ja terkkuja sairastuvalta!

Niin siinä vain kävi, että molemmat tytöt sairastuivat nuhakuumeeseen. Toisaalta hyvä, että yhtäaikaa sairastuivat niin ei tarvitse ihan viikkoa potea yhteenmenoon. Mutta kyllä nostan hattua teille kotiäideille. Kyllä töissä pääsee helpommalla 🙂 Kärjistettynä. Ensinnäkään en voi tajuta, että miten kotiäitiaikoinani pystyin olemaan laihiksella tai minkään sortin ruokaremontilla. Jääkaappi, karkkikaappi ja keksikaappi ovat tarpeeksi lähellä. Ja mun itsekurilla ei onnistu olla väsyneenä kahden väsyneen ja krätyisen kuumepotilaan kanssa kotona ilman pientä herkkua. Tänään tehtiin iltapäivän väsyhetkeen (äidin sellaiseen) herkku aineilla, joita jääkaapista löytyi. Ja oikeastaan tämähän voisi ilman pohjaa mennä ihan ok tuohon vähähiilihydraattiseenkin.

Pohjan ostin joskus valmiina kaupan jenkkihyllyltä. Graham-pohja tai jotain sinnepäin. Suomenkielinen ainesosaluettelo oli tarrattu juurikin hiilareitten ja kaloreitten päälle, joten olen siinä uskossa, että tämä oli erittäin kevyttä. Tietämättömyys on joskus kuulkaas ihan hyvä asia 😉 Päälle vatkasin Flora Vanillaa ja 0,2% maitorahkaa purkin. Pari teelusikallista makeutusainetta ja kanelia. Joukkoon pilkoin yhden ompun. Meidän pari kolme vuotta sitten istuttamaan omenapuuhun tuli tänä vuonna kolme omenaa. Jei! 🙂

Kahvihetki oli pelastettu. Ja niin äiti jaksoi iltapäivän tehdä tehtäväkirjoja, leikkiä sairaanhoitajaa, lukea kirjoja ja tehdä rannekoruja. Joista tulikin aikas kivat. Isompi mulle ja pienemmän pujotteli Lilia itselleen. 

Aamulla tunsin pienen toivon pilkahduksen siitä, että koska tulen viettämään koko päivän kotosalla niin ehdin lukea taas muutaman päivän blogipäivityksenne ja kommentoida niihin. Ja vastata ihaniin kommenteihinne viime postaukseeni. Silleen rauhassa kahvikupin ääressä. Samalla kun lapset katselevat nätisti lastenohjelmia. Ja kaikkea muuta. Äiti sitä, äiti tätä, äiti silitä, äiti tuu mun viereen. No, sitähän varten me äidit olemme olemassa  ♥ Joten huomisen aamukahvitunnin (juu, pääsen töihin ja lapset jäävät mummun hoiviin) ajattelin pyhittää teille. Ja blogeillenne. Syy, miksen nyt ehdi paneutua tähän bloggaamiseen on niinkin tärkeä kuin Luokkakokous Havaijilla (oikein hävettää…). Oon jäänyt siihen aivan koukkuun. Ja se alkaa ihan just, joten…

PS. Kiitos Niina tunnustuksesta ♥ Laitan eteenpäin heti, kun ehdin.