Moikkelista,
long time no see muruset! …no ainakaan päivään 🙂 Piti eilen illalla tulla laittamaan postausta ja vastailemaan kommentteihin, mutta enhän mä raaskinut, kun mies lähti tänään pitkästä aikaa työreissuun. Outoa olla taas erossa, kun kesä elettiin symbioosissa. Tosin kysehän on vain parista yöstä, joten enköhän mä selviä!
Olen saanut muutaman kerran toiveita teiltä vilautella meidän keittiötä. Noh, eihän se(kään) ole tässä mihinkään suuntaan muuttunut ajan saatossa. Samoilla vanhoilla mennään! Haave alakaappien ja listojen valkaisemisesta elää edelleen… Lisäksi olette esittäneet toiveen kurkistaa meidän kaappeihin ja säilytysratkaisuihin keittiön osalta. Mut hei, tuo postaus ajoittuu sitten sinne joulun tienoille. Joulusiivouksen jälkeen vaikka 😀
Rakkauteni omenaan ja tähän omenakauteen (ulkona pirtsakka ilma, luonto muuttaa väriään, saa pukeutua villaan…) kulminoitui taivaalliseen omenavispipuuroon. Ikinä ennen ole sellaista tehnyt, joten kerta oli ensimmäinen. Kivan lempeä puuro ja upposi lapsillekin paremmin kuin puolukasta tehty versio. Ohjeen otin täältä. Käytin ihan tavallisia mannasuurimoita ja sokerin tilalla intiaanisokeria. Ripauksen kanelia lisäsin myös omenoiden kiehuttua. Tuosta tuli molemmille lapsille iltapalapuurot (sekä minulle maistiainen).
Kiitos ihanat kommenteistanne edellisiin postauksiin, vastailen illalla, kunhan saan lapset unten maille. Edelliseen ruokapostaukseen liittyen; olen kuvaillut päivän ruokiani tuonne Instagramin puolelle. Toiset tekee päivän asu -postauksia; mä teen päivän ruoka -kuvailuja 🙂 Hyvin on pitänyt ryhtiliike ruokailujen suhteen, yhtään lipsumista ei ole tullut! Liikunnan suhteen on haastavaa näinä päivinä, kun mies on reissussa. Pitänee polkaista illalla kuntopyörää tai pitää lasten kanss zumbasessio!
Keskiviikkoterkkusin,
Siis teillä on kyllä niin upea keittiö, etten ehkä kestä tätä kateuttani!
Eikä, voi kiitos kaunis <3 Itsellä koko ajan ollut haaveena vaalentaa tuota jotenkin. Mutta eihän kaiken tarvi olla niin valkoista ja vaaleaa 🙂
Hei, aivan mielettömän tyylikäs keittiö teillä ja omppuvispis näytti niin herkulliselta, että täytyy varmaan alkaa täälläkin keittelemään…
Kiitos kaunis Sari 🙂 Tuo omppuvispis on kyllä taivaallista…harmi kun se ei ihan sovi mun ruokavalioon näin viikolla. Mutta lauantaina teen sitä iiiison kattilan aamupalaksi 🙂
Tuollako ne kaikki ihanat ja herkulliset luomukset syntyvät… Voin niin kuvitella sinut häärimään tuonne leipomustesi ja kokkaustesi kanssa <3 Vautsi. Keittiö on todella kaunis ihan ilman valkoisia alakaappeja ja listojakin:)
Rentouttavaa illanjatkoa sinulle, Maria
Toivottaapi, Friidu
Hih, kiitos Friiduska 🙂 Tuollahan ne luomukset syntyy. Mähän siis asun tuolla hellan ja jääkaapin väliä suhaillen 😀 Ja juu, noihin ruskeisiin on jo silmä tottunut…mutta milloinkas voisi alkaa suunnittelemaan keittiöremppaa…tuo kun on vasta viisi vuotta vanha? 😉
Ihanaa pikkulauantaita myös sinne <3
Omenavispipuuro kuulostaa (ja näyttää) hyvältä! Enpä ole itse koskaan maistanut. Täytyypä testata tuota ohjetta!
http://valkoinensoihtu.blogspot.fi/
Suosittelen, oli ihan ääääärettömän hyvää (siis sen yhden lusikallisen verran kun maistoin)! 🙂
Onpas ihanan näköistä! Meilläkin on tamminen alakaapisto enkä suunnittele sen valkaisua… Mutta voisitko tulla piipahtamaan meille?? Mielestäni meilläkin on kaunis koti, mutta joku loppusilaus aina puuttuu. Tarvittaisiin se maaginen kosketus, joka sinulla on 🙂 terv.ingrid
Kiitos kaunis Ingrid! Hihii, voi kunpa ehtisinkin tulemaan maagisen kosketukseni kanssa käymään 🙂 Tietyn loppusilauksen tekee se, että karsii turhat tavarat (meillä keittiössä liikaa) ja ryhmittelee loput esilläolevat tavarat sopiviin ryhmiin 🙂