Maananataina pidin kotipäivän; laitoin pyykkiä, värjäsin hiukset, siivosin, luin ison kasan sisustuskirjoja, täydensin tietokoneeni inspiraatiokansiota (tästä lisää myöhemmin), mietin tulevaisuuttani, nollasin aivojani, selvitin jälleen kerran opiskelumahdollisuuksia sisustuksen saralla, juorusin puhelimessa. Iloitsin Suomen kultamitalista. Ja leivoin. Viime vuodet on tullut leivottua lasten kanssa, mutta harvinaista herkkua tuo yksin leipominenkin näköjään on. Hetken mielessä vilahti ajatus kotiäitiydestä; panostaisin siihen, että koti olisi siisti, ruoka lämmintä ja leipä tuoretta kun mies ja lapset palaavat neljän jälkeen kotiin. So not like me though ;). Keittiön kaappeja hieman järjestellessäni (niin niitä muuten, jotka kokivat suursiivouksen ennen joulua…kuka ne on jo saattanut kaaoksen valtaan? 🙂, löysin kokojyväsämpyläjauhoseoksen. Koska leipää en juurikaan enää syö (lukuun ottamatta ruispalaleipää silloin tällöin) niin eipä ole tullut leivottua sämpylöitäkään vähään aikaan.
Myllärin sämpylät
5 dl vettä
1 ps kuivahiivaa
1 rkl siirappia
1/2 rkl suolaa
50 g voita
12 dl Myllärin Sämpyläjauhoseosta
1. sekoita keskenään hiiva, suola ja osa jauhoista
2. lisää kädenlämpöinen vesi
3. lisää siirappi ja loput jauhot
4. pehmeä rasva lisätään alustuksen loppupuolella
5. anna kohota noin 30 minuuttia
6. leivo sämpylöitä ja kohota jälleen
7. kostuta kohonneet sämpylät ja paista 225 asteessa noin 15 minuuttia.
Asiat toiminimen perustamisen tiimoilta ovat lähteneet rullaamaan eteenpäin; menen tapaamaan Ensimetrin tätiä maanantaina mukanani liuta kysymyksiä 🙂 Olishan se ihana ajatella, että ainakin syksyn voisin itseni elättää sisustussuunnittelulla (ja jos elätän niin varmasti ko. toiminta jatkuu päivätyöni ohella!). Tänään kävimme Julian kanssa tutustumassa esikouluun ja vaikkei se varsinainen koulutie vielä alakaan (vaikka koululla tuo meidän eskarikin on), niin jonkinlaista joustoa työajoissa tarvitaan, sillä sopimuspäiviä hoidon suhteen olen varannut vain 15/kk.
Nyt iltapalapuuhiin, viimoiset sämpylät taitavat kadota parempiin suihin 🙂
Kuulostaapa ihanalta kotipäivältä:) Ja mukavaa, että asiat etenee toiminimen suhteen:)
Vähänkö sulla on ollut tehokas kotipäivä! Mä en saa puoltakaan tuosta aikaiseksi koko viikolla… tämäkin päivä mennyt aivan harakoille. Mutta menköön aivojen nollauksen piikkiin.
Ja vähänkö kuulostaa hienolta tuo sun suunnitelma ensi syksystä! Vitsit, voisinko mä mitenkään liittyä messiin?! Mulla yhtenä ”suuntautumisvaihtoehtona” syksyksi nuo sisustusalan opinnot… voi kun keksisi mitä isona haluaa tehdä!!
Aurinkoista iltaa ♥
Tehokas päivä!:)
Mä aloitin tänään taas pitkän tauon jälkeen karppailun ja tuo sämpyläkuva saa kuolan valumaan!:D
Mä hekumoin tästä ”kotiäitiydestä” vielä, katsotaan miten ajatukset menee tällä kertaa, olenko tammikuussa jo laskemassa päiviä töiden aloittamiseen vai olisiko kiva olla se pullantuoksuinen hiukan pidempään. Hiukan se taitaa olla niin, että se mitä on ei ole hyvä, mutta onko se toinen yhtään parempi?
Syysunelma: kiitos 🙂 Kotipäivä oli siitä harvinainen, että edellisellä kotipäivällä en osannut tehdä mitään; haahuilin vain huoneesta toiseen ja mietin, että mitä sitä pitäis tehdä :))
Marja: ensimmäinen laatuaan, aiemmat tosiaan menneet ihan hukille 🙂 Lyödään viisaat päämme yhteen ens syksyn tiimoilta vaikka teidän reissun jälkeen. Lähdetään yhdessä opiskelmaan Milanoon sisustusarkkitehdeiks…päästettäisköhän meidät? 😉 Tai sitten ihan vaan Valkeakoskelle Sisustajan Ammattitutkintoa.
Sanopa muuta, koko ikänsä kun on nyt ollut maalien ja värien kanssa tekemisissä niin sisustaminen tuntuu kyllä omalta. Mutta silti houkuttelee myös monet muut alat. Ja ikäkin alkaa pian painaa. Huh. Ei ole helppoa 🙂
Kiitos, kivaa torstaita ♥ PS. kamala keli, meillä on Lilian kevätjuhla illalla…ei ihan keväinen fiilis kyllä.
Niina: juu, kerrankin tehokas 🙂 Mä aloitan kans ens maanantaina karppauksen. Nyt on liian kiire aloittaa…tekosyitä tekosyitä ;)) Vastaan sun viestiin ajan kanssa!
Anni: näinhän se on, että se aina sitä haaveilee siitä, mitä ei ole. Voi, mutta silti oon kade, että saat olla kotona pikkuisen kanssa 🙂
Joo eiköhän tähdätä suoraan sinne Milanoon! Valkeakoskikin kelpaa! Oikeasti. Voi hitsit, mä alan innostua tästä.. sä suunnittelet, mä kuvaan. Mä suunnittelen, sä piirrät. Olispa kohtalaisen mukavaa :))