MOIKKULIMOI!
Ensimmäinen virallinen lomapäivä alkoi herätyskellon pirinällä. Jep 😀 Johan tuossa tuli juhannuksen pyhinä nukuttua. Olen sellainen ihmistyyppi, joka haluaa hoitaa kaikki hommelit alta pois nopsaa. Ennen puolta päivää olin saanut kaikki ”pakolliset” tehtävät tehtyä. Kurvannut leipomon kautta sairaalalle kiittämään ihania hoitajia ja lääkäreitä kera kahden uunituoreen mansikkawienerpitkon. Saanut hieman henkistä apua hoitajilta, muisteluiden merkeissä. Ottanut mukaan hautausluvan ja äidin korut. Kiikuttanut hautausluvan hautaustoimistolle ja ajanut töihin. Laskenut hautajaisvieraiden määrän ja kartoittanut muistotilaisuuspaikkoja. Alun perin oli puhetta, että pidämme muistotilaisuuden mummulassa, mutta väkimäärä kasvoi niin isoksi, että eihän me sinne mahdutakkaan. Loppujen lopuksi sain varattua tilan ja päätettyä tarjoilut. Savulohivoileipäkakkua ja kesäistä mansikkakakkua. Kaneliässiä ja karjalanpiirakoita. Ei tehrä tästä ny numeroa – oli äidin lempisanonta. Sillä mennään. Varmistanut hautapaikan vieraan paikkakunnan seurakunnasta. Äiti pääsee iskän viereen lepäilemään ♥ Hoidellut uurnan laskemiseen liityvät jutut ja kaivanut esiin isän hautajaisten ohjelmalehtisen. Todennut virret aikaa kestäviksi ja päättänyt, että niillä mennään nytkin. Toki veljeltä aina kaikkiin päätöksiin luvan saaden. Huomiselle jäi vielä kukkien tilaaminen. Päätimme, että saattoväki saa paikan päällä kauniit ruusut, jotka viedään alttarille maljakkoon. Äidin tyyliä mukaellen.
Eikä siinä kuulkaas vielä kaikki. Sitten kun olin saanut nämä ns. ikävimmät jutut pois alta, niin menin ja varasin meille sen Köpiksen matkan. Hautajaisten jälkeisellä viikolla lentää hurautamme isommalla porukalla Nyhavniin voileiville ja Tivolin vilskeeseen. Hotellikin onnistui kuin ihmeen kaupalla. Tuossa vähän aika sitten katsoessani kaikki kohtuuhintaiset perhehuoneet oli myyty loppuun, mutta nyt niitä onneksi oli pari ilmaantunut. Niin, että miltäs kuuloistasi Marian kokonaisvaltainen järjestelypalvelu Oy Ab? Mä olen tehokkaimmillani, kun saan tehdä ja järjestellä. Bookkailla ja suunnitella. Lisäksi olen tässä miettinyt, että Marian iloisempi hautajaispalvelu Oy tulisi tarpeeseen myös. Toki hautajaiset ovat surullinen tapahtuma, mutta silti näen, että kuolemassa ja hautajaisissa on myös toivoa. Suuria tunteita, joita ei tule peitellä. Saa itkeä kuin itkettää, mutta kyllä mun mielestä saa myös nauraa ja hymyillä kun siltä tuntuu. Toki näin karun sairauden sivusta seuranneelle hautajaiset ovat tavallaan helpotus ja ne ilon tunteetkin sallitumpia. Toista se oli silloin isän äkillisen poismenon kanssa. Muistan kyllä silloinkin ammentaneeni jostain sitä ääretöntä henkistä pääomaa, jossa toivo näytteli suurta osaa.
