ILTAA IHANAT!
Sarjassamme niitä päiviä, kun herätään aamulla kuuden jälkeen ja posotetaan aivan täysillä tähän asti. Siinä määrin, että ihan koko somekin on jäänyt päivittämättä ja olen autuaan tietämätön mitä blogistaniassa on tänään tapahtunut. Mutta sen tiedän, että sain töissä hurjan paljon tehtyä. Veljen vaimon jättämä things to do -lista tuli tehtyä yhtä kohtaa lukuunottamatta. Mummulan suhteen eivät asiat ole juurikaan edenneet, mutta onhan tässä näitä päiviä.
Jo neljänä vuonna näihin aikoihin se iskee. Haikeus. Mökkikauden lopettamishaikeus. Tänä vuonna tosin tuntuu, että on vähän haikeutta muutenkin ilmassa. Kiitos tuon tyhjennysprojektin. Kesä meni vielä tosi kivasti aurinkoisine päivineen, mutta nämä päivä päivältä aiemmin pimenevät illat syövät pikkuisen naista. Sitä ei ole kieltäminen. Lisäksi siihen yhdistettynä tuo mökkikauden lopetus. Mökki kun toimi ihan henkireikänä vaikeina aikoina viime keväänä ja kesänä. Mutta hei, en ole synkistelyyn taipuvainen ihminen, joten kyllä täältä vielä noustaan 🙂 Usan reissu tulee hyvään saumaan! Vaikka olenkin sitä mieltä, että pakeneminen ei ole ikinä hyvä vaihtoehto.
Aiemmin en ole ymmärtänyt kaamosmasennukseen taipuvaisia ihmisiä. Tai ylipäätään syitä syksyyn liittyvää alakuloa. Nyt ymmärrän. Vaikka syksy on tänä syksynä näyttänyt kauneutensa ja olen nauttinut täysin rinnoin aurinkoisista päivistä ja värikkäästä luonnosta. Tiedättekö mikä on kaiken melankolisuuden keskellä parasta? Mä olen ihan suunnattoman ylpeä siitä, että meillä täällä Suomessa on tällainenkin vuodenaika, joka saa ihmiset kääntymään ehkä himpun verran enemmän sisäänpäin. Pohdiskelemaan elämää ja tuntemaan tunteiden koko skaalan. Sen toisenkin pään. Ei kaikki voi aina olla kivaa ja ihanaa. Jo sen tajuaminen saa aikaan voimaannuttavan tunteen. Sen tajuaminen, että tässä elämässä on kaikki tunteet sallittuja, on ihan euforista.
Arvaatteko miten ajattelin tämän haikeuden selättää? Jep, juoksulenkeillä. Muistan silloin iskän kuoleman jälkeen urheilun, sopivassa suhteessa, olleen ihan henkireikä. Tunnin juoksulenkin jälkeen pää tuntui kevyemmältä ja sydän tsiljoona kertaa kevyemmältä. Ainoa ongelma nyt vain on se, että veikkaan tuon juoksukunnon olevan pohjamudissa 😛 Pitänee aloittaa hitaasti, mutta varmasti. Onko siellä ruudun toisella puolella syksyn synkistämiä? Mikä on teidän salainen lääke sykskyn selättämiseen?
IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,
Hei Maria! Sinulla on ihana blogi! Tässä postauksessa ihania, tunnelmallisia kuvia mökiltänne! Itse en päässyt meidän raksan, muuton sekä vauvan syntymän vuoksi mökille tänä kesänä, lukuunottamatta kuin kerran, viimeisilläni raskaana kesäkuussa. Haikeutta on koko mökkikauden väliinjäämisen vuoksi, mutta ensi kesänä sitten tämänkin kesän edestä kun ei ole enää raksaa rasitteena! Saas nähdä, heiluuko vasara ja maalipensseli sitten siellä, uudella innolla, ja raksasta vuoden levänneenä 😀
Moikka Elina
ja kiitos <3 Syksy ja mökkisaari olivat varsin kuvauksellisia viikonloppuna!
Hei ihanaa vauva-arkea sinne, ensi vuonna mökkeily tuntuu vieläkin kivemmalta 🙂
Itse kuulun siihen ryhmään jolle kevät on huonoa aikaa.
Mutta silti näin syksyllä kiinnitän huomiota juuri liikkumiseen, ruokavalioon ja kirkasvalolamppuun. Meillä on keittiön katossa kirkasvalovalaisin ja sen valossa luen aamun lehden. Tuntuu että helpottaisi vaikka varsinaista kaamosmasennusta en koe tuntevani. Mutta hei pieni synkistely on ihan ookoo välillä. Oli mikä vuodenaika tahansa. Hyvää syksyä sinne joka tapauksessa 🙂
Moi Almie,
kiitos muistutuksesta – tuo kirkasvalolamppu täytyykin kaivaa esille! Juu, pieni synkistely on välillä ihan hyvästä 😉
Kiitos ja samaa sinne <3
Juuri kirjoittelin samasta asiasta. Tuntuu ihan hirveältä lopettaa mökkielämä syksyisin, kunpa vain voisi jatkaa. Teillä on sentään ihana reissu odottamassa 🙂
Moikka Johanna,
voi täytyykin tulla lukemaan postauksesi! 🙂 Samaa mietin, että miksei vain voisi jatkaa mökkeilyä. Meillä periaatteessa mökki olisi talviasuttava, mutta saareen ei heikkojen jäiden aikaan ole kulkua. Lisäksi vesipumput otetaan pois näin syksyllä.
Joo, reissua odotellessa <3 Enää kaksi yötä 😉
Itse kaipaan lumista,valkeaa talvea,pimeän syksyn jälkeen.Mutta sitähän ei tänne etelään enää ikinä tule:(Jouluisinkin sataa vettä ja tunnelma tipotiessään.Onpa Tobysta kasvanut potra poika!❤️
Moikkelis Sanna
ja sama juttu, mutta hieman kanssa harmittaa se että viime vuosina ei ole juurikaan lunta ollut. Jouluna nurmikko vihertää ja linnut laulaa 😀
Hei eikös olekin, juuri käytiin tehosterokotuksessa ja lääkärikin kehui, että hienosti on kasvanut <3
Syksy on minusta ihanaa aikaa, mutta ymmärrän kyllä toisien haikeuden tämän vuodenajan aikana. Nimenomaan varmasti syynä se, että pysähdytään hetkeksi kaikelta kesän menemiseltä. Ennen joulukiireitä.
Kevät on minulla sellaista ahdistuksen aikaa. Sää ei minua masenna, tykkään kyllä kaikenlaisista keleistä. Ja syynä varmasti se, että kevät on rauhallisempaa töiden suhteen ja käyn kaikki kesä-syksy-talvi akselin painavat asiat läpi silloin, kun on enemmän aikaa ajatella. Tänä keväänä tuohon naapuriin syntyy ensimmäinen siskontyttö, joten ehkä ahdistus jää tältä keväältä väliin. <3