torstai 05. tammikuun 2012

Lapsen kengissä

Olin viime vuonna (ainakin omasta mielestäni) niin kiltti, että päätin investoida kirpparilla tienaamani rahat itsekkäästi omaan joululahjaani 🙂 Ostin itselleni kameran. Ihka ensimmäisen järkkärin. Tosin ihan perus-sellaisen nimittäin Canon EOSD1100:n. Stockalla oli hyvä tarjous ko.kamerasta ja paketissa tuli EF75-300 mm f/4-5.6 objektiivi ”kaupan päälle”. Lapissa vasta ehdin avaamaan kameran pakkauksesta ja vielä en ole edes ehtinyt ohjekirjaa lukea läpi. Mutta pikkuhiljaa hyvä tulee. Sen vähän, mitä kameralla olen nyt kuvaillut niin olen erittäin tyytyväinen. Tuo toinen objektiivi vielä on korkkaamatta, mutta viikonlopun aikana ajattelin ottaa senkin käyttöön.Tai opetella käyttämään sitä 🙂 
Kuvaamiseen tulee himo. Samanlailla kuin juoksemiseen. Kun silmät rekisteröivät jonkin ihanan maiseman tai kuvakulman niin ensimmäisenä mieleeni tulee, että hei, tästähän saisi ihanan kuvan. Haluan opetella kaiken valokuvauksesta. Seuraavaksi säästän valokuvauskurssiin. Tai otan selvää järjestetäänkö niitä esimerkiksi työväenopistoissa tms. 
Ihanaa, että on pitkä viikonloppu edessä. Toiveissa olisi juosta huomenna 15 kilometrin lenkki talvisissa maisemissa. Eikös ne ole pakkasta luvanneet, joten kerrankin on hyvät mahdollisuudet, että tämä postikorttimaisema säilyy. Lisäksi luvassa on vierailuja pariin otteeseen. Ihanaa. Lauantaina olisi ajatuksena siirtää vanhemmillani hieman huonejärjestystä; yhtäkkiä koulussa opiskelemani esteettömän sisustuksen suunnittelu tulikin ajankohtaiseksi lähempänä kuin uskalsin edes ajatella. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin; nyt kyse on vain siitä miten sopeutua uuteen elämäntilanteeseen ja oppia arvostamaan sitä, mitä on. Eikä miettiä sitä, mitä on menettänyt vaan sitä, mitä vielä voi näissä puitteissa elämässään saavuttaa. Ei onneen tarvita paljon. Ja meillä läheisillä sopeutumista riittää myös, mutta olemme myös onnekkaita, sillä pahemminkin olisi voinut käydä
  
Huomenna olisi tarkoitus viedä joulukuusi pois. Mutta valosarjoista en vielä luovu. Sen verran pimeää ulkona vielä on. Voi, kuinka odotankin kevättalven valkoista valoa, joka hohtaa ikkunoista sisään! Ensimmäiset tulppaanit sain eilen. Kiitos niistä vieraillemme 🙂 Tulppaani on lupaus keväästä. 
Nyt uuden Sköna Hem lehden pariin kera punaviinilasillisen…hassua, että sisustuslehtiä lukiessa ei tule ajateltua millä kielellä ne on kirjoitettu. Tarvittaessa saa selvää jopa kouluruotsilla ensi vuoden trendeistä sun muista 🙂
 Ihanaa loppiaista ja viikonloppua
 

9 Responses to “Lapsen kengissä”

  1. Marita sanoo:

    Ihan samoissa aatoksissa; kuvakulmat ja kuvaaminen kiinnostaa! Hienoa,jos menet kurssille! Kuusikin on lähdössä, muttei valot ja lenkki siintelee mielessä…hyvää loppiaista!

  2. Hanne sanoo:

    Sama täällä. On tehnyt mieli hankkia järkkäri ja tietysti Canon. Vielä en ole päättänyt minkä verran maltan rahaa siihen uhrata. Nyt on kyllä hyviä tarjouksia kaupoissa.
    kurssikin on hyvä käydä, että oppii hyödyntään kaikkia mahdollisuuksia.
    Minusta on mielenkiintoista kävellessään tarkkailla kaikkea kuvattavaa.
    Mukavaa loppiaista!

  3. Minni sanoo:

    Se on tosi hyvä jos vanhempasi suosiolla suostuvat järjestämään kotisi uudelleen. Itse työskentelen vanhusten kotona ja en ymmärrä, että he eivät voi tehdä minkäänlaisia muutoksia kotiinsa, vaikka yhtäkkiä toinen saa rollaattorin tai pyörätuolin :/ Sitten nämä huonosti kulkevat kompastelevat mattoihin ja aina on joku huonekalu eessä yms. yms. En tajua!!! Kuitenkin jos esim. lapsenlapsi tulee käymään, hänen takiaan voidaan jotain muutoksia tehdä, mut ei hänelle joka ASUU siellä kaiken aikaa….. Tämä vihastuttaa, koska kodin saisi vähilläkin muutoksilla esteettömäksi ja etenkin turvalliseksi kulkea!

    Tällainen vaahtoaminen tässä vaan 🙂

    Mut ihania kuvia sulla!!