Sanomattakin selvää, että hiukkasen raskaan ja tiivistahtisen aamupäivän jälkeen olin valmista kauraa päikkäreille. Tunti unta palloon ja vällyjen alta heräsi uudelleen syntynyt organisoija. Siinä iltapäiväkahvin kera silmäilin mummulan pohjapiirrustuksia ja mietin, että jaksaisinkohan vielä kaivaa skissipaperin esille ja piirtää tuon keskikerroksen. Vai pitäisikö suosiolla pirauttaa ammattilainen paikalle. Kovin paljon tilaa vievä porraskäytävä tarvitsisi laittaa uuteen uskoon. Ennen skissipaperia ja sauhuavaa kynää heitämme peräkärryn kiinni autoon. Sen kerran kun mies ehdottaa Ikean reissua, niin siihen on kuulkaas suostuttava 🙂 Mökin kesähuoneen tuolit ovat niin siivottomassa kunnossa, että käydään katsomassa niiden tilalle uudet!
MAANANTAITERKKUSIN,
PS. Kiramin arvonnassa onni suosi seuraavia:
Kirami Freedom-ulkotulen voitti Taina kommentilla ”Ulkotulistelupaikkaa olemme rantaan suunnitelleet – tuo Freedom-ulkotuli sopisi tyyliin, tunnelmaan mainiosti.” ja kaksi kappaletta Kirami Triholdy-sisustuselementtejä Sanna kommentilla ”Tässähän olisikin täydellinen ratkaisu meidän vielä ratkaisemattomaan polttopuusuojaongelmaan mökillä :)” Onnea onnea, laitamme teille sähköpostia mitä pikimmin!
Tällä draivilla pääsee eteenpäin <3 Saan itsekin voimaa tällaisista postauksista, kiitos! Muutama pieni homma odottaa hoitajaansa... 🙂
Voimia ja aurinkoa <3
Kiitos Hennu,
mä lähettelen täältä sinne oikein paljon draivia lisää 🙂 <3 Ja aurinkoa myös!
Olen saanut paljon voimaa näistä kirjoituksistasi. Läheinen on saattohoidossa ja aikaa on enää todella vähän. Palaan teksteihisi useasti. Tavallaan toivon, että pääsisi pian pois, kun taas toinen puoli ei halua luopua lainkaan.
Voimia sinulle ja perheellesi <3.
Voi Johanna,
ihana kuulla, että saat voimaa näistä kirjoituksistani ja hei, ihan suunnattoman paljon voimia sinne <3 <3 <3 Meillä äiti ei ehtinyt varsinaiseen saattohoitopaikkaan, mutta ns. saattohoidettiin vuodeosastolla erittäin pätevän lääkäritiimin voimin. Nuo tunteet ovat niin tuttuja. Näin jälkikäteen ajateltuna äiskä ehkä sinnitteli liian kauan, mutta toisaalta - saimme lisäaikaa.
Kiitos <3
Voi Johanna,
ihana kuulla, että saat voimaa näistä kirjoituksistani ja hei, ihan suunnattoman paljon voimia sinne <3 <3 <3 Meillä äiti ei ehtinyt varsinaiseen saattohoitopaikkaan, mutta ns. saattohoidettiin vuodeosastolla erittäin pätevän lääkäritiimin voimin. Nuo tunteet ovat niin tuttuja. Näin jälkikäteen ajateltuna äiskä ehkä sinnitteli liian kauan, mutta toisaalta - saimme lisäaikaa.
Kiitos <3
Olen samaa mieltä edellisten kirjoittajien kanssa, saan sinun blogistasi nimenomaan valtavasti voimaa ja positiivista energiaa! Minulla on myös raskas elämänvaihe, äitini on saattohoidossa. Sinun blogisi kautta tunnen, että en todella ole yksin ja saan muistutuksen, että muillekin tapahtuu samoja rankkoja asioita. Ja että kuitenkin kaikki me näistä raskaista ajoista selviämme, toisiamme tukien! Voimia sinulle Maria ja sydämelliset kiitokset blogistasi!
