Heipsan!
Hitsinvitsi, mun edellinen postaus katosi bittiavaruuteen. Uusi yritys. Pitkästä aikaa kännypostaus kännykuvin. Instagram-seuraajat vein aamusta metsäretkelle. Tässä myös blogiin kuvia tuosta rauhan tyyssijasta – metsästä.
Kävimme kiertämässä metsänrajat mummulan maatilalla. Pari tuntia metsässä samoilimme ja tarkensimme metsänhoitosuunnitelmaa kera ammattilaisen. Metsä on kuulunut samalle suvulle 1500-luvun lopusta ja se on hyvin hoidettu. Metsässä oli hyvän ja suunnitelmallisen hoidon ansiosta eri vaiheissa olevaa metsää sekä myös luonnontilassa olevaa kalliometsää. Myös sitä vihreää kultaa oli havaittavissa. Huipulle kiivettyämme huokaisin ihastuksesta; mitkä näkymät!! Jossain kohtaa metsä oli kuin lapista: käppyrämäntyä ja jäkälää silmänkantamattomiin. Ihastelimme hirven papanoita, tuulen huminaa ja runsasta naavaa. Puut näyttivät voivan hyvin <3
Aamuisen metsäsamoilun jälkeen myös minä voin hyvin! Happirikas ja syksyinen metsä on kyllä onnea parhaimmillaan. Suosittelen siis metsäretkeä ihan jokaiselle teistä 🙂
Nyt koululaisen vanhempainiltaan, palaan illemmalla möksäköksäkommentteihin!
Tiistai-iltaterkkusin, Maria the metsänkävijä
Mahtavat värit! Mikä puhelin sulla on kun tulee noin hyviä kuvia. Itselläni puhelin juuri hajosi ja tässä uutta mietinnässä. Haluisin siinä olevan hyvän kameran, niin siksi kyselen.
T:Tiia
Kiitos Tiia! Mulla on käytössä miehen vanha iPhone4, josta on salamakin rikki :/ Mutta voisin kuvitella, että värit ovat niin hyvät sen takia, koska nuo yllä olevat ovat Instagram kuvia eli siellä käsitelty 🙂
Raikkaita kuviasi katsellessa tuntuu melkein kuin itsekin olisi metsässä samoilemassa:)
Kiitos Sari, ihanaa että tunnelma välittyi kuvista 🙂
Mä en vaan kestä hirvikärpäsiä..:(
-Linni
En mäkään! Mulla oli hupparin huppu koko ajan päässä ja pidin visusti sitä toisella kädellä kiinni niin, ettei kärpäset olisi päässeet hiuksiin. Mutta niin vain niitä sieltä hupun altakin löytyi:/
Ihania kuvia, luonto on nyt aivan kauneimmillaan. Tuli ihan ikävä oman mummolani metsiin kävelemään. Pienempänä metsässä oltiin niin paljon ja nykyään tuntuu ettei siellä olla paljon ollenkaan.
Kiitos Saija 🙂 Meillä kans oli tapana mummun kanssa samoilla metsässä. Ihania lapsuusmuistoja tuollaiset. Liian harvoin tulee enää käytyä metsäretkillä!
Ihanat fiilikset noissa kuvissasi. Olin itsekin metsässä viikonloppuna kahteen kertaan, ei yhtään hirvikärpästä, hyttystä, vain pari kärpästä ja ihana humina puiden latvoissa. Metsä on parasta sielun ja mielen hoitoa, tulee niin rentoutunut olo. Suosittelen, menkää nauttimaan syksystä. Ja kiitos sinulle Maria ihanista jutuista ja kuvista!! 🙂
Kiitos 🙂 Metsässä rauhoittuu ihan eri tavalla. Ja nimenomaan rentoutuu. Silmänruokaa tarjoaa tämä meidän mahtava luonto. Olkaamme siis onnellisia neljästä vuodenajasta <3 Kiitos kaunis 🙂
Upeat maisemat olet taltioinut.
Se tomattikuvaus, piti olla tomattikuivaus 🙂 Laitoin 100 asteeseen tomskut ja virta pois, jätin yöksi, eivät kuivuneet, plääh ! Menikö oikein ?
Kiitos kaunis Anne 🙂
Hih, tomaattikuivaus! Eli tarkoitatko kuutamokuivattuja tomaatteja? Ne ei menekään ihan kuivaksi vaan jäävät naheiksi. Se kuivattu tomaatti, jota laitoin tortillalättyjen päälle oli ihan purkista laitettua. Muistan ostaneeni sen jo viisi vuotta sitten ja vieläkin purkista riittää 🙂
Metsäretket on parhautta! Me ollaan monta kerta käyty puolukassa ja vasta viimeisellä kerralla tuli hirvikärpäset riesaksi. Niitä löytyy aina vielä kotonakin mutta pikkuhiljaa niihen tottuu sen verran ettei ne enää niin iletä 🙂
Eikös olekin! Me ollaan mökillä tehty pieniä retkiä, mutta nyt tehtiin tosiaan aika pitkä. Lapset eivät olisi tätä jaksaneet, kun otti itselläkin kunnon päälle 🙂 Tää oli muuten eka kerta,kun mä törmäsin hirvikärpäsiin!