  4. JOnna sanoo:

    Musta tuli jouluna ”nikonisti” kun sain eka järkkärin lahjaksi. Sukulainen on melkoinen ammattilainen samanmerkkisellä kameralla ja lupasi opettaa kameran salat. Kivaa opettelua siis tiedossa 🙂 Ihan mahtavia nämä sun tähänkin mennessä ottamat kuvat. Teillä on tosi kaunis koti! Ja joskus joistain asioista mistä on ajatellut, että ei hyötyä ole, tuleekin tosi tärkeä yllättäen. Tsemppiä!

  5. Mari sanoo:

    Samanmoiset opettelut täälläkin meneillään, tosin hieman erinumeroisella canonilla 😉

    Meillä järjestävät paikallisella kansalaisopistolla valokuvauskursseja, mutta harmikseni tälle pian alkavalle en pääse, kun on neljänä minulle-ei-sopivana-viikonloppuna. No, syksyllä viimeistään toivottavasti sitten alkaa taas uudet kurssit!

    Onnea & antoisia hetkiä sinulle kamerasi kanssa!

  6. Jouluna ilmestyi meidänkin huusholliin Nikonin järkkärikamera ja kova opettelu on käynnissä. Kamera ei vielä ole tutustunut minuun niin hyvin, että osaisi lukea ajatukseni ja pukea ne kuviksi! 🙂 Mutta ehkäpä se tästä, kun tutustumme toisimme! Kivaa loppiaista ja kameraopiskelua!

  7. Inanaa sanoo:

    Oi, täällä haaveissa myös uusi kamera. Pokkarikokoinen järkkäri tietenkin, jotta mukana kuljettaminen sujuisi mahdollisimman kevyesti. Olen haaveillut Olympuksen PEN ministä, jopa osallistunut kilpailuun, jossa sellaisen olisi voinut voittaa. No, arvontaonni ei suosinut, joten haaveilu jatkuu. Kauniita kuvia kyllä uudella Canonillasi saa, valokuvauskurssi varmasti lisäisi vielä taitoja. Eiku opiskelemaan vaan! Ja ihanaa, että olet joulu- ja uudenvuoden lomaltasi palannut. <3

    -Inanaa-
    http://whitefresh.blogspot.com
    [sisustamista valkoisella + lifestylejuttuja]

  8. Maija sanoo:

    Onneksi olkoon uudesta kamerasta! Ystäväni osti juuri muutama päivä sitten saman kameran. Kokeilemalla oppii paljon 🙂

  9. Maria sanoo:

    Marita: hih, meillähän oli ihan samat suunnitelmat 🙂 Kuusi tuossa nököttää ilman koristeita…joutaa pihalle huomen aamuna. Tavallaan haikeaa, tavallaan ihanaa luopua joulusta. Kiitos samoin, ihanaa loppiaista (tai mitä sitä nyt on enää jäljellä 😉 <3

    Hanne: juuri katsoin Gigantin mainosta niin siellä olis ollut tuo mun kamera ilman sitä lisäobjektiivia 299,00 eli tosi hyvään hintaan. Juups, kannattanee lukea vielä tuo ohjekirja niin ehkä siitä saa vinkkejä ensi hätään 🙂 Kiitos samoin, muksaa viikonloppua <3

    Minni:kiitos, kuvissa on aina parantamisen varaa…tai itsessäni 😉 Äiti ja iskä suunnittelevat jo pidemmälle; nyt lähitulevaisuudessa tuo esteettömyys on vain väliaikaista (toivottavasti), mutta loppujen lopuksi ovat valmiita jo pitkän aikavälin muutoksiin tulevaisuutta siis silmällä pitäen. Mutta eipä tuollaisessa rintamamiestalossa alunperinkään ole esteettömyyttä rakentamisvaiheessa otettu huomioon. Onneksi nykyajan rakentamisen lainsäädännöt pakottavat ottamaan ko.seikat huomioon jo rakennusvaiheessa. Ja toki sitten itse sisustuksen täytyy jossain vaiheessa mukautua ko.tilanteeseen.

    Jonna: hei kiitos 🙂 Yhdestä ystävästäni on myös tullut ”nikotinisti” ja en malta odottaa, että pääsemme vertailemaan kameroitamme 😉 ”Heti kaikki tänne mulle ja nyt”-ihmisenä tämä valokuvauksen opettelu kysyy kyllä kärsivällisyyttä. Mutta eiköhän se tästä ajan kanssa!

    Mari: tuossa kameran mukana tuli kirja ”Parempia kuvia” ja se kyllä vaikuttaa ihan hyödylliseltä. Mutta jotenkin joululahjaksi saamani Danielle Steelet sun muut ovat vielä ajaneet ohi 😉 Täytyykin mennä katsomaan kansanopistojen tarjontaa! Kiitos, samoin sinulle kuvauksellisia hetkiä 🙂

    Pinkki työhuone: hih, musta tuntuu että munkaan kamera ei ole tehnyt sitä ratkaisevaa aloitetta ystävystymisen suhteen 😉 Joten täytyy vissiin alkaa kuvailla enemmän. Kiitos samoin teille <3

    Inanaa: noi pokkarijärkkärit on kyllä käteviä. Meillä vielä digipokkari käytössä, jonka ajattelin pitää vielä mukana pitkään reissuja yms. ajatellen. Kiitos, kohta näette lomakuvia pohjoisesta…jotka tosin otettu sillä vanhalla digipokkarilla 🙂 Ihanaa viikonloppua <3

    Maija: kiitos ja nimenomaan, mitä enemmän kuvaa niin sitä enemmän kamerasta oppii 🙂

Kommentoi