Hei Kristiina
ja hurjan paljon kiitoksia <3 Ja vähintäänkin yhtä paljon voimia <3 <3 <3
Just näin, se helpottaa, että ei ole yksin. Meitä surutyötä läpikäyviä on muitakin. Itsekin huomasin (kiitos teidän kommenttien) sen tiedon helpottavan.
Kiitos kaunis <3
Kiitos Maria ihanasta ja aidosta Blogista! On virkistavaa lukea aidosta elamasta, pienella estetiikalla hoystettyna! Jotenkin niin montaa blogia pyorittaa pelkka yhteistyo sen ja sen kanssa tai pelkka kalliiden tuotteiden tai merkkivaatteiden hankinta, etta se itse elaman valottaminen unohtuu ja sisalto puuttuu. Ihanaa kun kaikki ei ole niin pinnallista, vaikkakin estetiikasta nautitaankin. Ei silla etteiko pieni hompanpomppa olisi paikallaan silloin talloin.
Samoilla linjoilla myos hautajaisten suhteen! Miksi elamaa ei voida muistella hyvalla ja iloita vuosien yhteisista muistoista ja siita kuinka etuoikeutettuja naista kokemuksista olemme. Itse olen jo puolisolle sepittanyt, etta haluan omieni olevan oikein kunnon pippalot, keskittyen ihaniin muistoihin…Ehka tulevaisuudessa tanssijalkakin voisi vipattaa? 🙂 Jokatapauksessa, -kiitos etta muistutat elaman tasapainosta meita lukijoita! Ulkosuomalaisena, on ihana huomata, etta eivat kaikki suomalaiset ole niin negatiivisuudessa vellovia.
Moikka Nora
ja hei kiitos <3
Ihanaa, että on muitakin hautajaisten suhteen samoilla linjoilla. Mä kävin Kanadassa hautajaisissa aikoinaan ja ne oli jotenkin lohdulliset ja toivoa antavat. Ihan eri kuin meidän surujuhlat :/
Ihana kuulla, että se elämä tulee blogiteksteistä esiin <3
Melkoinen organisaattori siellä, wau!
Itse toimin vähän vastaavalla tavalla, kun elämänmullistus tuli kohdalle.
Noista hautajaisten järjestelyistä. Monista hautaustoimistosta saa ilmaiseksi ”Näin minä haluan” -vihkosia, johon voi merkitä ylös, millaiset hautajaiset toivoo itselleen järjestettävän, kun sen aika tulee. Helpottaa huomattavasti surevia läheisiä, kun on valmis lista, minkä mukaan toimia.
Toki listan voi tehdä ihan ilman tuota vihkostakin, mutta tärkeintä on kertoa läheisille, että on kirjannut asiat ylös ja mistä lista löytyy.
On nimittäin niitä listoja löytynyt sitten hautajaisten jälkeen, kun asuntoa on tyhjennetty.
Itse olen kirjannut ylös kukat, musiikin, hautapaikan ja sen, haluanko itseni tuhkattavan. Sekään kuin ei sina ole niin itsestään selvää.
Kuten sanoit, aina kuolema ei ole ikävin asia. Itsekin isäni vakavan sairauden jälkeen haudanneena näen asiasta myös toisen puolen. Kukaan meistä ei varmasti haluaisi kärsiä pitkään parantumattoman sairauden sattuessa kohdalle. Voimia myös niihin tyhjiin, surun hetkiin ja auringonsäteitä päiviisi.
Heippuli,
ja kiitos, tehokkuus on toinen nimeni 😉
Totta tosiaan, se tulee tuolta jostain selkärangasta – ehkä se on osaltaan keino selviytyä <3
Hei kiitos vinkistä, mä en tiennytkään tuollaisista vihkosista!
Just näin, välillä on parempi päästä pois <3
Kiitos <3
Kiitos ja kumarrus Kirami-voitosta!
Hei onnea onnea Sanna <3
Ihania kesäpäiviä sinne 🙂