiitos <3 Ruokapöytä ja tuolit ovat Kruunukalusteelta. Scanwoodin valmistamat. Kiitos samoin, Hyvää viikonloppua :)!
Heli: kiitos samoin, täälläkin tuiskunnu lunta koko päivän…missä on se maaliskuu, joka maata näyttää ? 🙂 Anonyyminä on niin helppo kirjottaa provoja yms. Mutta me kestämme sen, eikös :)!
Vekarus: kiitos kaunis ja kiitos samoin, ihanaa viikonloppua :)!
Marja: kuule, sun pitää nyt tulla kans paikanpäälle tsekkaan pöydän ja tuolit, eikö 🙂 Toisaalta oon myös sitä mieltä, että ihana lukea blogeja joilla kasvot. Eihän me muuten ”tunnettais”. Hei, ihanaa iltaa, sidukka maistuis mullekin 😉 Haleja takaisin! <3
Soile: kiitos 🙂 Taulu sopi yllättävän hyvin tuohon ja menee muuhunkin värimaailmaan hyvin. Itse asiassa se oli mieheni, joka ehdotti tuota taulua tuohon… 🙂 Kivaa viikonloppua!
Jatkan kommentointeja kohta…
Nina: kiitos ihanainen <3 Onneksi mun blogi on vielä noilta tosi ilkeiltä anonyymeiltä säästynyt 😉 Mutta tarvittaessa täytyy ottaa myös tuo kommenttien hyväksyminen tai hyväksymättä jättäminen käyttöön! Ihanaa viikonloppua :)!
Hanna: kiitos, kun löysit tänne ja kiva kuulla, että tykkäät 🙂 Juu, jännä välillä, että anonyymit näkevät sen vaivan, että jättävät kommentointeja. Joissain asioissa voisivat jättää asiansa sanomatta 🙂
Päivi: kiitos <3 Mä oon ollut niin kauan valkoisen lattian kannalla kuin vain muistan. Mutta nyt on alkanut viehättämään tuo tummanruskea lattia. Jahkailen siis vielä hieman 🙂
Sokrutin: kiitos, kuten myös monesti blogissasi vierailen, mutta kommentoinnit ovat jääneet jostain syystä. Parannan tapani 🙂 Kiitos, oih pyöreä pöytäkin olisi ollut aivan unelma!
Johanna: ympäri mennään yhteen tullaan, täälläkin. Pakkasitko jo auton? 😉 Kiitos ystäväiseni, näinhän se on, että niin kauan kuin bloggailu on julkista niin sitä asettaa itsensä alttiiksi myös niille negatiivisille kommenteille. Sen takia en yhtään ihmettele niitä, jotka tekevät blogeistaan suljettuja. Ihanaa viikonloppua <3
Anni: voi kiitos <3 Ehkäpä noilla anonyymeillä on juuri se autuus kommentoida ikävästikin, ettei tarvitse laittaa sitä omaa puumerkkiä siihen alle. Voi todellakin huudella puskista. Joka on välillä hiukkasen ärsyttävää (siis ainakin sivusta seurattuna). Tässähän ihan vahvistuu ihmisenä bloggaillessa, mullakin jo yhden anonyymin kommentista tuli sellanen panssari, että antaa tulla vaan jatkossakin 🙂 Ihanaa viikonloppua <3
J&M: kiitos, voi mä haaveilin myös valkoisista keinonahkaisista tuoleista, mutta ajatteli,että nuo kiiltovalkoiset tuolitkin olis helpompi puhdistaa. Yksi ruokailu takana ja ainakin toistaikseksi pöytä on puhdas *kopkop* 🙂 Kiitos, ihanaa viikonloppua myös sinulle :)!